Asia T-392/15

European Dynamics Luxemburg SA ym.

vastaan

Euroopan unionin rautatievirasto

Julkiset palveluhankinnat – Tarjouspyyntömenettely – Ulkoisten palvelujen toimittaminen Euroopan unionin rautatieviraston tietojärjestelmän kehittämistä varten – Tarjoajan tarjouksen luokittelu – Tarjoajan tarjouksen hylkääminen – Perusteluvelvollisuus – Poikkeuksellisen alhainen tarjous

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 4.7.2017

1.      Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Tarpeen arvioiminen kanteen nostamisajankohtana – Hylätyn tarjoajan nostama kanne hankintaviranomaisen päätöksestä hylätä asianomaisen tarjoajan tarjous – Puutteellisiin perusteluihin vetoaminen – Päätöksen perustelujen esittäminen kanteen nostamisen jälkeen mutta ennen kanteen nostamiselle asetetun määräajan päättymistä – Oikeussuojan tarpeen säilyminen

(SEUT 263 artikla)

2.      Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Kanne, joka on omiaan tuottamaan kantajalle hyötyä – Kantajan esittämien väitteiden paikkansapitävyydellä ei ole merkitystä

(SEUT 263 artikla)

3.      Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Käsittelyn kuluessa esille tulleesta seikasta johtuva peruste

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohta ja 85 artiklan 2 ja 3 kohta)

4.      Tuomioistuinmenettely – Näyttö – Todistusarvo – Arviointiperusteet – Vapaan todistusharkinnan periaate ja vapaan todistelun periaate – Yhteensovittaminen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden ja asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen kanssa

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artikla)

5.      Tuomioistuinmenettely – Asioiden käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa – Asianosaisten suojaaminen oikeudenkäyntiasiakirjojen epäasianmukaiselta käytöltä – Yhteensovittaminen vapaan todistelun periaatteen kanssa – Toisesta asiasta peräisin olevan oikeudenkäyntiasiakirjan käyttäminen – Tarvetta siihen, että asiakirjaa käyttävä asianosainen saa tähän ensin suostumuksen kyseisen asiakirjan toisessa asiassa esittäneeltä asianosaiselta, ei ole

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artikla)

6.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perusteluvelvollisuuden arvioiminen asian olosuhteiden perusteella – Velvollisuus ilmoittaa kirjallisen pyynnön esittämisen jälkeen valitun tarjouksen ominaisuudet ja suhteelliset edut ja sopimuspuoleksi valitun tarjoajan nimi

(SEUT 296 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohta)

7.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyn yhteydessä tehty päätös olla hyväksymättä tarjousta – Oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa esitettyjen perustelujen huomioiminen – Hyväksyttävyys – Poikkeuksellisuus

(SEUT 296 artikla)

8.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyn yhteydessä tehty päätös olla hyväksymättä tarjousta

(SEUT 296 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 966/2012 113 artiklan 2 kohta; komission asetuksen N:o 1268/2012 161 artiklan 2 kohta)

9.      Kumoamiskanne – Kumoamisperusteet – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus – Aineellista lainmukaisuutta koskevasta perusteesta erillinen peruste

(SEUT 263 ja SEUT 296 artikla)

10.    Euroopan unionin julkiset hankinnat – Sopimuksen tekeminen tarjouspyynnön perusteella – Poikkeuksellisen alhainen tarjous – Hankintaviranomaisen velvollisuus kuulla tarjoajaa – Hankintaviranomainen tutkii, onko tarjous poikkeuksellisen alhainen – Huomioon otettavat seikat

(Komission asetuksen N:o 1268/2012 151 artiklan 1 kohta)

11.    Euroopan unionin julkiset hankinnat – Sopimuksen tekeminen tarjouspyynnön perusteella – Poikkeuksellisen alhainen tarjous – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Hankintaviranomaisen ei tarvitse esittää perustelujaan yksityiskohtaisesti ilman tätä koskevaa pyyntöä

(SEUT 296 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 966/2012 113 artiklan 2 kohta; komission asetuksen N:o 1268/2012 151 artikla)

1.      Oikeussuojan tarve on olennainen ja ensimmäinen edellytys kaikille kanteille. Sen on kanteen kohteen kannalta oltava olemassa kannetta nostettaessa uhalla, että kanne jätetään muuten tutkimatta. Tällaisen tarpeen on oltava edelleen olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka sillä uhalla, että lausunnon antaminen raukeaa.

Kun on kyse hylätyn tarjoajan hankintaviranomaisen päätöksestä, jonka perustelut tarjoaja katsoo puutteelliseksi, nostamasta kanteesta, se, että hankintaviranomainen on esittänyt kanteen nostamisen jälkeen mutta ennen kanteen nostamisen määräajan päättymistä riidanalaista toimea koskevia selvityksiä, ei poista kanteelta sen tehokasta vaikutusta. Riidanalainen päätös oli kantajille vastainen kanteen nostamishetkellä. Kyseisen päätöksen kumoaminen merkitsisi sitä, että hankintaviranomaisen olisi lähtökohtaisesti arvioitava kantajan tarjous uudelleen, mikä voisi tuottaa tälle hyötyä, koska ei muun muassa voida sulkea pois sitä, että uuden arvioinnin päätteeksi valinta voisi kohdistua kantajaan tarjouksessa tarkoitetun erän osalta. Kyseisen päätöksen kumoaminen voisi lisäksi saada hankintaviranomaisen tekemään tulevaisuudessa asianmukaisia muutoksia tarjouspyyntömenettelyihin.

(ks. 31, 34, 36 ja 37 kohta)

2.      Jotta asianosaisella olisi oikeussuojan tarve, on välttämätöntä, mutta riittävää, että Euroopan unionin tuomioistuimissa nostettu kumoamiskanne voi tuottaa kantajalle hyötyä. Kantajan oikeussuojan tarve ei siis riipu siitä, onko sen väite paikkansapitävä.

(ks. 41 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 45 kohta)

4.      Vapaan todistusharkinnan periaate merkitsee sitä, että ainoa merkityksellinen peruste unionin tuomioistuinten arvioidessa esitettyjä todisteita on niiden luotettavuus. Vapaan todistusharkinnan periaatetta täydentää vapaan todistelun periaate, joka antaa asianosaisille mahdollisuuden esittää unionin tuomioistuimissa kaikki säännönmukaisesti saadut todisteet, joilla ne katsovat olevan merkitystä kantojensa tukemiseksi. Tällä vapaalla todistelulla autetaan osaltaan varmistamaan, että asianosaisilla on oikeus Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettuihin tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

Vapaan todistusharkinnan periaate ja vapaan todistelun periaate on kuitenkin sovitettava yhteen unionin oikeuden perusperiaatteiden kanssa; näitä ovat muun muassa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asianosaisten prosessuaalinen yhdenvertaisuus. Vapaa todistusharkinta on siis sovitettava yhteen sen kanssa, että kullakin asianosaisella on oikeus puolustaa intressejään ilman, että ulkopuoliset – muun muassa yleisö – puuttuvat asiaan, ja tulla suojatuksi oikeudenkäyntiasiakirjojensa epäasianmukaiselta käytöltä.

(ks. 50–53 kohta)

5.      Vapaan todistelun periaatteesta seuraa, että asianosainen voi unionin yleisessä tuomioistuimessa lähtökohtaisesti vedota todisteina asiakirjoihin, jotka on esitetty toisessa tuomioistuinmenettelyssä, jossa kyseinen asianosainen oli itse asianosaisena. Jos kyseinen asianosainen sai mainitut asiakirjat säännönmukaisesti ja jos ne eivät ole luottamuksellisia, hyvä oikeudenkäyttö ei lähtökohtaisesti ole esteenä niiden esittämiselle unionin yleisessä tuomioistuimessa. Asianosainen ei voi unionin tuomioistuimissa käydyssä tuomioistuinmenettelyssä vaatia oikeudenkäyntiasiakirjan poistamista, jos kyseinen asianosainen oli jo esittänyt mainitun oikeudenkäyntiasiakirjan toisessa menettelyssä, jossa oli samat asianosaiset.

Sen asianosaisen suostumus, jolta oikeudenkäyntiasiakirja on peräisin, ei myöskään voi olla ennakkoedellytys sille, että toisesta asiasta peräisin oleva asiakirja otetaan tutkittavaksi unionin yleisessä tuomioistuimessa. Vaikka asianosaisen, jolta asiakirja on peräisin, suostumus voi olla merkityksellinen tekijä sen käytön asianmukaisuuden arvioimiseksi, velvoittaminen siihen, että tämä suostumus on saatu ennen kuin kyseinen asiakirja esitetään unionin yleisessä tuomioistuimessa, sillä uhalla, että se jätetään tutkimatta, antaa nimittäin asianosaiselle, jolta se on peräisin, mahdollisuuden estää sen käyttö, jolloin unionin yleinen tuomioistuin ei voisi lausua sen käytön asianmukaisuudesta ja näin ollen noudattaa velvollisuuttaan tarjota kullekin asianosaiselle kohtuullinen mahdollisuus esittää asiansa, myös todisteensa, sellaisten edellytysten vallitessa, jotka eivät saata tätä vastapuoltaan selvästi epäedullisempaan asemaan, mikä on asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen taustalla. Unionin yleisen tuomioistuimen on siis kussakin tapauksessa punnittava keskenään yhtäältä vapaata todistelua ja toisaalta tuomioistuinmenettelyjen asianosaisten oikeudenkäyntiasiakirjojen asiatonta käyttöä koskevaa suojaa.

(ks. 55 ja 56 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 72–75 kohta)

7.      Se, että unionin tuomioistuimet ottavat huomioon oikeudenkäynnin kuluessa esitetyt seikat, on perusteltua vain poikkeustapauksissa.

Tilanne on tämä, kun on kyse kanteesta, jonka hylätty tarjoaja on nostanut hankintaviranomaisen päätöksestä hylätä tämän tarjous, kun hankintaviranomaisen vastausta kyseisen tarjoajan esittämään nimenomaiseen perustelupyyntöön, joka koskee hyväksyttyjen hintatarjousten poikkeuksellisen alhaista luonnetta, odottamatta ja antamatta tälle riittävästi vastausaikaa, vaikka kanteen nostamisen määräajat eivät tällaista mahdollisuutta estäneet, hylätty tarjoaja nostaa kanteensa ja vetoaa yksinomaan riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttumiseen muun muassa siksi, ettei tämän esittämään pyyntöön ole vastattu. Hankintaviranomainen on puolestaan selittänyt, miksi hyväksytyt tarjoukset eivät sen mukaan vaikuttaneet poikkeuksellisen alhaisilta, kohtuullisen ajan kuluttua.

(ks. 74 ja 102 kohta)

8.      Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun asetuksen N:o 966/2012 113 artiklan 2 kohdassa ja varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 1268/2012 161 artiklan 2 kohdassa säädetään hylättyjen tarjoajien osalta kaksivaiheisista perusteluista. Hankintaviranomainen ilmoittaa ensinnäkin kaikille hylätyille tarjoajille, että niiden tarjous on hylätty, sekä kyseisen hylkäyksen perustelut. Nämä perustelut voidaan esittää tiivistetysti, koska samassa säännöksessä säädetään, että hylätty tarjoaja voi pyytää täsmällisempiä perusteluja. Kyseisten säännösten nojalla on myös niin, että jos valintaperusteet täyttävä hylätty tarjoaja, jota poissulkemisperusteet eivät koske, sitä kirjallisesti pyytää, hankintaviranomainen ilmoittaa sille mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viimeistään 15 päivän kuluessa asiaa koskevan pyynnön vastaanottamisesta valitun tarjouksen ominaisuudet ja suhteelliset edut sekä sopimuspuoleksi valitun nimen.

Tämä perustelujen esittäminen kahdessa vaiheessa ei ole vastoin perusteluvelvollisuuden tavoitetta, joka on yhtäältä se, että niille, joita asia koskee, selviävät toimenpiteen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja toisaalta se, että unionin tuomioistuimet voivat harjoittaa valvontaansa.

(ks. 78 ja 79 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 80 ja 106 kohta)

10.    Hankintaviranomaisen arviointi siitä, ovatko tarjoukset poikkeuksellisen alhaisia, on kaksivaiheinen. Hankintaviranomaisen on ensinnäkin arvioitava, vaikuttavatko esitetyt tarjoushinnat poikkeuksellisen alhaisilta. Vaikuttaa-verbin käyttäminen varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 1268/2012 151 artiklan 1 kohdassa merkitsee sitä, että hankintaviranomainen tekee ensi näkemältä arvioinnin, joka koskee tarjouksen poikkeuksellisen alhaista luonnetta. Kyseisessä asetuksessa hankintaviranomaista ei näin ollen velvoiteta tekemään oma-aloitteisesti yksityiskohtaista analyysiä kunkin tarjouksen eri osista sen toteamiseksi, ettei ole kyse poikkeuksellisen alhaisesta tarjouksesta. Hankintaviranomaisen on näin ollen ensinnäkin määritettävä yksinomaan, sisältyykö esitettyihin tarjouksiin seikkoja, jotka voivat herättää epäilyn siitä, että ne voivat olla poikkeuksellisen alhaisia. Tilanne on tämä muun muassa, kun esitetyssä tarjouksessa ehdotettu hinta on huomattavasti alhaisempi kuin muissa esitetyissä tarjouksissa tai tavanomainen markkinahinta. Jos esitettyihin tarjouksiin ei sisälly tällaisia seikkoja eivätkä ne siis vaikuta poikkeuksellisen alhaisilta, hankintaviranomainen voi jatkaa kyseisen tarjouksen arvioimista ja hankintasopimuksen sopimuspuolen valintamenettelyä.

Jos tarjouksissa puolestaan on seikkoja, jotka herättävät epäilyn siitä, että tarjous voisi olla poikkeuksellisen alhainen, hankintaviranomaisen on seuraavaksi tarkasteltava tarjouksen eri osia varmistuakseen siitä, ettei tarjous ole poikkeuksellisen alhainen. Tämän tehdessään hankintaviranomaisen on annettava kyseisen tarjouksen tekijälle mahdollisuus selittää, miksi se katsoo, että sen tarjous ei ole poikkeuksellisen alhainen. Hankintaviranomaisen on seuraavaksi arvioitava esitetyt selitykset ja määritettävä, onko kyseessä oleva tarjous poikkeuksellisen alhainen, jolloin hankintaviranomaisen velvollisuutena on hylätä se.

(ks. 87–89 kohta)

11.    Hankintaviranomaisella olevan perusteluvelvollisuuden ulottuvuudesta sen katsoessa, että hyväksytty tarjous ei vaikuta poikkeuksellisen alhaiselta, on todettava, että varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 1268/2012 151 artiklan 1 kohdasta ja erityisesti siitä, että hankintaviranomaisen on aluksi arvioitava tarjouksen poikkeuksellisen alhaista luonnetta yksinomaan ensi näkemältä, ilmenee, että sen perusteluvelvollisuuden ulottuvuus on suppea. Hankintaviranomaisen velvoittamisessa siihen, että tämä esittää yksityiskohtaisesti, miksi tarjous ei sen mukaan vaikuta poikkeuksellisen alhaiselta, ei nimittäin oteta huomioon eroa asetuksen N:o 1268/2012 151 artiklassa säädetyn analyysin kahden vaiheen välillä.

On erityisesti niin, että kun hankintaviranomainen hyväksyy tarjouksen, sen velvollisuutena ei ole mainita nimenomaisesti syitä, joiden vuoksi sen hyväksymä tarjous ei sen mielestä vaikuttanut poikkeuksellisen alhaiselta, vastauksena sille unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun asetuksen N:o 966/2012 113 artiklan 2 kohdan mukaisesti esitettyihin perustelupyyntöihin. Jos hankintaviranomainen hyväksyy kyseisen tarjouksen, tästä seuraa implisiittisesti mutta väistämättä, että se on katsonut, ettei ollut olemassa viitteitä siitä, että kyseinen tarjous oli poikkeuksellisen alhainen. Tällaiset perustelut on sen sijaan annettava tiedoksi hylätylle tarjoajalle, joka niitä nimenomaisesti pyytää.

(ks. 92 ja 93 kohta)