Kanne 9.11.2023 – Federcasse ym. v. komissio
(asia T-1070/23)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantajat: Federazione Italiana delle Banche di Credito Cooperativo e Casse Rurali (Federcasse) (Rooma, Italia) ja 12 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat A. Pera ja F. Salerno)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan komission 8.3.2023 tekemän (Italian valtiovarainministeri G. Giorgettin 15.12.2022 esittämään viralliseen pyyntöön vastauksena annetun) rahoituspalveluista vastaavan komissaarin Mairead McGuinnessin allekirjoittaman päätöksen, jolla evättiin Fondo di Garanzia dei Depositanti del Credito Cooperativon (jäljempänä Fondo) jäsenpankkien suojattujen talletusten määrään suhteutettujen rahoitusosuuksien tavoitetason alentamiseen tarvittava lupa (asiakirjarekisterin numero Ares (2023)1696845 – 08/03/2023)
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen.
Päätös muodostuu yhdestä kirjeestä ja yhdestä liitteestä. Liitteessä ei kuitenkaan ole päiväystä, allekirjoitusta eikä mitään muutakaan viitettä, joka osoittaisi sen alkuperän. Koska päätös muodostuu asiakirjasta, jota ei ole varmennettu ja jonka alkuperä ja ajankohta eivät ole varmoja, päätös on SEUT 263 artiklassa tarkoitetun olennaisen menettelymääräyksen vastainen, mikä on sellaisenaan peruste päätöksen kumoamiseen.
Toinen kanneperuste, joka perustuu perustelujen puutteellisuuteen.
Päätös on vakavalla tavalla ristiriitainen ja puutteellinen, koska (i) sen perustelut ovat osaksi liian suppeat ja ne sisältyvät osaksi ulkopuoliseen asiakirjaan, jota ei ole varmennettu, (ii) siinä ei selitetä syytä, jonka vuoksi Italian pankkijärjestelmää olisi käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena, (iii) siinä ei selitetä syytä, jonka vuoksi talletusten vakuusjärjestelmistä 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU1 (jäljempänä direktiivi) 10 artiklan 6 kohdan b alakohdassa säädetty edellytys ei täyttyisi Fondon osalta, (iv) siinä ei selitetä syytä, jonka vuoksi direktiivin 10 artiklan 6 kohdan a alakohdassa säädetyn edellytyksen olisi täytyttävä Italian koko pankkijärjestelmän tasolla. Lisäksi päätös perustuu menetelmään, joka ei ole julkinen. Näin ollen kantajilla ei ole mahdollisuutta ymmärtää päätöksen perusteena olevaa päättelyä.
Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että hyvän hallinnon periaatetta on loukattu ja siihen liittyvä velvollisuus tutkia kaikki asiaan vaikuttavat seikat huolellisesti ja puolueettomasti on laiminlyöty.
Päätöksessä ei ole tutkittu mitään Italian viranomaisten pyyntönsä yhteydessä esittämistä seikoista, vaan siinä on kohdistettu tarkastelu erittelemättömällä tavalla Italian pankkijärjestelmään.
Neljäs kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen direktiivin 10 artiklan 6 kohdan tulkitsemisessa.
Direktiivin 10 artiklan 6 kohdan b alakohdan säännös, luettuna yhdessä direktiivin muiden säännösten kanssa, perustuu niiden markkinoiden tai sen toimialan erilliseen tarkasteluun, johon luottolaitokset kuuluvat. Italiassa kaikki Fondon jäsenpankit kuuluvat samalla täysin erilliseen toimialaan, jonka riskienkattamisjärjestelmät tekevät ne kokonaan riippumattomiksi tapahtumista, jotka voisivat vaikuttaa muihin pankkeihin. Näin ollen komission tulkinta kyseessä olevasta säännöksestä on virheellinen siltä osin kuin siinä ei millään tavoin oteta huomioon markkina- tai toimialakohtaista tarkastelua, siinä jätetään ottamatta huomioon se, että osuuskuntamuotoisten luottolaitosten muodostaminen erilliseksi toimialaksi on ollut Italian lainsäätäjän tahto, ja siinä ilman minkäänlaista säännöksen sanamuotoon tai systematiikkaan tukeutuvaa perustetta arvioidaan direktiivin 10 artiklan 6 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymistä jäsenvaltion tasolla.
____________
1 EUVL 2014, L 173, s. 149.