Valitus, jonka Euroopan investointipankin henkilöstön edustajien kollegio ym. ovat tehneet 12.4.2011 virkamiestuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan asiassa F-95/10, Bömcke v. Euroopan investointipankki, 17.3.2011 antamasta määräyksestä

(Asia T-213/11 P(I))

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Euroopan investointipankin henkilöstön edustajien kollegio (Luxemburg, Luxemburg), Marie-Christel Heger (Luxemburg), Jean-Pierre Bodson (Luxemburg), Evangelos Kourgias (Senningerberg, Luxemburg), Manuel Sutil (Nondkeil, Ranska) ja Patrick Vanhoudt (Gonderange, Luxemburg) (edustajat: asianajajat G. J. Wilson, A. Senes ja B. Entringer)

Muut osapuolet: Eberhard Bömcke (Athus, Belgia) ja Euroopan investointipankki

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

muuttamaan virkamiestuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 17.3.2011 antamaa määräystä

tutkimaan ja hyväksymään virkamiestuomioistuimen presidentille ja jäsenille 12.1.2011 esitetyn väliintulohakemuksen sekä toteamaan, että valittajat ovat osapuolia Eberhard BÖMCKEn ja Euroopan investointipankin välillä vireillä olevassa oikeudenkäynnissä, koska siihen osallistuminen koskee suoraan valittajien etua Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 109 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetulla tavalla.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Virkamiestuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja on 17.3.2011 antamallaan määräyksellä jättänyt myöhästyneenä tutkimatta väliintulohakemuksen, jonka yhtäältä Euroopan investointipankin henkilöstön edustajien kollegio ja toisaalta Heger, Bodson, Kourgias, Sutil ja Vanhoudt olivat tehneet asiassa F-95/10, Bömcke v. Euroopan investointipankki.

Valituksensa tueksi valittajat vetoavat kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste koskee väliintulohakemuksen määräajan virheellistä laskemista, koska virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 109 artiklassa määrättyä neljän viikon määräaikaa ja saman työjärjestyksen 100 artiklan 3 kohdassa määrättyä pitkien etäisyyksien vuoksi tehtävää kymmenen päivän pidennystä on pidettävä erillisinä ja toisistaan riippumattomina määräaikoina, joten lauantaina, sunnuntaina tai virallisena vapaapäivänä päättyvän määräajan jatkumista työjärjestyksen 100 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavan työpäivän päättymiseen asti on sovellettava neljän viikon määräaikaan, sellaisena kuin se on ennen sen pidentämistä pitkien etäisyyksien vuoksi, eikä pidennyksen sisältävään yhteenlaskettuun määräaikaan.

Toinen valitusperuste koskee unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-85/97, Horeca-Wallonie vastaan komissio, 20.11.1997 antaman määräyksen (Kok., s. II-2113, 25 ja 26 kohta) virheellistä soveltamista, koska kyseinen määräys koski muunlaista tilannetta kuin nyt käsiteltävä asia.

Kolmas valitusperuste koskee väliintulohakemuksen tekijöiden perusoikeuksien loukkaamista, koska virkamiestuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan omaksuma tulkinta on kanneoikeuden kannalta erittäin epäsuotuisa.

____________