UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
15 päivänä heinäkuuta 2011
Asia T-213/11 P
Euroopan investointipankin henkilöstön edustajien kollegio ym.
vastaan
Eberhard Bömcke
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Väliintulohakemus virkamiestuomioistuimessa – Määräajan laskeminen – Myöhästyminen
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan asiassa F‑95/10 INT, Bömcke vastaan EIP, 17.3.2011 antaman määräyksen (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.
Ratkaisu: Valitus hylätään. Euroopan investointipankin henkilöstön edustajien kollegio, Jean-Pierre Bodson, Evangelos Kourgias, Manuel Sutil, Patrick Vanhoudt ja Marie-Christel Heger vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Väliintulohakemus virkamiestuomioistuimessa – Määräajan laskentatapa
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 100 artiklan 2 ja 3 kohta ja 109 artiklan 1 kohta)
Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 109 artiklan 1 kohdassa määrätään, että väliintulohakemus on tehtävä neljän viikon kuluessa päivästä, jona työjärjestyksen 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tiedonanto on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Lisäksi virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 100 artiklan 2 ja kohdassa määrätään, että jos kyseisen määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai tai virallinen vapaapäivä, katsotaan määräajan jatkuvan tätä seuraavan ensimmäisen työpäivän päättymiseen saakka ja että prosessuaalisia määräaikoja pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä.
Unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pitkien etäisyyksien vuoksi annettua määräaikaa ei voida pitää prosessuaalisesta määräajasta erillisenä määräaikana, vaan yksinkertaisesti sen pidennyksenä. Jos koko määräajan, johon sisältyy pitkien etäisyyksien vuoksi annettu määräaika, viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai tai virallinen vapaapäivä, katsotaan määräajan näin ollen jatkuvan tätä seuraavan ensimmäisen työpäivän päättymiseen saakka. Minkään unionin tuomioistuimen työjärjestyksen ja virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen merkityksellisten määräysten välisen sanamuodon eroavuuden perusteella ei voida katsoa, että virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 100 artiklan 2 ja 3 kohtaa olisi tulkittava toisella tavalla.
Lisäksi kyseinen tulkinta ei ole perusoikeuksien vastainen siten, että se rajoittaisi kanneoikeutta ja erityisesti väliintulo-oikeutta. Kanteen nostamisen määräaika on nimittäin ehdoton, koska se on asetettu oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja varmuuden takaamiseksi sekä syrjinnän ja mielivaltaisen kohtelun välttämiseksi oikeudenhoidossa. Lisäksi virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 100 artiklan 2 ja 3 kohta ja 109 artikla eivät voi merkitä kanneoikeuden loukkaamista, koska kyseisissä määräyksissä ei rajoiteta yksilökohtaista kanneoikeutta eikä etenkään väliintulo-oikeutta siinä määrin, että kyseisen oikeuden keskeistä sisältöä loukattaisiin. Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksessä väliintulohakemuksen esittämiselle asetettu määräaika mahdollistaa sen takaamisen, että väliintuloa koskevan perusoikeuden ja hyvän oikeudenhoidon välillä säilyy asianmukainen tasapaino.
(ks. 9, 10, 17, 20 ja 22 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑122/90, Emsland-Stärke v. komissio, 15.5.1991, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 9 kohta ja asia C‑246/95, Coen, 23.1.1997, Kok., s. I‑403, 21 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑121/96 ja T‑151/96, Mutual Aid Administration Services v. komissio, 18.9.1997 (Kok., s. II‑1355, 38 ja 39 kohta); asia T‑85/97, Horeca-Wallonie v. komissio, 20.11.1997 (Kok. H., s. II‑2113, 25 ja 26 kohta) ja asia T‑456/08, SGAE v. komissio, 13.1.2009, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 12 kohta