UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
25 päivänä helmikuuta 2021 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – SEUT 102 artikla – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Euroopan komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välinen toimivallan jako – Asetus (EY) N:o 1/2003 – 11 artiklan 6 kohta – Kansallisten kilpailuviranomaisten toimivallan menettäminen – Ne bis in idem ‑periaate – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla
Asiassa C‑857/19,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Najvyšší súd Slovenskej republiky (ylin tuomioistuin, Slovakia) on esittänyt 12.11.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 26.11.2019, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Slovak Telekom a.s.
vastaan
Protimonopolný úrad Slovenskej republiky,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. Wahl, kolmannen jaoston puheenjohtaja A. Prechal (esittelevä tuomari) ja tuomari J. Passer,
julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Slovak Telekom a.s., edustajanaan J. Hajdúch, advokát,
– Protimonopolný úrad Slovenskej republiky, asiamiehenään T. Menyhart,
– Slovakian hallitus, asiamiehenään B. Ricziová,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan S. Fiorentino, avvocato dello Stato,
– Euroopan komissio, asiamiehinään M. Farley, R. Lindenthal ja L. Wildpanner,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 50 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Slovak Telekom a.s. (jäljempänä ST) ja Protimonopolný úrad Slovenskej republiky (Slovakian monopolien vastainen virasto, jäljempänä Slovakian kilpailuviranomainen) ja jossa on kyse sellaisen päätöksen lainmukaisuudesta, jolla ST:lle määrättiin sakko tämän määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä SEUT 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kun se sovelsi televiestinnän vähittäismarkkinoilla ja yhteenliittämisen tukkumarkkinoilla hintoja, jotka johtivat hintaruuviin.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Asetus N:o 1/2003
3 Asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 6, 8 ja 17 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”(6) [Unionin] kilpailusääntöjen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi kansallisten kilpailuviranomaisten osallistumista siihen on lisättävä. Tätä varten niillä on oltava valtuudet soveltaa [unionin] oikeutta.
– –
(8) [Unionin] kilpailusääntöjen tehokkaan täytäntöönpanon ja tähän asetukseen sisältyvän yhteistyömekanismin asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet on velvoitettava soveltamaan myös [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklaa, kun ne soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä sopimuksiin ja käytäntöihin, jotka voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. – –
– –
(17) Sekä kilpailusääntöjen johdonmukaisen soveltamisen takaamiseksi että verkoston parhaan mahdollisen hallinnoinnin varmistamiseksi on välttämätöntä säilyttää sääntö, jonka mukaan jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset lopettavat ilman eri toimenpiteitä asian käsittelyn, jos komissio aloittaa oman menettelynsä. Jos jäsenvaltion kilpailuviranomainen on aloittanut asian käsittelyn ja komissio aikoo aloittaa oman menettelynsä, komission on pyrittävä aloittamaan se mahdollisimman pian. Ennen menettelyn aloittamista komission on kuultava kyseistä kansallista viranomaista.”
4 Asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 1 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset soveltavat [unionin] kilpailusääntöjä tiiviissä yhteistyössä.
– –
6. Kun komissio aloittaa III luvun nojalla tehtävään päätökseen tähtäävän menettelyn, jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan määräysten soveltamiseen. Jos jäsenvaltion kilpailuviranomainen käsittelee jo asiaa, komissio aloittaa menettelyn vasta neuvoteltuaan kyseisen kansallisen kilpailuviranomaisen kanssa.”
5 Asetuksen N:o 1/2003 35 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”3. Edellä 11 artiklan 6 kohdan vaikutukset koskevat kyseisiä jäsenvaltioiden nimeämiä viranomaisia, mukaan lukien tuomioistuimet, jotka suorittavat 5 artiklassa tarkoitettujen eri päätösten valmisteluun ja tekemiseen liittyviä toimia. 11 artiklan 6 kohdan vaikutukset eivät ulotu tuomioistuimiin silloin, kun ne toimivat muutoksenhakutuomioistuimina 5 artiklassa tarkoitettujen eri päätösten osalta.
4. Sen estämättä, mitä 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltioissa, joissa viranomainen tiettyjen 5 artiklassa tarkoitettujen eri päätösten hyväksymistä varten tekee jonkin asian käsittelemisestä esityksen oikeusviranomaiselle, joka on erillinen ja muu kuin esityksen tehnyt viranomainen, ja edellyttäen että tämän kohda[n] vaatimukset täyttyvät, 11 artiklan 6 kohdan vaikutukset koskevat ainoastaan kyseisessä asiassa esityksen tehnyttä viranomaista, jonka on peruttava oikeusviranomaiselle tekemänsä esitys silloin, kun komissio aloittaa menettelyn, ja tämä peruuttaminen lopettaa tosiasiallisesti kansallisen menettelyn.”
Asetus N:o 773/2004
6 [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (EUVL 2004, L 123, s. 18), sellaisena kuin se on muutettuna 30.6.2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 622/2008 (EUVL 2008, L 171, s. 3) (jäljempänä asetus N:o 773/2004), 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Komissio voi päättää päätöksen tekemistä koskevan menettelyn aloittamisesta asetuksen (EY) N:o 1/2003 III luvun mukaisesti milloin tahansa, mutta viimeistään sinä päivänä, jona se esittää mainitun asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ennakkoarvioinnin, antaa väitetiedoksiannon tai pyytää osapuolia ilmoittamaan halukkuudestaan sovintoon tähtääviin keskusteluihin, tai sinä päivänä, jona mainitun asetuksen 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ilmoitus julkaistaan, riippuen siitä, kumpi päivämäärä on aikaisempi.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
7 Slovakian kilpailuviranomainen aloitti 26.9.2005 ST:hen kohdistuvan menettelyn määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä SEUT 102 artiklan nojalla. Tämän menettelyn aloittamisesta ilmoitettiin Euroopan komissiolle ja muille jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille lokakuussa 2005. Slovakian kilpailuviranomainen toimitti lokakuussa 2007 komissiolle päätösluonnoksen, jossa todettiin ST:n käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa.
8 Slovakian kilpailuviranomainen teki 21.12.2007 päätöksen, jossa se totesi ST:n käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa.
9 Komissio esitti 13.6.2008 ST:n kilpailijoille tietojensaantipyyntöjä ST:n tietyistä kaupallisista menettelytavoista.
10 Komissio teki 13.–15.1.2009 yhteistyössä Slovakian kilpailuviranomaisen kanssa tarkastuksen ST:n tiloihin ilman ennakkoilmoitusta.
11 Komissio päätti 8.4.2009 aloittaa asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa ja asetuksen N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn ST:tä kohtaan (jäljempänä 8.4.2009 tehty komission päätös). Komissio täsmensi tässä päätöksessä kyseessä olevan menettelyn koskevan muun muassa sitä, että ST mahdollisesti kieltäytyi tarjoamasta eriytettyä käyttöoikeutta tilaajayhteyksiinsä ja muihin tukkutason laajakaistayhteyspalveluihin, sekä hintaruuvikäytäntöä, joka koskee tilaajayhteyden tukkutason käyttöoikeutta, muita tukkutason laajakaistayhteyspalveluja ja vähittäistason käyttöoikeuspalveluja Slovakiassa.
12 Rada Protimonopolného úradu Slovenskej republiky (Slovakian monopolien vastaisen viraston neuvosto) muutti 9.4.2009 Slovakian kilpailuviranomaisen 21.12.2007 tekemää päätöstä (jäljempänä 9.4.2009 tehty päätös). Se määräsi kyseisessä päätöksessä ST:lle 525 800 000 Slovakian korunan (SKK) (17 453 362,54 euroa) suuruisen sakon sillä perusteella, että ST oli käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa ottaessaan käyttöön hintaruuvistrategian televiestinnän vähittäispalveluhintojen ja yhteenliittämisen tukkupalveluhintojen välillä. Kyseisen neuvoston mukaan nämä rikkomiset tapahtuivat kyseessä olevista vähittäispalveluista riippuen eri ajanjaksoina ajalla – kattaen pisimmän rikkomisen – 1.5.2001–9.4.2009, jona ajankohtana mainittu neuvosto teki päätöksensä.
13 ST nosti 9.4.2009 tehdystä päätöksestä kanteen Krajský súd v Bratislavessa (Bratislavan alueellinen tuomioistuin, Slovakia) ja vetosi muun muassa siihen, että mainitun päätöksen antamiseen toimivaltainen viranomainen oli Telekomunikačný úrad Slovenskej republiky (Slovakian televiestintävirasto) eikä Slovakian kilpailuviranomainen. Krajský súd v Bratislave kumosi 11.1.2012 antamallaan tuomiolla 9.4.2009 tehdyn päätöksen. Slovakian kilpailuviranomainen teki tästä kassaatiovalituksen Najvyšší súd Slovenskej republikylle (ylin tuomioistuin, Slovakia). Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kumosi 11.2.2014 antamallaan määräyksellä Krajský súd v Bratislaven 11.1.2012 antaman tuomion ja palautti asian viimeksi mainittuun tuomioistuimeen.
14 Komissio laati 7.5.2012 väitetiedoksiannon, jonka se lähetti ST:lle samana päivänä.
15 Komissio antoi 15.10.2014 päätöksen C(2014) 7465 final SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39523 – Slovak Telekom). Komissio katsoi päätöksessä C(2014) 7465, että Deutsche Telekom AG:stä ja ST:stä muodostuva yritys oli syyllistynyt ajalla 12.8.2005–31.12.2010 yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun SEUT 102 artiklan rikkomiseen, joka muodostui lähinnä hintaruuvista ja sellaisen strategian käyttöön ottamisesta, jolla kieltäydyttiin myöntämästä käyttöoikeutta ST:n tilaajayhteyksiin.
16 Krajský súd v Bratislave antoi asian palauttamisesta 11.2.2014 annetun määräyksen seurauksena 21.6.2017 toisen tuomion, jolla se hylkäsi ST:n kanteen. ST valitti tästä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.
17 Viimeksi mainittu tuomioistuin kehotti ST:tä ja Slovakian kilpailuviranomaista esittämään huomautuksensa ne bis in idem ‑periaatteen noudattamisesta, kun otetaan huomioon, että kyseinen viranomainen ja komissio olivat todenneet ST:n käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa hintaruuvin muodossa ajalla 12.8.2005–21.12.2007.
18 Näistä huomautuksista kävi ilmi, että ST ja Slovakian kilpailuviranomainen olivat eri mieltä ne bis in idem ‑periaatteen loukkaamisesta, siitä, ettei Najvyšší súd Slovenskej republiky yhtynyt näkemykseen, jonka mukaan Slovakian kilpailuviranomainen ja komissio olivat päätöksissään tarkastelleet eri tuotteita, ja siitä, että kyseinen tuomioistuin katsoi kyseessä olevan asian eroavan asiasta, jossa unionin tuomioistuin antoi 3.4.2019 tuomion Powszechny Zakład Ubezpieczeń na Życie (C‑617/17, EU:C:2019:283).
19 Najvyšší súd Slovenskej republiky on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Tarkoittaako [asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä virkkeessä oleva] ilmaisu ’jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan määräysten soveltamiseen’, että jäsenvaltioiden viranomaiset menettävät oikeutensa soveltaa [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan määräyksiä?
2) Sovelletaanko perusoikeuskirjan 50 artiklaa (kielto tuomita ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta) myös SEUT 102 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeviin hallinnollisiin rikkomuksiin, joista komissio ja jäsenvaltion viranomainen ovat erikseen ja itsenäisesti määränneet seuraamukset käyttäessään toimivaltaansa asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan nojalla?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa, kun komissio aloittaa menettelyn näiden määräysten rikkomisen toteavan päätöksen tekemiseksi.
21 Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 3.10.2019, Wasserleitungsverband Nördliches Burgenland ym., C‑197/18, EU:C:2019:824, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
22 Asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen sanamuodon mukaan jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan määräysten soveltamiseen, kun komissio aloittaa menettelyn tehdäkseen jonkin kyseisen asetuksen III luvussa määritellyn päätöksen, jonka tarkoituksena on todeta SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkominen, määrätä kyseiset yritykset lopettamaan mainitut rikkomiset, päättää välitoimenpiteistä, kun tällaiset rikkomiset on ensi näkemältä todettavissa, määrätä yritysten antamien sitoumusten noudattaminen velvoittavaksi tai todeta, ettei SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa voida soveltaa.
23 Asetuksen N:o 1/2003 35 artiklan mukaan sen 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä virkkeessä käytetyllä ilmaisulla ”jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset” viitataan jäsenvaltioiden nimeämiin hallinto- tai oikeusviranomaisiin, jotka valmistelevat ja tekevät SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamista koskevia päätöksiä, joissa määrätään lopettamaan rikkominen tai päätetään välitoimenpiteistä taikka joilla hyväksytään sitoumuksia tai määrätään sakkoja, uhkasakkoja taikka muita niiden kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä seuraamuksia.
24 Asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa säädettyä toimivallan menettämistä ei kuitenkaan sovelleta jäsenvaltioiden tuomioistuimiin, kun ne toimivat muutoksenhakutuomioistuimina mainittujen päätösten osalta. Sitä sovelletaan sitä vastoin niissä tapauksissa, joissa viranomainen tekee sovellettavan kansallisen oikeuden nojalla jonkin asian käsittelemisestä esityksen oikeusviranomaiselle, joka on erillinen ja muu kuin esityksen tehnyt viranomainen. Tällöin esityksen tehneen viranomaisen on asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan edellytysten täyttyessä peruttava oikeusviranomaiselle tekemänsä esitys ja lopetettava kansallinen menettely.
25 Asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä virkkeessä olevaa ilmaisua, jossa viitataan komission aloittamaan menettelyyn, ei puolestaan ole määritelty kyseisessä asetuksessa eikä asetuksessa N:o 773/2004.
26 Oikeuskäytännössä on jo kuitenkin todettu 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 ([SEUT 101 ja SEUT 102] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204), jonka seuraaja asetus N:o 1/2003 on, 9 artiklassa käytetystä menettelyyn ryhtymisen käsitteestä, että tällä käsitteellä tarkoitetaan komission viranomaistoimenpidettä, jolla se ilmaisee aikomuksensa tehdä päätös ensiksi mainitun asetuksen nojalla (ks. vastaavasti tuomio 6.2.1973, Brasserie de Haecht, 48/72, EU:C:1973:11, 16 kohta).
27 Analogisesti tämän käsitteen kanssa asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä virkkeessä olevaa ilmaisua, jossa viitataan komission aloittamaan menettelyyn, on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan muodollisesti komission toimea, jolla tämä ilmoittaa yritykselle aikomuksensa aloittaa menettely jonkin kyseisen asetuksen III luvussa tarkoitetun päätöksen tekemiseksi. Tämä toimi on toteutettava asetuksen N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.
28 Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että komission aloittamaa menettelyä koskevalla ilmaisulla rajataan sisällöllisesti se, miten laajasti jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa komission hyväksi. Asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun toimivallan menetyksen on jo nimittäin todettu koskevan komission aloittaman menettelyn kohteena olevia tekoja (ks. vastaavasti määräys 29.1.2020, Silgan Closures ja Silgan Holdings v. komissio, C‑418/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:43, 73 ja 75 kohta).
29 Näin ollen toimessa, jolla komissio ilmoittaa yritykselle aikomuksestaan aloittaa menettely jonkin kyseisen asetuksen III luvussa tarkoitetun päätöksen tekemiseksi, on täsmennettävä ne SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan oletetut rikkomiset, joihin yksi tai useampi yritys on syyllistynyt yhtenä tai useampana ajanjaksona yksillä tai useammilla tuotemarkkinoilla ja yksillä tai useammilla maantieteellisillä markkinoilla, joita kyseinen toimi koskee.
30 Tästä seuraa, että kun komissio aloittaa asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla menettelyn yhtä tai useampaa yritystä kohtaan SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan oletetun rikkomisen vuoksi, jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa ryhtyä toimenpiteisiin samoja yrityksiä kohtaan samojen oletettavasti kilpailunvastaisten käytäntöjen osalta samoilla tuotemarkkinoilla ja samoilla maantieteellisillä markkinoilla samana tai samoina ajanjaksoina.
31 Asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan asiayhteys tukee tällaista tulkintaa kyseisen artiklan 6 kohdan ensimmäisestä virkkeestä. Artikla kuuluu nimittäin kyseisen asetuksen IV lukuun, joka koskee komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välistä yhteistyötä. Kyseiseen lukuun kuuluvassa asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset soveltavat unionin kilpailusääntöjä tiiviissä yhteistyössä. Tässä tarkoituksessa saman asetuksen 11 artiklan 6 kohdassa ei säädetä ainoastaan, että kun komissio aloittaa asetuksen N:o 1/2003 III luvun nojalla tehtävään päätökseen tähtäävän menettelyn, jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan määräysten soveltamiseen, vaan siinä säädetään myös, että jos jäsenvaltion kilpailuviranomainen käsittelee jo asiaa, komissio aloittaa menettelyn vasta neuvoteltuaan kyseisen kansallisen kilpailuviranomaisen kanssa.
32 Viimein on niin, että asetuksen N:o 1/2003 tavoite tukee mainittua tulkintaa kyseisen asetuksen 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisestä virkkeestä. Kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan kuudennesta ja kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, asetuksen tarkoituksena on varmistaa unionin kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen antamalla jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille valtuudet soveltaa unionin kilpailuoikeutta rinnakkain komission kanssa. Kilpailusääntöjen rinnakkainen soveltaminen on kuitenkin toteutettava myös johdonmukaisesti ja varmistaen näiden sääntöjen täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten verkoston paras mahdollinen hallinnointi. Kuten saman asetuksen johdanto-osan 17 perustelukappaleessa todetaan, juuri viimeksi mainittujen tavoitteiden takaamiseksi on säädetty, että kansallisten kilpailuviranomaisten on lopetettava asian käsittely komission hyväksi, jos tämä aloittaa menettelyn. Kilpailusääntöjen rinnakkaista soveltamista ei myöskään voida toteuttaa yritysten kustannuksella. Sillä, että kansalliset kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa, voidaan suojata yrityksiä kyseisten viranomaisten ja komission vireille panemilta rinnakkaisilta menettelyiltä (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 18 kohta ja määräys 29.1.2020, Silgan Closures ja Silgan Holdings v. komissio, C‑418/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:43, 73 kohta).
33 Tästä seuraa nyt käsiteltävässä asiassa, että koska Slovakian kilpailuviranomaisen 26.9.2005 aloittama ST:hen kohdistuva menettely oli asetuksen N:o 1/2003 35 artiklassa tarkoitetulla tavalla jäsenvaltion kilpailuviranomaisen aloittama, merkitsi komission 8.4.2009 tekemä päätös aloittaa asetuksen N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti ST:hen kohdistuva menettely sitä, että kyseinen viranomainen menetti asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla toimivaltansa SEUT 102 artiklan soveltamiseen ainoastaan siltä osin kuin mainittu päätös koski samoja ST:n oletettavasti toteuttamia kilpailunvastaisia menettelytapoja samoilla tuotemarkkinoilla ja samoilla maantieteellisillä markkinoilla samana ajanjaksona tai samoina ajanjaksoina kuin ne, joita kyseisessä viranomaisessa vireillä oleva menettely jo koskee.
34 Sen määrittämiseksi, onko asia näin, on muistutettava, että vaikka komission 8.4.2009 tekemän päätöksen ulottuvuuden tulkinta kuuluu unionin tuomioistuimelle (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2018, Western Sahara Campaign UK, C‑266/16, EU:C:2018:118, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida pääasian kantajan riitauttaman kaltaisen kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksen ulottuvuus. Unionin tuomioistuin, jonka tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisiä vastauksia ennakkoratkaisumenettelyssä, on kuitenkin toimivaltainen antamaan pääasian asiakirja-aineiston sekä sille esitettyjen kirjallisten ja suullisten huomautusten perusteella ohjeita, joiden avulla kansallinen tuomioistuin voi antaa ratkaisunsa sen käsiteltäväksi saatetussa konkreettisessa asiassa (ks. vastaavasti tuomio 24.9.2020, YS (Ylemmän henkilöstön ammatilliset lisäeläkkeet), C‑223/19, EU:C:2020:753, 58 kohta).
35 Kuten 8.4.2009 tehdystä komission päätöksestä ilmenee, komissio aloitti ST:hen kohdistuvan menettelyn oletettavasta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä tukkutason laajakaistayhteyspalvelujen – kuten eriytetyn tilaajayhteyden käyttöoikeuden tukkutason tarjonnan – markkinoilla. Komissio totesi päätöksessään etenkin, että tarkasteltavana olevat ja oletettavasti väärinkäyttöä merkitsevät menettelytavat liittyivät hintaruuviin, joka koski eriytetyn tilaajayhteyden ja muiden laajakaistayhteyspalvelujen tukkutason käyttöoikeutta sekä vastaavia vähittäispalveluja Slovakiassa.
36 Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy sitä vastoin ilmi, että menettely Slovakian kilpailuviranomaisessa koski ST:n oletetusti toteuttamaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä puhelinpalvelujen ja soittoyhteyttä käyttävien hitaiden internetyhteyspalveluiden tukku- ja vähittäismarkkinoilla.
37 Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkastuksesta muuta johdu, näiden seikkojen perusteella on ilmeistä, että komission ja Slovakian kilpailuviranomaisen ST:hen kohdistamien menettelyjen kohteena oli ST:n määräävän markkina-aseman oletettu väärinkäyttö eri tuotemarkkinoilla.
38 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäistä virkettä on tulkittava niin, että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa, kun komissio aloittaa menettelyn näiden määräysten rikkomisen toteavan päätöksen tekemiseksi, mikäli tämä muodollinen toimi koskee saman yrityksen tai samojen yritysten samoilla tuotemarkkinoilla ja samoilla maantieteellisillä markkinoilla toteuttamia samoja oletettuja SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkomisia samana tai samoina ajanjaksoina kuin ne, joita kyseisten viranomaisten aikaisemmin aloittamat menettelyt koskevat.
Toinen kysymys
39 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta tulkittava siten, että sitä sovelletaan SEUT 102 artiklassa tarkoitetun määräävän markkina-aseman väärinkäytön kaltaisiin kilpailuoikeuden rikkomisiin silloin, kun komissio ja jäsenvaltion kilpailuviranomainen määräävät niistä erikseen ja itsenäisesti seuraamuksia käyttäessään asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan mukaista toimivaltaansa.
40 Tältä osin on todettava, että ne bis in idem ‑periaate on yksi unionin oikeuden perusperiaatteista (tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, EU:C:2002:582, 59 kohta). Tämä periaate on vahvistettu myös perusoikeuskirjan 50 artiklassa rikosoikeudellisten menettelyjen ja seuraamusten osalta.
41 Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kilpailuoikeudellisissa menettelyissä, joiden tarkoituksena on sakkojen määrääminen, on noudatettava ne bis in idem ‑periaatetta. Mainittu periaate estää siten toteamasta uudelleen, että yritys on syyllistynyt sellaiseen kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, tai ryhtymästä sitä kohtaan uudelleen toimenpiteisiin sellaisen kilpailunvastaisen käyttäytymisen perusteella, josta sille on jo määrätty seuraamus tai jonka osalta on todettu, että se ei ole vastuussa siitä, sellaisella aiemmalla ratkaisulla, johon ei enää voida hakea muutosta (tuomio 14.2.2012, Toshiba Corporation ym., C‑17/10, EU:C:2012:72, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
42 Tästä seuraa, että ne bis in idem ‑periaatteen soveltamiselle kilpailuoikeudellisissa menettelyissä on kaksi edellytystä, eli yhtäältä se, että on olemassa aikaisempi lopullinen ratkaisu (bis-edellytys), ja toisaalta se, että aikaisempi ratkaisu ja sen jälkeiset menettelyt tai ratkaisut koskevat samaa kilpailunvastaista käyttäytymistä (idem-edellytys).
43 Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, idem-edellytyksen täyttyminen puolestaan edellyttää kolmen edellytyksen täyttymistä: teon, sääntöjen rikkojan ja suojellun oikeudellisen intressin on oltava samat (ks. vastaavasti tuomio 14.2.2012, Toshiba Corporation ym., C‑17/10, EU:C:2012:72, 97 kohta). Ne bis in idem ‑periaatteen mukaan seuraamusten määrääminen samalle henkilölle useamman kuin yhden kerran samasta lainvastaisesta käyttäytymisestä saman oikeushyvän suojelemiseksi on siten kiellettyä (tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 338 kohta).
44 Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan voida soveltaa ne bis in idem ‑periaatetta.
45 Mikäli Slovakian kilpailuviranomaisen ja komission toteuttamat menettelyt ja niiden seurauksena tehdyt päätökset koskevat kilpailunvastaisia menettelytapoja eri tuotemarkkinoilla, kuten tämän tuomion 37 kohdasta ilmenee, ne bis in idem ‑periaatetta ei nimittäin voida soveltaa, koska tekojen samuuden edellytys ei täyty eikä täten idem-edellytys täyty.
46 Tältä osin on huomattava, että komissio totesi 15.10.2014 tekemässään päätöksessä muun muassa ST:n syyllistyneen määräävään markkina-aseman väärinkäyttöön, joka muodostui hintaruuvista tilaajayhteyden eriytetyn käyttöoikeuden tukkumarkkinoilla ja kiinteästä sijaintipaikasta tarjottavien laajakaistapalvelujen vähittäismassamarkkinoilla Slovakiassa, kun taas unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkastuksesta muuta johdu, että Slovakian kilpailuviranomainen totesi ST:n syyllistyneen määräävän markkina‑aseman väärinkäyttöön, joka muodostui yhtäältä hintaruuvista puhelinpalvelujen tarjonnan markkinoilla ja yhteenliittämisen tukkumarkkinoilla osana ST:n yleisen verkon kiinteästä sijaintipaikasta tarjottavan nousevan ja laskevan puhelinliikenteen markkinoita ja toisaalta hintaruuvista hitaiden internetyhteyspalvelujen markkinoilla ja merkityksellisillä yhteenliittämisen tukkumarkkinoilla eli tarjottaessa tukkutasolla valintayhteys analogisen liittymän kautta ja digitaalisen monipalveluverkon (ISDN) liittymän kautta ST:n yleisen puhelinverkon kiinteästä sijaintipaikasta. Näin ollen on ilmeistä, etteivät mainitut väärinkäytökset koske samoja tuotemarkkinoita.
47 Jos kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamassa tarkastuksessa ilmenisi, että Slovakian kilpailuviranomaisen toteuttaman menettelyn ja sen päätteeksi tehdyn päätöksen kohteena ovat ST:n toteuttamat samat kilpailunvastaiset menettelytavat samoilla tuotemarkkinoilla ja samoilla maantieteellisillä markkinoilla samalla ajanjaksolla kuin ne, joita komission päätös koskee, minkä johdosta idem-edellytys täyttyisi, ne bis in idem ‑periaatetta ei sovellettaisi siltikään, koska bis-edellytys ei täyttyisi. Kuten tämän tuomion 30 kohdassa on todettu, tällaisessa tilanteessa olisi nimittäin katsottava, että Slovakian kilpailuviranomainen on menettänyt asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla toimivaltansa soveltaa SEUT 102 artiklaa käsiteltävässä asiassa.
48 Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta on tulkittava siten, että sitä sovelletaan SEUT 102 artiklassa tarkoitetun määräävän markkina-aseman väärinkäytön kaltaisiin kilpailuoikeuden rikkomisiin ja että se estää toteamasta uudelleen, että yritys on syyllistynyt sellaiseen kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, tai ryhtymästä yritystä kohtaan uudelleen toimenpiteisiin sellaisen kilpailunvastaisen käyttäytymisen perusteella, josta sille on jo määrätty seuraamus tai jonka osalta on todettu, että se ei ole vastuussa siitä, sellaisella aiemmalla ratkaisulla, johon ei enää voida hakea muutosta. Tätä periaatetta ei sitä vastoin sovelleta silloin, kun jäsenvaltion kilpailuviranomainen ja komissio ovat erikseen ja itsenäisesti ryhtyneet toimenpiteisiin yritystä kohtaan ja määränneet tälle seuraamuksia SEUT 102 artiklan rikkomisista eri tuotemarkkinoilla tai eri maantieteellisillä markkinoilla tai kun jäsenvaltion kilpailuviranomainen on menettänyt toimivaltansa asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla.
Oikeudenkäyntikulut
49 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäistä virkettä on tulkittava niin, että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa soveltaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa, kun Euroopan komissio aloittaa menettelyn näiden määräysten rikkomisen toteavan päätöksen tekemiseksi, mikäli tämä muodollinen toimi koskee saman yrityksen tai samojen yritysten samoilla tuotemarkkinoilla ja samoilla maantieteellisillä markkinoilla toteuttamia samoja oletettuja SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkomisia samana tai samoina ajanjaksoina kuin ne, joita kyseisten viranomaisten aikaisemmin aloittamat menettelyt koskevat.
2) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta on tulkittava siten, että sitä sovelletaan SEUT 102 artiklassa tarkoitetun määräävän markkina-aseman väärinkäytön kaltaisiin kilpailuoikeuden rikkomisiin ja että se estää toteamasta uudelleen, että yritys on syyllistynyt sellaiseen kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, tai ryhtymästä yritystä kohtaan uudelleen toimenpiteisiin sellaisen kilpailunvastaisen käyttäytymisen perusteella, josta sille on jo määrätty seuraamus tai jonka osalta on todettu, että se ei ole vastuussa siitä, sellaisella aiemmalla ratkaisulla, johon ei enää voida hakea muutosta. Tätä periaatetta ei sitä vastoin sovelleta silloin, kun jäsenvaltion kilpailuviranomainen ja Euroopan komissio ovat erikseen ja itsenäisesti ryhtyneet toimenpiteisiin yritystä kohtaan ja määränneet tälle seuraamuksia SEUT 102 artiklan rikkomisista eri tuotemarkkinoilla tai eri maantieteellisillä markkinoilla tai kun jäsenvaltion kilpailuviranomainen on menettänyt toimivaltansa asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla.
Allekirjoitukset