Language of document : ECLI:EU:T:2022:5

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2022 (*)

Toimielimiä koskeva oikeus – Tiiviimmän yhteistyön toteuttaminen Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa – Asetus (EU) 2017/1939 – Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjien nimittäminen – Yhden Belgian nimeämistä ehdokkaista nimittäminen – Euroopan syyttäjien nimittämistä koskevat säännöt

Asiassa T-647/20,

Jean-Michel Verelst, kotipaikka Éghezée (Belgia), edustajanaan asianajaja C. Molitor,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään K. Pleśniak, R. Meyer ja K. Kouri,

vastaajana,

jota tukee

Belgian kuningaskunta, asiamiehinään C. Pochet, M. Van Regemorter ja M. Jacobs,

väliintulijana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jolla vaaditaan kumoamaan 27.7.2020 annettu Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjien nimittämisestä 27.7.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2020/1117 (EUVL 2020, L 244, s. 18) sikäli kuin siinä nimitetään Yves van den Berge Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjäksi ja hylätään kantajan hakemus,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: puheenjohtaja M. J. Costeira sekä tuomarit M. Kancheva (esittelevä tuomari) ja T. Perišin,

kirjaaja: E. Coulon,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantaja Jean-Michel Verelst on toiminut vuodesta 2010 lähtien Brysselin (Belgia) virallisen syyttäjän sijaisena ja erikoistunut verotukseen. Hän on toiminut myös Belgian syyttäjälaitoksen takavarikoinnista ja menetetyksi tuomitsemisesta vastaavan keskusviraston (Organe central pour la saisie et la confiscation, jäljempänä OCSC) johtajana 2.1.2017 alkaen toimittuaan sitä ennen sen apulaisjohtajana joulukuusta 2013 lähtien.

2        Euroopan unionin neuvosto antoi 12.10.2017 tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa annetun asetuksen (EU) 2017/1939 (EUVL 2017, L 283, s. 1). Tässä asetuksessa perustetaan Euroopan syyttäjänvirasto Euroopan unionin elimeksi ja vahvistetaan sen toimintaa koskevat säännöt.

3        Asetuksen 2017/1939 johdanto-osan 40 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Euroopan pääsyyttäjän ja Euroopan syyttäjien nimittämismenettelyllä olisi taattava näiden riippumattomuus. Heidän olisi saatava legitiimiytensä nimittämiseen osallistuvilta unionin toimielimiltä.”

4        Asetuksen 2017/1939 johdanto-osan 41 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”Valintalautakunnan olisi laadittava esivalintaluettelo ehdokkaista Euroopan pääsyyttäjän tehtävään. Neuvostolle olisi siirrettävä valta vahvistaa [Euroopan] komission ehdotuksen pohjalta lautakunnan toimintaa koskevat säännöt ja nimittää sen jäsenet. Tällainen täytäntöönpanovalta kuvastaisi neuvostolle SEUT 86 artiklan nojalla annettua erityistä toimivaltaa, ja siitä käy ilmi EPPOn erityisluonne: se on kiinteästi sidoksissa kansallisiin oikeudellisiin rakenteisiin samalla kun se on unionin elin. EPPO toimii menettelyissä, joissa useimmat muut toimijat, kuten tuomioistuimet, poliisiviranomaiset ja muut lainvalvontaviranomaiset, ovat kansallisia, joten neuvoston on erityisen tärkeää osallistua tiiviisti nimittämismenettelyyn. Kun neuvostolle annetaan näitä toimivaltuuksia, otetaan asianmukaisesti huomioon myös se, että päätöksentekovalta, joka vaikuttaa suoraan kansallisiin oikeudellisiin rakenteisiin ja syyttäjälaitoksiin, voi olla arkaluonteista. – –”

5        Asetuksen 2017/1939 16 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion, joka osallistuu tiiviimpään yhteistyöhön Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa, on nimettävä kolme ehdokasta Euroopan syyttäjän tehtävään sellaisten ehdokkaiden joukosta, jotka ovat asianomaisen jäsenvaltion syyttäjälaitoksen tai oikeuslaitoksen aktiivisia jäseniä; joiden riippumattomuus on kiistaton; ja joilla on korkeaan syyttäjän tai tuomarin virkaan nimittämiseksi omassa jäsenvaltiossaan vaadittava pätevyys ja asiaankuuluvaa käytännön kokemusta kansallisista oikeusjärjestelmistä, talousrikostutkinnoista ja kansainvälisestä oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa.

6        Asetuksen 2017/1939 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, että saatuaan saman asetuksen 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulta valintalautakunnalta (jäljempänä valintalautakunta) perustellun lausunnon neuvosto valitsee ja nimittää yhden ehdokkaista kyseessä olevan jäsenvaltion Euroopan syyttäjäksi ja jos valintalautakunta toteaa, että jokin ehdokas ei täytä vaatimuksia, joita Euroopan syyttäjän tehtävien hoitaminen edellyttää, sen lausunto sitoo neuvostoa. Asetuksen 2017/1939 16 artiklan 3 kohdan mukaan neuvosto valitsee ja nimittää yksinkertaisella enemmistöllä Euroopan syyttäjät kuuden vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia, ja voi päättää jatkaa toimikautta enintään kolmella vuodella kuuden vuoden toimikauden päättyessä.

7        Asetuksen 2017/1939 14 artiklan 3 kohdan mukaan neuvosto määrittää valintalautakunnan toimintaa koskevat säännöt ja hyväksyy päätöksen sen jäsenten nimityksistä Euroopan komission ehdotuksesta.

8        Neuvosto teki 13.7.2018 asetuksen 2017/1939 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista valintalautakunnan toimintaa koskevista säännöistä annetun täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2018/1696 (EUVL 2018, L 282, s. 8).

9        Täytäntöönpanopäätöksen 2018/1696 liitteen otsikkona on ”Valintalautakunnan toimintaa koskevat säännöt” (jäljempänä valintalautakunnan toimintaa koskevat säännöt). Näiden sääntöjen VI.2 kohdan, joka koskee menettelyä Euroopan syyttäjien nimittämiseksi, mukaan vastaanotettuaan jäsenvaltion esittämät ehdokkaiden nimeämiset valintalautakunta arvioi ne asetuksen 2017/1939 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten osalta ja kuulee nimettyjä ehdokkaita, joiden on osallistuttava henkilökohtaisesti. Näiden samojen sääntöjen VII.2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ”valintalautakunta laatii arvioinnin ja kuulemisen aikana tekemiensä havaintojen perusteella lausunnon ehdokkaiden pätevyydestä Euroopan syyttäjien tehtävien hoitamiseen ja toteaa nimenomaisesti, täyttääkö ehdokas asetuksen – – 2017/1939 16 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset”. Tämän VII.2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan ”valintalautakunta asettaa ehdokkaat paremmuusjärjestykseen heidän pätevyytensä ja kokemuksensa perusteella”, tämä järjestys ”osoittaa – – paremmuusjärjestyksen eikä se sido neuvostoa”.

10      Kolmen ehdokkaan nimeämiseksi Euroopan syyttäjän tehtävään asetuksen 2017/1939 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti Belgian viranomaiset julkaisivat 25.1.2019 Belgian virallisessa lehdessä (Moniteur belge) hakuilmoituksen, johon vastasi kuusi ehdokasta, joihin kantaja kuului. Yleisten syyttäjien kollegio (Collège des procureurs généraux) ja Belgian liittotasavallan syyttäjä kuulivat näitä ehdokkaita 14.3.2019. Yleisten syyttäjien kollegio totesi 20.3.2019 antamassaan lausunnossa kantajan Euroopan syyttäjän tehtävää koskevan hakemuksen osalta, että ”[kantajan] aikaisemmat ja nykyiset tehtävät erityisesti talousrikollisuuden ja verorikosten torjunnassa sekä hänen kokemuksensa OCSC:n johdossa (eurooppalaiset – ARO – ja kansainväliset tehtävät – CARIN) [olivat] vahvuuksia Euroopan syyttäjän tehtävien hoitamiseksi Euroopan syyttäjänvirastossa”. Se totesi kuitenkin, että ”[kantaja] ei ollut pystynyt vakuuttamaan kollegiota siitä, [että hänellä oli] riittävän selkeä näkemys tulevan Euroopan syyttäjänviraston ja [jäsenvaltion Euroopan] syyttäjän tehtävistä”. Lopuksi yleisten syyttäjien kollegio antoi kantajan osalta ”varauksellinen lausunnon Euroopan syyttäjän toimikauden osalta (asteikolla erittäin myönteinen – myönteinen – varauksellinen – kielteinen)”.

11      Belgian oikeusministeri ilmoitti kantajalle 11.4.2019 päivätyssä kirjeessä, että hän oli esittänyt 29.3.2019 asetuksen 2017/1939 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti valintalautakunnan puheenjohtajalle kolmea ehdokasta Euroopan syyttäjän tehtävään, ja totesi, että kantaja kuului heihin.

12      Valintalautakunta kuuli kantajaa 24.5.2019.

13      Valintalautakunta antoi 20.6.2019 neuvostolle perustellun lausuntonsa Belgian kuningaskunnan Euroopan syyttäjän tehtävään esittämistä ehdokkaista.

14      Tässä lausunnossa valintalautakunta on täsmentänyt aluksi, että ansioluetteloiden ja hakemusten arvioinnin sekä 23. ja 24.5.2019 pidettyjen kuulemisten perusteella se katsoi, että Belgian kuningaskunnan Euroopan syyttäjän tehtävään esittämät ehdokkaat täyttivät asetuksen 2017/1939 16 artiklan 1 kohdan vaatimukset.

15      Valintalautakunta totesi seuraavaksi, että se oli asettanut nämä ehdokkaat paremmuusjärjestykseen, jossa kantaja oli ensimmäisellä sijalla, kun taas Yves van den Berge oli kolmannella sijalla.

16      Valintalautakunta perusteli kantajan osalta tätä järjestystä seuraavasti:

”Valintalautakunta katsoi, että [kantaja] on esitetyistä ehdokkaista sopivin hoitamaan Euroopan syyttäjän tehtävää Euroopan syyttäjänvirastossa – –. Brysselin virallisen syyttäjän sijaisena [kantaja] toimii Belgian oikeusministeriön [(OCSC)] johtajana. Uransa aikana [hän] on hankkinut laajan kokemuksen vakavien talousrikosten tutkinnasta ja niitä koskevista syytetoimista, mukaan luettuna rahanpesua ja vakavia ketjupetoksia koskevat tapaukset. Hänellä on myös arvokasta kokemusta rikosasioiden oikeudellisesta yhteistyöstä. [Kantaja] on jäsenenä Camden Asset Recovery Inter-Agency ‑verkoston (CARIN-verkosto) ohjausryhmässä ja yhteyshenkilönä ja osallistuu säännöllisesti [unionin] laittomasti hankitun omaisuuden takavarikointia käsitteleviin työryhmiin. [Kantaja] on osoittanut pystyvänsä työskentelemään erinomaisesti monikulttuurisessa ympäristössä ja tarkastelemaan oikeusjärjestelmiä, jotka poikkeavat kansallisesta järjestelmästä, ja omaavansa unionin institutionaalisia oikeudellisia puitteita koskevan vankan osaamisen – –. Hänellä on lisäksi vahva kokemus johtamisesta.

[Kantaja] esitti kuulemisessaan strategisen näkemyksen Euroopan syyttäjän asemasta ja tehtävistä Euroopan syyttäjänvirastossa ja vastasi hyvin täsmällisesti lautakunnan esittämiin kysymyksiin. Hän on osoittanut olevan hyvin perehtynyt asetukseen [2017/1939] ja haasteisiin, joita Euroopan syyttäjä voi joutua kohtaamaan, ja esittänyt käyttökelpoisia ratkaisuja näihin haasteisiin vastaamiseksi. Lautakunta on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että Euroopan syyttäjänviraston on noudatettava menettelyissään perusoikeuksia ja menettelyllisiä oikeuksia. Lautakunta on erityisesti arvostanut hänen erityisasiantuntemustaan laittomasti hankitun omaisuuden takavarikoinnin ja takaisinperimisen alalla sekä hänen pragmaattista lähestymistapaansa mahdollisten riitojen ratkaisussa. Lautakunta on vakuuttunut siitä, että [kantaja] täyttää kaikki vaatimukset toimiakseen tehokkaasti Euroopan syyttäjänä.”

17      Neuvoston oikeus- ja sisäasioiden neuvokset käsittelivät Euroopan syyttäjien valintaa ja nimittämistä koskevaa kysymystä kuudessa kokouksessa (jäljempänä COPEN-kokoukset), jotka pidettiin 9.9., 26.11. ja 12.12.2019 sekä 1., 20. ja 22.7.2020.

18      Neuvoston puheenjohtajavaltio osoitti 18.9.2019 pysyvien edustajien komitealle (Coreper) asiakirjan, jonka otsikkona oli ”Euroopan syyttäjien valintaa koskevat tehtävät ja menettelyt”. Tämän asiakirjan 8 kohdassa todettiin seuraavaa:

”Neuvoston asianomaiset elimet (tapauksesta riippuen COPEN-työryhmä ja/tai oikeus- ja sisäasioiden neuvokset) toteuttavat tekniset valmistelutoimet. Arviointi tapahtuu valintalautakunnan lähettämien perusteltujen lausuntojen perusteella ottaen huomioon valintalautakunnan laatima ei-sitova paremmuusjärjestys ja se, että valintalautakunta on jo arvioinut huolellisesti esivalintaluetteloon merkittyjen ehdokkaiden ansiot, ammattitaidon [ja] pätevyyden. Tämän arvioinnin perusteella neuvoston asianomainen elin tekee esityksen Euroopan syyttäjistä ja suosituksen [Coreperille] heidän nimittämisestään. Asetuksen [2017/1939] 16 artiklan [3 ja 4 kohdan] mukaisesti neuvosto valitsee ja nimittää osallistuvien jäsenvaltioiden yksinkertaisella enemmistöllä Euroopan syyttäjät – –”

19      COPEN-kokouksessa 26.11.2019 Belgian valtuuskunta totesi [luottamuksellinen].(1)

20      COPEN-kokouksessa 12.12.2019 [luottamuksellinen].

21      Belgian kuningaskunta toimitti neuvostolle 27.2.2020 kirjalliset perustelut, jotka koskivat [luottamuksellinen].

22      Näissä kirjallisissa perusteluissa Belgian kuningaskunta [luottamuksellinen].

23      Belgian kuningaskunta esitti seuraavaksi yleisten syyttäjien kollegion ja liittotasavallan syyttäjän kannan, joka oli muotoiltu seuraavasti:

”[luottamuksellinen]”

24      Belgian kuningaskunta totesi lisäksi, miksi se katsoi, että yleisten syyttäjien kollegion lausunto oli otettava huomioon käsiteltävässä asiassa, seuraavasti:

”[luottamuksellinen]”

25      Belgian kuningaskunta täsmensi myös, että se [luottamuksellinen].

26      Belgian kuningaskunta totesi kirjallisten perustelujensa päätelmissä, että [luottamuksellinen].

27      Neuvoston puheenjohtajavaltio muistutti COPEN-kokouksessa 1.7.2020, että [luottamuksellinen].

28      Belgian kuningaskunnan Euroopan syyttäjän valintaa ja nimittämistä koskevaa kysymystä käsiteltiin näin ollen ANTICI-ryhmän kokouksessa 13.7.2020.

29      Coreper hyväksyi 24.7.2020 päätösluonnoksen, joka koski Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjien nimittämistä.

30      Neuvosto hyväksyi 27.7.2020 Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjien nimittämisestä annetun täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2020/1117 (EUVL 2020, L 244, s. 18; jäljempänä riidanalainen päätös).

31      Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 7 ja 8 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(7)      Valintalautakunta laati kustakin asetuksen (EU) 2017/1939 16 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttäneestä nimetystä ehdokkaasta perustellun lausunnon ja asetti heidät paremmuusjärjestykseen sekä esitti nämä neuvostolle, joka vastaanotti ne 29 päivänä toukokuuta, 20 päivänä kesäkuuta, 11 päivänä lokakuuta, 18 päivänä marraskuuta, 10 päivänä joulukuuta 2019 ja 16 päivänä heinäkuuta 2020.

(8)      Valintalautakunnan toimintaa koskevien sääntöjen [VII.2 kohdan] neljännen [alakohdan] mukaisesti valintalautakunta on asettanut ehdokkaat paremmuusjärjestykseen heidän pätevyytensä ja kokemuksensa perusteella. Järjestys osoittaa valintalautakunnan määrittelemän paremmuusjärjestyksen, eikä se sido neuvostoa.”

32      Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa neuvosto on todennut arvioineensa ehdokkaiden ansioita ottaen huomioon valintalautakunnan esittämät perustellut lausunnot. Tämän päätöksen johdanto-osan 13 perustelukappaleessa neuvosto on täsmentänyt, että kyseisen arvioinnin perusteella se noudatti valintalautakunnan määrittelemää ei-sitovaa paremmuusjärjestystä kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden nimeämien ehdokkaiden osalta, lukuun ottamatta Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan ja Portugalin tasavallan nimeämiä ehdokkaita, joiden osalta se nojautui erilaiseen arviointiin, joka suoritettiin asiaankuuluvissa neuvoston valmisteluelimissä.

33      Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Nimitetään seuraavat henkilöt väliaikaisina toimihenkilöinä palkkaluokkaan AD 13 EPPOn Euroopan syyttäjiksi kuuden vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia ja joka alkaa 29 päivänä heinäkuuta 2020:

Yves van den Berge

– –”

34      Neuvosto antoi 7.10.2020 päivätyssä kirjeessään tiedoksi kantajalle ja kaikille muille valitsematta jääneille ehdokkaille riidanalaisen päätöksen sekä kaikki merkitykselliset tiedot, jotka olivat sen tekemän päätöksen, jolla nimitettiin toinen ehdokas eli van den Berge, perusteena.

35      Neuvosto täsmensi näin ollen [luottamuksellinen].

36      Neuvosto esitti tältä osin useita täsmennyksiä. Se totesi näin ollen [luottamuksellinen].

37      Neuvosto korosti myös [luottamuksellinen].

38      Neuvosto totesi lisäksi [luottamuksellinen].

39      Neuvosto täsmensi tässä kirjeessä myös [luottamuksellinen].

40      Kantaja pyysi 19.10.2020 päivätyssä kirjeessään neuvostoa toimittamaan hänelle kaikki asiakirjat, jotka koskivat valintamenettelyä hänen osaltaan. Neuvosto toimitti 25.11.2020 antamassaan vastauksessa kantajalle valintalautakunnan hänen hakemuksensa osalta tekemän arvioinnin, Belgian kuningaskunnan kirjalliset perustelut valintalautakunnan tämän jäsenvaltion Euroopan syyttäjän tehtävään nimeämien ehdokkaiden osalta laatimasta paremmuusjärjestyksestä poikkeamiseksi, COPEN-ryhmän 26.11.2019, 12.12.2019 ja 1.7.2020 pidettyjen kokousten pöytäkirjojen otteet siltä osin kuin ne koskivat kyseisen jäsenvaltion nimeämien ehdokkaiden valintaa sekä neuvoston 18.12.2019 päivätyn asiakirjan 12175/19, jossa määriteltiin sisäinen menettely, jota oli noudatettava neuvostossa Euroopan syyttäjien nimittämisessä, ja kaksi muuta asiakirjaa, jotka koskivat ANTICI-ryhmän osallistumista tähän menettelyyn.

 Menettely ja asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset

41      Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.10.2020 jättämällään kannekirjelmällä.

42      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.1.2021 toimittamallaan asiakirjalla Belgian kuningaskunta pyysi saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulohakemuksen 23.2.2021 antamallaan määräyksellä. Belgian kuningaskunta toimitti kirjelmänsä ja asianosaiset ilmoittivat asetetuissa määräajoissa unionin yleiselle tuomioistuimelle, ettei niillä ollut huomautettavaa sen osalta.

43      Neuvosto toimitti 26.1.2021 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vastineensa.

44      Neuvoston unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 66 artiklan nojalla 11.2.2021 esittämän perustellun pyynnön johdosta unionin yleinen tuomioistuin päätti poistaa tämän tuomion julkisesta versiosta neuvoston 7.10.2020 päivätyn kirjeen, joka on kanteen liitteenä, ja neuvoston 25.11.2020 päivätyn kirjeen ja sen liitteiden, jotka ovat vastineen liitteenä, sisältämät tiedot.

45      Kantaja toimitti vastauskirjelmänsä 12.3.2021 ja neuvosto 19.4.2021.

46      Tuomari Berken kuoleman johdosta 1.8.2021 yhdeksännen jaoston puheenjohtaja nimesi toisen tuomarin jaoston täydentämiseksi.

47      Unionin yleinen tuomioistuin esitti työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisille kirjallisia kysymyksiä. Asianosaiset vastasivat näihin kysymyksiin asetetussa määräajassa.

48      Unionin yleinen tuomioistuin päätti työjärjestyksensä 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista asian ilman asian käsittelyn suullista vaihetta.

49      Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

–        kumoamaan riidanalaisen päätöksen sikäli kuin siinä nimitetään van den Berge Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjäksi 29.7.2020 alkaen

–        velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

50      Neuvosto vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

–        hylkäämään kanteen perusteettomana

–        velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

–        toissijaisesti SEUT 264 artiklan toisen kohdan mukaisesti pysyttämään riidanalaisen päätöksen vaikutukset siihen saakka, kunnes tämä toimi korvataan uudella asianmukaisella päätöksellä viimeistään 24 kuukauden kuluessa siitä, kun unionin tuomioistuinten, jotka antavat lopullisen ratkaisun käsiteltävässä asiassa, päätökset tulevat voimaan.

51      Belgian kuningaskunta vaatii unionin yleistä tuomioistuinta hylkäämään kanteen.

 Oikeudellinen arviointi

52      Kantaja esittää kanteen tueksi lähinnä kolme kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste perustuu olennaisin osin Euroopan syyttäjien nimittämistä koskevien sääntöjen rikkomiseen, erityisesti asetuksen 2017/1939 14 artiklan 3 kohdan ja 16 artiklan 1‐3 kohdan menettelyä koskevien sääntöjen, täytäntöönpanopäätöksen 2018/1696 1 artiklan ja valintalautakunnan toimintaa koskevien sääntöjen VI.2 ja VII.2 kohdan sekä syrjintäkiellon periaatteen rikkomiseen. Toinen kanneperuste koskee SEUT 296 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun perusteluvelvollisuuden rikkomista. Kolmas kanneperuste koskee hyvää hallintoa koskevan periaatteen ja huolenpitovelvoitteen rikkomista sekä ilmeistä arviointivirhettä.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee Euroopan syyttäjien nimittämistä koskevien säännösten ja syrjintäkiellon periaatteen rikkomista

53      Ensimmäisessä kanneperusteessa on kaksi osaa.

 Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa

54      Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää lähinnä, että neuvosto rikkoi riidanalaisen päätöksen tekemistä koskevia säännöksiä vertaillessaan Belgian kuningaskunnan nimeämän kolmen ehdokkaan ansioita tämän jäsenvaltion yleisten syyttäjien kollegion ja liittotasavallan syyttäjän antaman lausunnon perusteella eikä valintalautakunnan lausunnon perusteella.

55      Kantaja väittää tältä osin, että asetuksen 2017/1939 16 artiklasta ilmenee, että neuvosto valitsee ja nimittää yhden kunkin Euroopan syyttäjänvirastoon osallistuvan jäsenvaltion nimeämästä kolmesta ehdokkaasta saatuaan valintalautakunnalta perustellun lausunnon. Tästä seuraisi, että neuvoston valinnan, joka kohdistuu yhteen kyseisestä kolmesta ehdokkaasta, on välttämättä perustuttava valintalautakunnan lausuntoon. Kantajan mukaan neuvosto ei voi korvata valintalautakunnan lausuntoa kyseisen jäsenvaltion tai toimivaltaisen kansallisen viranomaisen lausunnolla, koska näiden jälkimmäisten tehtävä rajoittuu kolmen ehdokkaan, jotka täyttävät asetuksen 2017/1939 16 artiklan 1 kohdassa asetetut vaatimukset, nimeämiseen.

56      Neuvosto olisi itse vahvistanut tämän asetuksen 2017/1939 16 artiklan tulkinnan vastineen liitteenä olevassa 18.9.2019 päivätyssä sisäisessä asiakirjassa 12175/19, jossa vahvistetaan menettely, jota on noudatettava neuvostossa Euroopan syyttäjien nimittämisessä.

57      Kantajan mukaan riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 13 perustelukappaleesta, neuvoston 7.10.2020 päivätystä kirjeestä ja neuvoston vastineensa liitteenä esittämistä todisteista ilmenee kuitenkin, että siltä osin kuin on kyse yhden Belgian kuningaskunnan nimeämän ehdokkaan nimittämisestä Euroopan syyttäjäksi, neuvosto on noudattaessaan yleisten syyttäjien kollegion ja Belgian liittovaltion syyttäjän lausuntoa rikkonut asetuksen 2017/1939 16 artiklaa jättäessään noudattamatta valintalautakunnan perustellussa lausunnossaan tekemää ansiovertailua tämän jäsenvaltion nimeämien ehdokkaiden osalta ja ottaessaan huomioon toisen ansiovertailun, joka ei ollut asetuksen 2017/1939 mukainen ja jonka olivat tehneet elimet, joilla ei ollut siihen valtuuksia.

58      Neuvosto ja Belgian kuningaskunta kiistävät kantajan väitteet.

59      Aluksi on todettava, ettei kantaja riitauta riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtanutta tosiasiallista menettelyä, sellaisena kuin se on esitettynä edellä 10‐30 kohdassa.

60      On myös huomattava, että kantaja ei ole esittänyt lainvastaisuusväitettä asetuksen 2017/1939 16 artiklan tai 14 artiklan eikä valintalautakunnan toimintaa koskevien sääntöjen osalta vaan väittänyt, että neuvosto on rikkonut näitä säännöksiä käsiteltävässä asiassa.

61      Säännösten osalta, jotka koskevat menettelyä, joka on johtanut riidanalaisen päätöksen tekemiseen, on muistettava tältä osin, että asetuksen 2017/1939 16 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto valitsee ja nimittää yhden kolmesta jäsenvaltion nimeämästä ehdokkaasta kyseessä olevan jäsenvaltion Euroopan syyttäjäksi saatuaan valintalautakunnalta perustellun lausunnon. Samassa säännöksessä säädetään, että jos valintalautakunta toteaa, että jokin ehdokas ei täytä vaatimuksia, joita Euroopan syyttäjän tehtävien hoitaminen edellyttää, sen lausunto sitoo neuvostoa.

62      On muistettava myös, että asetuksen 2017/1939 16 artiklan 3 kohdan mukaan ”neuvosto valitsee ja nimittää yksinkertaisella enemmistöllä Euroopan syyttäjät kuuden vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia – –”

63      Valintalautakunnan tehtävien täsmällinen ulottuvuus määritellään valintalautakunnan toimintaa koskevissa säännöissä.

64      Valintalautakunnan toimintaa koskevien sääntöjen VI.2 kohdan mukaan valintalautakunta arvioi nimettyjen ehdokkaiden hakemukset asetuksen 2017/1939 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten osalta ja kuulee näitä ehdokkaita, joiden on osallistuttava kuulemiseen henkilökohtaisesti. Näiden samojen sääntöjen VII.2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan valintalautakunta laatii arvioinnin ja kuulemisen aikana tekemiensä havaintojen perusteella perustellun lausunnon ehdokkaiden pätevyydestä Euroopan syyttäjän tehtävän hoitamiseen ja toteaa nimenomaisesti, täyttääkö ehdokas asetuksen 2017/1939 16 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset. Valintalautakunnan toimintaa koskevien sääntöjen VII.2 kohdan toisen alakohdan mukaan ”jos nimetyt ehdokkaat eivät täytä asetuksen [kyseisiä] vaatimuksia, valintalautakunta pyytää sihteeristönsä välityksellä asianomaista jäsenvaltiota nimeämään vastaavan määrän uusia ehdokkaita”. Lopuksi näiden samojen toimintaa koskevien sääntöjen VII.2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan valintalautakunta asettaa ehdokkaat heidän pätevyytensä ja kokemuksensa perusteella järjestykseen, joka osoittaa paremmuusjärjestyksen eikä sido neuvostoa.

65      Näistä säännöksistä ilmenee, että Euroopan syyttäjien nimittämismenettelyssä, kuten neuvosto on perustellusti todennut, valintalautakunnan tehtävä muodostuu kahdesta erilaisesta tehtävästä. Ensimmäisenä tehtävänä on perustellun lausunnon laatiminen ehdokkaiden pätevyydestä Euroopan syyttäjien tehtävien hoitamiseen todeten nimenomaisesti, täyttääkö ehdokas asetuksen 2017/1939 16 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset. Tämä lausunto, jonka valintalautakunta tekee ehdokkaiden hakemusten arvioinnin ja henkilökohtaisen kuulemisen perusteella, sitoo neuvostoa, kun siinä todetaan, että ehdokas ei täytä vaatimuksia, jotka on asetettu Euroopan syyttäjien tehtävien hoitamiselle. Tässä tapauksessa valintalautakunta pyytää asianomaista jäsenvaltiota nimeämään uuden ehdokkaan. Neuvosto, joka voi asetuksen 2017/1939 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti valita ja nimittää yhden asianomaisen jäsenvaltion nimeämästä kolmesta ehdokkaasta Euroopan syyttäjäksi vasta saatuaan valintalautakunnalta perustellun lausunnon näiden ehdokkaiden pätevyydestä tämän tehtävän hoitamiseen, voi siten tehdä tältä osin päätöksen vasta sitten, kun valintalautakunta on antanut myönteisen perustellun lausunnon asianomaisen jäsenvaltion nimeämästä kolmesta ehdokkaasta. Tästä seuraa, että tämän lautakunnan ensimmäisenä tehtävänä on varmistaa, että neuvoston on valittava kolmesta ehdokkaasta, jotka pätevyytensä osalta täyttävät kukin Euroopan syyttäjän tehtävän hoitamiselle asetetut vaatimukset.

66      Valintalautakunnan toisena tehtävänä on asettaa asianomaisen jäsenvaltion nimeämät ehdokkaat järjestykseen heidän pätevyytensä ja kokemuksensa perusteella eli suorittaa kyseisten ehdokkaiden ansioiden vertailu, mikä osoittaa paremmuusjärjestyksen. Kuten edellä 64 kohdassa on muistutettu, valintalautakunnan toimintaa koskevien sääntöjen VII.2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että tämä järjestys ei sido neuvostoa. Tästä seuraa, että valintalautakunnan toisena tehtävänä on suorittaa ainoastaan neuvoa-antavasti asianomaisen jäsenvaltion nimeämän kolmen ehdokkaan, jotka täyttävät Euroopan syyttäjän tehtävien hoitamiselle asetetut vaatimukset, välinen ansiovertailu, jonka perusteella neuvosto voi tarvittaessa tehdä päätöksen, joka koskee yhden näistä ehdokkaista nimittämistä Euroopan syyttäjäksi.

67      Käsiteltävässä asiassa valintalautakunnan Belgian kuningaskunnan Euroopan syyttäjän tehtävään nimeämän kolmen ehdokkaan osalta 20.6.2020 antamasta lausunnosta, jonka sisältö on esitetty edellä 14–16 kohdassa, ilmenee, että arvioituaan ehdokkaiden hakemuksia ja kuultuaan näitä ehdokkaita tämä lautakunta katsoi, että nämä ehdokkaat täyttivät asetuksen 2017/1939 16 artiklan 1 kohdassa Euroopan syyttäjän tehtävien hoitamiselle asetetut vaatimukset. Tästä lausunnosta ilmenee myös, että valintalautakunta on asettanut ehdokkaat paremmuusjärjestykseen, jonka mukaan kantaja oli asetettu ensimmäiselle sijalle ja van den Berge kolmannelle sijalle ja että tämä paremmuusjärjestys perustui kyseisten ehdokkaiden pätevyyden ja kokemuksen vertailuun.

68      Useiden COPEN-kokousten pöytäkirjoista ilmenee lisäksi (ks. edellä 19, 20 ja 27 kohta), että Euroopan syyttäjän tehtäviä koskevien hakemusten tutkimisen vaiheessa Belgian kuningaskunnan valtuuskunta oli todennut [luottamuksellinen].

69      Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 13 perustelukappaleesta (ks. edellä 32 kohta) ja neuvoston 7.10.2020 päivätystä kirjeestä (ks. edellä 34–36 kohta) ilmenee lisäksi, että Belgian kuningaskunnan Euroopan syyttäjän nimittämisen osalta neuvosto on nojautunut päätöksessään valintalautakunnan laatiman paremmuusjärjestyksen sijasta ”toiseen ansiovertailuun”. Samoista seikoista ilmenee, että tässä vertailussa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että [luottamuksellinen].

70      On näin ollen todettava, että vaikka valintalautakunta on tosiasiassa katsonut Belgian kuningaskunnan Euroopan syyttäjän tehtävään nimeämän kolmen ehdokkaan pätevyyden ja kokemuksen perusteella laaditun järjestyksen tuloksena, että kantaja oli sopivin ehdokas hoitamaan kyseistä tehtävää, neuvosto on nojautunut riidanalaisessa päätöksessä toiseen ansiovertailuun, jossa Belgian viranomaisten sille toimittamalla yleisten syyttäjien kollegion lausunnolla oli keskeinen merkitys.

71      On muistettava kuitenkin yhtäältä, että valintalautakunnan toimintaa koskevien sääntöjen VII.2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan tämän lautakunnan asianomaisen jäsenvaltion nimeämän kolmen ehdokkaan pätevyyden ja kokemuksen perusteella laatima paremmuusjärjestys ei ole luonteeltaan neuvostoa sitova (ks. edellä 63 kohta).

72      On huomattava toisaalta, että asetuksen 2017/1939 16 artiklan 2 ja 3 kohta ja valintalautakunnan toimintaa koskevat säännöt eivät ole esteenä sille, että neuvosto voi tehdessään valinnan jäsenvaltion nimeämän kolmen ehdokkaan välillä toimivallan nojalla, joka sille on annettu tämän 16 artiklan 2 ja 3 kohdassa, ottaa huomioon neuvostossa edustettuina olevien jäsenvaltioiden hallitusten – tässä tapauksessa itse asianomaisen jäsenvaltion – sille antamia tietoja.

73      Tästä seuraa, että kantaja on väittänyt virheellisesti, että riidanalaisen päätöksen tekemisessä on rikottu sen tekomenettelyä koskevia sääntöjä ja erityisesti asetuksen 2017/1939 14 ja 16 artiklaa sekä valintalautakunnan toimintaa koskevien sääntöjen VI.2 ja VII.2 kohtaa.

74      Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävänä perusteettomana.

 Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa

75      Ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että neuvosto on rikkonut syrjintäkiellon periaatetta nojautuessaan Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan ja Portugalin tasavallan Euroopan syyttäjien nimittämistä koskevassa päätöksessään ansiovertailuun, jonka on suorittanut elin, jolla ei ollut siihen valtuuksia, ja samalla nojautuessaan tässä samassa nimittämistä koskevassa päätöksessään muiden Euroopan syyttäjänvirastoon osallistuvien jäsenvaltioiden osalta valintalautakunnan lausuntoon asetuksen 2017/1939 mukaisesti.

76      On muistutettava tältä osin, että syrjintäkiellon yleistä periaatetta tai yhdenvertaisuusperiaatetta loukataan ainoastaan, jos toisiinsa rinnastettavissa olevia tilanteita kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua (ks. tuomio 5.12.2013, Solvay v. komissio, C‑455/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:796, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 16.6.2021, Krajowa Izba Gospodarcza Chłodnictwa i Klimatyzacji v. komissio, T-126/19, EU:T:2021:360, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77      Käsiteltävässä asiassa, toisin kuin kantaja on väittänyt, siitä, että neuvosto ei ole noudattanut valintalautakunnan Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan ja Portugalin tasavallan Euroopan syyttäjien nimittämisen osalta laatimaa paremmuusjärjestystä, ei kuitenkaan seuraa, että se olisi käsiteltävässä asiassa nojautunut tältä osin päätöksessään ansiovertailuun, jonka on suorittanut elin, jolla ei ollut siihen valtuuksia.

78      On nimittäin muistettava, että asetuksen 2017/1939 säännöksistä ja valintalautakunnan toimintaa koskevista säännöistä ilmenee, että tämän lautakunnan Euroopan syyttäjävirastoon osallistuvan jäsenvaltion nimeämien ehdokkaiden osalta laatima paremmuusjärjestys ei ole neuvostoa sitova ja että neuvosto voi ottaa huomioon neuvostossa edustettuina olevien jäsenvaltioiden sille antamia tietoja näiden ehdokkaiden ansiovertailussa, jonka tekeminen on viime kädessä sen tehtävänä (ks. edellä 71 ja 72 kohta).

79      Kuten neuvosto on esittänyt, se, että asetuksessa 2017/1939 säädettyjen menettelysääntöjen soveltaminen on johtanut tietyissä tapauksissa siihen, että neuvosto on noudattanut valintalautakunnan asettamaa paremmuusjärjestystä, ja joissakin tapauksissa siihen, että se on jättänyt noudattamatta tätä järjestystä ja nojautunut päätöksessään toiseen ansiovertailuun, ei ole näin ollen omiaan osoittamaan, että tiettyjä ehdokkaita olisi kohdeltu syrjivästi.

80      Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on siten hylättävä perusteettomana ja ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

 Toinen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden rikkomista

81      Kantaja väittää, että riidanalainen päätös, sellaisena kuin se on julkaistuna virallisessa lehdessä, on perusteltu puutteellisesti siltä osin kuin on kyse perusteista, joiden nojalla neuvosto on päättänyt olla noudattamatta valintalautakunnan laatimaa paremmuusjärjestystä ja nojautua toiseen ansiovertailuun, jonka neuvoston valmistelevat elimet ovat tehneet.

82      Kantajan mukaan neuvoston 7.10.2020 päivätty kirje ei ole omiaan korjaamaan tätä perustelujen puuttumista. Kyse on nimittäin yhtäältä perusteluista, jotka esitettiin jälkikäteen ja jotka eivät näin ollen sisältyneet riidanalaiseen päätökseen, sellaisena kuin se on julkaistuna virallisessa lehdessä. Päätöksen perustelujen, joiden tarkoituksena on nimenomaan esittää tämän päätöksen perusteet ja oikeuttaa neuvoston kyseisessä päätöksessä tekemät valinnat, on kuitenkin oltava olemassa ja yksilöitävissä päätöksen tekohetkellä.

83      Tässä kirjeessä esitetyillä perusteilla ei toisaalta ole merkitystä, koska ne eivät ole asetuksessa 2017/1939 säädetyn Euroopan syyttäjän tehtävää koskevien hakemusten arviointimenettelyn mukaisia. Kantaja viittaa tässä siihen, että neuvosto perusteli Belgian kuningaskunnan Euroopan syyttäjäksi nimitetyn ehdokkaan valintaa sillä, että [luottamuksellinen]. Kantaja viittaa tältä osin myös siihen, että neuvosto perusteli valintaansa sillä, että [luottamuksellinen]. Kantajan mukaan nämä seikat eivät ole omiaan oikeuttamaan sitä, että neuvosto asettaa toimivaltaisen unionin elimen eli valintalautakunnan lausunnon sijasta etusijalle kansallisen viranomaisen lausunnon. Kantajan mukaan lisäksi kriteeri, joka koskee [luottamuksellinen], ei ole omiaan oikeuttamaan nimitetyn ehdokkaan hakemuksen asettamista etusijalle kantajan hakemukseen nähden.

84      Neuvosto ja Belgian kuningaskunta kiistävät kantajan väitteet.

85      On muistettava aluksi, että SEUT 296 artiklassa ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määrätty perusteluvelvollisuus riippuu kyseessä olevan toimen luonteesta ja siitä asiayhteydestä, jossa se on toteutettu. Perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimielimen päättely siten, että yhtäältä niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa ja arvioida, onko päätös perusteltu, ja että toisaalta unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2020, komissio v. Di Bernardo, C‑114/19 P, EU:C:2020:457, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

86      Tästä seuraa, että perustelut on lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samaan aikaan kuin hänelle vastainen päätös ja että perustelujen puuttumista ei voida korjata sillä, että asianomainen saa päätöksen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana (tuomio 28.2.2008, Neirinck v. komissio, C‑17/07 P, EU:C:2008:134, 50 kohta; ks. myös tuomio 11.6.2020, komissio v. Di Bernardo, C‑114/19 P, EU:C:2020:457, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

87      Käsiteltävässä asiassa on huomattava, että riidanalaisessa päätöksessä neuvosto valitsi ja nimitti Euroopan syyttäjäksi yhden kolmesta kunkin jäsenvaltion, jotka osallistuvat tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa, nimeämästä ehdokkaasta.

88      On kuitenkin yhtäältä katsottava, että tällaista nimittämispäätöstä ei voida pitää yleisesti sovellettavana toimena, koska se ei koske yleisesti ja abstraktisti määriteltyjä henkilöryhmiä, eikä kaikkia Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan kuuluvia unionin yksityisiä oikeussubjekteja voida myöskään pitää tällaisena henkilöryhmänä, jota nimittämispäätös koskee. Se, että tämä päätös julkaistiin virallisessa lehdessä, ei vaikuta mitenkään sen oikeudelliseen luonteeseen (ks. määräys 8.7.2021, Mendes de Almeida v. neuvosto, T-75/21, ei julkaistu, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2021:424, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89      On todettava toisaalta, että päätös, joka koskee jäsenvaltioiden, jotka osallistuvat tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa, nimeämien tiettyjen ehdokkaiden nimittämistä Euroopan syyttäjiksi, liittyy erottamattomasti siihen, että näiden jäsenvaltioiden nimeämiä muita ehdokkaita implisiittisesti kieltäydytään nimittämästä tähän tehtävään (ks. määräys 8.7.2021, Mendes de Almeida v. neuvosto, T-75/21, ei julkaistu, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2021:424, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

90      Tästä seuraa, että riidanalaista päätöstä on pidettävä joukkona erillisiä yksittäisiä toimia, jotka ovat vastaisia muille kuin sille, jolle se on osoitettu, eli jäsenvaltioiden, jotka osallistuvat Euroopan syyttäjänvirastoon, nimeämille ehdokkaille, joita neuvosto ei ole nimittänyt Euroopan syyttäjiksi (ks. määräys 8.7.2021, Mendes de Almeida v. neuvosto, T-75/21, ei julkaistu, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2021:424, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91      On näin ollen katsottava, että kun otetaan huomioon edellä 85 ja 86 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, riidanalaisen päätöksen, siltä osin kuin sillä hylättiin implisiittisesti kantajan hakemus Belgian kuningaskunnan Euroopan syyttäjäksi, perustelut olisi pitänyt lähtökohtaisesti esittää hänelle samaan aikaan riidanalaisen päätöksen kanssa.

92      On todettava tältä osin, että riidanalaisen päätöksen, sellaisena kuin se on julkaistuna virallisessa lehdessä, ainoa perustelu on sen johdanto-osan 13 perustelukappaleessa. Siinä nimittäin todetaan, että ”Belgian, Bulgarian ja Portugalin nimeämien ehdokkaiden osalta neuvosto ei noudattanut valintalautakunnan määrittelemää ei-sitovaa paremmuusjärjestystä kyseisten ehdokkaiden ansioista tehdyn erilaisen arvioinnin perusteella, joka suoritettiin asiaankuuluvissa neuvoston valmisteluelimissä”.

93      Kantaja väittää, että tämän perustelun nojalla hän ei voinut ymmärtää syitä, joiden vuoksi neuvosto oli päättänyt olla noudattamatta valintalautakunnan laatimaa paremmuusjärjestystä, jossa hänet oli nimetty ehdokkaaksi, joka oli sopivin hoitamaan Euroopan syyttäjän tehtäviä niistä ehdokkaista, jotka Belgian kuningaskunta oli nimennyt. Kantajan mukaan neuvoston olisi nimittäin pitänyt perustella valintalautakunnan lausunnon sisältö huomioon ottaen, miksi se oli päättänyt poiketa tästä paremmuusjärjestyksestä.

94      On muistettava tältä osin, että perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 6.9.2006, Portugali v. komissio, C‑88/03, EU:C:2006:511, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95      Kuten edellä 66 kohdassa on todettu, valintalautakunnan toimintaa koskevien sääntöjen VII.2 kohdan kolmannesta alakohdasta ilmenee kuitenkin, että paremmuusjärjestys, johon valintalautakunta oli asettanut Belgian kuningaskunnan Euroopan syyttäjän tehtävään nimeämät kolme ehdokasta heidän pätevyytensä ja kokemuksensa perusteella, ei sitonut neuvostoa. Neuvosto saattoi näin ollen vapaasti noudattaa kyseistä järjestystä tai nojautua päätöksessään toiseen ehdokkaiden ansioiden vertailuun.

96      Kantaja väittää näin ollen virheellisesti, että hänen olisi pitänyt pystyä riidanalaisen päätöksen perustelujen nojalla ymmärtämään, miksi neuvosto oli päättänyt olla noudattamatta valintalautakunnan laatimaa paremmuusjärjestystä.

97      On huomattava kuitenkin, että – toisin kuin neuvosto on väittänyt – riidanalaisen päätöksen perustelut, jotka ovat tämän päätöksen johdanto-osan 13 perustelukappaleessa, eivät ole sinänsä luonteeltaan sellaisia, että kantaja tai unionin yleinen tuomioistuin voisivat niiden nojalla ymmärtää, miksi neuvosto on katsonut, että Belgian kuningaskunnan Euroopan syyttäjäksi nimitetty ehdokas oli ansioituneempi kuin kantaja.

98      Neuvoston väite, jonka mukaan kantaja saattoi ymmärtää, miksi nimitetyn ehdokkaan hakemus oli asetettu etusijalle hänen hakemukseensa nähden, koska hän oli saanut Belgian yleisten syyttäjien kollegion lausunnon sekä valintalautakunnan lausunnon siltä osin kuin nämä asiakirjat koskivat häntä, ei ole omiaan asettamaan kyseenalaiseksi tätä toteamusta, koska riidanalaisessa päätöksessä ei lausuttu mitään siitä, että neuvosto nojautui tässä päätöksessä Belgian kuningaskunnan antamiin tietoihin, jotka liittyivät yleisten syyttäjien kollegion ja liittovaltion syyttäjän lausuntoon ehdokkaasta, joka oli sopivin hoitamaan Euroopan syyttäjän tehtävää.

99      On kuitenkin todettava, että neuvosto on esittänyt 7.10.2020 päivätyssä kirjeessään, jonka sisältö on esitetty edellä 34‐36 kohdassa, riittävän yksityiskohtaisesti perusteet, joiden nojalla se katsoi, että nimitetty ehdokas oli sopivampi hoitamaan Euroopan syyttäjän tehtävää kuin kaksi muuta ehdokasta.

100    Vaikka olisi ollut toivottavaa, että lisäperustelut kantajan hakemuksen hylkäämiselle olisi toimitettu hänelle samaan aikaan kuin riidanalainen päätös julkaistiin virallisessa lehdessä, on näin ollen todettava, että kantaja on voinut saada tietoonsa nämä perustelut neuvoston 7.10.2020 päivätystä kirjeestä eli ennen kanteen nostamista ja että käsiteltävässä asiassa hän on tämän tiedoksiannon nojalla voinut arvioida tämän päätöksen perusteltavuutta ja puolustaa oikeuksiaan, mikä ilmenee kolmannen kanneperusteen tueksi esitetyistä väitteistä, jotka koskevat nimenomaisesti perusteluja, joihin neuvosto on vedonnut 7.10.2020 päivätyssä kirjeessään.

101    Tästä seuraa, ettei kantaja voi tältä osin tehokkaasti vedota perusteluvelvollisuuden rikkomiseen, sellaisena kuin se on vahvistettu edellä 85 ja 86 kohdassa esitetyssä oikeuskäytännössä.

102    On muistettava lisäksi, että SEUT 296 artiklan toisen kohdan rikkomista koskeva kanneperuste on erillinen ilmeistä arviointivirhettä koskevasta kanneperusteesta. Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee perustelujen puuttumista tai riittämättömyyttä, kohdistuu nimittäin tässä määräyksessä tarkoitettuun olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen ja kuuluu oikeusjärjestyksen perusteisiin, ja unionin tuomioistuinten on tutkittava se viran puolesta, kun taas toinen kanneperuste, joka koskee päätöksen aineellista oikeudenmukaisuutta, kohdistuu SEUT 263 artiklassa tarkoitettua EUT-sopimuksen soveltamista koskevan oikeussäännön rikkomiseen, ja unionin tuomioistuimet voivat tutkia tämän kanneperusteen vain, jos kantaja on vedonnut siihen. Perusteluvelvollisuus on näin ollen riidanalaisen päätöksen perustelujen oikeellisuutta koskevasta kysymyksestä erillinen kysymys (ks. vastaavasti tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, C‑367/95 P, EU:C:1998:154, 67 kohta).

103    Kantajan väitteet, jotka on esitetty perusteluvelvollisuuden rikkomista koskevan kanneperusteen tueksi ja joiden mukaan neuvoston 7.10.2020 päivätyssä kirjeessä esittämät perustelut eivät olleet asetuksessa 2017/1939 säädetyn Euroopan syyttäjien tehtävää koskevien hakemusten arviointimenettelyn mukaisia, koska neuvosto on asettanut Belgian yleisten syyttäjien kollegion lausunnon etusijalle valintalautakunnan lausuntoon nähden, on näin ollen hylättävä tehottomina.

104    Koska nämä väitteet ovat varsin päällekkäisiä niiden väitteiden kanssa, jotka kantaja on esittänyt ilmeistä arviointivirhettä koskevan kolmannen kanneperusteen tueksi, niitä on joka tapauksessa tutkittava tämän kolmannen kanneperusteen yhteydessä.

105    Tästä seuraa, että toinen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden rikkomista, on hylättävä perusteettomana.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee hyvää hallintoa koskevan periaatteen ja huolenpitovelvoitteen rikkomista sekä ilmeistä arviointivirhettä

106    Kantajan mukaan hyvää hallintoa koskevan oikeuden mukaisesti perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan puolueetonta ja kohtuullista kohtelua koskeva oikeus. Henkilöstöasioissa, erityisesti silloin, kun on kyse julkisiin tehtäviin tai virkoihin nimittämisestä tai nimeämisestä, tästä periaatteesta on johdettu huolenpitovelvoite, joka merkitsee, että asiakirja-aineiston tarkastelussa ja a fortiori käytettäessä harkintavaltaa hallinnon on arvioitava objektiivisesti kaikkia tosiseikkoja, jotka sille on esitetty. Kantaja huomauttaa, että Euroopan unionin virkamiestuomioistuin on katsonut, että jättäessään käyttämättä rekrytointimenettelyssä konkreettisesti harkintavaltaansa ja jättäessään ottamatta huomioon – kantajan intressien mukaisesti – seikkoja, jotka koskevat yhtäältä rekrytointia koskevia sääntöjä ja toisaalta asianomaisen tutkintoja ja ansioita, ja jättäessään näin käyttämättä harkintavaltaansa konkreettisesti ja kaikki asiaa koskevat merkitykselliset seikat huomioon ottaen toimielin on jättänyt noudattamatta hyvää hallintoa koskevaa periaatetta ja huolenpitovelvoitettaan ja tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

107    Koska neuvoston päätös, jossa yksi ehdokkaista on valittu ja nimitetty kyseisen jäsenvaltion Euroopan syyttäjän tehtävään, voitiin tehdä vasta valintalautakunnan perustellun lausunnon saamisen jälkeen ja koska tämän lautakunnan tehtävänä oli asettaa ehdokkaat paremmuusjärjestykseen heidän pätevyytensä ja kokemuksensa perusteella, neuvoston olisi joka tapauksessa täytynyt perustella käsiteltävässä asiassa ehdokkaan valintaa ja hänen nimittämistään suorittamalla tehokkaasti ja konkreettisesti ehdokkaiden ansioiden vertailu, joka voitiin tehdä joko viittaamalla valintalautakunnan lausuntoon tai suorittamalla vertailu itse tämän lausunnon tietojen perusteella.

108    Kantaja väittää lisäksi, että neuvoston oli nojauduttava päätöksessään ansiovertailuun, joka perustui objektiivisiin tietoihin, eli vertailtava hakemuksia, jotka täyttivät Euroopan syyttäjän tehtävien hoitamiselle asetetut pätevyysvaatimukset. Kantaja katsoo, että – ottaen huomioon hänen ammatillisen kokemuksensa laajuus sekä talousrikosten tutkinnan ja syyttämisen että rikosasioiden oikeudellisen yhteistyön alalla – tällaisen ansiovertailun olisi pitänyt johtaa siihen, että neuvosto olisi todennut, että tämä kokemus oli suhteellisesti runsaampaa kuin nimitetyllä ehdokkaalla oleva kokemus, mikä ilmeni selvästi valintalautakunnan lausunnosta. Neuvosto ei kuitenkaan tehnyt tällaista ansiovertailua vaan tyytyi toistamaan seikat, jotka sisältyivät Belgian viranomaisten kirjallisiin perusteluihin, jotka koskivat valituksi tulleen ehdokkaan ansioita, vertailematta niitä muiden ehdokkaiden – muun muassa kantajan – ansioihin.

109    Kantaja moittii neuvostoa lisäksi siitä, että se asetti Belgian yleisten syyttäjien kollegion lausunnon etusijalle valintalautakunnan lausuntoon nähden ottamatta kantaa tämän jälkimmäisen lausunnon sisältöön ja perustelematta siitä poikkeamista.

110    Kantaja väittää lisäksi, että toteamusta, jonka mukaan yleisten syyttäjien kollegion ja liittovaltion syyttäjän kanta olisi perustunut muun muassa ehdokkaiden koko urakehityksen yleiseen arviointiin, ei ole tarkistettu asiakirja-aineistosta. Valintalautakunta on sitä vastoin kantajan mukaan nojautunut puolestaan arvioinnissaan erityisesti esitettyjen ehdokkaiden urakehitykseen, ja kantaja saattoi lisäksi vedota, kuten tämä lautakunta on korostanut lausunnossaan, merkittävään kokemukseen hallinnon alalla, mikä ei ollut tilanne Belgian kuningaskunnan nimeämän kahden muun ehdokkaan osalta.

111    Kantaja väittää lisäksi, että neuvoston vastineessa esittämää toteamusta, jonka mukaan neuvosto oli ”erityisesti arvostanut ehdokkaiden taitoja ja kokemusta, jotka liittyvät kriminaalipolitiikan täytäntöönpanon määrittelyyn ja koordinointiin jäsenvaltioiden kansallisella tasolla, mukaan lukien rikosasioiden oikeudellinen yhteistyö, ja kykyä vastata ylemmän tason koordinoinnista ja valvonnasta”, ei vahvisteta asiakirja-aineistossa eikä varsinkaan riidanalaisen päätöksen perusteluissa, eikä se ole omiaan oikeuttamaan nimitetyn ehdokkaan asettamista etusijalle ottaen huomioon kantajalla oleva suhteellisesti runsaampi kokemus näillä aloilla.

112    Kantaja väittää myös, että neuvoston väite, jonka mukaan ”se on todennut, että Belgian [kuningaskunnan] nimeämän kahden muun ehdokkaan osalta, joihin kantaja kuului, yleisten syyttäjien kollegio oli esittänyt varsin merkittäviä varaumia”, ei perustunut tosiasiallisesti asiakirja-aineistoon. Kantaja täsmentää, että lausunnon E kohdassa oli todettu hänen osaltaan, että ”hänen aikaisemmat ja nykyiset tehtävä[nsä] erityisesti talousrikollisuuden ja verorikosten torjunnassa sekä hänen kokemuksensa OCSC:n johdossa (eurooppalaiset – ARO – ja kansainväliset tehtävät – CARIN) ovat vahvuuksia Euroopan syyttäjän tehtävien hoitamiseksi Euroopan syyttäjänvirastossa.”

113    Kantaja huomauttaa lopuksi, että väite, joka sisältyy myös tämän saman lausunnon E kohtaan ja jonka mukaan hän ”ei ollut pystynyt vakuuttamaan [yleisten syyttäjien] kollegiota siitä, [että hänellä oli] riittävän selkeä näkemys tulevan Euroopan syyttäjänviraston ja sen jäsenvaltion syyttäjän tehtävistä”, oli asetettava asiayhteyteensä, koska se on peräisin nimenomaan yhdestä kansallisesta viranomaisesta, ja sitä on joka tapauksessa verrattava kantajan hakemuksen arviointiin, jonka valintalautakunta oli tehnyt perustellussa lausunnossaan.

114    Neuvosto ja Belgian kuningaskunta kiistävät kantajan väitteet.

115    On todettava, että kantaja moittii neuvostoa siitä, että se on nojautunut riidanalaisessa päätöksessä virheellisesti Belgian viranomaisten kirjallisiin perusteluihin sisältyviin seikkoihin, jotka tukivat valintalautakunnan esittämästä paremmuusjärjestyksestä poikkeamista, vaikka nämä seikat koskivat ainoastaan nimitetyn ehdokkaan ansioita eikä niihin sisältynyt tämän ehdokkaan ansioiden vertailua muihin ehdokkaisiin, joihin kantajan kuului. Kantajan mukaan hänen suhteellisesti runsaamman ammattikokemuksensa nimitettyyn ehdokkaaseen verrattuna olisi lisäksi pitänyt johtaa siihen, että neuvosto olisi katsonut, että hän oli paras ehdokas hoitamaan Euroopan syyttäjän tehtäviä.

116    On muistettava tältä osin, että toimielimellä on laaja harkintavalta arvioidessaan ja vertaillessaan avoimen toimen hakijoiden ansioita ja että tämä arviointi koskee paitsi asianomaisten henkilöiden ammatillista pätevyyttä ja ansioita, myös heidän luonnettaan, käyttäytymistään ja kaikkia henkilökohtaisia ominaisuuksiaan (ks. tuomio 3.2.2005, Mancini v. komissio, T-137/03, EU:T:2005:33, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

117    Näin on etenkin siinä tapauksessa, että avoimeen toimeen liittyy merkittävä vastuualue (tuomio 3.2.2005, Mancini v. komissio, T-137/03, EU:T:2005:33, 98 kohta).

118    On huomattava käsiteltävässä asiassa, että asetuksen 2017/1939 9 artiklan mukaan Euroopan syyttäjät yhdessä Euroopan syyttäjänviraston pääsyyttäjän kanssa muodostavat tämän viraston kollegion, joka on vastuussa strategisia asioita koskevista päätöksistä, kuten Euroopan syyttäjänviraston toiminnan painopisteiden ja tutkintaa sekä syytetoimia koskevien käytäntöjen määrittelystä (ks. tämän asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappale) sekä yleisistä kysymyksistä, joihin yksittäiset tapaukset antavat aihetta, erityisesti sen varmistamiseksi, että Euroopan syyttäjänviraston syytetoimet ovat johdonmukaisia, tehokkaita ja yhtenäisiä kaikkialla jäsenvaltioissa. Tämä kollegio hyväksyy Euroopan syyttäjänviraston sisäisen työjärjestyksen ja tekee muut päätökset, jotka koskevat sen sisäistä organisaatiota ja toimintaan liittyviä erilaisia hallinnollisia kysymyksiä.

119    Euroopan syyttäjillä on lisäksi asetuksen 2017/1939 12 artiklan 1, 3 ja 5 kohdan mukaisesti lukuisia velvollisuuksia. He valvovat erityisesti tutkintaa ja syytetoimia, joista kotijäsenvaltioissaan asiaa käsittelevät valtuutetut Euroopan syyttäjät ovat vastuussa. He voivat antaa ohjeita asiaa käsittelevälle valtuutetulle Euroopan syyttäjälle ja toimivat yhteyshenkilöinä ja tiedonvälityskanavina pysyvien jaostojen ja kotijäsenvaltioissaan toimivien valtuutettujen Euroopan syyttäjien välillä. He seuraavat myös Euroopan syyttäjänviraston tehtävien suorittamista omissa jäsenvaltioissaan – myös toimivaltaristiriitojen välttämiseksi kansallisten viranomaisten ja Euroopan syyttäjänviraston välillä. Toisin kuin valtuutetut Euroopan syyttäjät, Euroopan syyttäjät eivät ole vastuussa tutkinnasta, syytetoimista ja asian saattamisesta jäsenvaltioiden tuomioistuinten ratkaistavaksi.

120    Euroopan syyttäjänviraston on hoidettava myös – jäsenvaltioiden keskusviranomaisten tavoin – keskusviranomaisen tehtäviä yhteistyön tekemiseksi rikosasioita koskevien kansainvälisen yhteistyön eri välineiden nojalla asetuksen 2017/1939 104 artiklassa säädetyllä tavalla (ks. myös tämän asetuksen johdanto-osan 109 perustelukappale).

121    Tästä seuraa, että Euroopan syyttäjille kuuluu merkittävä vastuualue, minkä vahvistaa lisäksi heidän palkkaluokkansa AD 13, joka vastaa Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteen I mukaan neuvonantajan tai vastaavan tehtäviä. Euroopan syyttäjän tehtävä on siten asetettu johtajan (AD 15–AD 14) ja yksikönpäällikön tai vastaavan (AD 9–AD 14) tehtävien väliin.

122    Edellä 116 ja 117 kohdassa esitetyn oikeuskäytännön nojalla neuvostolla on näin ollen laaja harkintavalta arvioidessaan ja vertaillessaan jäsenvaltion Euroopan syyttäjän tehtävään nimettyjen ehdokkaiden ansioita.

123    Kantajan esittämiä väitteitä on näin ollen arvioitava ottaen huomioon neuvostolla oleva laaja harkintavalta.

124    Kantajan väitteen osalta, jonka mukaan neuvosto ei suorittanut Belgian kuningaskunnan nimeämän kolmen ehdokkaan välillä ansiovertailua vaan nojautui ainoastaan tämän jäsenvaltion esittämiin seikkoihin, jotka koskivat vain nimitetyn ehdokkaan ansioita, on todettava ensinnäkin, että Belgian viranomaiset ovat huomauttaneet 27.2.2020 päivätyissä kirjallisissa perusteluissaan neuvostolle, että [luottamuksellinen].

125    On huomattava lisäksi, että neuvosto on todennut 7.10.2020 päivätyssä kirjeessään ennen nimitetyn ehdokkaan ammatillisen kokemuksen yksityiskohtaista tarkastelua, että [luottamuksellinen].

126    On näin ollen todettava, että vaikka riidanalaisen päätöksen perustelut, sellaisina kuin ne ovat täydennettyinä 7.10.2020 päivätyssä kirjeessä, eivät sisällä kunkin Belgian kuningaskunnan nimeämän kolmen ehdokkaan ansioiden yksityiskohtaista vertailevaa arviointia, näistä perusteluista ilmenee kuitenkin, että neuvosto on katsonut, että nimitetyn ehdokkaan ansiot, jotka yksilöidään tässä kirjeessä, ovat paremmat kuin kahden muun ehdokkaan, joihin kantaja kuului.

127    Kantajan väite, jonka mukaan neuvosto ei olisi nojautunut riidanalaisessa päätöksessä Belgian kuningaskunnan Euroopan syyttäjän tehtävään nimeämän kolmen ehdokkaan väliseen ansiovertailuun, on näin ollen hylättävä.

128    Kantajan väitteen osalta, jonka mukaan neuvosto olisi virheellisesti nojautunut Belgian yleisten syyttäjien kollegion lausuntoon vertaamatta tätä lausuntoa valintalautakunnan lausuntoon, on toiseksi riittävää muistuttaa, kuten edellä 63 kohdassa on todettu, että valintalautakunnan Belgian kuningaskunnan nimeämien ehdokkaiden osalta laatima paremmuusjärjestys ei ollut luonteeltaan neuvostoa sitova.

129    Kantajan väitteen osalta, jonka mukaan neuvosto olisi virheellisesti todennut, että Belgian yleisten syyttäjien kollegio esitti häntä koskevia varsin merkittäviä varaumia, on todettava kolmanneksi, että tämän kollegion lausunto sisältää tosiasiallisesti seuraavan myönteisen arvioinnin: ”[kantajan] aikaisemmat ja nykyiset tehtävät erityisesti talousrikollisuuden ja verorikosten torjunnassa sekä hänen kokemuksensa OCSC:n johdossa (eurooppalaiset – ARO – ja kansainväliset tehtävät – CARIN) ovat vahvuuksia Euroopan syyttäjän tehtävien hoitamiseksi Euroopan syyttäjänvirastossa”. Samassa lausunnossa kuitenkin todetaan, että ”[kantaja] ei ollut pystynyt vakuuttamaan [yleisten syyttäjien] kollegiota siitä, [että hänellä oli] riittävän selkeä näkemys tulevan Euroopan syyttäjänviraston ja sen jäsenvaltion syyttäjän tehtävistä”. On myös korostettava, että lausuntonsa päätelmissä yleisten syyttäjien kollegio antoi ”varauksellinen lausunnon Euroopan syyttäjän toimikauden osalta (asteikolla erittäin myönteinen – myönteinen – varauksellinen – kielteinen)”. Neuvosto ei näin ollen tehnyt virhettä todetessaan 7.10.2017 päivätyssä kirjeessään, että yleisten syyttäjien kollegio oli esittänyt merkittäviä varaumia kantajan Euroopan syyttäjän tehtävää koskevan hakemuksen osalta.

130    Kantajan väitteen osalta, jonka mukaan hänen ammatillinen kokemuksensa oli runsaampi kuin nimitetyllä ehdokkaalla, on todettava neljänneksi, kuten neuvoston 7.10.2020 päivätystä kirjeestä ilmenee, että [luottamuksellinen]. Kun otetaan huomioon neuvoston laaja harkintavalta tässä tilanteessa, se, että kantajalla oli runsaampi ammatillinen kokemus näillä aloilla kuin nimitetyllä ehdokkaalla – olettaen, että tämä on näytetty toteen –, ei ole omiaan osoittamaan, että neuvosto olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

131    Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei kantaja ole osoittanut, että neuvosto olisi käsiteltävässä asiassa ylittänyt laajan harkintavaltansa rajat valitessaan ja nimittäessään van den Bergen Euroopan syyttäjäksi.

132    On lisäksi huomautettava, kuten neuvosto on tehnyt, että kantaja nojautuu väitteissään, joilla pyritään osoittamaan, että hyvän hallinnon periaatetta ja huolenpitovelvoitetta on väitetysti loukattu, olettamaan, jonka mukaan kantajan hakemus Euroopan syyttäjän tehtävään olisi väistämättä hyväksytty, jos neuvosto olisi noudattanut käsiteltävässä asiassa näistä periaatteista johtuvia velvollisuuksia. On kuitenkin todettava, että tällaiset väitteet ovat päällekkäisiä kantajan toisen kanneperusteen, joka koskee perusteluvelvollisuuden rikkomista, ja käsiteltävän kanneperusteen, siltä osin kuin se koskee ilmeistä arviointivirhettä, yhteydessä esittämien väitteiden kanssa, jotka on jo hylätty.

133    Tässä tilanteessa kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

134    Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

135    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, hän vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut viimeksi mainitun vaatimusten mukaisesti.

136    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Belgian kuningaskunta vastaa näin ollen omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Jean-Michel Verelst vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)      Belgian kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Costeira

Kancheva

Perišin

Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä tammikuuta 2022.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.


1 Luottamukselliset tiedot poistettu.