UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)
6 päivänä toukokuuta 2010
Asia T-100/08 P
Georgi Kerelov
vastaan
Euroopan komissio
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Avoin kilpailu – EPSO:n pääjohtajan kieltäytyminen antamasta hakijalle tiedoksi valintakokeeseen liittyviä tietoja ja asiakirjoja – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton
Aihe: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-110/07, Kerelov vastaan komissio, antamasta määräyksestä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) 12.12.2007 tehty valitus, jonka tarkoituksena on tämän määräyksen kumoaminen.
Ratkaisu: Valitus hylätään. Georgi Kerelov vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.
Tiivistelmä
1. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)
2. Oikeudenkäyntimenettely – Perustellulla määräyksellä tehty päätös – Riitauttaminen – Edellytykset – Velvollisuus riitauttaa virkamiestuomioistuimen arviointi näistä edellytyksistä
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla)
3. Oikeudenkäyntimenettely – Perustellulla määräyksellä tehty päätös – Mahdollisuus antaa ratkaisu ilman suullista menettelyä
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla)
4. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Oikeudellisen virheen määrittämättä jättäminen – Tutkimatta jättäminen
(EY 225 a artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta)
1. Kantajan esittämän oikeudellisia perusteita koskevan yhteenvedon on oltava riittävän selkeä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeushallinnon takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että itse kanteen tekstissä on edes johdonmukainen ja ymmärrettävä yhteenveto tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista.
Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttymättä jäämisestä seuraa kanteen tutkimatta jättäminen. Virkamiestuomioistuimen ei itsessään sen määrittämiseksi, täyttääkö kanne mainitut edellytykset, tarvitse tutkia muita asiakirjoja, ja se voi siten katsoa, että sillä on pelkästään kannekirjelmän lukemisen perusteella riittävät tiedot asiasta.
(ks. 16 ja 17 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑209/01, Honeywell v. komissio, 14.12.2005 (Kok., s. II‑5527, 55 ja 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑371/08 P, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 22.6.2009, Kok. H., s. I-B-1-47 ja II-B-1-271, 22 kohta,
2. Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan mukaisen menettelyn soveltamisella ei sinänsä loukata oikeutta lailliseen ja tehokkaaseen oikeudenkäyntiin, koska tätä määräystä sovelletaan ainoastaan asioihin, joissa virkamiestuomioistuin ei selvästi ole toimivaltainen ratkaisemaan kannetta tai tiettyjä sen osia tai joissa kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset kokonaan tai osittain selvästi puuttuvat tai joissa kanne on kokonaan tai osittain oikeudellisesti selvästi perusteeton. Jos siis valittajan mielestä virkamiestuomioistuin ei ole soveltanut asianmukaisesti tätä artiklaa, valittajan on riitautettava asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen arviointi niistä edellytyksistä, joita tämän määräyksen soveltamiselle on asetettu.
Jos valittaja ainoastaan arvostelee sitä seikkaa, että virkamiestuomioistuin ratkaisi asian perustellulla määräyksellä, mutta ei aseta kyseenalaiseksi virkamiestuomioistuimen arviointia kyseisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan soveltamisen edellytyksistä, valittajan esittämät perusteet on hylättävä selvästi perusteettomina.
(ks. 25 ja 26 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑396/03 P, Killinger v. Allemagne ym., 3.6.2005 (Kok., s. II‑4967, 9 kohta) ja asia C‑308/07 P, Gorostiaga Atxalandabaso v. parlamentti, 19.2.2009 (Kok., s. I‑1059, 36 kohta)
3. Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan sanamuodosta ilmenee suoraan, ettei suullisen käsittelyn järjestäminen ole sellainen kantajille kuuluva oikeus, josta ei voida poiketa. Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen oikeudenkäyntimenettelyyn liittyviä seikkoja koskevien säännösten, joihin sen 76 artikla kuuluu, soveltamisella ei taata suullisen käsittelyn istunnon järjestämistä, koska tuomioistuin voi ratkaista asian pelkän kirjallisen käsittelyn päätyttyä.
(ks. 31 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑199/98 P, Goldstein v. komissio, 8.7.1999, 18 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑222/07 P, Kerstens v. komissio, 8.9.2008, Kok. H., s. I-B-1-37 ja II-B-1-267, 33 ja 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen,
4. EY 225 artiklasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohdasta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi.
Valitus, jossa ei esitetä lainkaan sellaisia väitteitä, joilla nimenomaisesti yksilöidään kyseessä olevaa tuomiota tai päätöstä rasittava oikeudellinen virhe, ei täytä tätä edellytystä.
Väitteet, jotka ovat liian yleisluonteisia ja epätäsmällisiä, jotta niitä voitaisiin arvioida oikeudellisesti, on katsottava väitteiksi, joiden tutkittavaksi ottamisen perusteet selvästi puuttuvat.
(ks. 38 ja 39 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑19/95 P, San Marco v. komissio, 17.9.1996 (Kok., s. I‑4435, 37 kohta); asia C‑51/92 P, Hercules Chemicals v. komissio, 8.7.1999 (Kok., s. I‑4235, 113 kohta); yhdistetyt asiat C‑300/99 P ja C‑388/99 P, Area Cova ym. v. neuvosto, 1.2.2001 (Kok., s. I‑983, 37 kohta); asia C‑129/06 P, Autosalone Ispra v. komissio, 12.12.2006, 31 ja 32 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; asia C‑107/07 P, Weber v. komissio, 29.11.1997, 24 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-107/07 P, Rossi Ferreras v. komissio, 12.3.2008, Kok. H., s. I-B-1-5 ja II-B-1-31, 27 kohta,