UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kuudes jaosto)
3 päivänä syyskuuta 2014 (*)
Kumoamiskanne – Suojatun maantieteellisen merkinnän rekisteröiminen – Gouda Holland – Oikeussuojan tarpeen puuttuminen – Toimi ei koske kantajaa suoraan – Tutkimatta jättäminen
Asiassa T‑113/11,
Schutzgemeinschaft Milch und Milcherzeugnisse eV, kotipaikka Berliini (Saksa), edustajinaan asianajajat M. Loschelder ja V. Schoene,
kantajana
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi G. von Rintelen ja M. Vollkommer, sittemmin von Rintelen ja F. Jimeno Fernández,
vastaajana,
jota tukevat
Alankomaiden kuningaskunta, asiamiehinään C. Wissels, J. Langer, M. Noort, B. Koopman ja M. Bulterman,
ja
Nederlandse Zuivelorganisatie, kotipaikka Zoetermeer (Alankomaat), edustajinaan asianajajat P. van Ginneken, F. Gerritzen ja C. van Veen,
väliintulijoina,
jossa vaaditaan kumoamaan nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin [Gouda Holland (SMM)] 2.12.2010 annettu komission asetus (EU) N:o 1122/2010 (EUVL L 317, s. 22),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen sekä tuomarit F. Dehousse (esittelevä tuomari) ja A. M. Collins,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
1 Euroopan komissio julkaisi 6.3.2008 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuksen (yhteenveto EUVL L 61, s. 15). Kyseinen hakemus, jonka teki Nederlandse Zuivelorganisatie (jäljempänä NZO) ja jonka Alankomaiden kuningaskunta toimitti komissiolle, koski suojatun maantieteellisen merkinnän (jäljempänä SMM) ”gouda holland” rekisteröimistä.
2 Kantaja, Schutzgemeinschaft Milch und Milcherzeugnisse eV, esitti 26.6.2008 kyseisen SMM:n rekisteröimistä koskevan vastaväitteen Saksan viranomaisille maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20.3.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (EUVL L 93, s. 12) 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
3 Tässä vastaväitteessä kantaja ilmoitti olevansa goudan valmistajien ja jakelijoiden ammatillinen yhteenliittymä, jonka jäsenyritykset olivat vuonna 2007 saattaneet markkinoille 169 550 tonnia goudaa (116 664 tonnia oli peräisin niiden omasta tuotannosta). Vastaväitteen tueksi esitettiin muun muassa, että nimityksen ”gouda holland” rekisteröiminen ilman nimenomaista tarkennusta vaarantaisi yleisnimen ”gouda” käyttämisen.
4 Saksan liittotasavalta toimitti 18.7.2008 komissiolle kyseisen SMM:n rekisteröimistä koskevan vastaväitteen. Kantajan 26.6.2008 esittämä vastaväite (edellä 2 kohta) oli liitetty Saksan liittotasavallan vastaväitteeseen.
5 Komissio ilmoitti 4.11.2008 Alankomaiden kuningaskunnalle, että sen mukaan Saksan liittotasavallan toimittama vastaväite voitiin ottaa tutkittavaksi. Se myös kehotti Alankomaiden kuningaskuntaa ja Saksan liittotasavaltaa asetuksen N:o 510/2006 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti käymään asianmukaisia neuvotteluita sopimukseen pääsemiseksi.
6 Alankomaiden kuningaskunta ilmoitti 29.5.2009 komissiolle, ettei se ollut päässyt sopimukseen muun muassa Saksan liittotasavallan kanssa.
7 Komissio antoi 2.12.2010 asetuksen (EU) N:o 1122/2010 nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin [Gouda Holland (SMM)] (EUVL L 317, s. 22; jäljempänä riidanalainen asetus). Kyseisen SMM:n eritelmässä todetaan muun muassa, että gouda holland ‑juusto tuotetaan Alankomaissa alankomaalaisilta karjankasvattajilta peräisin olevasta lehmänmaidosta (eritelmän 4.2 kohta).
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
8 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen 23.2.2011 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä.
9 Käsiteltävä asia annettiin 19.4.2011 tehdyllä päätöksellä unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston käsiteltäväksi.
10 Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtajan 8.11.2011 antamilla määräyksillä Alankomaiden kuningaskunta ja NZO hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan komission vaatimuksia.
11 Asiaan määrättiin 31.1.2013 tehdyllä päätöksellä uusi esittelevä tuomari.
12 Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari nimettiin kuudenteen jaostoon, johon nyt käsiteltävä asia tämän vuoksi osoitettiin.
13 Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 15.11.2013 prosessinjohtotoimenpiteenä osapuolia vastaamaan tiettyihin kysymyksiin. Erityisesti asianosaisilta kysyttiin kantajan oikeussuojan tarvetta koskevasta kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksestä. Osapuolet vastasivat tähän pyyntöön asetetussa määräajassa.
14 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 Komissio, Alankomaiden kuningaskunta ja NZO vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
16 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi milloin tahansa omasta aloitteestaan, asianosaisia kuultuaan ratkaista, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi. Päätös tehdään tämän työjärjestyksen 114 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.
17 Tässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa asiakirjoista riittävät tiedot ja päättää ratkaista asian menettelyä jatkamatta.
18 Alustavasti on todettava, että koska kantaja on yhdistys, sen nostama kumoamiskanne voidaan lähtökohtaisesti tutkia vain, jos se voi vedota tiettyihin erityisiin, erityisesti menettelyä koskeviin olosuhteisiin tai jos ne jäsenet, joita se edustaa, tai jotkut näistä olisivat voineet nostaa kanteen, joka voitaisiin ottaa tutkittavaksi (ks. vastaavasti asia T-380/94, AIUFFASS ja AKT v. komissio, tuomio 12.12.1996, Kok., s. II‑2169, 50 kohta; asia T-78/98, Unione provinciale degli agricoltori di Firenze ym. v. komissio, määräys 29.4.1999, Kok., s. II‑1377, 36 kohta ja asia T-366/08, Federcoopesca ym. v. komissio, määräys 14.2.2012 34 kohta).
19 Komissio, Alankomaiden kuningaskunta ja NZO katsovat, että kanne on jätettävä tutkimatta oikeussuojan tarpeen puutumisen tai kantajan tai sen jäsenten asiavaltuuden puuttumisen takia.
20 Kantaja väittää, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi. Ensinnäkin se toteaa, että koska riidanalaisessa asetuksessa ei ole tältä osin selkeää tarkennusta, kyseisellä SMM:llä myönnetty suoja koskee niitä molempia osia, joista suojattu nimitys koostuu, eli myös ilmaisua ”gouda”. Kantajan jäsenten taloudellinen toiminta vaarantuu tämän seurauksena. Toiseksi riidanalaisesta asetuksesta aiheutuu vaara siitä, että tiettyjä pakkauksia, jotka sisältävät ilmaisun ”gouda” ja joita käytetään yhdessä Alankomaiden kuningaskuntaan viittaavien kuvien kanssa, voitaisiin pitää asetuksen N:o 510/2006 vastaisina. Kolmanneksi kantaja tuo esiin sen, että maitoalalla toimivat yritykset eivät voi enää myydä Saksassa tuotettua maitoa gouda hollandin valmistusta varten. Kyse on siis kantajan jäsenten taloudellisen toiminnan esteestä. Neljänneksi kantaja väittää, että sillä on oma oikeussuojan tarve, koska komissio on käsiteltävässä asiassa hylännyt sen vastaväitteen. Viidenneksi kantaja väittää prosessinjohtotoimenpiteiden johdosta antamassaan vastauksessa, että sillä on oikeussuojan tarve, koska riidanalaisesta asetuksesta aiheutuu sen jäsenille vaara siitä, että ne haastetaan oikeuteen ilmaisun ”gouda” käyttämisestä, ja koska ne tuottajat, joilla on oikeus käyttää kyseistä SMM:ää koskevaa laatumerkkiä, saavat kilpailuedun sen jäseniin nähden.
21 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain siltä osin kuin kantajalla on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tämän intressin on oltava jo syntynyt ja edelleen olemassa, ja sitä on arvioitava sillä hetkellä, kun kanne on nostettu (asia T-141/03, Sniace v. komissio, tuomio 14.4.2005, Kok., s. II‑1197, 25 kohta ja asia T-136/05, Salvat père & fils ym. v. komissio, tuomio 20.9.2007, Kok., s. II‑4063, 34 kohta).
22 Tällainen intressi edellyttää, että toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia, tai toisen muotoilun mukaan, että kanne on omiaan mahdollisesti tuottamaan sen nostajalle jotakin hyötyä (ks. asia T-310/00, MCI v. komissio, tuomio 28.9.2004, Kok., s. II‑3253, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Lisäksi kantajan on näytettävä se, että sillä on oikeussuojan tarve (asia 206/89 R, S. v. komissio, toisen jaoston puheenjohtajan määräys 31.7.1989, Kok., s. 2841, 8 kohta; asia T-167/01, Schmitz-Gotha Fahrzeugwerke v. komissio, määräys 30.4.2003, Kok., s. II‑1873, 58 kohta ja asia T-413/12, Post Invest Europe v. komissio, määräys 15.5.2013, 23 kohta).
24 Lisäksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukainen edellytys siitä, että kanteen kohteena olevan päätöksen pitää koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, vaatii täyttyäkseen sen, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan.
25 Ensinnäkin siitä seikasta, johon kantaja on vedonnut ja jonka mukaan sen jäsenten taloudellinen toiminta vaarantuisi, koska ilmaisua ”gouda” ei voitaisi enää vapaasti käyttää, on todettava, että riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Rekisteröidään tämän asetuksen liitteessä I oleva nimitys.
Ensimmäisestä kohdasta poiketen nimitystä ”Gouda” voidaan edelleen käyttää, kunhan unionin oikeusjärjestyksen mukaisia periaatteita ja sääntöjä noudatetaan.”
26 Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa tarkennetaan, että ”asetuksen – – N:o 510/2006 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla nimitystä ”Gouda” voidaan edelleen käyttää, kunhan unionin oikeusjärjestyksen mukaisia periaatteita ja sääntöjä noudatetaan”.
27 Asetuksen N:o 510/2006 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, johon riidanalaisen asetuksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa viitataan, säädetään, että ”jos rekisteröityyn nimitykseen sisältyy siihen kuuluvana maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimi, jota pidetään yleisnimenä, tämän yleisnimen käytön vastaavissa tuotteissa tai elintarvikkeissa ei katsota olevan ristiriidassa a ja b alakohdan kanssa”.
28 Lopulta kyseisen SMM:n eritelmän yhteenvedon 4.8 kohdassa, joka on toistettu riidanalaisen asetuksen liitteessä, todetaan, että muun muassa nimityksen ”gouda holland” käytön avulla kuluttajille selviää, että gouda holland on kaikista ”muista Gouda-juustoista” erillinen tuote.
29 Edellä esitetyn perusteella riidanalaisessa asetuksessa säädetään selvästi, että nimitystä ”gouda” voidaan edelleen käyttää muun muassa juustojen markkinoille saattamiseen sillä edellytyksellä, että Euroopan unionin oikeusjärjestyksen mukaisia periaatteita ja sääntöjä noudatetaan.
30 Näin ollen riidanalaisen asetuksen mahdollinen kumoaminen ei tuottaisi kantajan jäsenille tältä osin mitään hyötyä (ks. vastaavasti toisen SMM:n osalta edellä 18 kohdassa mainittu määräys Unione provinciale degli agricoltori di Firenze ym. v. komissio, 33 kohta). Kantajan jäsenet voivat edelleen käyttää nimitystä ”gouda”, ja niiden on joka tapauksessa edelleen noudatettava unionin oikeusjärjestyksen mukaisia periaatteita ja sääntöjä.
31 Koska lisäksi riidanalaisessa asetuksessa säädetään, että ilmaisua ”gouda” voidaan edelleen käyttää juustojen markkinoille saattamisessa, kyseisellä asetuksella ei ole välittömiä vaikutuksia kantajan jäsenten oikeusasemaan (ks. vastaavasti toisen SMM:n osalta asia C-343/07, Bavaria ja Bavaria Italia, tuomio 2.7.2009, Kok., s. I‑5491, 41–45 kohta).
32 Siitä seikasta, johon kantaja on vedonnut prosessinjohtotoimenpiteiden johdosta antamassaan vastauksessa ja jonka mukaan riidanalaisesta asetuksesta aiheutuu sen jäsenille vaara siitä, että ne haastetaan oikeuteen ilmaisun ”gouda” käyttämisestä, on muistutettava, ettei kantaja voi vedota tuleviin ja epävarmoihin tilanteisiin perustellakseen tarvettaan vaatia riidanalaisen toimen kumoamista (ks. asia T-189/08, Forum 187 v. komissio, tuomio 18.3.2010, Kok., s. II‑1039, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Tältä osin oikeussuojan tarve voi johtua todellisesta vaarasta siitä, että kantajan oikeusasemaan vaikutetaan muiden tuomioistuimissa nostamilla kanteilla, tai se voi johtua myös siitä, että kanteiden nostamisen vaara oli jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva hetkellä, jolloin kanne nostettiin unionin tuomioistuimissa (ks. yhdistetyt asiat T-309/04, T-317/04, T-329/04 ja T-336/04, TV 2/Danmark ym. v. komissio, tuomio 22.10.2008, Kok., s. II‑2935, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Käsiteltävässä asiassa on riittävää todeta, että kantaja esittää tältä osin vain väitteitä ilman mitään todisteita siitä, että väitetty vaara olisi todellinen tai olisi ollut jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva kanteen nostamisen hetkellä. Tämän vuoksi tämä perustelu on hylättävä.
35 Toiseksi sen seikan osalta, että riidanalaisesta asetuksesta aiheutuisi vaara siitä, että tiettyjä pakkauksia, jotka sisältävät ilmaisun ”gouda” ja joita käytetään yhdessä Alankomaiden kuningaskuntaan viittaavien kuvien kanssa, voitaisiin pitää asetuksen N:o 510/2006 vastaisina, kantaja esittää jälleen vain väitteitä, joilla ei voida osoittaa, että väitetty vaara olisi todellinen tai olisi ollut jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva kanteen nostamisen hetkellä.
36 Unionin oikeudessa ei myöskään sallita sitä, että elintarvikkeen merkinnät voisivat olla omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan muun muassa kyseisen elintarvikkeen alkuperän osalta (ks. tältä osin elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (EYVL L 31, s. 1) 16 artiklassa asetettu yleinen periaate; ks. myös tarkemmin myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.3.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY (EYVL L 109, s. 29) 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta).
37 Kantaja on lisäksi myöntänyt prosessinjohtotoimenpiteiden johdosta antamassaan vastauksessa, että edellä 36 kohdassa tarkoitetuilla säännöksillä pyritään ”estämään se, että kuluttajia johdettaisiin harhaan muun muassa käyttämällä ilmaisua ”Gouda” yhdessä [Alankomaita koskevien] viittausten kanssa”.
38 Tämän seurauksena riidanalaisen asetuksen kumoaminen ei tältä osin tuottaisi mitään hyötyä kantajan jäsenille, koska kumoaminen ei poistaisi unionin oikeuden mukaista velvollisuutta olla johtamatta kuluttajaa harhaan elintarvikkeiden alkuperän osalta (ks. vastaavasti olemassa olevan oikeudellisen velvollisuuden osalta asia T-212/02, Commune de Champagne ym. v. neuvosto ja komissio, määräys 3.7.2007, Kok., s. II‑2017, 132 kohta).
39 Kolmanneksi se perustelu, jonka mukaan kantajan jäsenten taloudellinen toiminta hankaloituisi, koska maitoalalla toimivat yritykset eivät enää voisi myydä Saksassa tuotettua maitoa gouda hollandin valmistusta varten, perustuu vain perustelemattomille väitteille. Erityisesti prosessinjohtotoimenpiteiden yhteydessä tästä kysyttäessä kantaja myönsi lähtökohtaisesti, että vaikka sen jäsenet olivatkin tosiasiallisesti myyneet maitoa Alankomaihin, ei ollut mahdollista määrittää täsmällisesti, mihin sitä oli käytetty. Esitetty perustelu ei siis tältä osin pidä paikkaansa.
40 Kantajan prosessinjohtotoimenpiteiden johdosta antamassaan vastauksessa esittämä pyyntö, jonka mukaan komissio ja väliintulijat pitäisi velvoittaa esittämään näyttöä siitä, että Alankomaihin myytyä saksalaista maitoa ei ole käytetty goudan valmistukseen, on hylättävä, koska kantajan itsensä on näytettävä oikeussuojan tarpeensa.
41 Joka tapauksessa kantajan sääntöjen 2 artiklan mukaan sen tehtävä on sen jäseninä olevien maidonjalostusyritysten ja maitotuoteyritysten etujen nimissä ajaa ja tukea oikeudenkäynnissä ja muuten sellaisia asioita, jotka koskevat muun muassa unionin oikeuden mukaisten alkuperänimitysten rekisteröinnin vastustusta. Kantajan työjärjestyksen, joka on annettu mainittujen sääntöjen perusteella, 3 kohdassa tarkennetaan, että kantaja ”osallistuu vain silloin, kun sen jäsenet tekevät rekisteröintihakemuksen tai pyytävät rekisteröinnin hylkäämistä”. Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin selvää, että ne kantajan jäsenet, jotka ovat tehneet rekisteröinnin hylkäämistä koskevan pyynnön kantajan välityksellä, ovat goudan tuottajia tai jakelijoita, kuten Saksan viranomaisille toimitetusta vastaväitteestä ja kantajan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamasta kanteesta käy ilmi. Maidontuottajat, jotka mahdollisesti ovat kantajan jäseniä, eivät tältä osin ole vastustaneet kyseisen SMM:n rekisteröintiä. Tästä seuraa se, ettei kantaja joka tapauksessa voi esiintyä unionin yleisessä tuomioistuimessa sellaisten jäsentensä etujen ajamiseksi, jotka eivät ole tehneet kyseisen SMM:n rekisteröinnin hylkäämistä koskevia pyyntöjä.
42 Neljänneksi kantajan perustelu, jonka mukaan sillä on oma oikeussuojan tarve, koska komissio on hylännyt sen vastaväitteen, perustuu virheelliselle olettamalle. Erityisesti asian asiakirjoista käy selvästi ilmi, että komissio on katsonut, että ainoastaan Saksan liittotasavalta – eikä siis kantaja – on toimittanut vastaväitteen, joka voidaan tutkia (riidanalaisen asetuksen johdanto-osan toinen perustelukappale). Kantaja ei ole kyseenalaistanut tätä päätelmää kanteessa. Lisäksi komissio kehotti vain Saksan liittotasavaltaa – eikä siis kantajaa – asetuksen N:o 510/2006 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti käymään asianmukaisia neuvotteluita sopimukseen pääsemiseksi. Komissio ei siis ole pitänyt kantajaa kyseisen artiklan mukaisena ”asianomaisena osapuolena”. Kantaja ei ole kyseenalaistanut tätä päätelmää kanteessa. Nämä seikat huomioon ottaen kantaja ei voi vedota siihen, että komissio olisi hylännyt käsiteltävässä asiassa sen vastaväitteen. Lisäksi on todettava, että asetuksen N:o 510/2006 7 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioon tai jotka asuvat jäsenvaltiossa, voivat vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla asianmukaisesti perustellun lausuman kyseiselle jäsenvaltiolle sellaisen ajan kuluessa, jona vastustaminen on kyseisen artiklan 1 kohdan mukaisesti mahdollista. Asetuksen N:o 510/2006 7 artiklan 1 kohdassa säädetään puolestaan, että ”jäsenvaltio” voi vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla komissiolle asianmukaisesti perustellun lausuman. Tämän seurauksena, toisin kuin kantaja lähtökohtaisesti väittää kirjelmissään, luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioon tai jotka asuvat jäsenvaltiossa, eivät voi toimittaa vastaväitettä suoraan komissiolle (ks. vastaavasti asia T-35/06, Honig-Verband v. komissio, määräys 11.9.2007, Kok., s. II‑2865, 51 kohta).
43 Viidenneksi kantajan prosessinjohtotoimenpiteiden johdosta antamassaan vastauksessa esittämä väite, jonka mukaan ne tuottajat, joilla on oikeus käyttää kyseistä SMM:ää koskevaa laatumerkkiä, saavat kilpailuedun sen jäseniin nähden, perustuu jälleen pelkkään väitteeseen, jota mikään ei tue. Kantaja ei etenkään ole ilmoittanut mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että sen jäsenten tuotteet tosiasiallisesti kilpailisivat niiden tuotteiden kanssa, joissa voidaan käyttää kyseistä SMM:ää, tai että niillä tuotteilla, joita kantaja pitää kilpailevina, olisi välttämättä edellä tarkoitetun merkin käyttämisen vuoksi kilpailuetu.
44 Asetuksesta N:o 510/2006 ei myöskään voida päätellä, että sillä olisi tarkoitus myöntää kilpailuetu sellaisille tuottajille, jotka voivat käyttää SMM:ää. Asetuksella N:o 510/2006 on tarkoitus muiden tavoitteiden ohella ainoastaan luoda ”yhtäläinen kilpailu” alkuperämerkinnöillä merkittyjen tuotteiden tuottajien välille (kyseisen asetuksen johdanto-osan kuudes perustelukappale). Näin ollen yksityiskohtaisempien tietojen puuttuessa kantajan perustelu on hylättävä.
45 On lisäksi todettava, että riidanalaisella asetuksella ei ole tarkoitus poistaa kantajan jäsenillä mahdollisesti olevaa oikeutta vaan myöntää uusi oikeus kaikille sellaisille toimijoille – joihin kantajan jäsenet halutessaan kuuluvat – joiden tuotteet ovat kyseisessä asetuksessa säädetyn eritelmän mukaisia. Näin ollen se seikka, johon kantaja vetoaa, on pelkkä tosiseikka, josta ei voida päätellä, että riidanalaisesta asetuksesta aiheutuisi jonkinlainen haitallinen vaikutus sen jäsenten oikeusasemaan (ks. vastaavasti asia T-13/12, Andechser Molkerei Scheitz v. komissio, määräys 15.10.2013, 38 ja 39 kohta, valitus vireillä).
46 Lisäksi sillä seikalla, johon kantaja vetoaa, ei voida erityisiä olosuhteita lukuun ottamatta näyttää, että toimi koskee näitä jäseniä suoraan (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 10/68 ja 18/68, Eridania ym. v. komissio, tuomio 10.12.1969, Kok., s. 459, 7 kohta; asia T-189/97, Comité d’entreprise de la Société française de production ym. v. komissio, määräys 18.2.1998, Kok., s. II‑335, 48 kohta ja asia T-343/10, Etimine ja Etiproducts v. ECHA, määräys 21.9.2011, Kok., s. II‑6611, 41 kohta). Koska kantaja ei ole vedonnut erityisiin olosuhteisiin, kyseisen perustelun nojalla ei näin ollen voida katsoa, että riidanalainen asetus koskisi kantajan jäseniä suoraan.
47 Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
48 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, sen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvattava komission oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.
49 Alankomaiden kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. NZO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) Schutzgemeinschaft Milch und Milcherzeugnisse eV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
3) Alankomaiden kuningaskunta ja Nederlandse Zuivelorganisatie vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Annettiin Luxemburgissa 3 päivänä syyskuuta 2014.
E. Coulon | | S. Frimodt Nielsen |
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |