VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

20 päivänä tammikuuta 2011

Asia F-132/07

Guido Strack

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Henkilöstösääntöjen 17, 17 a ja 19 artikla – Asiakirjojen sisällön ilmaisemista koskeva lupahakemus – Tekstin julkaisemista koskeva lupahakemus – Toteamusten käyttämistä kansallisissa tuomioistuimissa koskeva lupahakemus – Tutkittavaksi ottaminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Guido Strack vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 20.7, 9.8, 11.9 ja 9.11.2007 tehdyt komission päätökset, joilla hylättiin lupahakemukset, jotka koskevat eri asiakirjojen julkaisemista ja käyttämistä rikosprosesseja varten joitakin komission jäseniä ja virkamiehiä vastaan, ja velvoittamaan komission maksamaan hänelle vähintään 10 000 euroa korvauksena näistä päätöksistä aiheutuneesta vahingosta.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Vastineen toimittaminen – Määräaika – Määräajan jatkaminen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 39 artiklan 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Sananvapaus – Käyttäminen ja rajat

(SEU 6 artiklan 3 kohta; henkilöstösääntöjen 17 a artikla)

3.      Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Sananvapaus – Unionin toimintaan liittyvien tekstien julkaiseminen – Entisillä virkamiehillä ei ole ilmoittamisvelvollisuutta – Tehtävien hoitamiseen liittyvien tietojen antaminen – Entisten virkamiesten velvollisuus hankkia ennakkolupa

(Henkilöstösääntöjen 17 ja 17 a artikla)

4.      Virkamiehet – Kanne – Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön käsite

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta)

5.      Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Tehtävien hoitamiseen liittyvien tietojen antaminen – Ennakkoluvan hankkimista koskevan velvollisuuden olemassaolon tarkoitus

(SEUT 339 artikla; henkilöstösääntöjen 17 artikla)

6.      Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Tehtävien hoitamiseen liittyvien tietojen antaminen – Ennakkolupaa koskeva velvollisuus – Tarve tehdä hallinnolle riittävän täsmällinen hakemus

(Henkilöstösääntöjen 17 artikla)

7.      Virkamiehet – Periaatteet – Hyvän hallinnon periaatteen ulottuvuus

8.      Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Tehtävien hoitamiseen liittyvien tietojen antaminen – Todistaminen kansallisessa tuomioistuimessa – Ennakkolupaa koskeva velvollisuus

(Henkilöstösääntöjen 11 artiklan ensimmäinen kohta sekä 17 ja 19 artikla)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 39 artiklan 2 kohdassa määrätään virkamiestuomioistuimen presidentillä olevasta mahdollisuudesta pidentää vastaajalle asetettua määräaikaa vastineen jättämistä varten. Tältä osin siitä seikasta, että määräaikaa on pidennetty useita kertoja, koska kontradiktorista näkemystenvaihtoa ei ole ollut, ei aiheudu, että kantajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu, jos asianosaisten tilanne ei ole olennaisesti muuttunut. Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta on kuitenkin arvioitava asianosaisten koko tilanteen kannalta.

(ks. 31 kohta)

2.      Velvollisuudella ilmoittaa nimittävälle viranomaiselle aikomuksesta julkaista mikä hyvänsä teksti, joka koskee unionin toimintaa, puututaan virkamiehen sananvapauden käyttämiseen. Näin ollen tätä puuttumista on arvioitava Euroopan ihmisoikeussopimuksen sen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jossa taataan perusoikeuksia, jotka ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta SEU 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Koska tämän sopimuksen 10 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaan sananvapauden käyttöön liittyy kuitenkin ”velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi”, joista on säädetty laissa. Lisäksi säännöllä ei voida pätevästi rajoittaa sananvapautta jos sitä ei ole ilmoitettu riittävän täsmällisesti, jotta kansalainen voisi sen avulla säännellä toimintaansa, mitä lisäksi edellytetään myös oikeusvarmuuden periaatteella.

(ks. 59 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑274/99 P, Connolly v. komissio, 6.3.2001, 40–42 kohta ja asia C‑308/06, Intertanko ym., 3.6.2008, 69 kohta

3.      Koska henkilöstösääntöjen 17 a artiklaa ei sovelleta entisiin virkamiehiin, he voivat julkaista unionin toimintaa koskevia tekstejä ilman, että heidän tulee ilmoittaa siitä etukäteen nimittävälle viranomaiselle. Sitä vastoin heillä on velvollisuus pyytää henkilöstösääntöjen 17 artiklassa tarkoitettu lupa paitsi ennen sellaisten tietojen antamista, jotka he ovat saaneet tietoonsa tehtäviensä hoitamisen yhteydessä, myös ennen sellaisten tekstien julkaisemista, jotka he ovat itse laatineet tai joiden laatimiseen he ovat osallistuneet ja jotka sisältävät tällaisia tietoja, jollei niitä ole jo asetettu yleisön saataville.

(ks. 62–64 kohta)

4.      Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla esitetyssä pyynnössä on täsmennettävä pyynnön kohde riittävän selkeästi, jotta viranomainen, jolle se on esitetty, voi lausua siitä asiasta tietoisena. Jos pyyntö ei sisällä tarkkaa kehotusta lausunnon antamiseen, kyseessä ei voi olla tässä säännöksessä tarkoitettu pyyntö. Pyyntö ei nimittäin voi saavuttaa tavoitettaan jos nimittävällä viranomaisella ei ole mahdollisuutta arvioida riittävästi sen kohdetta.

(ks. 69 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 23/74, Küster v. parlamentti, 12.3.1975, 11 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑110/94, Sánchez Mateo v. komissio, 11.6.1996, 26 kohta ja asia T‑111/94, Ouzounoff Popoff v. komissio, 11.6.1996, 28 kohta

5.      Henkilöstösääntöjen 17 artiklassa kielletään lähtökohtaisesti virkamiehiltä heidän tehtäviensä hoitamisessa saatujen tietojen paljastaminen ja siinä asetetaan tällaiselle paljastamiselle ennakkolupaa koskeva edellytys. Tämän lupajärjestelmän tarkoitus on tarjota nimittävälle viranomaiselle mahdollisuus varmistua siitä, ettei tämä paljastaminen ole ristiriidassa unionin intressien kanssa ja ettei sillä muun muassa haitata unionin toimintaa ja loukata sen mainetta. Sen tarkoitus on myös tarjota nimittävälle viranomaiselle mahdollisuus valvoa tarpeellisena ajankohtana, että virkamiehet käyttäytyvät toimielinten etuja ja heille SEUT 339 artiklan mukaisesti kuuluvia velvollisuuksia ajatellen. Henkilöstösääntöjen 17 artiklassa käyttöön otetulla järjestelmällä pyritään siis suojaamaan luottamussuhdetta, joka toimielinten ja niiden toimihenkilöiden välillä on oltava.

(ks. 71 kohta)

6.      Henkilöstösääntöjen 17 artiklassa käyttöön otetussa lupajärjestelmässä säädetään, että virkamiehen, joka haluaa julkaista tehtäviensä hoitamisen yhteydessä saamiaan tietoja tai käyttää kansallisissa tuomioistuimissa tässä yhteydessä tehtyjä toteamuksia, on esitettävä nimittävälle viranomaiselle riittävän täsmällinen pyyntö.

Tämän järjestelmän täytäntöönpano edellyttää, että kysymystä siitä, onko tietojen julkaiseminen sallittava, on arvioitava asian kaikkien konkreettisen seikkojen ja niistä toimielimeen ja julkisen palvelun harjoittamiseen aiheutuvien vaikutusten valossa. Tämä täytäntöönpano edellyttää myös asiaan liittyvien eri intressien vertailua, jotta voidaan määritellä, onko etusijalle asetettava unionin intressit vai yleisön intressi saada tietoa. Asian laita ei myöskään voi olla eri tavoin, koska sananvapauteen kuuluu vapaus levittää tietoa eikä tällaista levittämistä koskevan luvan epääminen, joka on tehty kokonaisvaltaisen ja abstraktin arvion perusteella, ole niiden edellytysten mukainen, joiden täyttyessä tähän vapauteen on hyväksyttävää puuttua.

Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa kaikille yksityisille oikeussubjekteille taatun oikeuden saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi keskeistä sisältöä voitaisiin loukata jos nimittävä viranomainen joutuisi tekemään yleisiä ja abstrakteja päätöksiä suorittamatta etukäteen täydellistä ja yksityiskohtaista tutkimusta.

(ks. 72–75 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑54/90, Weddel v. komissio, 18.2.1992, julkisasiamies Van Gervenin ratkaisuehdotus, 11 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑74/01, Ferrer de Moncada v. komissio, 13.6.2002, 58 kohta

7.      Hyvän hallinnon periaate ei vapauta hallintoalamaista tiedonanto- ja lojaalisuusvelvollisuudesta, joka heillä on toimielimiä kohtaan kun he tekevät niille pyyntöjä.

(ks. 79 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑386/00, Gonçalves v. parlamentti, 23.1.2002, 74 kohta; asia T‑180/00, Astipesca v. komissio, 17.10.2002, 93 kohta ja asia T‑186/00, Conserve Italia v. komissio, 11.3.2003, 50 kohta

8.      Henkilöstösääntöjen 17 ja 19 artiklassa ei aseteta virkamiehelle velvollisuutta rajoittaa niiden asiakirjojen määrää ja kokoa, joiden paljastamista tai tuomioistuimelle esittämistä koskevaa lupaa virkamies on hakenut, silloin kun virkamies katsoo, että jokaisen asiakirjan paljastaminen tai esittäminen tuomioistuimelle on perusteltua. Tälle virkamiehelle henkilöstösääntöjen 11 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti kuuluvan lojaalin yhteistyön velvollisuuden mukaisesti virkamiehen tehtävänä on helpottaa hallinnon tehtäviä. Tästä näkökulmasta katsottuna virkamiehellä on sitäkin vahvemmin velvollisuus antaa riittävän täsmällisiä tietoja muun muassa siitä, mitä kyseessä olevat asiakirjat koskevat ja siitä, mikä on niiden jokaisen intressi virkamiehen yleisen tavoitteen kannalta. Näin ollen virkamies voi joutua luokittelemaan asiakirjat asianmukaisten ja johdonmukaisten arviointiperusteiden avulla niiden tarkastelemisen helpottamiseksi, ja toimittamaan tarvittaessa niistä tiivistelmä.

(ks. 78 ja 81 kohta)