Asia T‑128/11

(julkaistu otteina)

LG Display Co. Ltd
ja
LG Display Taiwan Co. Ltd

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Nestekidenäyttöjen (LCD) maailmanlaajuiset markkinat – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat hintojen ja tuotantokapasiteettien alalla – Yrityksen sisäinen myynti – Puolustautumisoikeudet – Sakot – Osittainen sakoista vapauttaminen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Ne bis in idem ‑periaate

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 27.2.2014

1.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa määritelty laskentamenetelmä – Sakon perusmäärän laskeminen – Myynnin arvon määrittäminen – Arviointiperusteet – Kolmansille yrityksille suoritettujen myyntien huomioon ottaminen – Edellytys

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)

2.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa määritelty laskentamenetelmä – Sakon perusmäärän laskeminen – Myynnin arvon määrittäminen – Arviointiperusteet – Samaan konserniin kuuluville yhtiöille, jotka eivät kuitenkaan muodosta yhtä ainoaa yritystä rikkomiseen syyllistyneen yrityksen kanssa, suoritettujen myyntien huomioon ottaminen – Yhden ainoan yrityksen muodostavien yhtiöiden, jotka ovat myös osallistuneet kartelliin, yrityksen sisäisten myyntien erilainen kohtelu – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)

3.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakkojen määrän alentaminen vastikkeena rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyöstä – Sakoista vapauttamiseen johtavan tilanteen ja sakkojen määrän alentamiseen johtavan tilanteen välinen ero – Osittainen vapautus sakoista – Edellytykset – Rajoittava tulkinta

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 8 kohdan b alakohta ja 23 kohdan b alakohdan kolmas alakohta)

4.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkominen – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen joutuminen vastuuseen kilpailusääntöjen rikkomisesta kokonaisuudessaan – Edellytykset

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakkojen määrän alentaminen vastikkeena rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyöstä – Tietylle ajanjaksolle myönnetty osittainen vapautus – Seuraukset – Kyseisen ajanjakson jättäminen sakkojen laskemisen kaikkien vaiheiden ulkopuolelle

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 23 kohdan b alakohdan kolmas alakohta)

6.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen määrän laskennasta annetut suuntaviivat – Sakkojen määrän alentaminen vastikkeena rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyöstä, joka ylittää yhteistyötiedonannon soveltamisalan – Edellytykset

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan neljäs luetelmakohta)

7.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Komissiolla ei ole velvollisuutta ryhtyä yhdessä menettelyssä toimenpiteisiin yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen kuuluvien käyttäytymisten osalta – Komission harkintavalta menettelyjen laajuuden osalta – Rajat – Ne bis in idem ‑periaatteen noudattaminen

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

8.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 296 artikla)

9.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Laajuus

(SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

1.      Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen perusmäärän määrittämisestä on todettava, että silloin kun kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuva yritys myy rikkomisen kohteena olevia tavaroita yhtiöille, jotka eivät muodosta yhtä ainoaa yritystä kyseisen osallistujan kanssa, kyseessä olevat myynnit voidaan katsoa suoritetuiksi riippumattomille kolmansille, vaikka mainitun osallistujan ja mainittujen yhtiöiden välillä on olemassa yhteys. Komission on kuitenkin selitettävä, mikä on asianomaisten myyntien yhteys kartelliin.

(ks. 60–63 kohta)

2.      Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen perusmäärän määrittämisestä on todettava, että sitä, että yhden ainoan yrityksen muodostavien yhtiöiden yrityksen sisäisiä myyntejä kohdellaan eri tavalla kuin samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden, joita ei kuitenkaan voida pitää yhtenä ainoana yrityksenä, välisiä myyntejä, ei voida kritisoida yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen näkökulmasta. Yhden ainoan yrityksen olemassaolo merkitsee erilaista tilannetta, jonka nojalla eri luokkien soveltaminen osallistujiin on perusteltua.

(ks. 136–140 kohta)

3.      Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon 23 kohdan b alakohdan viimeistä alakohtaa sovelletaan yksinomaan tapauksiin, joissa kaksi seuraavaa edellytystä ovat täyttyneet: ensinnäkin kyseinen yritys on ensimmäinen, joka näyttää toteen komissiolle aikaisemmin tuntemattomat tosiseikat, ja toiseksi komissio voi kyseisten tosiseikkojen perusteella, jotka liittyvät suoraan epäillyn kartellin vakavuuteen tai kestoon, tehdä rikkomisesta uusia johtopäätöksiä.

Näitä edellytyksiä on tulkittava rajoittavasti rajaamalla mainitun säännöksen soveltaminen tilanteisiin, joissa kartelliin kuuluva yhtiö toimittaa komissiolle uusia tietoja rikkomisen vakavuudesta tai kestosta, ja jättämällä soveltamisalan ulkopuolelle tilanteet, joissa yhtiö toimittaa ainoastaan tietoja, jotka tukevat rikkomisesta jo olemassa olevia todisteita. Sakkoimmuniteettia koskevien ohjelmien tehokkuus nimittäin vaarantuisi, jos yrityksiä ei enää kannustettaisi olemaan ensimmäinen, joka toimittaa kartellin paljastavia tietoja komissiolle.

Yhteistyötiedonannon 8 kohdan b alakohdassa kuvattu testi on lisäksi eri kuin kyseisen tiedonannon 23 kohdan b alakohdan viimeisen alakohdan mukainen testi. Näistä säännöksistä ensimmäisessä todetaan, että täysi vapautus sakoista myönnetään yritykselle, joka toimittaa ensimmäisenä todisteita, joiden perusteella komissio katsoo mahdollisesti pystyvänsä toteamaan kartellin.       Se, että kyse on eri testeistä, on objektiivinen peruste sille, että komissio voi kannustaa ensimmäistä ja toista yritystä toimittamaan todisteita eri tavoin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukkaamatta.

Lisäksi edellytykset, joiden perusteella kyseisen alentamisen myöntämistä yhteistyötiedonannon 21 ja 22 kohdassa tarkoitetun merkittävän lisäarvon nojalla arvioidaan, ovat erilaiset kuin edellytykset, joita on sovellettava sen määrittämiseksi, voidaanko yrityksen antaman lausunnon perusteella myöntää mainitun tiedonannon 23 kohdan b alakohdan viimeisessä alakohdassa tarkoitettu osittainen vapautus sakoista.

(ks. 157, 166, 167, 178, 179 ja 190 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 193, 220 ja 221 kohta)

5.      Kilpailuoikeuden alalla se, että yritykselle myönnetään sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon 23 kohdan b alakohdan viimeisen alakohdan nojalla osittainen vapautus sakoista, merkitsee, että yritystä on kohdeltava sille määrättävien sakkojen määrää laskettaessa aivan kuin se ei olisi osallistunut kyseessä olevaan kilpailusääntöjen rikkomiseen vapautuksen kattamalla ajanjaksolla. Mainitussa säännöksessä ei todeta, että komissio jättää asianomaiset tosiseikat huomiotta ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomisen kestoon perustuvaa kerrointa laskiessaan, vaan sille on annettava yleisempi soveltamisala, minkä johdosta mainitut tosiseikat on siten jätettävä ottamatta huomioon sakon määrän vahvistamiseen liittyvien kaikkien näkökohtien osalta, merkityksellisten myyntien keskimääräisen arvon laskeminen mukaan lukien. Yhteistyötiedonannossa tarkoitetun kaltainen osittainen sakkoimmuniteetti merkitsee täten lähinnä ˮoikeudellista fiktiotaˮ, jonka mukaan komission on sakkojen määrän laskemiseksi ajateltava ikään kuin yritys, jolle kyseinen vapautus on myönnetty, ei olisi osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen kyseisen vapautuksen kattamalla ajanjaksolla.

(ks. 199 ja 201 kohta)

6.      Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan neljättä luetelmakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä sallita yrityksen hyötyvän kaksinkertaisesta sakkojen määrän alennuksesta sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon nojalla ja sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen nojalla komission kanssa tekemänsä saman yhteistyön perusteella. Kun on kyse rikkomisista, jotka kuuluvat yhteistyötiedonannon soveltamisalaan, osapuoli ei pääsääntöisesti voi pätevästi moittia komissiota siitä, ettei se ole ottanut huomioon osapuolen yhteistyön astetta lieventävänä seikkana mainitun tiedonannon soveltamisalan ulkopuolella. Ratkaisua, jonka mukaan komission on poikkeustapauksissa alennettava yrityksen sakon määrää sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan neljännen luetelmakohdan perusteella, on tulkittava siten, että tällaiset tilanteet edellyttävät, ettei asianomaisella yrityksellä ole yhteistyön perusteella, jossa mennään pidemmälle kuin yrityksen lakiin perustuva yhteistyövelvollisuus edellyttää, oikeutta kuitenkaan saada sakon määrästä alennusta yhteistyötiedonannon perusteella.

(ks. 205–208 kohta)

7.      Jos yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitettä tulkitaan kilpailuoikeuden alalla niin, että komissio voi sen nojalla yhdessä menettelyssä ja yhdellä päätöksellä ryhtyä toimenpiteisiin yhdellä kertaa useiden sellaisten käyttäytymisten osalta, joita koskeviin toimenpiteisiin olisi voitu ryhtyä erikseen, siinä ei velvoiteta komissiota toimimaan näin. Komissiota ei siten voida lähtökohtaisesti moittia siitä, että se ryhtyi erikseen toimenpiteisiin niiden eri käyttäytymisten osalta, jotka se olisi voinut yhdistää yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi. Tästä seuraa, että komissiolla on harkintavaltaa aloittamiensa menettelyjen laajuuden osalta. Komissiota ei nimittäin voida velvoittaa toteamaan kaikkea kilpailunvastaista käyttäytymistä eikä määräämään siitä seuraamuksia, eivätkä unionin tuomioistuimet voi myöskään katsoa – edes sakkojen määrän alentamiseksi –, että komission olisi sillä käytettävissä olleiden todisteiden valossa pitänyt katsoa, että tietty yritys oli rikkonut kilpailusääntöjä tiettynä ajanjaksona.

Tämän toimivallan käyttäminen on tuomioistuinten harjoittaman valvonnan kohteena. Ainoastaan silloin, jos voitaisiin osoittaa, että komissio on ilman objektiivista syytä aloittanut yhtenäisen tosiseikaston osalta kaksi erillistä menettelyä, komission valintaa voitaisiin pitää harkintavallan väärinkäyttönä. Mikäli komissio katsoo, ettei sillä ole riittävästi todisteita sellaisia tiettyjä yrityksiä vastaan, joiden epäillään osallistuneen samaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen, tai mikäli kokonaissuunnitelmasta ja yhteisistä menetelmistä ei ole todisteita, näitä seikkoja on pidettävä objektiivisina perusteina, jotka oikeuttavat komission valinnan ryhtyä toimenpiteisiin eri toimijoiden osalta erillisissä menettelyissä.

Vaaraa siitä, että komission aloittaman ensimmäisen menettelyn kohteena olevaa yritystä kohtaan ryhdyttäisiin toimenpiteisiin mahdollisessa toisessa menettelyssä, joka koskee samaa yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista, ei voida pitää seikkana, jonka nojalla kyseinen yritys voi vedota ne bis in idem ‑periaatteeseen ensimmäisen menettelyn päättävän päätöksen osalta. Tätä periaatetta ei selvästikään ole mahdollista noudattaa ehkäisevästi, eikä se poista yrityksen velvollisuutta tehdä komission kanssa yhteistyötä mahdollisessa toisessa menettelyssä.

(ks. 222–225, 231 ja 242–244 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 238 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 255 ja 256 kohta)