UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
24 päivänä lokakuuta 2019 (*)
EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin Happy Moreno choco rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aikaisemmat kansalliset kuviomerkit MORENO – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) – Aikaisempien kansallisten kuviomerkkien kattamien tavaroiden luettelon vaihtaminen – Valituslautakunnan päätöksen muuttaminen – Asetuksen 2017/1001 102 artiklan 1 kohta – Oikeudellinen perusta – Aiempi päätöskäytäntö – Oikeusvarmuus – Luottamuksensuoja
Asiassa T-498/18,
ZPC Flis sp.j., kotipaikka Radziejowice (Puola), edustajanaan asianajaja M. Kondrat,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehinään K. Kompari ja H. O’Neill,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Aldi Einkauf GmbH & Co. OHG, kotipaikka Essen (Saksa), edustajinaan asianajajat N. Lützenrath, U. Rademacher, C. Fürsen ja M. Minkner,
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 31.5.2018 tekemästä päätöksestä (asia R 1464/2017-1), joka liittyy Aldi Einkaufin ja ZPC Flisin väliseen väitemenettelyyn,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins sekä tuomarit R. Barents ja J. Passer (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies R. Ūkelytė,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.8.2018 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.11.2018 jätetyn EUIPO:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.11.2018 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen EUIPO:lle 5.2.2019 esittämän asiakirjapyynnön,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen asianosaisille esittämän kirjallisen kysymyksen ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.2.2019 jättämät vastaukset tähän kysymykseen,
ottaen huomioon 4.7.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantajana oleva ZPC Flis sp.j. jätti 22.1.2016 EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1)), nojalla.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on alla esitetty kuviomerkki:
3 Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat 15.6.1957 tehdyssä tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevassa Nizzan sopimuksessa, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, tarkoitettuihin luokkiin 30 ja 35 ja vastaavat kunkin luokan osalta seuraavaa kuvausta:
– luokka 30: ”Makeiset, vohvelit, vohvelirullat, leivonnaiset”
– luokka 35: ”Makeisten, pikkuleipämuottien, vohvelien ja vohvelirullien vähittäis- tai tukkumyynti sekä makeisten, pikkuleipämuottien, vohvelien ja vohvelirullien tukku- ja vähittäismyynti verkossa”.
4 Tavaramerkkihakemus julkaistiin 30.3.2016 Euroopan unionin tavaramerkkilehdessä nro 59/2016.
5 Väliintulijana oleva Aldi Einkauf GmbH & Co. OHG teki 23.6.2016 asetuksen N:o 207/2009 41 artiklan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 46 artikla) nojalla väitteen edellä 3 kohdassa mainittuja tavaroita varten haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan.
6 Väite perustui aikaisempiin saksalaisiin kuviomerkkeihin, jotka oli alun perin rekisteröity seuraaville luokkaan 30 kuuluville tavaroille: ”kahvi, kahvinkorvikkeet, kahvituotteet, kahvipohjaiset juomat, tee, kaakao, kaakaotuotteet, kaakaopohjaiset juomat, suklaapohjaiset juomat, kaikki edellä mainitut myös pikajuomina” (jäljempänä alkuperäinen tavaraluettelo). Deutsches Patent- und Markenamt (Saksan patentti- ja tavaramerkkivirasto, Saksa) teki 29.9.2008 päätöksen, jolla rekisteröinti kumottiin osittain, minkä jälkeen aikaisempien saksalaisten kuviomerkkien rekisteröinti koski vain seuraavia luokkaan 30 kuuluvia tavaroita: ”kahvi, kahvipohjaiset ja kahvia sisältävät tuotteet ja juomat, kaakaopohjaisten juomien valmistukseen tarkoitettu jauhe” (jäljempänä muutettu tavaraluettelo). Aikaisemmat tavaramerkit ovat seuraavat:
– seuraavanlainen aikaisempi saksalainen kuviomerkki, jota haettiin 17.1.2007 ja joka rekisteröitiin 29.3.2007 numerolla 30702839
– seuraavanlainen aikaisempi saksalainen kuviomerkki, jota haettiin 17.1.2007 ja joka rekisteröitiin 29.3.2007 numerolla 30702840:
7 Väitteen tueksi vedottiin asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) mainittuun perusteeseen.
8 Väiteosasto hylkäsi väitteen 10.5.2017 tekemällään päätöksellä, jonka perusteena oli aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden muutettu luettelo.
9 Väliintulija teki 6.7.2017 EUIPO:lle valituksen väiteosaston päätöksestä asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan (joista on tullut asetuksen 2017/1001 66–71 artikla) nojalla.
10 EUIPO:n ensimmäinen valituslautakunta kumosi 31.5.2018 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) väiteosaston päätöksen osittain.
11 Valituslautakunta katsoi, että merkityksellinen alue on Saksa ja kohdeyleisö koostuu tavanomaisesti valistuneesta ja kohtuullisen tarkkaavaisesta ja huolellisesta suuresta yleisöstä.
12 Kyseisten tavaroiden ja palvelujen vertailun osalta valituslautakunta katsoi, että luokkaan 30 kuuluvat ja haetun tavaramerkin kattamat ”makeiset, vohvelit, vohvelirullat, leivonnaiset” ovat samoja tai samankaltaisia kuin alkuperäiseen tavaraluetteloon kuuluvat, aikaisempien tavaramerkkien kattamat tavarat. Valituslautakunta katsoi myös, että haetun tavaramerkin kattamat palvelut ovat samankaltaisia kuin alkuperäiseen luetteloon kuuluvat, aikaisempien tavaramerkkien kattamat tavarat lukuun ottamatta palveluja ”pikkuleipämuottien vähittäis- tai tukkumyynti, pikkuleipämuottien tukku- ja vähittäismyynti verkossa”, jotka ovat erilaisia.
13 Kyseisten merkkien vertailusta valituslautakunta katsoi, että niiden erottava osa on sama sana ”moreno” ja ne ovat ulkoasultaan samankaltaisia ja lausuntatavaltaan hyvin samankaltaisia, jopa samanlaisia, mutta merkityssisällöllä ei sen sijaan ole merkitystä kyseisen merkkien vertailussa.
14 Valituslautakunta totesi näin ollen, että on olemassa asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara kaikkien kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen osalta lukuun ottamatta luokkaan 35 kuuluvia palveluja, jotka vastaavat seuraavaa kuvausta: ”pikkuleipämuottien vähittäis- tai tukkumyynti, pikkuleipämuottien tukku- ja vähittäismyynti verkossa”.
15 Valituslautakunta teki 15.11.2018 asetuksen 2017/1001 102 artiklan nojalla päätöksen nimeltä ”Corrigendum” (oikaisu), joka annettiin tiedoksi 11.12.2018 (jäljempänä 15.11.2018 tehty oikaisu). Se korvasi näin alkuperäisen tavaraluettelon aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden muutetulla luettelolla.
16 Riidanalaisen päätöksen päätösosan 1 kohtaa ei muutettu 15.11.2018 tehdyllä oikaisulla.
Asianosaisten vaatimukset
17 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja palauttaa asian EUIPO:hon uutta käsittelyä varten
– tai muuttaa riidanalaista päätöstä toteamalla, ettei [haetun] tavaramerkin rekisteröinnin epäämiselle ole suhteellisia perusteita kaikkien luokkiin 30 ja 35 kuuluvien tavaroiden ja palvelujen osalta ja että tavaramerkki on rekisteröitävä
– päättää oikeudenkäyntikuluista kantajan hyväksi.
18 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
19 Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
20 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi siihen, ettei 15.11.2018 tehty oikaisu kuulu asetuksen 2017/1001 102 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, ja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen. Kantaja väittää, että luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita on loukattu
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
21 Väliintulija katsoo, että kanne on jätettävä tutkimatta koska kantajan vaatimukset ovat vastoin periaatetta, jonka mukaan vaatimusten on oltava ”selviä ja yksiselitteisiä”, esittämättä kuitenkaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan mukaista kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevaa oikeudenkäyntiväitettä. Väliintulijan mukaan käsiteltävässä asiassa on mahdotonta tietää, mitä kantaja vaatii.
22 Käsiteltävässä asiassa on todettava kanteen vastaavan työjärjestyksen 177 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisia selkeyden ja täsmällisyyden vaatimuksia, sillä on täysin ymmärrettävää, että kantaja vaatii riidanalaisen päätöksen kumoamista ja tarvittaessa sen muuttamista.
23 Kanne on näin ollen otettava tutkittavaksi.
Ensimmäisen kerran vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyjen kanteen liitteiden A.3–A.27 tutkittavaksi ottaminen
24 EUIPO väittää, ettei sanan ”moreno” käyttöä markkinoilla koskevia kantajan todisteita voida ottaa tutkittavaksi, koska ne ovat uusia, eli ne eivät olleet valituslautakunnan käytettävissä, kun tämä teki riidanalaisen päätöksen.
25 Väliintulija esittää nimenomaisesti oikeudenkäyntiväitteen, jossa todetaan, että kantaja on esittänyt kanteen liitteiden A.3–A.27 sisältämät asiakirjat ensimmäisen kerran vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa.
26 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen tarkoituksena on EUIPO:n valituslautakuntien päätösten laillisuuden valvonta asetuksen N:o 207/2009 65 artiklassa tarkoitetulla tavalla, joten unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole tutkia uudelleen tosiseikkoja niiden asiakirjojen valossa, jotka esitetään ensimmäistä kertaa tässä tuomioistuimessa (ks. tuomio 12.3.2014, Tubes Radiatori v. SMHV – Antrax It (Radiateur), T-315/12, ei julkaistu, EU:T:2014:115, 27 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 24.11.2005, Sadas v. SMHV – LTJ Diffusion (ARTHUR ET FELICIE), T-346/04, EU:T:2005:420, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Esillä olevassa asiassa kantaja on toimittanut seuraavat tulosteet: otteita useiden eri tahojen, esimerkiksi EUIPO:n (liitteet A.3, A.11 ja A.21–A.24), Saksan patentti- ja tavaramerkkiviraston (liitteet A.4 ja A.5), Lietuvos Respublikos valstybinis patentų biurasin (Liettuan tasavallan patenttivirasto, Liettua) (liite A.19) ja Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tietokannoista (liitteet A.6, A.16–A.18, A.20 ja A.25–A.27), verkkotietosanakirjojen sivuja (liitteet A.7–A.9), Wikipedia-verkkotietosanakirjan sivu (liite A.10) sekä internetsivuja (liitteet A.12–A.15).
28 On todettava, ettei asiakirja-aineistosta ilmene millään tavalla, että kantaja olisi esittänyt edellä tarkoitetut asiakirjat EUIPO:n elinten menettelyissä osoittaakseen sekaannusvaaran olemassaolon; ne on näin ollen esitetty ensimmäisen kerran vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa, eikä niitä siksi voida ottaa käsiteltäväksi, lukuun ottamatta liitteiden A.3–A.6 sisältämiä asiakirjoja.
29 Kantajaa ei nimittäin kuitenkaan voida kritisoida siitä, että se on esittänyt otteita EUIPO:n (liite A.3), Saksan patentti- ja tavaramerkkiviraston (liitteet A.4 ja A.5) sekä WIPO:n (liite A.6) tietokannoista tukeakseen väitettä, jonka mukaan riidanalainen päätös oli virheellinen tavaroiden ja palvelujen vertailun osalta sekä tavaraluetteloa, jota varten aikaisemmat tavaramerkit oli rekisteröity, koskevan sekaannusvaaran osalta, vaikka liitteiden A.3–A.6 sisältämät asiakirjat ovat uusia todisteita, sillä kyseistä virhettä ei voinut havaita ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.
30 Tästä seuraa, että kanteen liitteet A.3–A.6 on otettava käsiteltäviksi.
Riidanalaisen päätöksen tavaraluettelon vaihtaminen ja 15.11.2018 tehty oikaisu
31 Kantaja väittää, että valituslautakunta viittaa aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden alkuperäiseen luetteloon, vaikka WIPO:n sekä Saksan tavaramerkki- ja patenttiviraston tietokantojen otteissa mainitaan aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden muutettu luettelo; tämä on sen mukaan näin ollen vastoin asetuksen N:o 207/2009 säännöksiä. Kantaja väittää unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen 20.2.2019 antamassaan vastauksessa, ettei valituslautakunta voinut hyväksyä 15.11.2018 tehtyä oikaisua asetuksen 2017/1001 102 artiklan perusteella. Kantaja katsoo, ettei tavaraluettelon vaihtamista voida pitää ilmeisenä virheenä tai laiminlyöntinä ja että se vaikuttaa sekä valituslautakunnan analyysin oikeellisuuteen että riidanalaisen päätöksen perusteluihin ja perusteltavuuteen eikä siitä säädetä asetuksen 2017/1001 102 artiklassa.
32 EUIPO myöntää ottaneensa huomioon alkuperäisen tavaraluettelon eikä rajoitettua luetteloa tavaroista, joita varten aikaisemmat tavaramerkit oli rekisteröity. EUIPO kuitenkin väittää, ettei tämä asiavirhe, joka korjattiin 15.11.2018 tehdyllä oikaisulla, vaikuta millään tavalla valituslautakunnan perusteluihin tai päätelmiin, koska ”kahvituotteet” sisältyvät samalla tavalla sekä aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden alkuperäiseen luetteloon että muutettuun tavaraluetteloon.
33 Väliintulija myöntää prosessinjohtotoimeen antamassaan vastauksessa, että alkuperäinen tavaraluettelo ja muutettu tavaraluettelo ovat erilaisia. Se kuitenkin väittää, ettei kyseinen virhe vaikuta valituslautakunnan perusteluihin tai päätelmiin.
34 Asetuksen 2017/1001 102 artiklan 1 kohdassa säädetään, että EUIPO korjaa omasta aloitteestaan tai osapuolen pyynnöstä kaikki kieli- tai kirjoitusvirheet sekä ilmeiset laiminlyönnit viraston päätöksissä tai sen syyksi katsottavat tekniset virheet EU-tavaramerkin rekisteröinnissä tai rekisteröinnin julkaisemisessa.
35 Esillä olevassa asiassa on todettava, ettei 15.11.2018 tehdyllä oikaisulla muutettu millään tavalla alueen rajaamista, kohdeyleisön määrittelyä tai merkkien vertailua koskevia perusteluja.
36 Kyseisellä oikaisulla nimittäin lisättiin ainoastaan riidanalaisen päätöksen 3 kohtaan viittaus aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden luettelon rajoittamiseen ja korvattiin ainoastaan maininta tavaroista, jotka tosiasiassa vastasivat muutettua tavaraluetteloa, tavaroiden ja palvelujen osalta riidanalaisen päätöksen 18, 19 ja 25 kohdassa sekä sekaannusvaaran osalta kyseisen päätöksen 40 kohdassa.
37 On todettava ensinnäkin, ettei luokkaan 30 kuuluvien ja aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden luettelon vaihtamista voida pitää kieli- tai kirjoitusvirheenä, koska valituslautakunta tutki, olivatko kyseiset tavarat samoja tai samankaltaisia kuin tavarat aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden alkuperäisessä luettelossa. Riidanalaisesta päätöksestä ei myöskään poistettu kaikkia alkuperäistä tavaraluetteloa koskevia mainintoja 15.11.2018 tehdyllä oikaisulla. Tästä ovat osoituksena teen kaltaisia tuotteita koskeva maininta riidanalaisen päätöksen 20 kohdassa, jossa valituslautakunta toteaa haetun tavaramerkin kattamien tavaroiden valmistuksessa voitavan käyttää teejuomaa, ja liitteissä 7 ja 8 olevat viittaukset, jotka koskevat suklaata ja todisteita, jotka kantaja oli esittänyt osoittaakseen, että kyseiset tavarat ja palvelut ovat samat tai samankaltaiset.
38 Toiseksi ja toisin kuin EUIPO ja väliintulija ovat istunnossa väittäneet, virhe, jonka tuloksena aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden luettelo vaihtui, ei myöskään johdu ilmeisestä laiminlyönnistä, koska valituslautakunta tutki kaikkien alkuperäisen tavaraluettelon sanamuodon kattamien tavaroiden, esimerkiksi teen, osalta, olivatko kyseessä olevat tavarat samoja tai samankaltaisia.
39 Kolmanneksi myös luokittelu tekniseksi virheeksi, joka oikeuttaisi turvautumisen asetuksen 2017/1001 102 artiklaan, on hylättävä, koska kyseinen virhe ei koske EU-tavaramerkin rekisteröintiä tai julkaisemista vaan sitä, että sekaannusvaaraa arvioitaessa otettiin huomioon virheellinen luettelo tavaroista, joita varten aikaisemmat tavaramerkit oli tosiasiassa rekisteröity.
40 Tästä seuraa, että 15.11.2018 tehty oikaisu ei kuulu tapauksiin, joista säädetään asetuksen 2017/1001 102 artiklan 1 kohdassa ja joiden osalta valituslautakunnat voivat korjata päätöksensä. Oikaisu oli siis täysin vailla oikeudellista perustaa (ks. vastaavasti tuomio 22.11.2011, mPAY24 v. SMHV – Ultra (MPAY24), T-275/10, ei julkaistu, EU:T:2011:683, 25 kohta).
41 Edellä todetun perusteella riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta on tarkasteltava ottamatta huomioon muutoksia, jotka päätökseen tehtiin 15.11.2018 tehdyllä oikaisulla.
42 EUIPO:n istunnossa esittämä perustelu, jonka mukaan valituslautakunnan riidanalaisessa päätöksessä mahdollisesti tekemä virhe ei voi johtaa kyseisen päätöksen kumoamiseen, koska se ei ole vaikuttanut lopputulokseen millään tavalla (ks. vastaavasti tuomio 3.6.2115, Giovanni Cosmetics v. SMHV – Vasconcelos & Gonçalves (GIOVANNI GALLI), T-559/13, EU:T:2015:353, 135 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on hylättävä alla esitettävistä syistä.
43 Kahvi ja kahvipohjaiset juomat nimittäin sisältyvät samassa sanamuodossa ja kahvituotteet samankaltaisessa sanamuodossa molempiin tavaraluetteloihin, joten riidanalaisessa päätöksessä olevat kyseisiä tuotteita koskevat perustelut, arviointi ja päätelmät ovat myös samat. Muutetussa tavaraluettelossa olevasta ”kaakaopohjaisten juomien valmistukseen tarkoitetusta jauheesta” on nimenomaisesti todettava, että se sisältää osan ”kaakaopohjaisiin juomiin” ja kaakaopikajuomiin liittyvistä tuotteista.
44 Tästä seuraa, että muutettu tavaraluettelo on suppeampi ja sisältyy kokonaisuudessaan riidanalaisessa päätöksessä mainittuun alkuperäiseen tavaraluetteloon.
45 Koska valituslautakunnan arviointi perustui kaikkiin alkuperäiseen tavaraluetteloon sisältyviin tavaroihin, se päätti ultra petita ottaen sekaannusvaaraa koskevassa analyysissaan huomioon muut kuin ne tavarat, joita varten aikaisemmat tavaramerkit oli rekisteröity, eli seuraavat: ”kahvinkorvikkeet, tee, kaakao, kaakaotuotteet, suklaapohjaiset juomat, kaikki edellä mainitut myös pikajuomina”, viimeksi mainitut kaakaota lukuun ottamatta.
46 Tästä seuraa, että riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että on olemassa sekaannusvaara muiden kuin niiden tavaroiden osalta, joita varten aikaisemmat tavaramerkit oli rekisteröity.
47 Kantajan esittämää kanneperustetta, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista, on lisäksi tarkasteltava ainoastaan niiden tavaroiden osalta, joita varten aikaisemmat tavaramerkit oli tosiasiassa rekisteröity.
Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista koskeva kanneperuste
48 Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, sen alueen yleisön keskuudessa, jolla aikaisempi tavaramerkki on suojattu, on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä. Lisäksi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa säädetään, että aikaisemmilla tavaramerkeillä tarkoitetaan jäsenvaltiossa rekisteröityjä tavaramerkkejä, joiden rekisteröintihakemus on tehty ennen EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivää.
49 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä. Saman oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena sen mukaan, mikä käsitys kohdeyleisöllä on asianomaisista merkeistä ja tavaroista tai palveluista, ja huomioon on otettava kaikki tekijät, joilla on merkitystä kyseisessä yksittäistapauksessa, ja etenkin kyseisten merkkien samankaltaisuuden ja tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden keskinäinen riippuvuus (ks. tuomio 9.7.2003, Laboratorios RTB v. SMHV – Giorgio Beverly Hills (GIORGIO BEVERLY HILLS), T-162/01, EU:T:2003:199, 30–33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 On todettava, ettei kantaja kyseenalaista edellä 11 kohdassa tarkoitettuja valituslautakunnan arviointeja, jotka koskevat huomioon otettavan alueen rajaamista ja kohdeyleisön määrittelyä.
Kyseisten tavaroiden ja palvelujen vertailu
51 Kantaja väittää, ettei valituslautakunta ole ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä tekijöitä tarkastellessaan tavaroiden vertailua ja että se on näin ollen todennut virheellisesti luokkaan 30 kuuluvien tavaroiden olevan samoja tai samankaltaisia. Se väittää tavaroiden olevan erilaisia yhtäältä siksi, että haetun tavaramerkin kattamat tavarat on tarkoitettu syötäviksi, kun taas aikaisempien tavaramerkkien kattamat tavarat on tarkoitettu juotaviksi, ja toisaalta siksi, että vohvelit, leivonnaiset ja makeiset voivat koostua useista aineksista eikä kaakao tai kahvi ole niiden tärkein ainesosa. Kantajan mukaan valituslautakunta ei ole ottanut huomioon väiteosaston päätöksessä esitettyjä perusteluja, jotka koskevat tavaroiden luonteen ja käyttötarkoituksen eroja. Lisäksi kantaja väittää, että kyseiset tavarat ovat erilaisia, koska kaakaon tai kaakao- tai kahvipohjaisen aromiaineen lisääminen vohvelien, makeisten tai leivonnaisten kaltaisiin valmiisiin tuotteisiin ei välttämättä tarkoita, että kyseisiä tavaroita markkinoidaan haetulla tavaramerkillä. Tällainen oletus ylittää asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalan. Se lisää vielä, että kyseiset tavarat ovat täysin erilaisia elintarvikkeita, joita ei aseteta toistensa läheisyyteen esimerkiksi supermarketeissa, ja että sekä kyseisillä tavaroilla että kyseisillä palveluilla voi olla joko samat tai eri jakelukanavat.
52 EUIPO ja väliintulija kiistävät nämä väitteet.
53 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tavaroiden samankaltaisuuden arvioimiseksi on otettava huomioon kaikki niiden väliseen yhteyteen liittyvät merkitykselliset tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, ovatko ne keskenään kilpailevia tai toisiaan täydentäviä. Huomioon voidaan ottaa myös muita tekijöitä, kuten kyseessä olevien tavaroiden jakelukanavat (ks. tuomio 11.7.2007, El Corte Inglés v. SMHV – Bolaños Sabri (PiraÑAM diseño original Juan Bolaños), T-443/05, EU:T:2007:219, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Lisäksi on katsottu, että kun aikaisemman tavaramerkin kattamat tavarat sisältävät tavaramerkkihakemuksessa tarkoitetut tavarat, kyseisten tavaroiden katsotaan olevan samoja (ks. tuomio 24.11.2005, ARTHUR ET FELICIE, T-346/04, EU:T:2005:420, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Oikeuskäytännössä on myös täsmennetty sen seikan, että näitä tavaroita myydään usein samoissa erikoistuneissa myyntipisteissä, olevan omiaan myötävaikuttamaan asianomaisen kuluttajan tapaan mieltää tavaroiden välillä olevat läheiset yhteydet ja vahvistamaan vaikutelmaa, jonka mukaan sama yritys on vastuussa niiden valmistuksesta (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2007, PiraÑAM diseño original Juan Bolaños, T-443/05, EU:T:2007:219, 50 kohta).
– Luokkaan 30 kuuluvien tavaroiden vertailu
56 Valituslautakunta totesi luokkaan 30 kuuluvien ja riidanalaisten merkkien kattamien tavaroiden samankaltaisuudesta riidanalaisen päätöksen 22 kohdassa, että kyseiset tavarat ovat osittain samoja ja osittain samankaltaisia.
57 Ensinnäkin valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 18 kohdassa aluksi, että rekisteröintihakemuksessa oleva kahvi- ja kaakaotuotteita koskeva eritelmä kattaa valmiit elintarviketuotteet, joiden tärkein ainesosa on kahvi tai suklaa, ja sen jälkeen, että ”makeisia, vohveleita, vohvelirullia, leivonnaisia”, joiden tärkein ainesosa on kahvi tai kaakao, voidaan pitää kaakaona tai kaakaotuotteina, sekä lopuksi, että kahvi- ja kaakaotuotteiden eritelmä sisältää haetun tavaramerkin kattamat tavarat, joiden tärkein ainesosa on kahvi tai kaakao, ja että tältä osin näitä tavaroita voidaan pitää samoina.
58 ”Kahvituotteet” kuuluvat tietysti ”makeisten, vohveleiden, vohvelirullien, leivonnaisten” perusainesosiin (ks. vastaavasti tuomio 19.9.2018, Eddy’s Snack Company v. EUIPO – Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli (Eddy’s Snackcompany), T-652/17, ei julkaistu, EU:T:2018:564, 34 ja 35 kohta), koska ”kahvituotteita” voidaan käyttää viimeksi mainittujen valmistuksessa tietyn maun antajina vaikka ne eivät olisikaan näiden tärkeimpiä ainesosia, mutta on kuitenkin katsottava, että ”kahvituotteet” sisältävät ”makeiset, vohvelit, vohvelirullat, leivonnaiset” vain silloin, kun näiden tärkein ainesosa on kahvi, sillä ensin mainitut ovat yleisnimitys tai laajempi kategoria kuin jälkimmäiset.
59 Tästä seuraa, että valituslautakunta on perustellusti todennut näiden riidanalaisten merkkien kattamien tavaroiden olevan samat, koska aikaisempien tavaramerkkien kattamat tavarat sisältävät haetun tavaramerkin kattamat tavarat.
60 Toiseksi valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa, että aikaisempien tavaramerkkien kattamat muut tavarat, jotka vastaavat juomia tai tuotteita, jotka on tarkoitettu juomien valmistukseen tai käytettäväksi elintarvikkeille tietyn aromin tai maun antavana ainesosana, ovat samoja kuin haetun tavaramerkin kattamat tavarat, sillä perusteella, että ne ovat toisiaan täydentäviä, koska niitä käytetään, myydään tai tarjoillaan usein yhdessä ja kohdeyleisö harkitsisi hyvin usein niiden ostamista yhtä aikaa.
61 Tältä osin on korostettava, että toisiaan täydentävät tavarat tai palvelut ovat tavaroita tai palveluita, joiden välillä on läheinen yhteys siinä mielessä, että toinen tavara on välttämätön tai tärkeä toisen tavaran käytön kannalta, joten kuluttajat voivat ajatella, että sama yritys on vastuussa näiden kahden tavaran valmistuksesta tai kahden palvelun tarjoamisesta. Eri kohdeyleisöille suunnatut tavarat eivät määritelmänsä mukaan voi olla toisiaan täydentäviä (ks. tuomio 22.1.2009, Commercy v. SMHV – easyGroup IP Licensing (easyHotel), T‑316/07, EU:T:2009:14, 57 ja 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
62 On selvää, että valituslautakunta katsoi perustellusti riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa, että haetun tavaramerkin kattamat tavarat eivät luonteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan ole samoja kuin aikaisempien tavaramerkkien kattamat tavarat. ”Makeiset, vohvelit, vohvelirullat, leivonnaiset” ovat nimittäin kiinteitä elintarviketuotteita, joilla tyydytetään nälkää tai makeannälkää, mutta kahvi, kahvipohjaiset juomat tai kaakaopohjaisten juomien valmistukseen käytettävät jauheet ovat nestemäisiä elintarviketuotteita tai tuotteita, joista valmistetaan nestemäisiä elintarviketuotteita, joilla sammutetaan jano tai tyydytetään kofeiinin tarve tai halu saada kaakaota, jota kaakaopohjaisiin juomiin sisältyy (ks. vastaavasti tuomio 28.10.2015, Monster Energy v. SMHV – Home Focus (MoMo Monsters), T-736/14, ei julkaistu, EU:T:2015:809, 23 ja 25 kohta).
63 Näiden tavaroiden keskinäisestä täydentävyydestä on todettava, että vaikka makeisten, vohvelien, vohvelirullien ja leivonnaisten kanssa voidaan käyttää juomia, ne eivät ole välttämättömiä tai tärkeitä kahvin, kahvipohjaisten juomien tai kaakaopohjaisten juomien valmistukseen tarkoitetun jauheen käyttämiseksi eikä myöskään toisinpäin, vaikka kohdeyleisö saattaakin käyttää niitä yhdessä (tuomio 28.10.2015, Monster Energy v. SMHV – Home Focus (MoMo Monsters), T-736/14, ei julkaistu, EU:T:2015:809, 28 ja 29 kohta).
64 Jakelukanavista on kuitenkin todettava, kuten EUIPO mainitsee, että kantaja myöntää kyseisillä tavaroilla voivan olla samat jakelukanavat eikä kiistä niiden olevan tarkoitettu samoille kuluttajille. Koska kyseisten tavaramerkkien kattamat tavarat ovat lisäksi erityisesti supermarketeissa esillä samoilla osastoilla tai lähellä toisiaan, kohdeyleisö saattaa luulla, että ne voivat olla peräisin samoilta tuottajilta (ks. vastaavasti tuomio 26.4.2016, Franmax v. EUIPO – Ehrmann (Dino), T‑21/15, ei julkaistu, EU:T:2016:241, 27 kohta).
65 Tästä seuraa, että valituslautakunnan kanta, jonka mukaan ”makeiset, vohvelit, vohvelirullat, leivonnaiset” ja ”kahvi, kahvipohjaiset juomat, kaakaopohjaisten juomien valmistukseen tarkoitettu jauhe” ovat samankaltaisia tavaroita, on hyväksyttävä.
– Luokkaan 30 kuuluvien tavaroiden ja luokkaan 35 kuuluvien palvelujen vertailu
66 Haetun tavaramerkin kattamien, luokkaan 35 kuuluvien palvelujen ja aikaisempien tavaramerkkien kattamien, luokkaan 30 kuuluvien tavaroiden samankaltaisuudesta valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa, että palvelujen ”makeisten, vohvelien ja vohvelirullien vähittäis- tai tukkumyynti sekä makeisten, vohvelien ja vohvelirullien tukku- ja vähittäismyynti verkossa” ja ”kahvituotteiden, kaakaotuotteiden” samankaltaisuuden aste on vähäinen, koska viimeksi mainitut sisältävät haetun tavaramerkin kattamat tavarat, joiden tärkein ainesosa on kahvi tai kaakao tai joissa on kahvin tai kaakaon maku.
67 On muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 177 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden mainintojen on ilmettävä kannekirjelmästä, ja niiden on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen nojautumatta muihin tietoihin (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2017, Biogena Naturprodukte v. EUIPO (ZUM wohl), T‑236/16, EU:T:2017:416, 11 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 EUIPO:n tavoin on kuitenkin todettava kantajan väittävän yleisesti, etteivät asianomaiset tavarat ja palvelut ole millään tavalla samankaltaisia, esittämättä kuitenkaan väitteensä tueksi yhtään perustelua, joka horjuttaisi valituslautakunnan näkemystä, joka koskee erityisesti haetun tavaramerkin kattamien palvelujen ja aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden vertailua.
69 Tästä seuraa, ettei kyseinen väite vastaa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen vaatimuksia ja se on näin ollen jätettävä tutkimatta edellä 67 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.
Kyseisten merkkien vertailu
70 Sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on kyseisten tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osat. Sillä, miten kyseisten tavaroiden tai palvelujen keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkit, on ratkaiseva merkitys sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa. Keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin tavallisesti yhtenä kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia (ks. tuomio 12.6.2007, SMHV v. Shaker, C‑334/05 P, EU:C:2007:333, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
71 Kahden tavaramerkin välisen samankaltaisuuden arviointia ei voida rajoittaa siihen, että huomioon otettaisiin ainoastaan yksi moniosaisen tavaramerkin osatekijöistä, jota verrattaisiin toiseen tavaramerkkiin. Vertailu on sitä vastoin syytä suorittaa tarkastelemalla kutakin kyseessä olevaa tavaramerkkiä yhtenä kokonaisuutena, mikä ei sulje pois sitä, että kokonaisvaikutelmaa, joka moniosaisesta tavaramerkistä jää asianomaisen yleisön muistiin, voi joissain olosuhteissa hallita yksi tai useampi tavaramerkin osatekijöistä (ks. tuomio 12.6.2007, SMHV v. Shaker, C‑334/05 P, EU:C:2007:333, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ainoastaan silloin, kun kaikki muut tavaramerkin osatekijät jäävät merkityksettömiksi, samankaltaisuutta voidaan arvioida yksin hallitsevan osatekijän perusteella (tuomio 12.6.2007, SMHV v. Shaker, C‑334/05 P, EU:C:2007:333, 42 kohta ja tuomio 20.9.2007, Nestlé v. SMHV, C‑193/06 P, ei julkaistu, EU:C:2007:539, 43 kohta). Asia voi olla näin muun muassa silloin, kun kyseinen osatekijä pystyy yksin hallitsemaan kohdeyleisön muistiin jäävää, tavaramerkkiä koskevaa mielikuvaa sellaisella tavalla, että kaikki muut tavaramerkin osatekijät jäävät merkityksettömiksi tavaramerkin luomassa kokonaisvaikutelmassa (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2007, Nestlé v. SMHV, C‑193/06 P, ei julkaistu, EU:C:2007:539, 43 kohta)
72 Riidanalaisten merkkien samankaltaisuutta on tarkasteltava näiden seikkojen valossa.
73 Käsiteltävässä asiassa haettu tavaramerkki käsittää neljä hieman tyyliteltyä sanaosaa, jotka ovat kullanvärinen ”flis”, keltainen ”happy” sekä valkoiset ”moreno” ja ”choco”. Merkissä on myös kuvio-osia, muun muassa ruskean eri sävyistä muodostuva tausta, jossa yläosa on vaaleampi ja alaosa tummempi, sekä sanaosan ”flis” yläpuolella ja sanan ”happy” vasemmalla puolella oleva kullanvärinen kruunu.
74 Aikaisemmat tavaramerkit koostuvat vain yhdestä sanaosasta, joka on ”moreno”. Aikaisempi tavaramerkki nro 30702839 käsittää kyseisen sanaosan harmaana mustalla taustalla, jota ympäröi harmaa kehys. Aikaisempi tavaramerkki nro 30702840 käsittää saman sanaosan, jossa ensimmäinen kirjain ”m” ja viimeinen kirjain ”o” ovat muita suurempia, sekä kaksi kuvio-osaa, jotka ovat sanan molempiin päihin sijoitetut kaksi pystysuoraa viivaa.
– Haetun tavaramerkin erottavat ja hallitsevat osat
75 Kantaja väittää, ettei hallitseva osa ole sanaosa ”moreno” vaan keskelle haettua merkkiä sijoitettu kullanvärinen kruunu, joka on myös suojattu kahdella kantajan nimissä rekisteröidyllä EU-kuviomerkillä, joista toinen on samanvärinen ja toinen musta. Kantaja väittää, ettei kyseinen kruunu ole merkityksetön vaan päin vastoin merkin erottava osa, joka viittaa haltijaansa eli kantajaan, ja että kruunu on paitsi hallitseva, myös erottava osa kultaisen värinsä ja mustanruskean, tumman taustansa ansiosta.
76 EUIPO ja väliintulija kiistävät nämä väitteet.
77 Jotta tavaramerkin osan erottamiskyky voidaan määrittää, on arvioitava sitä, missä määrin tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, voidaan tämän osatekijän perusteella tunnistaa tietystä yrityksestä peräisin oleviksi ja siis erottaa muiden yritysten tavaroista. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon erityisesti kyseisen osatekijän ominaispiirteet sen kysymyksen osalta, onko se millään tavalla kuvaileva niiden tavaroiden tai palvelujen kannalta, joita varten tavaramerkki on rekisteröity (tuomio 8.11.2016, For Tune v. EUIPO – Gastwerk Hotel Hamburg (fortune), T-579/15, ei julkaistu, EU:T:2016:644, 34 kohta).
78 Lisäksi tavaramerkin koostuessa sana- ja kuvio-osista ensimmäiset ovat lähtökohtaisesti erottamiskykyisempiä kuin toiset, sillä keskivertokuluttaja viittaa kyseisiin tavaroihin helpommin tavaramerkin nimeä käyttämällä kuin sen kuvio-osaa kuvailemalla (ks. vastaavasti tuomio 12.3.2014, Borrajo Canelo v. SMHV – Tecnoazúcar (PALMA MULATA), T-381/12, ei julkaistu, EU:T:2014:119, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
79 Moniosaisen tavaramerkin yhden tai useamman tietyn osatekijän hallitsevaa luonnetta arvioitaessa täytyy erityisesti ottaa huomioon jokaisen osatekijän ominaisuudet vertaamalla niitä muiden osatekijöiden ominaisuuksiin. Lisäksi voidaan täydentävästi ottaa huomioon eri osatekijöiden suhteellinen asema moniosaisen merkin ulkomuodossa (tuomio 23.10.2002, Matratzen Concord v. SMHV – Hukla Germany (MATRATZEN), T-6/01, EU:T:2002:261, 35 kohta).
80 Ensinnäkin on todettava valituslautakunnan ja EUIPO:n tavoin, että sana ”moreno” on haetun merkin erottava osa, koska kyseinen sana ei tarkoita saksaksi mitään. Kantajan väite, jonka mukaan sanaosalla ”moreno” on espanjankielinen merkitys, joka saksankielisen yleisön on tarkoitus havaita kyseisessä sanaosassa, ei voi horjuttaa tätä päätelmää, koska, kuten kantaja myöntää, saksankielinen yleisö tuskin osaa espanjaa eikä tätä väitettä ole millään tavalla näytetty toteen. Tältä osin on muistutettava, ettei kantajan väitteensä tueksi esittämiä todisteita ole voitu ottaa tutkittavaksi, kuten edellä 28 kohdassa on todettu.
81 Lisäksi on vahvistettava riidanalaisen päätöksen 33 kohdassa oleva valituslautakunnan arviointi, jota kantaja ei ole kyseenalaistanut ja jonka mukaan kohdeyleisö ymmärtää sanan ”happy” siten, että haetun tavaramerkin kattamien tavaroiden nauttiminen aiheuttaa iloa, ja sanan ”choco” (joka viittaa saksan kielen sanaan ”Schokolade”) siten, että se on kyseisten tavaroiden tärkein ainesosa tai tärkein maku. Näin ollen on katsottava yhtäältä, että sanaosa ”choco” on mielikuvia herättävä, koska se viittaa selvästi suklaahan tai suklaata tarkoittavan sanan lyhenteeseen (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2017, Sun System Kereskedelmi és Szolgáltató v. EUIPO – Hollandimpex Kereskedelmi és Szolgáltató (Choco Love), T-325/15, ei julkaistu, EU:T:2017:29, 57 kohta), ja toisaalta, että osa ”happy” on erottamiskyvyltään heikko.
82 Kuvio-osista on todettava, että koska tausta on sekä geometriseltä muodoltaan että ruskean eri sävyiltään tavanomainen, se ei kiinnitä kohdeyleisön huomiota, vaikka väri voikin viitata kahvin tai suklaan väriin.
83 Perustelua, jolla kantaja pyrkii osoittamaan, että kruunu on erottamiskykyinen, koska se on jo rekisteröity kahdeksi EU-kuviomerkiksi numeroilla 008328346 ja 015001266, ei myöskään voida hyväksyä.
84 On nimittäin todettava, että kuviomerkit nro 008328346 ja nro 015001266 koostuvat sanaosasta ”flis”, joka on osa kantajan toiminimeä, ja kuvio-osasta, joka esittää joko mustaa tai kullanväristä kruunua.
85 Tältä osin on todettava, että merkki, josta edellä mainitut kuviomerkit koostuvat, sisältyy kokonaisuudessaan haettuun tavaramerkkiin. Vaikka kruunun alla oleva sana ”flis” ei ole selvästi havaittavissa eikä kohdeyleisö siksi kiinnitä siihen erityistä huomiota, on kuitenkin todettava, että kullanvärisen kruunun erottamiskykyä on arvioitava sen merkin kokonaisvaikutelman perusteella, jonka rekisteröintiä esillä olevassa asiassa haetaan. Kuten EUIPO toteaa, kohdeyleisö mieltää kyseisen kruunun luonteeltaan kehuvaksi eikä merkiksi tavaroiden ja palvelujen kaupallisesta alkuperästä ja siitä, että ne ovat peräisin tietystä yrityksestä.
86 Näin ollen on vahvistettava riidanalaisen päätöksen 32 ja 33 kohdassa esitetty valituslautakunnan arviointi, jonka mukaan yhtäältä sanaosa ”moreno” on erottava osa, sana ”choco” on mielikuvia herättävä ja sanaosa ”happy” erottamiskyvyltään heikko, ja toisaalta, etteivät kuvio-osat ole erottamiskykyisiä lukuun ottamatta kullanväristä kruunua, joka on kuitenkin luonteeltaan kehuva eikä siksi erityisen erottamiskykyinen. Lisäksi on todettava, että sanaa ”flis” tuskin huomaa haetun merkin synnyttämässä kokonaisvaikutelmassa.
87 Toiseksi on hyväksyttävä riidanalaisen päätöksen 33 ja 34 kohdassa esitetty valituslautakunnan arviointi, jonka mukaan ”moreno” on haetun merkin hallitseva osa yhtäältä siksi, että se sijaitsee keskellä merkkiä, ja toisaalta siksi, että sen kirjaimet ovat suuremmat kuin muiden osien ”happy” ja ”choco”. Lisäksi kuvio-osat eivät kykene horjuttamaan tätä päätelmää, koska merkistä syntyvässä kokonaisvaikutelmassa ruskean eri sävyistä muodostuva tausta vaikuttaa merkityksettömältä ja merkin vasemmassa yläkulmassa oleva kruunu toissijaiselta.
88 Riidanalainen päätös on näin ollen tältä osin virheetön.
– Ulkoasun samankaltaisuus
89 Kantaja väittää, etteivät riidanalaiset merkit ole samankaltaisia, koska ne eroavat toisistaan niin ominaisuuksiltaan, rakenteeltaan, tyylittelyltään kuin väriyhdistelmältään, vaikka sanaosa ”moreno” on sama. Se väittää, että haettu merkki eroaa aikaisemmista tavaramerkeistä sanojen ”happy” ja ”choco”, kullanvärisen kruunun, ruskean, mustan, valkoisen ja keltaisen värin sekä sanaosan ”moreno” tyylitellyn m-kirjaimen ansiosta.
90 EUIPO ja väliintulija kiistävät nämä väitteet.
91 Esillä olevassa asiassa aikaisemmat tavaramerkit koostuvat pelkästään sanasta ”moreno”, kun taas haetussa tavaramerkissä on neljä sanaosaa, ”flis”, ”happy”, ”moreno” ja ”choco”, joista yksi on sama kuin aikaisemmissa tavaramerkeissä.
92 Riidanalaiset merkit siis sisältävät samat kirjaimet samassa järjestyksessä (”m”, ”o”, ”r”, ”e”, ”n” ja ”o”), jolloin tämä osittainen samuus saattaa antaa kohdeyleisölle ulkoasujen samankaltaisuuden vaikutelman (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2018, Tomasz KawałkoTrofeum v. EUIPO – Ferrero (KINDERPRAMS), T‑115/18, ei julkaistu, EU:T:2018:882, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
93 Vaikka sillä, että kaikissa riidanalaisissa merkeissä on useita kirjaimia samassa järjestyksessä, voi olla jonkin verran merkitystä arvioitaessa kahden riidanalaisen merkin ulkoasujen samankaltaisuutta (tuomio 20.10.2016, Clover Canyon v. EUIPO – Kaipa Sportswear (CLOVER CANYON), T-693/15, ei julkaistu, EU:T:2016:620, 29 kohta), kyseisten merkkien ulkoasujen samankaltaisuutta vahvistaa se, että aikaisempi merkki sisältyy kokonaisuudessaan haettuun merkkiin (tuomio 15.6.2011, Graf-Syteco v. SMHV – Teco Electric & Machinery (SYTECO), T-229/10, ei julkaistu, EU:T:2011:273, 34 kohta).
94 Se, että yhtäältä haettu tavaramerkki koostuu eri määrästä kirjaimia ja toisaalta sana ”moreno” esiintyy keskellä ilmaisua ”flis happy moreno choco”, ei riitä täysin kumoamaan ulkoasujen samankaltaisuutta, koska sanan ”moreno” kuusi kirjainta ovat samat ja aikaisempien tavaramerkkien ainoa sanaosa sisältyy haettuun tavaramerkkiin. Lisäksi kullanvärisen kruunun alla oleva sanaosa ”flis” on tuskin havaittavissa ja jää huomaamatta.
95 Kuvio-osat eivät kykene horjuttamaan tätä päätelmää, kun otetaan huomioon kustakin riidanalaisesta merkistä syntyvä kokonaisvaikutelma. Ensinnäkin ruskean eri sävyistä koostuva tausta haetussa tavaramerkissä ja ainoastaan edellä 6 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetussa aikaisemmassa tavaramerkissä nro 30702839 oleva musta tausta ovat nimittäin merkityksettömiä eivätkä vaikuta kohdeyleisöön, koska kyse on tavallisista muodoista ja väreistä, joissa ei ole mitään omaperäistä. Toiseksi ja toisin kuin kantaja väittää, kullanvärinen kruunu vaikuttaa toissijaiselta, koska se on verrattain pieni suhteessa muihin sana- ja kuvio-osiin ja sijaitsee haetun tavaramerkin vasemmassa yläkulmassa, ja kohdeyleisö kiinnittää joka tapauksessa enemmän huomiota sanaosiin. Kolmanneksi on todettava sanaosista, etteivät värit harmaa ja valkoinen tai kirjainfontti ole erityisen huomiota herättäviä.
96 Tästä seuraa, että riidanalaisen päätöksen 35 ja 37 kohdassa esitetty valituslautakunnan arviointi, jonka mukaan riidanalaiset merkit ovat ulkoasultaan samankaltaisia, on hyväksyttävä, koska yhteistä sanaosaa ”moreno” ei voida korvata merkkien eroilla, jotka ovat luonteeltaan koristeellisia, ja koska haetun tavaramerkin hallitseva osa on sama kuin aikaisempien tavaramerkkien ainoa sanaosa.
97 Valituslautakunta on näin ollen perustellusti todennut, että riidanalaiset merkit ovat ulkoasultaan samankaltaisia.
– Lausuntatavan samankaltaisuus
98 Kantaja väittää, etteivät riidanalaiset merkit ole lausuntatavaltaan samankaltaisia, koska haettu tavaramerkki koostuu kolmesta sanasta, seitsemästä tavusta ja 16 kirjaimesta, kun taas aikaisemmat tavaramerkit käsittävät vain yhden sanan, kolme tavua ja kuusi kirjainta. Kantajan mukaan tämä ero vaikuttaa merkkien sisältämän nimen rytmiin ja intonaatioon.
99 EUIPO ja väliintulija kiistävät nämä väitteet.
100 On muistutettava, että moniosaisen merkin lausuntatapa koostuu kaikkien sen sanaosien lausuntatavoista riippumatta näiden sanaosien graafisista erityispiirteistä, jotka liittyvät pikemminkin merkin ulkoasun arviointiin. Vertailtaessa riidanalaisten merkkien lausuntatapaa ei näin ollen pidä ottaa huomioon aikaisemman tavaramerkin kuvio-osia (ks. tuomio 15.10.2015, Wolverine International v. SMHV – BH Stores (cushe), T-642/13, ei julkaistu, EU:T:2015:781, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
101 Vaikka riidanalaiset merkit ovat eripituisia ja sisältävät eri määrän kirjaimia, on niistä syntyvän kokonaisvaikutelman perusteella todettava, että niiden lausuntatavat ovat yhteisen osan vuoksi samankaltaisia (ks. vastaavasti tuomio 20.10.2011, COR Sitzmöbel Helmut Lübke v. SMHV – El Corte Inglés (COR), T‑214/09, ei julkaistu, EU:T:2011:612, 63 kohta).
102 Pelkästään sen perusteella, että riidanalaisten merkkien tavumäärät poikkeavat toisistaan, ei voida todeta, etteivät tavaramerkit ole samankaltaisia, sillä tätä on arvioitava sen kokonaisvaikutelman perusteella, joka syntyy, kun merkit lausutaan kokonaisuudessaan (ks. vastaavasti tuomio 28.10.2010, Farmeco v. SMHV – Allergan (BOTUMAX), T-131/09, ei julkaistu, EU:T:2010:458, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 13.6.2012, XXXLutz Marken v. SMHV – Meyer Manufacturing (CIRCON), T-542/10, ei julkaistu, EU:T:2012:294, 50 kohta).
103 Aluksi on todettava, kuten edellä 85 kohdasta ilmenee, ettei kohdeyleisö lausu sanaosaa ”flis”, koska se on vaikeasti havaittavissa.
104 Esillä olevassa asiassa muut haetun tavaramerkin sanaosat käsittävät yhteensä seitsemän tavua, joista muodostuu kolme sanaa (”hap”, ”py”, ”mo”, ”re”, ”no”, ”cho” ja ”co”), ja aikaisemmat tavaramerkit sisältävät vain yhden sanaosan, joka on sama ja koostuu kolmesta tavusta (”mo”, ”re” ja ”no”).
105 On todettava, että vaikka riidanalaisten merkkien tavurakenne ei ole sama, koska ne sisältävät eri määrän sanoja, ne ovat samankaltaisia, koska aikaisemmat tavaramerkit muodostava ainoa sanaosa ”moreno” sisältyy haettuun tavaramerkkiin ja lausutaan samalla tavalla ja samalla intonaatiolla, jolloin haetun tavaramerkin sisältämät sanaosat ”happy” ja ”choco” eivät kykene kumoamaan tätä lausuntatavan samankaltaisuutta (ks. vastaavasti tuomio 8.11.2016, fortune, T-579/15, ei julkaistu, EU:T:2016:644, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 17.10.2018, Szabados v. EUIPO – Sociedad Española de Neumología y Cirugía Torácica (Separ) (MicroSepar), T-788/17, ei julkaistu, EU:T:2018:691, 31 ja 32 kohta).
106 Valituslautakunta on näin ollen perustellusti katsonut riidanalaisen tuomion 36 ja 37 kohdassa, että riidanalaisten merkkien lausuntatavat ovat hyvin samankaltaiset.
– Merkityssisällön samankaltaisuus
107 Kantaja väittää, että vaikka sana ”moreno” ei tarkoita saksaksi mitään, saksalainen keskivertokuluttaja ymmärtäisi vallan hyvin, että sana ”moreno” on espanjaa ja tarkoittaa ruskeaa ja viittaa siksi aikaisempien tavaramerkkien kattamien kaakao- tai kahvituotteiden ruskeaan väriin. Se tukee perustelujaan väittämällä, että espanja on yksi maailman puhutuimmista kielistä ja että saksalainen keskivertokuluttaja osaa jonkin verran espanjaa työnsä, harrastuksensa, yleissivistyksensä tai kiinnostuksenkohteidensa ansiosta.
108 EUIPO ja väliintulija kiistävät nämä väitteet.
109 Esillä olevassa asiassa on selvää, ettei sana ”moreno” tarkoita mitään saksaksi, että sanaosa ”happy” on erottamiskyvyltään heikko ja sanaosa ”choko” mielikuvia herättävä, joten riidanalaisen päätöksen 36 ja 37 kohdassa esitetty valituslautakunnan arviointi on tältä osin virheetön.
110 Kantajan väitettä, jonka mukaan kohdeyleisö kykenee ymmärtämään sanan ”moreno” olevan espanjaa ja tarkoittavan ruskeaa ja osaa siksi yhdistää sanan aikaisempien tavaramerkkien kattamiin tavaroihin, ei myöskään voida hyväksyä.
111 On nimittäin ensinnäkin muistutettava, ettei kanteen liitettä A.9, joka sisältää tulosteen espanja–englanti-verkkosanakirjan sivuista, ja liitettä A.10, joka sisältää tulosteen Wikipedia-verkkosanakirjan sivusta, ole voitu ottaa tutkittavaksi edellä 28 kohdassa esitetyistä syistä. Koska näitä todisteita ei voida ottaa huomioon vaikka niillä olisi todistusvoimaa, on todettava, ettei kantaja ole osoittanut riittävällä tavalla kohdeyleisön, joka koostuu saksalaisista keskivertokuluttajista, osaavan riittävän hyvin espanjaa kyetäkseen ymmärtämään, että ”moreno” tarkoittaa ruskeaa.
112 Toiseksi ei ole osoitettu, että kohdeyleisö mieltäisi sanaosalla ”moreno” olevan selvä merkitys riidanalaisissa merkeissä ja sen osoittavan, että tämän sanan ja yhtäältä haetun tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palvelujen ja toisaalta aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden välillä on yhteys.
113 Tästä seuraa, ettei esillä olevassa asiassa ole mahdollista vertailla merkityssisältöjä.
114 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että riidanalaiset merkit ovat samankaltaiset.
Sekaannusvaara
115 Kantaja väittää, että riidanalaisten merkkien väliset ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön erot estävät sekaannusvaaran kuluttajien keskuudessa, ja korostaa, että merkkejä on vertailtava myös erottavien ja hallitsevien osien kannalta. Kantaja katsoo, etteivät aikaisemmat tavaramerkit ole erottamiskykyisiä – minkä valituslautakunta jätti kantajan mukaan selvästi huomiotta tarkastellessaan sekaannusvaaraa – koska toiset valmistajat käyttävät yleisesti kyseistä sanaosaa kuvaillessaan tietyn tyyppisiä makeisia tai luokkiin 30 ja 35 kuuluvia tavaroita ja palveluja; kantaja tukee tätä väitettä esimerkein. Se lisää, että jos unionin yleinen tuomioistuin pysyttää riidanalaisen päätöksen, väliintulijalla on oikeus nostaa kanteet sellaisia toimijoita vastaan, jotka käyttävät sanaa ”moreno” kuvaillessaan elintarviketuotetta. Se väittää myös, ettei valituslautakunta ottanut huomioon sen toimittamia todisteita eikä perustellut riittävästi syitä, joiden vuoksi väite hyväksyttiin.
116 EUIPO ja väliintulija kiistävät nämä väitteet.
117 Sekaannusvaaran kokonaisarviointi merkitsee lisäksi huomioon otettavien tekijöiden ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu, tiettyä keskinäistä riippuvuutta. Kyseisten tavaroiden tai palvelujen vähäisen samankaltaisuuden saattaakin korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (tuomio 29.9.1998, Canon, C-39/97, EU:C:1998:442, 17 kohta ja tuomio 14.12.2006, Mast-Jägermeister v. SMHV – Licorera Zacapaneca (VENADO avec cadre ym.), T-81/03, T-82/03 ja T-103/03, EU:T:2006:397, 74 kohta).
118 Esillä olevassa asiassa aikaisempien tavaramerkkien heikon erottamiskyvyn tunnustaminen ei estä toteamasta sekaannusvaaran olemassaoloa. Vaikka aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky on otettava huomioon sekaannusvaaraa arvioitaessa (ks. vastaavasti tuomio 29.9.1998, Canon, C-39/97, EU:C:1998:442, 24 kohta), se on vain yksi arvioinnin yhteydessä huomioon otettavista seikoista. Sekaannusvaara voi näin ollen olla olemassa silloinkin, kun aikaisempi tavaramerkki on heikosti erottamiskykyinen, erityisesti merkkien samankaltaisuuden ja niiden kattamien tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden vuoksi (ks. tuomio 13.12.2007, Xentral v. SMHV – Pages jaunes (PAGESJAUNES.COM), T-134/06, EU:T:2007:387, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
119 Aikaisempien tavaramerkkien erottamiskyvystä on erityisesti muistutettava, että väitemenettelyssä kansallinen tavaramerkki, johon on vedottu EU-tavaramerkin rekisteröintiä vastaan tehdyn väitteen tueksi, on katsottava tietyssä määrin erottamiskykyiseksi, jotta ei rikottaisi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa (tuomio 24.5.2012, Formula One Licensing v. SMHV, C‑196/11 P, EU:C:2012:314, 47 kohta). Tältä osin merkin katsominen kuvailevaksi tai yleiseksi tarkoittaa samaa kuin sen erottamiskyvyn kieltäminen (tuomio 24.5.2012, Formula One Licensing v. SMHV, C‑196/11 P, EU:C:2012:314, 41 kohta).
120 Näin ollen on vahvistettava riidanalaisen päätöksen 35 kohdassa esitetty valituslautakunnan näkemys, jonka mukaan sana ”moreno” on aikaisempien tavaramerkkien erottava osa, joka ei tarkoita saksaksi mitään, ja kuvio-osat vaikuttavat merkityksettömiltä tai toissijaisilta; tätä päätelmää ei horjuta kantajan väite, jonka mukaan aikaisemmat tavaramerkit eivät ole erotuskykyisiä.
121 Kun otetaan huomioon edellä 117 kohdassa mainittu keskinäisen riippuvuuden periaate, valituslautakunta on näin ollen perustellusti katsonut niitä tavaroita koskevasta luettelosta, joita varten aikaisemmat tavaramerkit oli tosiasiassa rekisteröity, että riidanalaisten merkkien välillä on sekaannusvaara lukuun ottamatta haetun merkin kattamia, luokkaan 35 kuuluvia palveluja, jotka vastaavat seuraavaa kuvausta: ”pikkuleipämuottien vähittäis- tai tukkumyynti, pikkuleipämuottien tukku- ja vähittäismyynti verkossa”. Kohdeyleisö saattaa nimittäin luulla, että kyseiset tavarat ja palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai ainakin taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä, kahdesta syystä: koska kyseiset tavarat ja palvelut ovat osittain samoja ja osittain samankaltaisia ja koska riidanalaiset merkit ovat kokonaisuudessaan ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan samankaltaisia.
122 Kantajan väitettä, jonka mukaan valituslautakunta ei ottanut huomioon sen esittämiä todisteita, ei voida hyväksyä, koska kyseiset todisteet esitettiin ensimmäisen kerran vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa, eikä niitä ole voitu ottaa tutkittavaksi, kuten edellä 28 kohdasta ilmenee. Lisäksi ja toisin kuin kantaja väittää, on todettava valituslautakunnan esittäneen riittävällä tavalla perustelut, joiden vuoksi se on katsonut, että kyseisten tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara.
Kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista
123 Kantaja väittää EUIPO:n aikaisemman päätöskäytännön olevan ratkaisevan tärkeä, koska sen ansiosta on mahdollista ennakoida EUIPO:n toimintaa ja arvioida, miten todennäköisesti rekisteröintihakemus hyväksytään. Sen mukaan riidanalaisesta päätöksestä seuraa, ettei sanaosan ”moreno” sisältäviä tavaramerkkejä voida enää tulevaisuudessa rekisteröidä, koska on olemassa sekaannusvaara aikaisempien tavaramerkkien kanssa. Kantaja mainitsee esimerkkinä kaksi väitemenettelyä (nro B 2 706 78 ja nro B 2 734 861), joissa EUIPO on hylännyt väitteen kokonaisuudessaan sillä perusteella, ettei aikaisempi tavaramerkki ole erotuskykyinen, osoittaakseen, että EUIPO:n aikaisempi päätöskäytäntö puoltaa haetun tavaramerkin rekisteröintiä, kun otetaan huomioon luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteet.
124 EUIPO ja väliintulija kiistävät nämä väitteet.
125 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätökset, jotka valituslautakuntien on tehtävä asetuksen N:o 207/2009 perusteella ja jotka koskevat merkin rekisteröintiä EU-tavaramerkiksi, kuuluvat sidotun harkinnan eivätkä vapaan harkinnan piiriin. Sitä, voidaanko merkki rekisteröidä EU-tavaramerkiksi, on näin ollen arvioitava yksinomaan tämän asetuksen perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, eikä valituslautakuntien aikaisemman päätöskäytännön perusteella (ks. tuomio 14.11.2017, Claranet Europe v. EUIPO – Claro (claranet), T-129/16, ei julkaistu, EU:T:2017:800, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
126 Vaikka EUIPO:n on otettava huomioon jo tehdyt päätökset ja selvitettävä erityisen huolellisesti, onko päätöksen oltava sama vai ei, laillisuusperiaate edellyttää lisäksi, että jokaisen rekisteröintihakemuksen tutkimisen on oltava tiukkaa ja kattavaa jokaisessa konkreettisessa tapauksessa, sillä merkin rekisteröinti tavaramerkiksi riippuu erityisistä kriteereistä, joita sovelletaan kunkin tapauksen tosiasiallisissa olosuhteissa (tuomio 16.1.2019, Puola v. Stock Polska sp. z o.o. ja EUIPO, C‑162/17 P, ei julkaistu, EU:C:2019:27, 60 kohta).
127 Koska valituslautakunta on käsiteltävässä asiassa tutkinut kattavasti ja konkreettisesti, onko riidanalaisten merkkien välillä sekaannusvaara, ja hylännyt tämän jälkeen haetun tavaramerkin rekisteröinnin, kantaja ei voi pätevästi vedota EUIPO:n aikaisempiin päätöksiin sen toteamuksen kumoamiseksi, jonka mukaan haetun tavaramerkin rekisteröinti on vastoin asetusta N:o 2017/1001 (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2017, claranet, T-129/16, ei julkaistu, EU:T:2017:800, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
128 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden muutettua luetteloa.
Toinen vaatimus, joka koskee riidanalaisen päätöksen muuttamista
129 On muistutettava, ettei unionin yleiselle tuomioistuimelle asetuksen 2017/1001 72 artiklan 3 kohdan nojalla annettu päätösten muuttamista koskeva toimivalta anna sille oikeutta arvioida sellaisia seikkoja, joista valituslautakunta ei ole lausunut. Päätösten muuttamista koskevan toimivallan käytön on näin ollen lähtökohtaisesti rajoituttava tilanteisiin, joissa unionin yleinen tuomioistuin valituslautakunnan arvioinnin tutkittuaan voi määrittää selvitettyjen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä (ks. tuomio 16.5.2017, Airhole Facemasks v. EUIPO – sindustrysurf (AIR HOLE FACE MASKS YOU IDIOT), T-107/16, EU:T:2017:335, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
130 Esillä olevassa asiassa on todettava, että valituslautakunta on lausunut riidanalaisessa päätöksessä riidanalaisten merkkien välisen sekaannusvaaran olemassaolosta aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden alkuperäisen luettelon osalta, joten unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta muuttaa kyseistä päätöstä tältä osin.
131 Valituslautakunnan olisi edellä 12–14 ja 48–128 kohdassa esitettyjen seikkojen vuoksi pitänyt todeta, että, toisin kuin väiteosasto oli katsonut, riidanalaisten merkkien välillä on sekaannusvaara kaikkien niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten rekisteröintiä haettiin, lukuun ottamatta luokkaan 35 kuuluvia palveluja, jotka vastaavat seuraavaa kuvausta: ”pikkuleipämuottien vähittäis- tai tukkumyynti, pikkuleipämuottien tukku- ja vähittäismyynti verkossa”.
132 Kaiken edellä esitetyn vuoksi on todettava, että edellytykset unionin yleisen tuomioistuimen päätösten muuttamista koskevan toimivallan käyttämiselle täyttyvät esillä olevassa asiassa ja että väite on hyväksyttävä kaikkien niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten rekisteröintiä on haettu, lukuun ottamatta edellä 131 kohdassa tarkoitettuja palveluja.
Oikeudenkäyntikulut
133 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kumpikin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omista kuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan suhteellinen osuus vastapuolen kuluista, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi.
134 Esillä olevassa asiassa kantaja, EUIPO ja väliintulija ovat kaikki osittain hävinneet asian, koska riidanalainen päätös on osittain kumottu. Näin ollen on määrättävä, että kukin asianosainen vastaa itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ensimmäisen valituslautakunnan 31.5.2019 tekemä päätös (asia R 1464/2017-1) kumotaan siltä osin kuin sillä hylätään seuraavia tavaroita varten haetun tavaramerkin rekisteröinti: ”kahvinkorvikkeet, tee, kaakao, kaakaotuotteet, suklaapohjaiset juomat, kaikki edellä mainitut myös pikajuomina”, viimeksi mainitut kaakaota lukuun ottamatta.
2) Väite hyväksytään kaikkien rekisteröintihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen osalta, lukuun ottamatta luokkaan 35 kuuluvia palveluja, jotka vastaavat seuraavaa kuvausta: ”pikkuleipämuottien vähittäis- tai tukkumyynti, pikkuleipämuottien tukku- ja vähittäismyynti verkossa”.
3) Kanne hylätään muilta osin.
4) Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 24 päivänä lokakuuta 2019.
Allekirjoitukset