UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
13 päivänä maaliskuuta 2018 (*)
EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Kuviomerkki K – Benelux-tavaramerkiksi rekisteröity aikaisempi kuviomerkki K – Suhteellinen hylkäämisperuste – Sekaannusvaara – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)
Asiassa T-824/16,
Kiosked Oy Ab, kotipaikka Espoo (Suomi), edustajanaan asianajaja L. Laaksonen,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään M. Fischer,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
De Vlaamse Radio- en Televisieomroeporganisatie (VRT), kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajanaan asianajajat P.-Y. Thoumsin ja E. Van Melkebeke,
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 19.9.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 279/2016-4), joka liittyy VRT:n ja Kioskedin väliseen väitemenettelyyn,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit A. Dittrich (esittelevä tuomari) ja P. G. Xuereb,
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.11.2016 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.2.2017 jätetyn EUIPO:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.2.2017 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon sen, etteivät asianosaiset ole kolmen viikon kuluessa siitä, kun niille on ilmoitettu kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet järjestämään suullista käsittelyä, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista asian ilman suullista käsittelyä,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja eli Kiosked Oy Ab sai 27.2.2012 maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) kansainväliseltä toimistolta Euroopan unionin nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin nro 1112969.
2 Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1112969 hyväksyttiin seuraavaa kuviomerkkiä varten:
3 Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröinti hyväksyttiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 9, 35 ja 42, ja ne vastaavat kunkin näiden luokkien osalta seuraavaa kuvausta:
– luokka 9: ”Tieteelliset, merenkulku-, geodeettiset, valokuvaus-, elokuva-, optiset, punnitus-, mittaus-, merkinanto-, tarkastus- (valvonta-), hengenpelastus- ja opetuslaitteet ja ‑kojeet; sähkövirran johto-, jakelu-, muunto-, varastointi-, säätö- ja ohjauslaitteet ja ‑kojeet; äänen ja kuvan tallennuslaitteet, äänen ja kuvan siirtolaitteet sekä äänen ja kuvan toistolaitteet; magneettiset tietovälineet, tallennelevyt; CD-levyt, DVD-levyt ja muut digitaaliset tallennusvälineet; kolikkokäyttöisten laitteiden koneistot; kassakoneet, laskukoneet, tietojenkäsittelylaitteet ja tietokoneet; tietokoneohjelmistot; tulensammutuslaitteet”
– luokka 35: ”Mainonta; liikkeenjohto; yrityshallinto; toimistotehtävät”
– luokka 42: ”Tieteelliset ja teknologiset palvelut sekä niihin liittyvä tutkimus ja suunnittelu; teolliset analyysit ja tutkimukset; tietokonelaitteistojen ja ‑ohjelmistojen suunnittelu ja kehittäminen”.
4 Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1112969 annettiin 3.5.2012 tiedoksi Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EYVL 2009, L 78, s. 1) nojalla, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna (korvattuna Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2017/1001 (EUVL 2009, L 154, s. 1)). Se julkaistiin 7.5.2012 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 2012/085. Väliintulija De Vlaamse Radio- en Televisieomroeporganisatie (VRT) teki asetuksen N:o 207/2009 41 artiklan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 46 artikla) nojalla 7.2.2013 väitteen haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan kaikkien sen kattamien tavaroiden ja palveluiden osalta.
5 Väite perustui neljään aikaisempaan tavaramerkkiin, joista yksi on Beneluxin teollisoikeuksien virastossa (OBPI) 10.8.2010 numerolla 882400 rekisteröity kuviomerkki, joka esitetään alla:
6 Aikaisempi Benelux-tavaramerkki nro 882400 rekisteröitiin luokkiin 9, 14, 16, 18, 24, 25, 28, 35, 38 ja 41–43 kuuluvia, muun muassa seuraavia tavaroita ja palveluita varten:
– luokka 9: ”Valokuvaus- ja elokuvauslaitteet ja ‑välineet sekä optiset ja merkinantolaitteet ja ‑välineet; äänen tai kuvien talteenotto-, lähetys- tai toistolaitteet; magneettiset tietovälineet; levyt ääni- tai kuvatallenteita varten; videonauhat, CD:t, CD-I:t, DC-ROM:it ja DVD:t; magneettiset tai koodilliset kerho- ja jäsenkortit; video- ja äänilaitteet sekä tietotekniset laitteet; ainoastaan televisiovastaanottimien kanssa käytettäviksi tarkoitetut pelilaitteet”
– luokka 35: ”Mainonta; liikkeenjohto; yrityshallinto; toimistotehtävät”
– luokka 41: ”Opetus sekä opetus-, koulutus ja kurssipalvelut”
– luokka 42: ”Tietokoneiden ohjelmointi; internetsivustojen, joista kaikki eivät sisällä liikkuvaa kuvaa, suunnittelu ja kehittäminen; tietokoneohjelmistojen suunnittelu ja kehittäminen multimediasovelluksia varten”.
7 Kolme muuta aikaisempaa tavaramerkkiä, joihin väite perustui, ovat seuraavat:
– alla esitetty Beneluxin teollisoikeuksien virastossa (OBPI) 10.8.2010 numerolla 882402 rekisteröity kuviomerkki luokkiin 9, 14, 16, 18, 24, 25, 28, 35, 38 ja 41–43 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten:
– alla esitetty Beneluxin teollisoikeuksien virastossa (OBPI) 7.6.2006 numerolla 796522 rekisteröity kuviomerkki luokkiin 9, 14, 16, 18, 24, 25, 28, 35, 38 ja 41–43 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten:
– alla esitetty Beneluxin teollisoikeuksien virastossa (OBPI) 7.6.2006 numerolla 796523 rekisteröity kuviomerkki luokkiin 9, 14, 16, 18, 24, 25, 28, 35, 38 ja 41–43 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten:
8 Väitteen tueksi vedottiin asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) tarkoitettuun perusteeseen. Väite koski kaikkia haetulla tavaramerkillä tarkoitettuja tavaroita ja palveluita, ja se perustui kaikkiin aikaisempien tavaramerkkien kattamiin tavaroihin ja palveluihin.
9 Väiteosasto hyväksyi väitteen osittain 10.12.2015 tekemällään päätöksellä asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella muun muassa seuraavien palveluiden osalta:
– luokka 35: ”Mainonta; liikkeenjohto; yrityshallinto; toimistotehtävät”
– luokka 42: ”Tietokoneohjelmistojen suunnittelu ja kehittäminen”.
10 Kantaja valitti 9.2.2016 väiteosaston päätöksestä EUIPO:ssa asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan (joista on tullut asetuksen 2017/1001 66–71 artikla) nojalla.
11 EUIPO:n valituslautakunta hylkäsi valituksen edellä 9 kohdassa mainittujen palveluiden osalta 19.9.2016 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös).
12 Valituslautakunta otti huomioon yhtäältä, että haettu tavaramerkki ja aikaisempi Benelux-tavaramerkki nro 882400 ovat ulkoasuiltaan keskimääräistä vähemmän samankaltaiset, että niitä on mahdotonta vertailla keskenään lausuntatavan osalta ja että merkityssisältöjen vertailu on luonteeltaan ”neutraali” ja toisaalta, että aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 ominaispiirteisiin perustuva erottamiskyky on ”normaali” tai ”enintään keskinkertainen”, ja totesi, että niiden välillä on asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen sekaannusvaara siltä osin kuin on kyse luokkiin 35 ja 42 kuuluvista palveluista, joiden se katsoi olevan samat.
13 Lisäksi valituslautakunta katsoi, että haetun tavaramerkin ja aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 välillä on sekaannusvaara myös niiden kummankin kattamien, luokkaan 9 kuuluvien sellaisten tavaroiden osalta, joita voidaan pitää samoina.
Asianosaisten vaatimukset
14 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin valituslautakunta hylkäsi sen valituksen luokkaan 35 kuuluvien palveluiden ”mainonta, liikkeenjohto, yrityshallinto ja toimistotehtävät” ja luokkaan 42 kuuluvien palvelujen ”tietokoneohjelmistojen suunnittelu ja kehittäminen” osalta.
– hyväksyy tavaramerkin rekisteröintihakemuksen näiden palveluiden osalta
– velvoittaa väliintulijan korvaamaan kaikki sille väitemenettelystä aiheutuneet kulut, oikeudellisen edustajan käyttämisestä aiheutuneet kulut mukaan lukien, kantajan asetuksen N:o 207/2009 85 artiklassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 109 artikla) tarkoitetussa määräajassa esittämän kulueritelmän mukaisesti, ja mikäli tällaista eritelmää ei toimiteta, soveltuvan lainsäädännön mukaisesti.
– velvoittaa väliintulijan korvaamaan kaikki sille tästä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut asetuksen N:o 207/2009 85 artiklan mukaisesti.
15 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan vastaamaan kaikista sille väitemenettelystä ja tästä menettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista, oikeudellisen edustajan käyttämisestä aiheutuneet kulut mukaan lukien, väliintulijan asetuksen N:o 207/2009 85 artiklassa tarkoitetussa määräajassa esittämän kulueritelmän mukaisesti, ja mikäli tällaista eritelmää ei toimiteta, soveltuvan lainsäädännön mukaisesti.
17 Väliintulijan vastineen 37 kohdan toisen alakohdan sanamuoto on seuraava:
”Kanne olisi näistä syistä hylättävä, ja väliintulijan esittämä väite on aiheellista hyväksyä kokonaisuudessaan. Lisäksi kantaja on velvoitettava korvaamaan väliintulijalle tämän menettelyn aikana aiheutuneet oikeudenkäyntikulut asetuksen N:o 207/2009 85 artiklan mukaisesti.”
Oikeudellinen arviointi
Väliintulijan vaatimukset
18 Väliintulija katsoi, että kanne on hylättävä ja kantaja on velvoitettava korvaamaan tietyt oikeudenkäyntikulut.
19 Sitä vastoin ensi näkemältä on vaikea tietää, onko lausetta ”väliintulijan esittämä väite on aiheellista hyväksyä kokonaisuudessaan”, sellaisena kuin se mainitaan edellä 17 kohdassa, pidettävä vaatimuksena. Jos oletetaan, että tätä lausetta on pidettävä vaatimuksena, se on joka tapauksessa jätettävä tutkimatta.
20 Kyseinen lause muodostaisi nimittäin vaatimuksen, jossa väliintulija vaatii unionin yleistä tuomioistuinta hyväksymään väitteensä sellaisena kuin tämä väite esitettiin alun perin väiteosastolle tai ainakin palauttamaan väiteosaston päätöksen. Kuten oikeuskäytännöstä käy ilmi, tällaista vaatimusta on pidettävä liitännäiskanteena siltä osin kuin siinä pyritään riidanalaisen päätöksen kumoamiseen sellaisen kohdan osalta, johon ei ole vedottu kanteessa (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2017, NRJ Group v. EUIPO – Sky International (SKY ENERGY), T-184/16, ei julkaistu, EU:T:2017:703, 31 kohta).
21 Tältä osin on muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 182 artiklan 1 ja 2 kohdasta käy ilmi, että liitännäiskanne on esitettävä samassa määräajassa, jossa vastinekirjelmä on toimitettava, ja että se on esitettävä eri asiakirjassa kuin vastinekirjelmä. Jos oletetaan, että mainittu lause merkitsee vaatimusta, sitä ei esitetty eri asiakirjassa eikä se siis ole työjärjestyksen 182 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettujen vaatimusten mukainen. Tällainen vaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2017, SKY ENERGY, T-184/16, ei julkaistu, EU:T:2017:703, 32 kohta).
Oikeusriidan kohde
22 Koska väiteosaston ja valituslautakunnan päätösten päätösosat eroavat toisistaan ja koska väliintulija viittaa vastineessaan kaikkiin tavaroihin ja palveluihin, joihin väite perustui, kun taas kantaja mainitsee vaatimuksissaan vain osan haetun tavaramerkin kattamista palveluista, on aluksi täsmennettävä, mitkä tavarat ja palvelut ovat esillä olevan asian kohteena.
23 Kuten kantajan ensimmäisestä vaatimuksesta ja sen kanteessa esittämistä täsmennyksistä seuraa, se vaatii riidanalaisen päätöksen kumoamista vain seuraavien palveluiden osalta:
– luokka 35: ”Mainonta; liikkeenjohto; yrityshallinto; toimistotehtävät”
– luokka 42: ”Tietokoneohjelmistojen suunnittelu ja kehittäminen”.
24 Kun otetaan huomioon kantajan vaatimuksissaan tekemä rajaaminen, kantajan ainoaa kanneperustetta voidaan tarkastella vain edellä 23 kohdassa mainittujen palveluiden näkökulmasta.
25 Sitä vastoin koska väliintulijan mahdollista liitännäiskannetta ei oteta tutkittavaksi (ks. edellä 18–21 kohta), väliintulijan perusteluita, jotka koskevat muita tavaroita ja palveluita kuin niitä, jotka on mainittu edellä 23 kohdassa ja jotka eivät ole esillä olevan asian kanteen kohteena, ei tarkastella.
Kantajan ainoa kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista
26 Kantaja väittää lähinnä, että valituslautakunta rikkoi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska se katsoi virheellisesti, että haetun tavaramerkin ja aikaisemman Benelux-tavaramerkin välillä on sekaannusvaara kyseessä olevien palveluiden osalta. Erityisesti kantaja kyseenalaistaa arviot, joita valituslautakunta teki kohdeyleisön kokoonpanosta ja tarkkaavaisuuden tasosta, tavaramerkkien ulkoasujen samankaltaisuuden asteesta ja aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 ominaispiirteisiin perustuvasta erottamiskyvystä. Näin ollen kantajan mukaan riidanalaisten tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa kyseessä olevien palveluiden osalta.
27 Väliintulija katsoo lähinnä, että valituslautakunnan olisi pitänyt todeta, että riidanalaisten tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara kaikkien haetun tavaramerkin kattamien palveluiden osalta. Sen mukaan kyseessä olevat palvelut on suunnattu suurelle yleisölle, jonka tarkkaavaisuuden taso on keskimääräinen, ja riidanalaiset tavaramerkit ovat samat tai ainakin hyvin samankaltaiset. Lisäksi aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 erottamiskyky on väliintulijan mukaan keskimääräinen.
28 EUIPO katsoo lähinnä, että valituslautakunta totesi perustellusti sekaannusvaaran olemassaolon.
29 Alustavasti on todettava, että asetuksen N:o 207/2009 151 artiklan 1 kohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 189 artiklan 1 kohta) mukaan Euroopan unionin nimeävällä kansainvälisellä rekisteröinnillä on sen tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Madridin sopimukseen liittyvän 27.6.1989 tehdyn pöytäkirjan (EUVL 2003, L 296, s. 22) 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta rekisteröintipäivästä lukien sama vaikutus kuin EU-tavaramerkkihakemuksella. Asetuksen N:o 207/2009 156 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 196 artiklan 1 kohta) säädetään, että Euroopan unionin nimeäviä kansainvälisiä rekisteröintejä vastaan voidaan tehdä väite samalla tavalla kuin julkaistuja EU-tavaramerkkihakemuksia vastaan.
30 Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, sen alueen yleisön keskuudessa, jolla aikaisempi tavaramerkki on suojattu, on sekaannusvaara. Sekaannusvaara sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.
31 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä. Saman oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena sen mukaan, mikä käsitys kohdeyleisöllä on asianomaisista merkeistä ja tavaroista tai palveluista, ja huomioon on otettava kaikki tekijät, joilla on merkitystä kyseisessä yksittäistapauksessa, ja etenkin merkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden, jotka ne kattavat, välinen keskinäinen riippuvuus (ks. tuomio 9.7.2003, Laboratorios RTB v. SMHV – Giorgio Beverly Hills (GIORGIO BEVERLY HILLS), T-162/01, EU:T:2003:199, 30–33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara edellyttää yhtä aikaa, että kyseiset tavaramerkit ovat samoja tai samankaltaisia ja että niiden kattamat tavarat tai palvelut ovat samoja tai samankaltaisia. Edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti (ks. tuomio 22.1.2009, Commercy v. SMHV – easyGroup IP Licensing (easyHotel), T-316/07, EU:T:2009:14, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Kohdeyleisö ja sen tarkkaavaisuuden taso
33 Oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon asianomaisen tuoteryhmän tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja. On myös otettava huomioon se, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuuden taso voi vaihdella asianomaisen tavara- tai palveluryhmän mukaan (ks. tuomio 13.2.2007, Mundipharma v. SMHV – Altana Pharma (RESPICUR), T-256/04, EU:T:2007:46, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Riidanalaisen päätöksen 15 kohdasta voidaan päätellä, että valituslautakunta katsoo, että koska aikaisempi Benelux-tavaramerkki nro 882400 on OBPI:n Benelux-maissa rekisteröimä tavaramerkki, käsiteltävässä asiassa merkityksellinen alue sekaannusvaaran arvioimista varten on Belgian, Luxemburgin ja Alankomaiden alue. Tämä arviointi on hyväksyttävä, koska se ei ole virheellinen.
35 Kohdeyleisön osalta valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 44 kohdassa, että ”osa kyseessä olevista palveluista on suunnattu suurelle yleisölle ja osa ammattilaisista koostuvalle yleisölle”.
36 Kantaja väittää, että kyseessä olevat palvelut on tarkoitettu ammattilaisille. Täten on sen mukaan erityisesti mainontapalveluiden osalta, koska ne on suunniteltu tavaran tai toisen palvelun mainostamiseksi. Yhdelläkään kuluttajalla ei sen mukaan ole tarvetta käyttää mainontapalveluita.
37 Kuten edellä 27 kohdassa on jo todettu, väliintulija katsoo, että kyseessä olevat palvelut on suunnattu suurelle yleisölle.
38 Oikeuskäytännössä katsotaan, että kohdeyleisö koostuu henkilöistä, jotka saattavat käyttää sekä aikaisemman tavaramerkin että rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin kattamia palveluita (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, Apple Computer v. SMHV – TKS-Teknosoft (QUARTZ), T-328/05, ei julkaistu, EU:T:2008:238, 23 kohta ja tuomio 30.9.2010, PVS v. SMHV – MeDiTA Medizinische Kurierdienst (medidata), T-270/09, ei julkaistu, EU:T:2010:419, 28 kohta).
39 Tältä osin on korostettava, että kyseessä olevia palveluita käyttää suuri määrä ammattilaisia, mutta että suuri yleisö ei käytä niitä, minkä EUIPO on lisäksi vastineessaan itse myöntänyt. Täten on erityisesti kantajan mainitsemien, luokkaan 35 kuuluvien ”mainontapalveluiden” osalta (ks. edellä 36 kohta).
40 Riidanalaisen päätöksen 44 kohdassa valituslautakunta katsoi myös, että kohdeyleisön tarkkaavaisuuden taso vaihtelee keskimääräisen ja korkean välillä.
41 Kantajan mukaan käsiteltävässä asiassa ammattilaisista koostuvan kohdeyleisön tarkkaavaisuuden taso on korkea.
42 Väliintulija on sillä kannalla, että tarkkaavaisuuden tason on katsottava olevan keskimääräinen.
43 Kun käsiteltävässä asiassa otetaan huomioon se, että – kuten edellä 39 kohdassa todetaan – kyseessä olevien palveluiden kohdeyleisö koostuu ammattilaisista, tarkkaavaisuuden taso on katsottava tältä osin korkeaksi.
Palvelujen vertailu
44 Valituslautakunta toisti riidanalaisen päätöksen 39 kohdassa väiteosaston toteamuksen, jonka mukaan edellä 23 kohdassa tarkoitetut palvelut ovat samat kuin tietyt aikaisemmilla tavaramerkeillä tarkoitetut palvelut.
45 Kantajan mukaan haettu tavaramerkki ja aikaisempi Benelux-tavaramerkki nro 882400 kattavat tavaroita tai palveluita, jotka ovat tietyssä määrin samankaltaisia, mutta tämä viimeksi mainittu tavaramerkki ei kata kaikkia haetun tavaramerkin kattamia tavaroita tai palveluita. Näin ollen ”kyseessä olevia palveluita” on sen mukaan ”pidettävä samankaltaisina”.
46 Väliintulijan mukaan suurin osa aikaisemman tavaramerkin kattamista palveluista ovat samoja tai ainakin hyvin samankaltaisia kuin haetun tavaramerkin kattamat palvelut.
47 Tältä osin on todettava, että luokkaan 35 kuuluvat palvelut, joihin kantaja vetoaa kanneperusteen tueksi, ovat sekä haetun tavaramerkin kattamien palveluiden luettelossa että aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 kattamien palveluiden luettelossa. Niitä koskevat kuvaukset on laadittu samoin sanamuodoin.
48 Luokkaan 42 kuuluvista palveluista on täsmennettävä, että haetun tavaramerkin kattamat palvelut, jotka liittyvät ”tietokoneohjelmistojen suunnitteluun ja kehittämiseen”, kuuluvat aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 kattamaan laajempaan ”tietokoneiden ohjelmointiin” liittyvien palvelujen ryhmään. Näin ollen on katsottava, että nämä luokkaan 42 kuuluvat palvelut ovat samat.
49 Näissä olosuhteissa on hyväksyttävä valituslautakunnan arvio, jonka mukaan haetun tavaramerkin kattamat palvelut ja aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 kattamat palvelut ovat samat (ks. edellä 44 kohta).
Merkkien vertailu
50 Sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on kyseisten merkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava merkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti merkkien erottavat ja hallitsevat osat. Sillä, miten keskivertokuluttaja mieltää kyseessä olevat tavarat tai palvelut, on ratkaiseva merkitys mainitun vaaran kokonaisarvioinnissa. Keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin tavallisesti yhtenä kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia (ks. tuomio 12.6.2007, SMHV v. Shaker, C‑334/05 P, EU:C:2007:333, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
– Ulkoasun samankaltaisuus
51 Valituslautakunta vertasi haetun tavaramerkin ulkoasua aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 ulkoasuun.
52 Tältä osin valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 20 kohdassa, että riidanalaisten tavaramerkkien, jotka ovat sen mukaan kaikki ”puhtaasti kuviomerkkejä” (ks. riidanalaisen päätöksen 18, 19 ja 21 kohta), samankaltaisuuden aste on keskimääräistä heikompi. Erityisesti näille tavaramerkeille on valituslautakunnan mukaan yhteistä valkoinen kuvio mustalla taustalla, ja niissä molemmissa on erimuotoinen pystysuora osa, jonka oikealla puolella on erimuotoinen osa, joka on haetussa tavaramerkissä kiinni pystysuorassa osassa ja aikaisemmassa Benelux-tavaramerkissa nro 882400 siitä erillinen.
53 Toissijaisesti valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 23 kohdassa, että kohdeyleisö saattaa huolellisen tarkastelun jälkeen ja käyttämällä hieman mielikuvitusta tunnistaa kummassakin tavaramerkissä isoa K-kirjainta muistuttavan muodon.
54 Kantaja puolestaan väittää, että haettu tavaramerkki ja aikaisempi Benelux-tavaramerkki nro 882400 eivät ole ulkoasultaan millään tavoin samankaltaiset, mutta myöntää, että näiden merkkien graafisissa esityksissä viitataan isoon K-kirjaimeen.
55 Väliintulija ottaa lähtökohdaksi olettaman, että kyseessä olevat merkit muodostuvat isosta mustavalkoisesta K-kirjaimesta ja väittää, että haetun tavaramerkin ja aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 ulkoasujen on katsottava olevan samat. Joka tapauksessa väliintulija katsoo, että jos näiden merkkien välisiä eroja ei voitaisi pitää pelkkinä ”merkityksettöminä” eroina, niiden olisi ainakin katsottava olevan hyvin samankaltaiset.
56 Jotta näihin väitteisiin voidaan antaa vastaus on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan kaksi tavaramerkkiä ovat samankaltaisia, kun ne ovat asianomaisen yleisön näkökulmasta ainakin osittain yhtäläisiä yhden tai useamman merkityksellisen seikan osalta (tuomio 11.5.2010, Wessange v. SMHV – Greinwald (star foods), T-492/08, ei julkaistu, EU:T:2010:186, 41 kohta).
57 Toisin kuin samankaltaisuuden käsite samuuden käsite merkitsee pääsääntöisesti, että kummatkin vertailtavat elementit ovat kaikilta kohdin samat. Koska yhtäältä samuuden käsitystä on arvioitava tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan kannalta ja koska toisaalta samuuden käsitys ei ole seurausta vertailtujen elementtien kaikkien ominaisuuksien suorasta vertailusta, on kuitenkin niin, että merkityksettömät erot, jotka voivat jäädä keskivertokuluttajalta havaitsematta, eivät sulje pois sitä, että vertailtavat merkit ovat samat. Näin ollen oikeuskäytännössä katsotaan, että merkki on sama kuin tavaramerkki silloin, kun merkissä toistetaan ilman muutoksia tai lisäyksiä kaikki tavaramerkin muodostavat osatekijät tai kun se kokonaisuutena tarkasteltuna poikkeaa niin vähän tavaramerkistä, että on mahdollista, ettei keskivertokuluttaja huomaa eroja merkin ja tavaramerkin välillä (ks. analogisesti ja vastaavasti tuomio 20.3.2003, LTJ Diffusion, C-291/00, EU:C:2003:169, 50–54 kohta).
58 Käsiteltävässä asiassa haettu tavaramerkki muodostuu elementistä, jota voidaan pitää isona valkoisena lihavoituna K-kirjaimena, jonka sakaroiden päät on osittain pyöristetty. Tämä kirjain on sijoitettu keskelle leveämpää mustaa suorakulmaista kuviota, jonka yläkulmat ja oikea alakulma ovat myös pyöristettyjä. Aikaisempaa Benelux-tavaramerkkiä nro 882400 voidaan pitää isona valkoisena K-kirjaimena, jonka viivat eli pystysuora viiva ja sen oikealle puolelle asetetut vinot viivat ovat kaikki pyöristettyjä. Tämä kirjain on sijoitettu sen ääriviivoja myötäilevälle mustalle pohjalle, joka ei kuitenkaan ole geometrinen muoto, jota voidaan kuvailla täsmällisesti.
59 Riidanalaiset tavaramerkit sisältävät tosin saman elementin, koska niitä voidaan pitää isoina K-kirjaimina. Lisäksi niiden värit, eli valkoinen ja musta, ovat samat. Ison K-kirjaimen graafinen esitys ei sitä vastoin ole molemmissa tavaramerkeissä sama. Haetussa tavaramerkissä pystyviiva ja kaksi oikealle avautuvaa vinoa viivaa, jotka muodostavat ison K-kirjaimen, on nimittäin yhdistetty toisiinsa. Aikaisemmassa Benelux-tavaramerkissä nro 882400 ison K-kirjaimen vasemmanpuolisen osan muodostava pystyviiva on hieman erotettu kirjaimen oikealla puolella olevista vinoista viivoista. Ison K-kirjaimen muodostavien viivojen pyöristetyt muodot ovat puolestaan erilaiset. Haetussa tavaramerkissä olevan ison K-kirjaimen sakaroiden päät on osittain pyöristetty, kun taas aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 ison K-kirjaimen sakaroiden päät on kokonaan pyöristetty. Kuten jo edellä 58 kohdassa esitetyistä toteamuksista käy ilmi, näiden kahden tavaramerkin mustan pohjan muoto on myös erilainen. Haetun tavaramerkin muoto muistuttaa hieman puhekuplaa, jonka keskelle on asetettu iso K-kirjain, kun taas aikaisemmalla Benelux-tavaramerkillä nro 882400 ei ole täsmällistä geometristä muotoa.
60 Nämä erot eivät ole niin merkityksettömiä, että ne voisivat jäädä havaitsematta ammattilaisilta, joiden tarkkaavaisuuden taso on korkea.
61 Näissä olosuhteissa, kun otetaan huomioon haetun tavaramerkin ja aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 muodostama kokonaisvaikutelma, ei voida katsoa, että nämä kaksi tavaramerkkiä ovat samat.
62 Edellä todetun valossa ei myöskään ole aiheellista katsoa, toisin kuin valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 20 ja 23 kohdassa, että ulkoasujen samankaltaisuuden aste on keskimääräistä vähäisempi. Todellisuudessa ulkoasujen samankaltaisuuden astetta on pidettävä vähintään keskimääräisenä.
– Lausuntatapojen samankaltaisuus
63 Valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 21 kohdassa, että haetun tavaramerkin ja aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 lausuntatapojen vertailu on mahdotonta. Valituslautakunta käytti tältä osin lähtökohtana sitä, että nämä tavaramerkit ovat puhtaasti kuviomerkkejä. Kantaja väittää tästä, että molemmat tavaramerkit voidaan lausua K-kirjaimen tavoin. Väliintulija katsoo, että nämä tavaramerkit ovat lausuntatavaltaan samat.
64 Käsiteltävässä asiassa on katsottava, että koska kohdeyleisö saattaa havaita haetun tavaramerkin ja aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 k-kirjaimena, molemmat tavaramerkit voidaan lausua samalla tavalla. Näin ollen on katsottava, että toisin kuin valituslautakunta tältä osin totesi, riidanalaiset tavaramerkit ovat lausuntatavoiltaan samat.
– Merkityssisältöjen samankaltaisuus
65 Valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 22 kohdassa, että haettuun tavaramerkkiin ja aikaisempaan Benelux-tavaramerkkiin nro 882400 ei liittynyt merkityssisältöä. Näiden kahden tavaramerkin merkityssisältöjen vertailu on näin ollen ”neutraali”. Kantajan mukaan näillä tavaramerkeillä ei ole merkityssisältöä. Väliintulija puolestaan väittää, että viittaus k-kirjaimeen tekee näiden tavaramerkkien merkityssisällöistä samat.
66 Kahden yhdestä ja samasta kirjaimesta muodostuvan tavaramerkin merkityssisältöjen vertailusta on katsottava, että kirjaimen graafinen esitys voi kohdeyleisön mielissä muistuttaa täysin erilaista tekijää eli tiettyä äännettä. Tässä mielessä kirjain viittaa merkityssisältöön.
67 Tästä seuraa, että merkit voivat olla merkityssisällöiltään samat silloin, kun niissä viitataan samaan kirjaimeen (ks. vastaavasti tuomio 10.5.2011, Emram v. SMHV – Guccio Gucci (G), T-187/10, ei julkaistu, EU:T:2011:202, 60 ja 61 kohta; tuomio 10.11.2011, Esprit International v. SMHV – Marc O’Polo International (Taskussa oleva kirjain), T-22/10, ei julkaistu, EU:T:2011:651, 99 kohta ja tuomio 8.5.2012, Mizuno v. SMHV – Golfino (G), T-101/11, ei julkaistu, EU:T:2012:223, 56 kohta).
68 Käsiteltävässä asiassa on niin, että koska k-kirjain esiintyy sekä haetussa tavaramerkissä että aikaisemmassa Benelux-tavaramerkissä nro 882400, on todettava, että merkkien merkityssisällöt ovat samat.
Sekaannusvaaran kokonaisarviointi
69 On muistutettava, että sekaannusvaaran kokonaisarviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu, tiettyä keskinäistä riippuvuutta. Niinpä kyseisten tavaroiden tai palvelujen vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (tuomio 28.9.2016, The Art Company B & S v. EUIPO – G-Star Raw (THE ART OF RAW), T-593/15, ei julkaistu, EU:T:2016:572, 37 kohta).
70 Edellä esitetystä seuraa, että yhtäältä haetusta tavaramerkistä ja toisaalta aikaisemmasta Benelux-tavaramerkistä nro 882400 syntyy kokonaisvaikutelma siitä, että kyseessä on kaksi tavaramerkkiä, jotka ovat ulkoasuiltaan keskimääräisen samankaltaiset (ks. edellä 62 kohta) mutta lausuntatavoiltaan ja merkityssisällöiltään samat (ks. edellä 64 ja 68 kohta).
71 Kun otetaan huomioon nämä seikat ja koska kyseessä olevat palvelut ovat samat (ks. edellä 47 ja 48 kohta), on todettava, että riidanalaisten tavaramerkkien välillä on olemassa sekaannusvaara kohdeyleisön eli ammattilaisten keskuudessa siitä huolimatta, että heidän tarkkaavaisuuden tasonsa on korkea.
72 Tältä osin on katsottava, että kohdeyleisön tarkkaavaisuuden taso on tekijä, joka tulee ottaa huomioon asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista sekaannusvaaraa arvioitaessa. Ei kuitenkaan voida katsoa, että on olemassa tapauksia, joissa kohdeyleisön tarkkaavaisuuden tason vuoksi sekaannusvaara ja näin ollen tämän säännöksen soveltamisen mahdollisuus voidaan lähtökohtaisesti sulkea kokonaan pois (tuomio 21.11.2013, Equinix (Germany) v. SMHV – Acotel (ancotel.), T-443/12, ei julkaistu, EU:T:2013:605, 52 ja 53 kohta).
73 On myös syytä täsmentää, että kyse on kohdeyleisön tarkkaavaisuuden tasosta kyseessä olevien tavaroiden tai palveluiden kaupallisen alkuperän arvioinnin yhteydessä. Se seikka, että kyseessä oleva yleisö on tarkkaavaisempi haluamansa tavaran tuottajan tai palvelun tarjoajan henkilöllisyyden suhteen ei sitä vastoin merkitse, että se tarkastelee havaitsemansa tavaramerkin pienintä yksityiskohtaa myöten tai vertaa sitä huolellisesti toiseen tavaramerkkiin. Jopa sellaisen yleisön osalta, jonka tarkkaavaisuuden taso on korkea, on kuitenkin nimittäin niin, että kohdeyleisöön kuuluvilla henkilöillä on vain harvoin mahdollisuus verrata suoraan eri tavaramerkkejä, vaan heidän on turvauduttava epätäydelliseen muistikuvaan, joka heille on niistä jäänyt (ks. vastaavasti 21.11.2013, ancotel., T-443/12, ei julkaistu, EU:T:2013:605, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
74 Käsiteltävässä asiassa haettu tavaramerkki ja aikaisempi Benelux-tavaramerkki nro 882400 eivät ole samoja ainoastaan ulkoasujen osalta. Näiden tavaramerkkien kuvio-osat eroavat nimittäin toisistaan. Tältä osin ei kuitenkaan voida sulkea pois, että huomattava määrä kohdeyleisöön kuuluvia henkilöitä muistaa aikaisemman tavaramerkin vain epätäydellisesti. Näissä olosuhteissa on mahdollista, kun otetaan huomioon, että merkkien lausuntatavat ja merkityssisällöt ovat samat, että haetun tavaramerkin kuvan nähdessään kohdeyleisö käsittää sen siten, että se on päivitetty ja modernisoitu versio kyseisestä aikaisemmasta tavaramerkistä eikä erillinen tavaramerkki, jolla on erilainen kaupallinen alkuperä. Tästä seuraa, että riidanalaisten tavaramerkkien kuvio-osien väliset ulkoasuun liittyvät erot eivät riitä sulkemaan pois sekaannusvaaraa.
75 Kantajan esittämät muut väitteet eivät aseta kyseenalaiseksi edellä 71 kohdassa esitettyä päätelmää.
76 Kantaja väittää, että aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 ominaispiirteisiin perustuva erottamiskyky on heikko ja että sitä olisi näin ollen suojattava vain suppeasti. Asia on sen mukaan näin, koska tämä tavaramerkki muodostuu hyvin tavanomaisesta ja yleisestä merkistä eli isosta K-kirjaimesta tai muodosta, jota voidaan pitää isona K-kirjaimena, jota ympäröi yksinkertainen musta reuna. Pääsääntöisesti yksi erillinen kirjain on kantajan mukaan heikosti erottamiskykyinen merkin osatekijä, koska se ei kantajan mukaan herätä kuluttajien huomiota eikä sitä voida pitää kekseliäänä. Kantaja väittää, että oikeuskäytännön mukaan yhdestä ainoasta kirjaimesta muodostuvien tavaramerkkien erottamiskykyä on pidettävä heikkona ja että tätä erottamiskykyä ei vahvista se, että tällä kirjaimella ei yleensä ole merkitystä tietyllä toimialalla. Sen mukaan aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky ei vahvistu sen vuoksi, että sitä ei ole suunniteltu kovin kekseliäästi. Lisäksi kuviomerkeissä on melko yleistä, että kirjaimissa käytetään mustia ääriviivoja.
77 Valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 45 kohdassa, että koska aikaisemmalla Benelux-tavaramerkillä nro 882400 ei ole merkitystä luokkiin 35 ja 42 kuuluvien niiden palveluiden osalta, joista tässä asiassa on kyse, sen erottamiskyky on ”normaali”. Riidanalaisen päätöksen 47 kohdasta seuraa lähinnä, että valituslautakunnan näkökulmasta sana ”normaali” vastaa tässä asiayhteydessä termejä ”enintään keskimääräinen”.
78 Väliintulijan mukaan on katsottava, että aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 erottamiskyky on keskimääräinen.
79 Sekaannusvaaraa koskevassa kokonaisarvioinnissa mahdollisesti huomioon otettaviin tekijöihin kuuluu myös aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky (tuomio 28.9.2016, THE ART OF RAW, T-593/15, ei julkaistu, EU:T:2016:572, 39 kohta). Vaikka oletettaisiin, että aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky on keskimääräistä heikompi, tämä mahdollisesti heikko erottamiskyky ei sellaisenaan estä sekaannusvaaran toteamista (ks. vastaavasti määräys 27.4.2006, L’Oréal v. SMHV, C‑235/05 P, ei julkaistu, EU:C:2006:271, 42–45 kohta).
80 Lisäksi on muistutettava, että oikeuskäytännössä katsotaan, että jotta tavaramerkin tai tavaramerkin osatekijän erottamiskykyä voidaan arvioida, on tarkasteltava sitä, missä määrin tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, voidaan tämän tavaramerkin tai osatekijän perusteella tunnistaa tietystä yrityksestä peräisin oleviksi ja siis erottaa ne muiden yritysten tavaroista tai palveluista. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon erityisesti kyseisen tavaramerkin tai osatekijän ominaispiirteet sen kysymyksen osalta, ovatko ne millään tavalla kuvailevia niiden tavaroiden tai palvelujen kannalta, joita varten tavaramerkki on rekisteröity (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2016, Sun Cali v. EUIPO – Abercrombie & Fitch Europe (SUN CALI), T-512/15, EU:T:2016:527, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
81 Tältä osin ja ilman, että on tarpeellista lausua siitä, onko aiheellista katsoa ja millä edellytyksillä on katsottava, että yksi kirjain on yleensä erottamiskykyinen, käsiteltävässä asiassa riittää, kun todetaan seuraavaa.
82 Ison K-kirjaimen sakaroiden valkoisten viivojen pyöristetyt päät ovat osia, joita ei voida pitää arkipäiväisinä tai tavanomaisina. Tähän on lisättävä, että pystysuora valkoinen viiva ja kulmaa muistuttava osa ovat erillään toisistaan. Näin ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole ison K-kirjaimen tavanomaisessa graafisessa esityksessä. Lisäksi vaikka katsotaan, että mustien ääriviivojen käyttäminen on kuviomerkeissä melko yleistä, on palautettava mieliin aikaisemmassa Benelux-tavaramerkissä nro 882400 käytetyn mustan pohjan muoto. Tältä osin kyseessä ei nimittäin ole tavanomainen geometrinen osa vaan epätavallinen graafinen esitys. Lopuksi ja kuten väliintulija väitti merkkien ulkoasujen samankaltaisuuden osalta, aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 muodostama vaikutelma on dynaaminen ja hauska. Nämä seikat puoltavat sitä, että tämän tavaramerkin erottamiskyky on keskimääräinen.
83 Näissä olosuhteissa on katsottava, että valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 45 ja 47 kohdassa aikaisemman Benelux-tavaramerkin nro 882400 erottamiskyvystä tekemä arviointi (ks. edellä 77 kohta) on perusteltu, kun taas kaikki kantajan perustelut, jotka on mainittu edellä 76 kohdassa, on hylättävä.
84 Joka tapauksessa sekaannusvaara voi olla olemassa silloinkin, kun aikaisempi tavaramerkki on heikosti erottamiskykyinen, erityisesti merkkien samankaltaisuuden ja niiden kattamien tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden vuoksi (tuomio 16.3.2005, L’Oréal v. OHMI – Revlon (FLEXI AIR), T-112/03, EU:T:2005:102, 61 kohta ja tuomio 13.12.2007, Xentral v. SMHV – Pages jaunes (PAGESJAUNES.COM), T-134/06, EU:T:2007:387, 70 kohta).
85 Näin ollen on todettava, että kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajan kanteensa tueksi esittämä ainoa kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä perusteettomana ilman, että on tarpeen lausua sen toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamisesta, jossa vaaditaan, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy tavaramerkin rekisteröintihakemuksen edellä 23 kohdassa tarkoitettujen palveluiden osalta.
Oikeudenkäyntikulut
86 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
87 Käsiteltävässä asiassa EUIPO ja väliintulija ovat vaatineet, että kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
88 Koska kantaja on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan EUIPO:n ja väliintulijan oikeudenkäyntikulut viimeksi mainittujen vaatimusten mukaisesti.
89 Lisäksi väliintulija on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan kustannukset, joita sille aiheutui EUIPO:ssa käydystä väitemenettelystä.
90 Tältä osin riittää kun todetaan, että koska tässä tuomiossa hylätään riidanalaisesta päätöksestä nostettu kanne, päätöksen 3 kohdassa päätetään edelleen väitemenettelystä aiheutuneista kustannuksista.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Kiosked Oy Ab vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) ja De Vlaamse Radio- en Televisieomroeporganisatielle (VRT) aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 13 päivänä maaliskuuta 2018.
Allekirjoitukset