Asia T‑360/13
Verein zur Wahrung von Einsatz und Nutzung von Chromtrioxid und anderen Chrom-VI-Verbindungen in der Oberflächentechnik eV (VECCO) ym.
vastaan
Euroopan komissio
REACH – Kromitrioksidin sisällyttäminen luvanvaraisten aineiden luetteloon – Käytöt tai käyttökategoriat, jotka on vapautettu lupavaatimuksesta – Käsite ˮvoimassa oleva yhteisön erityislainsäädäntö, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölleˮ – Ilmeinen arviointivirhe – Suhteellisuusperiaate – Puolustautumisoikeudet – Hyvän hallinnon periaate
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 25.9.2015
1. Tuomioistuinmenettely – Väliintulo – Väliintulokirjelmä, jolla ei tueta yhden asianosaisen vaatimuksia – Tutkimatta jättäminen
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljäs kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (2015) 142 artiklan 1 kohta)
2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kemikaalien rekisteröinti, arviointi ja lupamenettely – REACH-asetus – Käytöt tai käyttökategoriat, jotka on vapautettu lupavaatimuksesta – Edellytykset – Käsite voimassa oleva yhteisön erityislainsäädäntö, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölle
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1907/2006 57 artikla ja 58 artiklan 2 kohta ja liite XIV; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2004/37, 2010/75 ja 2012/18; neuvoston direktiivi 98/24)
3. Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista – Oikeudelliset perusteet, joita ei ole esitetty kannekirjelmässä – Yleinen viittaus muihin kannekirjelmän liitteenä oleviin asiakirjoihin – Tutkimatta jättäminen
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (2015) 76 artiklan d alakohta)
4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kemikaalien rekisteröinti, arviointi ja lupamenettely – REACH-asetus – Käytöt tai käyttökategoriat, jotka on vapautettu lupavaatimuksesta – Edellytykset – Yhtäaikaisuus
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohta)
5. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kemikaalien rekisteröinti, arviointi ja lupamenettely – REACH-asetus – Käytöt tai käyttökategoriat, jotka on vapautettu lupavaatimuksesta – Edellytykset – Vapautusta koskevan hakemuksen hylkääminen, kun jokin edellytyksistä ei täyty – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohta)
6. Tuomioistuinmenettely – Väliintulo – Väliintulokirjelmä, jolla tuetaan yhden asianosaisen vaatimuksia tai vaaditaan niiden hylkäämistä – Väliintulokirjelmä, jossa on täydentäviä väitteitä, joilla oikeudenkäynnin kohdetta muutetaan – Näiden väitteiden tutkimatta jättäminen
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljäs kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (2015) 142 artiklan 1 kohta)
7. Tuomioistuinmenettely – Näyttö – Näytön, jota asianosaiset eivät ole esittäneet, hankkiminen ei kuulu unionin tuomioistuimille
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (2015) 76 artiklan f alakohta ja 81 artiklan e alakohta)
8. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kemikaalien rekisteröinti, arviointi ja lupamenettely – REACH-asetus – Erityistä huolta aiheuttavat aineet – Liitteeseen XIV sisällyttämistä koskeva menettely – Julkinen kuuleminen – Asianomaisilla osapuolilla ei ole oikeutta saada tutustua Euroopan kemikaaliviraston tai komission käyttöön annettuihin asiakirjoihin
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1049/2001 ja asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 4 kohta ja liite XIV)
9. Tuomioistuinmenettely – Suullisen käsittelyn aloittaminen uudelleen – Edellytykset
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (2015) 113 artiklan 2 kohdan c alakohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 21 kohta)
2. Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annetun asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa säädetyn ensimmäisen edellytyksen yhteydessä on niin, että jotta käytöt tai käyttökategoriat voidaan vapauttaa lupavaatimuksesta eli kun on olemassa yhteisön erityislainsäädäntö, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset tapauksessa, jossa kyseessä olevaa ainetta käytetään, tässä säännöksessä tarkoitettu yhteisön lainsäädäntö on unionin elimen antama oikeussääntö, jolla pyritään saamaan aikaan sitovia vaikutuksia. Tästä seuraa, että useat kansalliset oikeussäännöt ja vapaaehtoiset käytännöt eivät voi täyttää tässä säännöksessä säädettyä ensimmäistä edellytystä. Näin ollen komission tiedonantoa, joka sisältää tietoja aineen riskien arvioinnista ja niiden vähentämisstrategioista, siltä osin kuin sen sisältö ei ole sitova eikä se ole luonteeltaan normatiivinen, ei voida katsoa yhteisön lainsäädännöksi.
Lisäksi vähimmäisvaatimuksen käsitteen osalta tämä käsite on ymmärrettävä yhtäältä siten, että se muodostaa työntekijöiden tai muiden asianomaisten henkilöiden edun mukaisen vähimmäisstandardin, ja toisaalta, että se mahdollistaa vieläkin ankarampien toimenpiteiden toteuttamisen tai käyttöönoton kansallisella tasolla sellaisen lainsäädännön puitteissa, joka on ankarampi kuin lainsäädäntö, joka unionin tasolla vahvistaa vähimmäisvaatimukset. Pelkästään se, että vaaditaan työperäisen altistumisen raja-arvoja, ei siis merkitse enimmäisvaatimusten soveltamista, vaan muodostaa asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdan mahdollistaman vähimmäisvaatimuksen.
Näissä olosuhteissa ja siltä osin kuin työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä annetussa direktiivissä 98/24, ei viitata tiettyyn aineeseen, kuten on tehty mainittujen kyseisen direktiivin liitteeseen I sisällytettyjen aineiden osalta, sitä ei voida katsoa erityiseksi, koska se soveltuu yleisesti kaikkiin kemiallisiin aineisiin, eikä siinä voida katsoa asetettavan vähimmäisvaatimuksia, koska siinä ainoastaan luodaan yleiset puitteet tehtäville, joita sellaisille työnantajille kuuluu, jotka altistavat työntekijöitään kemiallisten aineiden käytöistä aiheutuville riskeille. Samalla tavoin siltä osin kuin työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta annetussa direktiivissä 2004/37 ei viitata mihinkään muuhun aineeseen kuin bentseeniin, vinyylikloridimonomeeriin tai kovapuupölyyn, sitä ei voida katsoa erityiseksi eikä siinä voida katsoa vahvistettavan vähimmäisvaatimuksia kromitrioksidille.
Asia on näin myös vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun direktiivin 2012/18 osalta, joka ei sellaisenaan koske vaarallisten aineiden erityisiä käyttöjä yrityksen tavallisen teollisen toiminnan puitteissa eikä ihmisten suojelua liialliselta altistumiselta vaarallisille aineille heidän työpaikallaan. Samalla tavoin on niin, että vaikka on selvää, että teollisuuden päästöistä annettu direktiivi 2010/75 voi soveltua yleisesti kromitrioksidin käytöistä johtuviin teollisiin päästöihin, ei kyseisessä direktiivissä ole lainkaan kyseistä ainetta koskevia erityissäännöksiä.
(ks. 31, 33, 34, 40, 44, 45, 47, 59, 62 ja 63 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 55 kohta)
4. Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annetun asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa säädetyn toisen edellytyksen yhteydessä on niin, että jotta käytöt tai käyttökategoriat voidaan vapauttaa lupavaatimuksesta eli siitä, että riski on asianmukaisesti hallinnassa voimassa olevan yhteisön erityislainsäädännön pohjalta, koska vapautus voidaan myöntää vain, jos kaikki kyseisessä säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät, tätä toista edellytystä ei ole tarpeen tutkia silloin, kun ensimmäinen edellytys, joka koskee voimassa olevaa yhteisön erityislainsäädäntöä, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölle, ei täyty. Lisäksi siltä osin kuin on kyse säännöksen ranskankielisen version ilmauksesta ˮcompte tenuˮ ja kyseisen säännöksen muissa kieliversioissa käytetyistä ilmauksista, riskien hallinnan on perustuttava kyseiseen voimassa olevaan yhteisön erityislainsäädäntöön. Tällaisen lainsäädännön puuttuessa on mahdotonta, että mikä tahansa riskien hallinta, vaikka se katsottaisiinkin toteen näytetyksi, voisi johtua kyseisestä lainsäädännöstä, mikä on jo sellaisenaan riittävää sen toteamiseksi, ettei toinen edellytys täyty nyt käsiteltävässä asiassa.
(ks. 64 kohta)
5. Koska komissiolla ei ole harkintavaltaa siltä osin kuin on kyse vapautuksen myöntämisestä kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annetun asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdan nojalla, koska kaikki kyseisessä artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty, komissio ei myöskään voi loukata suhteellisuusperiaatetta soveltaessaan kyseistä artiklaa siinä edellytetyllä tavalla. Koska komission oli siis pakko tehdä päätös vapautuksen myöntämättä jättämisestä, se ei näin ollen voinut loukata suhteellisuusperiaatetta.
(ks. 73 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 75 kohta)
7. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole hankkia itselleen sellaista näyttöä, jota asianosaiset eivät ole esittäneet.
(ks. 75 kohta)
8. Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annetun asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 4 kohdassa säädetyssä julkisessa kuulemisessa ei anneta asianosaisille erityisiä menettelyllisiä oikeuksia, kuten oikeutta saada tutustua kemikaaliviraston tai komission käyttöön annettuihin asiakirjoihin sellaisen menettelyn puitteissa, jossa aineita sisällytetään kyseisen asetuksen liitteeseen XIV. Kyseisessä artiklassa säädetään vain oikeudesta esittää huomautuksia. Tätä päätelmää ei aseta kyseenalaiseksi periaate, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia on kunnioitettava missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan, kun menettelyä, jonka tarkoituksena on sisällyttää kromitrioksidi asetuksen N:o 1907/2006 liitteeseen XIV, ei voida katsoa menettelyksi, jota käydään kyseisiä asianosaisia vastaan. Lisäksi se, että kyseisen asetuksen 58 artiklassa säädetään julkisesta kuulemisesta, ei aseta kyseenalaiseksi sitä, ettei kemikaalivirasto tai komissio ollut kyseisen artiklan mukaan velvollinen kuulemaan yksityistä, jota liitteen XIV muuttamista koskeva asetus saattoi koskea. Lopuksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetusta asetuksesta N:o 1049/2001 on todettava, ettei kyseinen asetus muuta asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 4 kohdan soveltamisalaa eikä se näin ollen voi luoda menettelyllisiä oikeuksia, joista asetuksessa N:o 1907/2006 ei säädetä.
(ks. 81 ja 82 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 88 kohta)