Kanne 22.11.2016 – Netflix International ja Netflix v. komissio
(Asia T-818/16)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantajat: Netflix International (Amsterdam, Alankomaat) ja Netflix Inc. (Los Gatos, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat C. Alberdingk Thijm, S. van Schaik ja S. van Velze)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan 1.9.2016 annetun komission päätöksen,1 jossa todetaan, että Saksan elokuvatukilain muuttaminen, sellaisena kuin se toteutetaan seitsemännellä muutoslailla, soveltuu sisämarkkinoille
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin2 rikkomiseen.
Komissio rikkoi kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohtaa katsoessaan, että Saksan toimenpide on yhteensopiva kyseisen artiklan kanssa, kun sitä tulkitaan ehdotetun muutoksen valossa.
Komissio rikkoi kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 3 artiklaa katsoessaan, ettei Saksan toimenpiteellä loukata alkuperämaan periaatetta.
Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 110 artiklan rikkomiseen.
Komissio rikkoi SEUT 101 artiklaa katsoessaan, ettei Saksan toimenpiteellä syrjitä Saksan ulkopuolelle sijoittautuneita tilausvideopalvelujen tarjoajia vaan että se koskee saksalaista yleisöä.
Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEUT 56 artiklan rikkomiseen.
Komissio rikkoi SEUT 56 artiklaa, koska se ei tutkinut, loukataanko Saksan toimenpiteellä palvelujen tarjoamisen vapautta, kuten sillä tehdään.
Neljäs kanneperuste, joka perustuu SEUT 49 artiklan rikkomiseen.
Komissio rikkoi SEUT 49 artiklaa, koska se ei tutkinut, loukataanko Saksan toimenpiteellä sijoittautumisvapautta, kuten sillä tehdään
Viides kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan rikkomiseen.
Komissio rikkoi SEUT 107 artiklaa katsoessaan, että Saksan toimenpide merkitsee sellaista valtiontuen muotoa, joka voidaan oikeuttaa kulttuuriin liittyvällä tavoitteella ja joka soveltuu sisämarkkinoille.
Kuudes kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen.
Komissio rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä, koska se ei päätöksessään täyttänyt edellytyksiä, jotka SEUT 296 artiklan 2 kohdassa on vahvistettu perusteluvelvollisuuden osalta ja Euroopan unionin perusoikeusasiakirjan 41 artiklassa hyvän hallinnon osalta.
____________1 Tukiohjelmasta SA.38418 – 2014/C (ex 2014/N), jonka Saksa aikoo toteuttaa elokuvatuotannon ja elokuvien jakelun tukemiseksi (tiedoksiannettu numerolla C(2016) 5551), 1.9.2016 annettu komission päätös (EU) 2016/2042 (EUVL 2016, L 314, s. 63).
2 Audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) 10.3.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU (EUVL 2010, L 95, s. 1).