Asia T-825/16

Kyproksen tasavalta

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin Pallas Halloumi rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Tarkastusmerkiksi rekisteröity Yhdistyneen kuningaskunnan aikaisempi sanamerkki HALLOUMI – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaaran puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 13.7.2018

1.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Arviointiperusteet – Aiemman tavaramerkin erottamiskyky tai laaja tunnettuus – Vaikutus

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Sekaannusvaaran arvioiminen – Kohdeyleisön määrittäminen – Yleisön tarkkaavaisuuden taso

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Asianomaisten tavaramerkkien samankaltaisuus – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

4.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Aikaisempien tavaramerkkien samanaikainen voimassaolo – Kansallisen tavaramerkin tunnustaminen tietyssä määrin erottamiskykyiseksi

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

5.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Kuviomerkki Pallas Halloumi ja sanamerkki HALLOUMI

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

6.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Asianomaisten tavaramerkkien samankaltaisuus – Arviointiperusteet – Yhdistelmämerkki

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

7.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Asianomaisten tavaramerkkien samankaltaisuus – Kuviomerkin ja sanamerkin ulkoasun samankaltaisuus

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

8.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Aikaisemman tavaramerkin heikko erottamiskyky – Vaikutus

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä. Saman oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena sen mukaan, mikä käsitys kohdeyleisöllä on asianomaisista merkeistä ja tavaroista tai palveluista, ja huomioon on otettava kaikki tekijät, joilla on merkitystä kyseisessä yksittäistapauksessa, ja etenkin merkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden, jotka ne kattavat, välinen keskinäinen riippuvuus.

Sekaannusvaaran kokonaisarviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu, tiettyä keskinäistä riippuvuutta. Niinpä kyseisten tavaroiden tai palvelujen vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin.

Kuten asetuksen N:o 207/2009 johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleessa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 johdanto-osan 11 perustelukappale) todetaan, sekaannusvaaran arviointi riippuu lukuisista tekijöistä ja erityisesti siitä, kuinka hyvin yleisö tuntee tavaramerkin kyseisillä markkinoilla. Koska sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi tavaramerkki on, sellaisia tavaramerkkejä, joilla on vahva erottamiskyky joko ominaispiirteidensä vuoksi tai sen vuoksi, että yleisö tuntee ne, suojataan laajemmin kuin niitä, joiden erottamiskyky on heikompi.

(ks. 23, 75 ja 76 kohta)

2.      Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vastakkain olevien merkkien sekaannusvaaraa ei ole arvioitava kyseisten tavaramerkkien ja niiden kattamien tavaroiden tai palvelujen abstraktin vertailun perusteella. Sekaannusvaaran arvioinnin pitää pikemminkin perustua siihen, miten kohdeyleisö mieltää kyseiset merkit, tavarat ja palvelut.

Oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa on otettava erityisesti huomioon asianomaisen tuoteryhmän tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja. On myös otettava huomioon se, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella asianomaisen tavara- tai palveluryhmän mukaan.

(ks. 24 ja 25 kohta)

3.      Sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on kyseisten merkkien ulkoasujen, lausuntatapojen tai merkityssisältöjen samankaltaisuuden osalta perustuttava merkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osat. Sillä, miten keskivertokuluttaja mieltää kyseessä olevat tavarat tai palvelut, on ratkaiseva merkitys mainitun vaaran kokonaisarvioinnissa. Keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin tavallisesti yhtenä kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia.

Kahden tavaramerkin välisen samankaltaisuuden arviointia ei voida rajoittaa siihen, että huomioon otettaisiin ainoastaan yksi moniosaisen tavaramerkin osatekijöistä, jota verrattaisiin toiseen tavaramerkkiin. Tällainen vertailu on sitä vastoin syytä suorittaa tarkastelemalla kutakin kyseessä olevaa tavaramerkkiä yhtenä kokonaisuutena, mikä ei sulje pois sitä, että kokonaisvaikutelmaa, joka moniosaisesta tavaramerkistä jää asianomaisen yleisön muistiin, voi joissain olosuhteissa hallita yksi tai useampi tavaramerkin osatekijöistä. Ainoastaan silloin, kun kaikki muut tavaramerkin osatekijät jäävät merkityksettömiksi, samankaltaisuutta voidaan arvioida yksin hallitsevan osatekijän perusteella. Asia voi olla näin muun muassa silloin, kun kyseinen osatekijä pystyy yksin hallitsemaan kohdeyleisön muistiin jäävää, tavaramerkkiä koskevaa mielikuvaa sellaisella tavalla, että kaikki muut tavaramerkin osatekijät jäävät merkityksettömiksi tavaramerkin luomassa kokonaisvaikutelmassa.

(ks. 27 ja 28 kohta)

4.      Tavaramerkin erottamiskyvyn arviointi on erityisen tärkeää, sillä sekaannusvaaraa arvioidaan kokonaisuutena, mikä merkitsee huomioon otettavien tekijöiden tiettyä keskinäistä riippuvuutta, joten sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on. Heikko erottamiskyky edellyttää siis vastakkain olevien merkkien tai asianomaisten tavaroiden ja palveluiden suurempaa samankaltaisuutta, jotta sekaannusvaaran voidaan katsoa olevan olemassa.

Jos väite perustuu aikaisempaan kansalliseen tavaramerkkiin, on kyseisen tavaramerkin erottamiskyvyn tarkistamisella kuitenkin rajansa, sillä tarkistukset eivät voi johtaa asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa mainitun ehdottoman hylkäysperusteen eli tavaramerkin erottamiskyvyn puuttumisen tai merkin yksinomaan kuvailevan luonteen toteamiseen. Jottei aiheutettaisi haittaa asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiselle, kun sitä luetaan yhdessä 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan kanssa, on EU-tavaramerkin rekisteröintiä koskevan väitteen perusteena oleva kansallinen tavaramerkki katsottava tietyssä määrin erottamiskykyiseksi.

(ks. 36 ja 37 kohta)

5.      Ks. ratkaisun teksti.

(ks. 41–43, 47, 51–53, 59–68, 83 ja 84 kohta)

6.      Ks. ratkaisun teksti.

(ks. 50 kohta)

7.      Ks. ratkaisun teksti.

(ks. 58 kohta)

8.      Aikaisemman tavaramerkin heikon erottamiskyvyn tunnustaminen ei myöskään estä toteamasta sekaannusvaaran olemassaoloa. Vaikka aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky on otettava huomioon sekaannusvaaraa arvioitaessa, se on vain yksi arvioinnin yhteydessä huomioon otettavista seikoista. Sekaannusvaara voi näin ollen olla olemassa silloinkin, kun aikaisempi tavaramerkki on heikosti erottamiskykyinen, erityisesti merkkien samankaltaisuuden ja niiden kattamien tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden vuoksi.

(ks. 77 kohta)