Asia C-212/15

ENEFI Energiahatékonysági Nyrt

vastaan

Direcția Generală Regională a Finanțelor Publice Brașov (DGRFP)

(Tribunalul Mureşin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus (EY) N:o 1346/2000 – 4 artikla – Jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyt vaikutukset saataviin, jotka eivät ole olleet maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena – Menettäminen – Verosaatava – Vaikutuksettomuus – 15 artikla – Käsite ”vireillä oleva oikeudenkäynti” – Pakkotäytäntöönpanomenettely ei kuulu mainitun käsitteen alaan

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 9.11.2016

1.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000 – Sovellettava laki – Käsite – Aloitusvaltion lainsäädäntö, jossa säädetään vaikutuksista saataviin, jotka eivät ole olleet maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena – Soveltamisalaan kuuluminen – Saatava on verosaatava – Vaikutuksettomuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000 4 artikla)

2.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000 – Menettelysäännöt – Saatavien ilmoittamiseen sovellettava määräaika – Kansallisen oikeuden soveltaminen – Edellytykset – Vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen noudattaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000)

3.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000 – Maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutukset vireillä oleviin oikeudenkäynteihin – Vireillä olevan oikeudenkäynnin käsite – Pakkotäytäntöönpanomenettelyt eivät kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan

(Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan 2 kohdan f alakohta ja 15 artikla)

1.      Maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklaa on tulkittava siten, että sen soveltamisalaan kuuluvat sen jäsenvaltion, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, kansallisen oikeuden säännökset, joissa säädetään, että velkoja, joka ei ole osallistunut maksukyvyttömyysmenettelyyn, menettää oikeuden vedota saatavaansa toisessa jäsenvaltiossa tai että tällaisen saatavan pakkotäytäntöönpano toisessa jäsenvaltiossa on keskeytettävä.

Asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklassa säädetään nimittäin, että jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan aloitusvaltion lakia (jäljempänä lex fori concursus). Vaikka tältä osin onkin totta, että asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan 2 kohdassa, joka sisältää luettelon lex fori concursusin soveltamisalaan kuuluvista aloista, ei erikseen mainita velkojia, jotka eivät ole osallistuneet maksukyvyttömyysmenettelyyn, eikä näin ollen niitä vaikutuksia, joita kyseisellä menettelyllä tai sen päättämisellä on näiden velkojien oikeuksiin, epäilystä ei kuitenkaan ole siitä, että näitä vaikutuksia on niitäkin arvioitava mainitun lex fori concursusin perusteella. Tulkinnalla, jonka mukaan lex fori concursusissa määriteltäisiin erityisesti sovinnolla päätettävän maksukyvyttömyysmenettelyn päättämisen vaikutukset ja velkojien oikeudet tämän päättämisen jälkeen mutta ei vaikutuksia, joita aiheutuu niiden velkojien oikeuksille, jotka eivät ole osallistuneet kyseiseen menettelyyn, vaarannettaisiin vakavalla tavalla mainitun menettelyn tehokkuus.

Koska ilmoittamattomien saatavien menettäminen on lähtökohtaisesti sallittua, asetuksella N:o 1346/2000 on sitäkin suuremmalla syyllä sallittava sellainen lex fori concursusin sääntö, jolla ainoastaan keskeytetään näihin saataviin liittyvä pakkotäytäntöönpanomenettely. Tähän ei vaikuta se, että pakkotäytäntöönpanon kohteena muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, oleva saatava on verosaatava. Asetuksen N:o 1346/2000 säännöksillä ei näet anneta muun jäsenvaltion kuin aloitusvaltion veroviranomaisten saataville suosituimmuusasemaa siten, että näiden pitäisi voida olla pakkotäytäntöönpanon kohteena myös maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen.

(ks. 17, 20, 22, 29, 36, 40 ja 41 kohta sekä tuomiolauselmat 1 ja 2)

2.      Koska maksukyvyttömyysmenettelyistä annetulla asetuksella N:o 1346/2000 ei yhdenmukaisteta saatavien ilmoittamiselle asetettavia määräaikoja sen soveltamisalaan kuuluvissa maksukyvyttömyysasioissa, kunkin jäsenvaltion tehtävänä on menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla antaa näitä määräaikoja koskevat säännöt sisäisessä oikeusjärjestyksessään, kuitenkin edellyttäen, etteivät nämä säännöt ole epäedullisempia kuin samankaltaisia kansallisen oikeuden piiriin kuuluvia tilanteita koskevat säännöt (vastaavuusperiaate) ja ettei niillä tehdä unionin oikeudessa annettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate).

(ks. 30 kohta)

3.      Pakkotäytäntöönpanomenettelyt eivät kuulu maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun asetuksen N:o 1346/2000 15 artiklan soveltamisalaan. Tätä säännöstä on nimittäin luettava yhdessä asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan 2 kohdan f alakohdan kanssa, jossa vireillä oleva oikeudenkäynti erotetaan muusta erillisperinnästä. Maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutuksia muuhun erillisperintään kuin vireillä olevaan oikeudenkäyntiin säännellään joka tapauksessa pelkästään lex fori concursusilla. Saatavan pakkotäytäntöönpanoon tähtäävät menettelyt kuuluvat viimeksi mainittuun ryhmään.

(ks. 32 ja 35 kohta)