UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu seitsemäs jaosto)
3 päivänä heinäkuuta 2014 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Perusteluvelvollisuus – Arviointivirhe – Kumoamisen ajallisten vaikutusten mukauttaminen
Asiassa T‑565/12,
National Iranian Tanker Company, kotipaikka Teheran (Iran), edustajinaan solicitor R. Chandrasekera, solicitor S. Ashley, solicitor C. Murphy, barrister M. Lester ja D. Wyatt, QC,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään S. Boelaert ja M. Bishop,
vastaajana,
jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.10.2012 tehty neuvoston päätös 2012/635/YUTP (EUVL L 282, s. 58) siltä osin kuin kantajan nimi on merkitty Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39) liitteessä II olevaan luetteloon ja toisaalta Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 15.10.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 945/2012 (EUVL L 282, s. 16) siltä osin kuin tämä asetus koskee kantajaa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. van der Woude (esittelevä tuomari) sekä tuomarit I. Wiszniewska-Białecka, M. Kancheva, C. Wetter ja I. Ulloa Rubio,
kirjaaja: hallintovirkamies N. Rosner,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 31.1.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantajana oleva National Iranian Tanker Company on iranilainen yhtiö, joka on erikoistunut raakaöljy- ja kaasulastien kuljetukseen. Sillä on yksi maailman suurimmista kaksirunkoisten tankkereiden laivastoista.
2 Käsiteltävä asia liittyy rajoittaviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden leviämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen.
3 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto (jäljempänä turvallisuusneuvosto) hyväksyi 9.6.2010 päätöslauselman 1929 (2010) (jäljempänä päätöslauselma 1929), jolla laajennettiin päätöslauselmilla 1737 (2006), 1747 (2007) ja 1803 (2008) määrättyjen rajoittavien toimenpiteiden soveltamisalaa ja otettiin käyttöön uusia Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä.
4 Eurooppa-neuvosto korosti 17.6.2010 olevansa yhä enemmän huolissaan Iranin ydinohjelmasta ja totesi olevansa tyytyväinen päätöslauselmaan 1929. Palauttaen mieleen 11.12.2009 antamansa julkilausuman Eurooppa-neuvosto pyysi Euroopan unionin neuvostoa hyväksymään toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön päätöslauselmaan 1929 sisältyvät toimenpiteet, sekä liitännäistoimenpiteitä, joilla tuettaisiin neuvotteluratkaisun löytämistä kaikkiin jäljellä oleviin ongelmiin, jotka koskevat Iranin ydin- ja ohjusohjelmiensa tueksi kehittämiä arkaluonteisia teknologioita. Toimenpiteiden olisi keskityttävä kaupan eri aloihin, finanssialaan, Iranin kuljetusalaan, kaasu- ja öljyteollisuuden avainaloihin sekä muihin kohteisiin, erityisesti islamilaiseen vallankumouskaartiin.
5 Neuvosto antoi Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39), jonka liitteessä II luetellaan – muut kuin turvallisuusneuvoston tai päätöslauselman 1737 (2006) nojalla perustetun pakotekomitean nimeämät, liitteessä I mainitut – henkilöt ja yhteisöt, joiden varat on jäädytetty. Sen 22 perustelukappaleessa viitataan päätöslauselmaan 1929 ja mainitaan, että Iranin energia-alan tuottamien tulojen ja Iranin ydinalan toimien, joihin liittyy ydinaseiden leviämisen vaara, rahoituksen välillä on mahdollinen yhteys.
6 Neuvosto antoi päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.1.2012 päätöksen 2012/35/YUTP (EUVL L 19, s. 22). Sen 8 perustelukappaleessa muistutetaan, että Iranin energia-alan tuottamien tulojen ja Iranin ydinalan toimien, joihin liittyy ydinaseiden leviämisen vaara, rahoituksen välillä on mahdollinen yhteys ja että kemiallisissa prosesseissa käytettävillä laitteilla ja aineilla, joita tarvitaan toisaalta petrokemian teollisuudessa ja toisaalta tietyissä arkaluonteisissa ydinpolttoainekiertoon liittyvissä toimissa, on paljon yhteistä, kuten päätöslauselmassa 1929 korostetaan.
7 Päätöksen 2012/35 1 artiklan 7 kohdan a alakohdan ii alakohdalla on lisätty päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohtaan seuraava kohta, jossa määrätään seuraaville henkilöille ja yhteisöille kuuluvien varojen jäädyttämisestä:
”c) muut henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät sisälly liitteeseen I ja jotka antavat tukea Iranin hallitukselle, ja näitä lähellä olevat henkilöt ja yhteisöt, liitteessä II olevan luettelon mukaisesti.”
8 Tämän johdosta neuvosto antoi EUT-sopimuksen puitteissa Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1). Päätöksen 2012/35 1 artiklan 7 kohdan a alakohdan ii alakohdan täytäntöön panemiseksi kyseisen asetuksen 23 artiklan 2 kohdassa säädetään sen liitteessä IX luetelluille sellaisille henkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvien varojen jäädyttämisestä, joista on todettu, että ne
”d) ovat muita henkilöitä, yhteisöjä tai elimiä, jotka antavat Iranin hallitukselle esimerkiksi rahoitus-, logistista ja aineellista tukea, ja näitä lähellä olevia henkilöitä ja yhteisöjä”.
9 Kantaja ilmaisi 10.8., 14.9. ja 10.10.2010 päivätyillä kirjeillään unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle erityisesti huolensa niistä vaikutuksista, jotka kohdistuvat sen laivastoon päätöksen 2010/413 12 artiklassa säädetystä kiellosta myöntää vakuutus- tai jälleenvakuutuspalveluja Iranin hallitukselle. Se täsmensi edellä mainitussa, 10.8.2010 päivätyssä kirjeessään, että se oli yksityistetty vuonna 2000.
10 Lisäksi kantaja kiisti unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle 19.1.2012 osoittamassaan kirjeessä seikat, jotka oli esitetty edeltävänä päivänä internetissä julkaistussa Lloyd’s List -nimisessä merenkulkuteollisuuteen erikoistuneessa päivittäisjulkaisussa otsikolla ”NICT to be targeted by sanctions” (National Iranian Tanker Company on joutumassa sanktioiden kohteeksi). Kantaja kiisti tältä osin kaikki yhteydet Iranin ydinaseohjelmaan. Sen mukaan sen öljytankkereita ei käytetä tähän ohjelmaan liittyvän kielletyn aineiston kuljettamiseen. Myöskään kantajalla, sen puheenjohtajalla tai sen osakkailla ei ole yhteyksiä islamilaiseen vallankumouskaartiin.
11 Neuvosto antoi päätöksen 2010/413 muuttamisesta 15.10.2012 päätöksen 2012/635/YUTP (EUVL L 282, s. 58; jäljempänä riidanalainen päätös). Tämän päätöksen 16 perustelukappaleen mukaan uusien henkilöiden ja yhteisöjen nimiä olisi lisättävä päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, erityisesti Iranin valtion omistamat öljy- ja kaasualan yhteisöt, sillä ne muodostavat huomattavan tulonlähteen Iranin hallitukselle.
12 Päätöksen 2012/635 1 artiklan 8 kohdan a alakohdalla muutettiin päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, jonka mukaan tästä lähtien rajoittavien toimenpiteiden kohteena ovat
c) muut henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät ole liitteessä 1 olevassa luettelossa, jotka antavat tukea Iranin hallitukselle, ja näiden omistamat tai määräysvallassa olevat yhteisöt, taikka henkilöt tai yhteisöt, joilla on yhteys näihin, siten kuin nämä on lueteltu liitteessä II.
13 Päätöksen 2012/635 2 artiklalla kantajan nimi on merkitty päätöksen 2010/413 liitteen II taulukoon, joka sisältää nimiluettelon, jonka otsikko on ”Ydin- tai ballistisiin aseisiin liittyvään toimintaan osalliset henkilöt ja yhteisöt sekä Iranin hallitukselle tukea antavat henkilöt ja yhteisöt”.
14 Tämän johdosta neuvosto antoi samana päivänä asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 945/2012 (EUVL L 282, s. 16; jäljempänä riidanalainen asetus). Tämän asetuksen 1 artiklalla kantajan nimi on merkitty liitteen IX taulukkoon, joka sisältää nimiluettelon, jonka otsikko on ”Ydinalaan tai ballistisiin ohjuksiin liittyvään toimintaan osallistuvat henkilöt ja yhteisöt ja Iranin hallitukselle tukea antavat henkilöt ja yhteisöt”.
15 Kantajan nimi on merkitty luetteloihin seuraavista syistä: ”Iranin valtion tosiasiallisessa määräysvallassa. Tukee taloudellisesti Iranin hallitusta hallitukseen yhteydessä olevien osakkaidensa kautta.”
16 Riidanalainen päätös ja riidanalainen asetus on annettu tiedoksi kantajalle 16.10.2012 päivätyllä kirjeellä, jossa neuvosto kiinnitti sen huomion mahdollisuuteen esittää huomautuksia ja pyytää sitä tarkistamaan kantansa.
17 Kantaja vastusti 13.12.2012 päivätyllä kirjeellään nimensä merkitsemistä luetteloihin riidanalaisella päätöksellä ja riidanalaisella asetuksella, ja se pyysi neuvostoa ilmoittamaan sille tarkemmat tiedot tämän merkitsemisen syistä sekä todisteet, joihin se tukeutui.
18 Neuvosto vastasi 12.3.2013 päivätyllä kirjeellä, johon oli liitetty jäljennöksiä sen asiakirja-aineiston kappaleista. Tässä kirjeessä neuvosto täsmensi, ettei sillä ollut kantajaa koskevia muita asiakirjoja tai tietoja.
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
19 Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.12.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt esillä olevan kanteen.
20 Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin seitsemänteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi nyt käsiteltävä asia tämän vuoksi siirrettiin. Seitsemännen jaoston ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin päätti toimittaa asian laajennetun jaoston käsiteltäväksi.
21 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja riidanalaisen asetuksen välittömin vaikutuksin kantajaa koskevin osin
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
22 Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
23 Kantaja jätti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.7.2013 hakemuksen prosessinjohtotoimien tai asian selvittämistoimien määräämisestä. Neuvosto esitti huomautuksensa tästä pyynnöstä unionin yleiselle tuomioistuimelle 19.9.2013 toimittamallaan kirjelmällä.
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
24 Neuvosto vetoaa muodollista oikeudenkäyntiväitettä esittämättä siihen, että nyt käsiteltävä kanne on jätettävä tutkimatta. Se väittää, että siltä osin kuin kantaja on kokonaan Iranin valtion määräysvallassa, sitä on pidettävä julkisena yksikkönä. Iranin valtion ilmentymänä kantajalla ei näin ollen ole asiavaltuutta nostaa kanne vedotakseen omaisuudensuojan tai muiden perusoikeuksien rikkomiseen. Tältä osin neuvosto erottelee toisistaan yhtäältä tietyt valtioille tunnustetut prosessuaaliset oikeudet ja toisaalta perusoikeudet, joihin valtiot eivät voi vedota.
25 Tämä prosessinedellytyksen puuttuminen koskee kaikkia esitettyjä kanneperusteita, sillä nyt käsiteltävän kanteen tarkoituksena on todellisuudessa saada kumotuksi varojen jäädyttäminen, joka muodostaa – oikeutetun – omaisuudensuojan loukkaamisen. Näin ollen ei ole merkitystä sillä, että kaikki kanneperusteet eivät liity juuri tähän oikeuteen.
26 Tämän oikeudenkäyntiväitteen tueksi neuvosto viittaa muun muassa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen, joka allekirjoitettiin Roomassa 4.11.1950 (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus), jossa määritellään henkilöt, jotka voivat valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, ja jossa kyseisen tuomioistuimen tarjoaman suojan ulkopuolelle suljetaan hallitusten väliset järjestöt. Neuvoston mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 34 artiklan tarkoitus perustuu itse perusoikeuksien luonteeseen, joiden noudattaminen on valtion taattava Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitetulla tavalla sen lainkäyttövaltaan kuuluviin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin nähden. Valtio tai valtion ilmentymä ei näin ollen voi hyötyä perusoikeuksista, sillä suvereeni valtio ei kuulu toisen valtion lainkäyttövaltaan.
27 Kantaja katsoo, että sen kanne ja kaikki sen esittämät kanneperusteet on tutkittava.
28 Tältä osin riittää, kun huomautetaan, että neuvoston väite, jonka mukaan kantaja ei valtion ilmentymänä voi vedota omaisuudensuojaan, koskee erityisesti omaisuudensuojan loukkaamista koskevan neljännen kanneperusteen perustelujen asianmukaisuutta eikä nyt käsiteltävän kanteen tai mainitun kanneperusteen tutkittavaksi ottamista (ks. vastaavasti asia C-348/12 P, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, tuomio 28.11.2013, 51 kohta).
29 Näin ollen nyt käsiteltävä kanne on tutkittava.
Asiakysymys
30 Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste koskee ilmeistä arviointivirhettä. Toinen kanneperuste koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Kolmas kanneperuste koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista sekä tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista. Neljäs kanneperuste koskee suhteellisuusperiaatteen ja kantajan perusoikeuksien loukkaamista, erityisesti tämän omaisuuden, yrityksen ja maineen suojelemista koskevan oikeuden.
31 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on tarkoituksenmukaista tutkia ensin toinen kanneperuste.
Toinen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden loukkaamista
32 Kantaja väittää, että sen merkitsemistä luetteloon ei ole perusteltu riittävästi. Se väittää, että riidanalaisessa päätöksessä ja riidanalaisessa asetuksessa mainitut syyt ovat epämääräiset eivätkä ne vastaa täsmällistä ja konkreettista perustelua koskevaa vaatimusta. Lisäksi kantaja moittii neuvostoa siitä, että se on vastineessaan vedonnut uusiin merkitsemissyihin, joilla ei ole yhteyttä taloudellisen tuen antamista koskevaan oikeudelliseen arviointiperusteeseen.
33 Neuvosto puolestaan väittää, että kantajan hyvin tuntemassa yleisessä asiayhteydessä se pystyy riidanalaisessa päätöksessä ja riidanalaisessa asetuksessa mainittujen perustelujen avulla ymmärtämään sen luetteloon merkitsemisen täsmälliset ja konkreettiset syyt, joten ne ovat täysin perusteluvelvollisuudelle asetettujen vaatimusten mukaiset. On ollut 1.7.2012 lähtien yleisesti tunnettua, että Euroopan unionin viranomaiset valvovat kantajan toimintaa sen jälkeen, kun iranilaisen öljyn tuonti Euroopan unionin jäsenvaltioihin ja muun muassa iranilaisen raakaöljyn kuljetukseen liittyvien merikuljetusvakuutusten myöntäminen kiellettiin päätöksellä 2012/35. Kantajan nimen luetteloon merkitsemistä edeltäneiden kuukausien aikana joukossa lehtiartikkeleita tuotiin esiin Iranin hallituksen ja kantajan väliset yhteydet sekä kantajan toiminnat, joilla oli tarkoitus kiertää rajoittavia toimenpiteitä erityisesti hankkimalla kolmansien maiden yhtiöistä vakuutuspalveluja rekisteröimällä sen öljytankkerit kolmannen maan lipun alle.
34 Kirjeet, jotka kantaja oli ennen nimensä luetteloon merkitsemistä lähettänyt unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, erityisesti 19.1.2012 lähetetty kirje (ks. edellä 10 kohta), vahvistavat, että kantaja oli tietoinen tästä yleisestä asiayhteydestä.
35 Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. asia C-417/11 P, neuvosto v. Bamba, tuomio 15.11.2012, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (em. asia neuvosto v. Bamba, tuomion 50 kohta).
37 Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä käyttöön otettujen rajoittavien toimenpiteiden osalta on korostettava, että koska asianomaisella ei ole oikeutta tulla kuulluksi ennen luetteloon merkitsemistä koskevan alkuperäisen päätöksen tekemistä, perusteluvelvollisuuden noudattaminen on sitäkin tärkeämpää, koska se on asianomaisen ainoa tae siitä, että se voi ainakin kyseisen päätöksen tekemisen jälkeen käyttää tehokkaasti käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja riitauttaakseen mainitun päätöksen laillisuuden (em. asia neuvosto v. Bamba, tuomion 51 kohta ja asia T-228/02, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, ns. OMPI I -tapaus, tuomio 12.12.2006, Kok., s. II-4665, 140 kohta).
38 Näin ollen rajoittavan toimenpiteen määräävän neuvoston toimen perusteluissa on mainittava paitsi tämän toimenpiteen oikeudellinen perusta myös erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (ks. vastaavasti em. asia neuvosto v. Bamba, tuomion 52 kohta; em. OMPI I -tapaus, tuomion 146 kohta ja asia T-390/08, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 14.10.2009, Kok., s. II-3967, 83 kohta).
39 Perusteluvelvollisuus määräytyy kuitenkin kyseisen toimenpiteen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Asianomaiselle vastainen toimi on erityisesti riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (em. asia neuvosto v. Bamba, tuomion 53 ja 54 kohta; em. OMPI I -tapaus, tuomion 141 kohta ja em. asia Bank Melli Iran v. neuvosto, 82 kohta).
40 Nyt käsiteltävässä asiassa kantajan nimen merkitseminen luetteloon perustuu kahteen seuraavaan syyhyn. Kantaja on ”Iranin valtion tosiasiallisessa määräysvallassa”. Se ”tukee taloudellisesti Iranin hallitusta hallitukseen yhteydessä olevien osakkaidensa kautta”.
41 Siitä kysymyksestä, mainitaanko näissä perusteluissa neuvoston kantajaa vastaan toteuttaman toimenpiteen oikeudellinen perusta edellä 38 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, on todettava, että neuvoston esittämistä kahdesta perustelusta jälkimmäisestä ilmenee, että se on tukeutunut oikeudelliseen kriteeriin, joka koskee taloudellista tukea Iranin hallitukselle, joka on määritelty päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja täsmennetty asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa (ks. edellä 7 ja 8 kohta). Lisäksi tässä perustelussa ilmoitetaan selvästi, että neuvoston mukaan taloudellinen tuki johtuu niistä yhteyksistä, joita kantajan osakkailla on Iranin hallitukseen.
42 Kuten kantaja toteaa, ensimmäisestä perustelusta, jonka mukaan se on Iranin valtion tosiasiallisessa määräysvallassa, ei sitä vastoin yksinään tarkasteltuna voida yksilöidä sitä oikeudellista perustaa, johon se perustuu. Tätä perustelua on näin ollen tutkittava yhdessä toisen perustelun kanssa.
43 Siitä kysymyksestä, ilmeneekö näiden kahden perustelun tutkimisesta yhdessä oikeudellisesti riittävällä tavalla neuvoston päättely, on ensinnäkin huomautettava, että näitä perusteluja on arvioitava neuvoston Iranin islamilaista tasavaltaa vastaan toteuttamien toimenpiteiden yleisessä asiayhteydessä (ks. edellä 39 kohta). Tältä osin sekä päätöksen 2010/413 22 perustelukappaleesta (edellä 5 kohta) että päätöksen 2012/635 16 perustelukappaleesta (edellä 11 kohta) ilmenee, että neuvosto on todennut yhteyden yhtäältä kaasu- ja öljyalalta saatujen tulojen ja toisaalta ydinaseiden levittämistoiminnan rahoituksen välillä. Koska kantaja toimii tällä alalla öljyn ja kaasun kuljettajana, se voi ymmärtää, että riidanalaisessa päätöksessä ja riidanalaisessa asetuksessa tarkoitettu taloudellinen tuki koskee tätä erityistä yhteyttä.
44 Kuten neuvoston perustellusti huomauttaa, kantaja oli täysin tietoinen neuvoston aikomuksesta merkitä tämän nimi sanktioiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon. Kantaja oli jo ennen riidanalaisen päätöksen ja riidanalaisen asetuksen antamista kääntynyt neuvoston puoleen esittääkseen sille huolensa mahdollisesta merkitsemisestä aiheutuviin vaikutuksiin (ks. edellä 9 ja 10 kohta). Tästä ilmenee, että kantaja seurasi tarkasti neuvoston Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistamaa politiikkaa ja sen täytyi siis olla tietoinen siitä yhteydestä, jonka neuvosto oli todennut yhtäältä kaasu- ja öljyalalta peräisin olevien tulojen ja toisaalta Iranin ydinaseohjelman rahoittamisen välillä.
45 Toiseksi vaikka pitääkin paikkansa, että neuvoston ilmoittamat erityiset syyt kantajan nimen luetteloon merkitsemiselle ovat niukat, koska niissä ei täsmennetä sen taloudellisen tuen, jota kantajan väitetään antaneen Iranin hallitukselle, lajia eikä tämän hallituksen ja kantajan osakkaiden välisten yhteyksien luonnetta, kantaja voi silti näiden selitysten perusteella ymmärtää, että kyseessä oli sen osakkaiden välityksellä suoritettu tuki.
46 Kantaja tosin väittää, että sen vuonna 2000 tapahtuneen yksityistämisen vuoksi sen osakkailla ei enää ole yhteyksiä Iranin hallitukseen. Tämä väite koskee kuitenkin neuvoston esittämien perustelujen asianmukaisuuden arviointia eikä kysymystä siitä, vastaavatko nämä perustelut SEUT 296 artiklan vaatimuksia. Olennaista menettelymääräystä koskeva kysymys perusteluista on erillinen väitetyn menettelyn toteen näyttämistä koskevasta kysymyksestä, joka kuuluu kyseisen toimen aineellisen laillisuuden alaan ja edellyttää kyseisessä toimessa mainittujen tosiseikkojen paikkansapitävyyden tarkastamista sekä kyseisten tosiseikkojen luokittelemista seikoiksi, joiden perusteella kyseiseen henkilöön voidaan soveltaa rajoittavia toimenpiteitä (em. asia neuvosto v. Bamba, tuomion 60 kohta).
47 Näin ollen on pääteltävä, että kun otetaan huomioon se yleinen asiayhteys, jossa riidanalainen päätös ja riidanalainen asetus on annettu, perustelut, joihin neuvosto vetoaa oikeuttaakseen kantajan nimen merkitsemisen sanktioiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, ovat SEUT 296 artiklan vaatimusten mukaiset ja näin ollen toinen kanneperuste on hylättävä.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä
48 Kantaja väittää, ettei se ole Iranin hallituksen määräysvallassa ja ettei se tue sitä taloudellisesti. Se väittää, ettei sen osakkailla, jotka ovat yksityisiä eläkerahastoja ja joiden nimiä ei ole merkitty luetteloon samalla, kun se itse on siihen merkitty, ole sen tietojen mukaan mitään yhteyttä Iranin hallitukseen. Kantaja on yksityistetty vuonna 2000, ja sen tosiasialliset omistajat (benificial owners) ovat 5 miljoonaa iranilaista eläkeläistä. Sille on joka tapauksessa syntynyt tappioita, eikä se ole jakanut osakkailleen osinkoja vuodesta 2010 lähtien.
49 Unionin yleinen tuomioistuin ei voi ottaa huomioon niitä lehtiartikkeleja, joihin neuvosto vetoaa ”avoimista lähteistä peräisin olevina tietoina”, koska kantajan mukaan 12.3.2013 päivätystä neuvoston kirjeestä ilmenee, ettei neuvosto ole ottanut niitä huomioon merkitessään kantajan nimen luetteloon.
50 Neuvosto puolestaan katsoo, että kantaja täyttää Iranin hallituksen tukemista koskevan kriteerin. Ensinnäkin se muistuttaa, että unionin päätöksellä kieltää iranilaisen öljyn tuonti pyritään poistamaan Iranin islamilaisen tasavallan öljytulot, jotka ovat 70 prosenttia tämän valtion tuloista, sen painostamiseksi jarruttamaan ydinaseohjelmaansa. Kantaja kuljetti liki puolet Iranissa vuonna 2011 tuotetusta raakaöljystä, kuten erityisesti Institute for the Study of Warin (sotatutkimuslaitos) 16.4.2012 julkaistu artikkeli ja Amerikan Yhdysvaltojen kongressin tutkimuskeskuksen 10.1.2013 päivätty raportti osoittavat (vastaajan vastineen liitteet 3 ja 18).
51 Toiseksi neuvosto selittää kantajan pääomarakenteesta, että se luotti jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin, joita tukevat avoimista lähteistä peräisin olevat tiedot, joiden mukaan 33 prosenttia osakkeista on State Pension Fundin omistuksessa, 33 prosenttia Social Security Retirement Fundin omistuksessa ja 33 prosenttia NIOC Pension and Savings Fundin omistuksessa. Erityisesti kantajan kannekirjelmän liitteenä olevassa asiantuntijan arvioinnissa (liite 3) antamien selitysten perusteella ei ole mahdollista kumota sitä väittämää, että kantaja on todellakin Iranin valtion määräysvallassa. Tämä arviointi kertoo vain sen, että 66 prosenttia kantajan osakkeista on siirretty kahdelle yksityiselle yksikölle vuonna 2000 ja että siitä lähtien kantaja on ollut täysin yksityistetty, mainitsematta ostajien nimiä. Kantajan todellinen omistusrakenne on siten tarkoitushakuisesti hämärä. Kantajan osakkaat ovat joka tapauksessa valtion eläkerahastoja ja valtio valvoo siten kantajaa ja saa tästä yhtiöstä hyötyä sen osakkaiden välityksellä.
52 Lisäksi kantajan puheenjohtaja S. korvattiin tammikuussa 2012 äkkiä B:llä, joka on Iranin entinen tie- ja kuljetusministeri ja jolla on läheiset yhteydet Iranin presidenttiin. Kantaja oli lisäksi pyrkinyt salaamaan sen laivaston alusten omistuksen muuttamalla niiden nimeä ja lippua.
53 Neuvosto korostaa näytöstä, että sen väitteitä tukevat oikeudellisesti riittävästi ne asiakirjat, jotka se on antanut kantajalle sen pyynnöstä tiedoksi, ja kantajan tuntemat avoimista lähteistä peräisin olevat tiedot, jotka muodostuvat vastineen liitteenä olevista kertomuksista ja lehtiartikkeleista.
54 Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan neuvostolla on tiettyä harkintavaltaa sen määrittelemiseksi tapauskohtaisesti, täyttyvätkö ne oikeudelliset kriteerit, joihin kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet perustuvat (ks. vastaavasti asia C-380/09 P, Melli Bank v. neuvosto, tuomio 13.3.2012, 41 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja yhdistetyt asiat T-42/12 ja T-181/12, Bateni v. neuvosto, tuomio 6.9.2013, 45 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
55 Unionin tuomioistuinten on kuitenkin valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta perusoikeuksien kannalta, jotka ovat erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä, myös silloin, kun tällaisilla toimilla on tarkoitus panna täytäntöön päätöslauselmia, jotka turvallisuusneuvosto on antanut Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan VII luvun nojalla (yhdistetyt asiat C-584/10 P, C-593/10 P ja C-595/10 P, komissio v. Kadi, ns. Kadi II -tapaus, tuomio 18.7.2013, 97 kohta).
56 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää erityisesti, että valvoessaan niiden perusteiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä tietyn henkilön nimi luetteloihin tai pysyttää se niissä, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että kyseinen päätös perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (em. Kadi II -tapaus, tuomion 119 kohta).
57 Juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana nimittäin on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja. Esitettyjen tietojen tai todisteiden on tuettava asianomaista henkilöä vastaan esitettyjä perusteita.
58 Toiseksi siitä neuvoston istunnossa esittämästä väitteestä, jonka mukaan kantajan kuuluminen Iranin öljy- ja kaasusektoriin sillä perusteella, että se kuljettaa Iranissa tuotettua raakaöljyä ja kaasua, voi yksinään todistaa, että kantaja tukee Iranin hallitusta taloudellisesti, riittää, että muistutetaan, että kantajan nimen merkitseminen luetteloihin perustuu Iranin hallituksen taloudelliseen tukemiseen hallitukseen yhteydessä olevien kantajan osakkaiden välityksellä. Öljyn kuljetuksella ei kuitenkaan ole mitään liityntää kantajan osakkaiden ja Iranin hallituksen välisiin väitettyihin yhteyksiin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan riidanalaisten toimien laillisuutta voidaan arvioida vain niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen valossa, joiden perusteella ne on toteutettu. Unionin yleinen tuomioistuin ei voi noudattaa neuvoston kehotusta korvata lopullisesti perusteet, joihin nämä toimet perustuvat (ks. asia T-552/12, North Drilling v. neuvosto, tuomio 12.11.2013, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
59 On myös hylättävä neuvoston istunnossa antamat selitykset, joiden mukaan kantaja, joka on National Iranian Oil Companyn (jäljempänä NIOC) entinen tytäryhtiö, olisi jäänyt yksityistämisensä jälkeen tämän julkisen yrityksen määräysvaltaan, joka on kokonaan Iranin valtion omistuksessa ja jonka nimi on merkitty sanktioitujen yhteisöjen luetteloon, koska se tukee taloudellisesti Iranin hallitusta. Tätä päättelyä, jolla väitetään, että kantajan taloudellinen tuki Iranin hallitukselle suoritetaan kolmannen yhtiön eli NIOCin välityksellä, ei voida hyväksyä. Kantajan nimen luetteloon merkitsemisen perusteluissa ei viitata epäsuoraan taloudelliseen tukeen, joka johtuu kantajan ja NIOCin välisistä yhteyksistä, vaan kantajan Iranin hallitukseen yhteydessä olevien osakkaidensa kautta Iranin hallitukselle antamaan taloudelliseen tukeen.
60 Lisäksi ja joka tapauksessa siltä osin kuin edellä mainittujen neuvoston argumenttien tarkoituksena on osoittaa, että kantaja tukee epäsuorasti Iranin hallitusta taloudellisesti sen kaasun ja öljyn merikuljetustoiminnan takia, on todettava, että sovellettavassa säännöstössä säädetään taloudellisen tuen antamista Iranin hallitukselle koskevasta kriteeristä eikä epäsuoran taloudellisen tuen antamisesta. Toisin kuin neuvosto väittää, ainoastaan sitä seikkaa, että kantaja osallistuu kuljetustoiminnallaan Iranin öljy- ja kaasualaan, joka on yksi Iranin hallituksen pääasiallisista tulonlähteistä, ei voida pitää taloudellisen tuen antamista tälle hallitukselle koskevan oikeudellisen arviointiperusteen soveltamisalaan kuuluvana.
61 Kolmanneksi kantaja toteaa perustellusti pääomarakenteestaan, ettei neuvoston asiakirja-aineisto sisällä mitään näyttöä. Kolmen jäsenvaltion 19.9., 24.9. ja 28.9.2012 esittämissä ehdotuksissa merkitä sen nimi luetteloon tai muissa tähän asiakirja-aineistoon sisältyvissä asiakirjoissa ei yksilöidä kantajan osakkaita eivätkä ne sisällä pienintäkään viitettä, joka voisi tukea väitteitä siitä, että kantaja olisi Iranin hallituksen määräysvallassa taikka tukisi sitä taloudellisesti hallitukseen yhteydessä olevien osakkaidensa kautta. Ainoat kantajaa koskevat asiakirja-aineiston seikat muodostuvat väitteistä, jotka on keskeisin osin toistettu riidanalaisessa päätöksessä ja riidanalaisessa asetuksessa.
62 Näin ollen tukeakseen näitä väitteitä, jotka on toistettu kantajan nimen luetteloon merkitsemistä koskevissa perusteluissa, neuvosto ei voi hyödyllisesti vedota unionin yleisessä tuomioistuimessa edellä 51 ja 52 kohdassa koottuihin tosiseikkoja koskeviin väitteisiin siltä osin kuin nämä väitteet eivät sisälly sen asiakirja-aineistoon ja siltä osin kuin niitä ei myöskään näin ollen ole annettu tiedoksi kantajalle neuvoston 12.3.2013 päivätyssä vastauksessa tämän pyyntöön. Tällaisten väitteiden huomioon ottaminen loukkaisi yhtäältä periaatetta, jonka mukaan riidanalaisten toimien laillisuutta voidaan arvioida vain niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, joiden nojalla ne on toteutettu, ja toisaalta kantajan puolustautumisoikeuksia (em. asia Bateni v. neuvosto, tuomion 57 kohta). Koska kantajalle ei ole annettu tiedoksi uusia perusteluja ajoissa, siltä puuttuu yhtäältä mahdollisuus esittää niitä koskeva näkemyksensä hallinnollisessa menettelyssä. Toisaalta kantaja ei voi arvioida nimensä luetteloon merkitsemisen perustelujen riittävyyttä eikä sitä, onko syytä nostaa kanne. Näin ollen asianosaisten yhdenvertaisuusperiaatetta unionin tuomioistuimissa loukataan (ks. em. asia North Drilling v. neuvosto, tuomion 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Samoin neuvoston väite siitä, että kantajan puheenjohtajan vaihtaminen uudelleen maaliskuussa 2013 vahvistaa kantajan osakkaiden ja Iranin hallituksen läheiset yhteydet, on tehoton siltä osin kuin se perustuu riidanalaisen päätöksen ja riidanalaisen asetuksen antamisen jälkeisiin tosiseikkoihin.
64 Näin ollen ne seikat, jotka unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa huomioon, eivät sisällä mitään viitettä, joka voisi tukea neuvoston väitteitä siitä, että kantaja olisi Iranin hallituksen määräysvallassa ja tukisi Iranin hallitusta taloudellisesti.
65 Tästä seuraa, että kantajan nimen merkitseminen luetteloon ei ole perusteltua.
66 Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on hyväksyttävä.
67 Kaikista näistä syistä riidanalainen päätös ja riidanalainen asetus on kumottava kantajaa koskevin osin ilman, että on tarpeen tutkia kolmatta ja neljättä kanneperustetta.
Riidanalaisen päätöksen ja riidanalaisen asetuksen ajalliset vaikutukset
68 Kantaja vaatii, että riidanalaisen päätöksen ja riidanalaisen asetuksen kumoamisella on välitön vaikutus. Se väittää, että neuvoston päätös merkitä sen nimi luetteloon on luonteeltaan yksittäistapausta koskeva päätös eikä asetuksen luontoinen, kuten todistaa neuvoston velvollisuus antaa rajoittava toimenpiteet tiedoksi kyseessä oleville henkilöille ja yhteisöille henkilökohtaisesti. Kantaja vetoaa edellä mainittuun tuomioon Bank Melli Iran vastaan neuvosto (86 ja 87 kohta), jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että päätös, jolla pantiin täytäntöön Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 423/2007 (EUVL L 103, s. 1) 7 artikla, ei ollut luonteeltaan yksinomaan yleinen, vaan sillä oli yksittäistapausta koskevan toimen luonne niihin henkilöihin tai yhteisöihin nähden, joiden nimet oli kyseisellä päätöksellä merkitty mainitun asetuksen liitteeseen V.
69 Kantajan mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa säädetään vain asetuksen voimassa pitämisestä, muttei päätöksen voimassa pitämisestä, sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut sen, siihen asti, kunnes määräaika muutoksenhaulle on päättynyt, tai jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, siihen asti, kunnes unionin tuomioistuin hylkää muutoksenhaun, jotta rajoitetaan unionin yleisen tuomioistuimen suorittaman koko unionissa sovellettavien yleisten sääntöjen kumoamisen hämmentävää vaikutusta, kun nämä säännöt voidaan lopulta hyväksyä muutoksenhaun yhteydessä.
70 Neuvosto väittää, että perussäännön 60 artikla on esteenä riidanalaisen asetuksen kumoamiselle välittömin vaikutuksin. Se katsoo näin ollen, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi myös määrättävä, että riidanalaisen päätöksen mahdollisen kumoamisen vaikutuksia lykätään saman määräajan.
71 Neuvosto tukeutuu siten vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan perussäännön 60 artiklan toista kohtaa sovelletaan niiden ajallisten vaikutusten osalta, joita syntyy siitä, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa asetuksen N:o 267/2012 kaltaisen asetuksen, jolla säädetään rajoittavista toimenpiteistä. Unionin tuomioistuin on tähän asti katsonut, että asetus N:o 267/2012, mukaan lukien sen liite IX, on luonteeltaan asetus, koska sen 51 artiklan toisessa alakohdassa säädetään, että mainittu asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, mikä vastaa asetuksen vaikutuksia sellaisina kuin niistä on määrätty SEUT 288 artiklassa (em. asia Bateni v. neuvosto, tuomion 83 kohta ja asia T-110/12, Iranian Offshore Engineering & Constructions v. neuvosto, 74 kohta; ks. myös analogisesti asia C-548/09 P, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 16.11.2011, Kok., s. I-11381, 45 kohta).
72 Kantajan väite ei voi menestyä.
73 Ilman, että olisi tarpeen tutkia kysymystä siitä, onko päätös merkitä kantajan nimi riidanalaisiin luetteloihin asetuksen luonteinen perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla tavalla, riittää todeta, että SEUT 264 artiklan toisessa kohdassa sallitaan unionin tuomioistuinten joka tapauksessa tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin kumotun säädöksen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä. Tältä osin oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin voi tämän määräyksen perusteella päättää päivän, jona sen kumoamistuomio tulee voimaan (ks. vastaavasti asia T-58712, Nabipour ym. v. neuvosto, tuomio 12.12.2013, 250 ja 251 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
74 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo jäljempänä esitetyistä syistä, että on tarpeen lykätä tämän tuomion vaikutuksia siihen asti, kunnes perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu määräaika muutoksenhaulle päättyy, tai jos muutosta haetaan tässä ajassa, muutoksenhaun hylkäämiseen asti.
75 Iranin islamilaisen tasavallan ydinohjelma on syvä huolenaihe sekä kansainvälisellä tasolla että eurooppalaisella tasolla. Tässä yhteydessä neuvosto on asteittain laajentanut turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanon yhteydessä tätä valtiota vastaan toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden lukumäärää estääkseen sellaisten toimintojen kehityksen, jotka vaarantavat kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden.
76 Näin ollen kantajan intressi siihen, että kumoamistuomiolla on välitön vaikutus, on tasapainotettava unionin politiikassa Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden alalla tavoitellun yleisen päämäärän kanssa. Rajoittavan toimenpiteen kumoamisen ajallisen vaikutuksen mukauttaminen voidaan siten oikeuttaa tarpeella varmistaa rajoittavien toimenpiteiden tehokkuus ja loppujen lopuksi pakottavilla näkökohdilla, jotka liittyvät turvallisuuteen tai unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisten suhteiden hoitamiseen (ks. analogisesti siitä, ettei ole velvollisuutta antaa etukäteen tiedoksi sille, jota asia koskee, syitä tämän merkitsemiselle alun perin luetteloihin, asia C-27/09 P, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, tuomio 21.12.2011, Kok., s. I-13427, 67 kohta).
77 Riidanalaisten toimien kumoaminen välittömin vaikutuksin kantajaa koskevin osin mahdollistaisi sen, että tämä voisi siirtää kaikki varansa tai osan niistä unionin ulkopuolelle ilman, että neuvosto voisi tarpeen vaatiessa soveltaa hyvissä ajoin SEUT 266 artiklaa tässä tuomiossa todettujen sääntöjenvastaisuuksien korjaamiseksi, millä saatettaisiin vaarantaa vakavasti ja korjaamattomasti kaikki sellainen varojen jäädytys, josta neuvosto saattaa tulevaisuudessa päättää kantajan osalta. SEUT 266 artiklan soveltamisesta nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että se, että tällä tuomiolla kumotaan kantajan nimen merkitseminen luetteloihin, johtuu siitä, ettei tämän merkitsemisen perusteluja ole tuettu riittävällä näytöllä (ks. edellä 65 kohta). Vaikka neuvoston onkin päätettävä tämän tuomion täytäntöönpanotoimenpiteistä, ei voida heti sulkea pois sitä, että kantajan nimi merkitään luetteloihin uudestaan. Tämän uuden tarkastelun puitteissa neuvostolla on mahdollisuus merkitä kantajan nimi uudelleen luetteloihin oikeudellisesti riittävästi tuetuin perusteluin.
78 Tästä seuraa, että riidanalaisen päätöksen ja riidanalaisen asetuksen vaikutukset on pysytettävä kantajaan nähden siihen asti, kunnes määräaika muutoksenhaulle päättyy, tai jos muutosta haetaan, muutoksenhaun hylkäämiseen asti.
Oikeudenkäyntikulut
79 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt pääosan vaatimuksistaan, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa kantajan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu seitsemäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.10.2012 tehty neuvoston päätös 2012/635/YUTP kumotaan siltä osin kuin National Iranian Tanker Companyn nimi on sillä kirjattu Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP liitteeseen II.
2) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 15.10.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 945/2012 kumotaan siltä osin kuin National Iranian Tanker Companyn nimi on sillä merkitty Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 liitteeseen IX.
3) Päätöksen 2012/635 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 945/2012 vaikutukset pysytetään National Iranian Tanker Companyn osalta siihen asti, kunnes Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu muutoksenhaun määräaika on päättynyt, tai jos tässä ajassa on haettu muutosta, muutoksenhaun hylkäämiseen asti.
4) Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan National Iranian Tanker Companyn oikeudenkäyntikulut.
van der Woude | Wiszniewska-Białecka | Kancheva |
Julistettiin Luxemburgissa 3 päivänä heinäkuuta 2014.
Allekirjoitukset