Asia T-612/17
Google LLC, aikaisemmin Google Inc.,
ja
Alphabet, Inc.
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu yhdeksäs jaosto) 10.11.2021
Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Tuotteiden yleinen hakupalvelu ja erikoistunut hakupalvelu internetissä – Päätös, jolla todetaan SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkominen – Vipuvaikutukseen perustuva väärinkäyttö – Laatukilpailu tai kilpailunvastainen menettelytapa – Määräävässä asemassa olevan yrityksen sellaisten palvelujen käytön ehdot kilpailijoille, joita ei tosiasiassa voida korvata – Määräävässä asemassa olevan yrityksen oman erikoistuneen hakupalvelun tulosten sijoittaminen houkuttelevammin – Vaikutukset – Puuttuva tarve luoda tosiseikkojen vastainen hahmotelma – Objektiivisten oikeuttamisperusteiden puuttuminen – Mahdollisuus määrätä sakko tiettyjen olosuhteiden perusteella – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat – Täysi harkintavalta
1. Kumoamiskanne – Laillisuusvalvonta – Perusteet – Komission kilpailuasioissa tekemät päätökset – Huomioon otettavat seikat – Riidanalaista päätöstä edeltävät ja sen jälkeiset seikat – Seikkojen, jotka on esitetty hallinnollisen menettelyn yhteydessä tai ensimmäistä kertaa kumoamiskanteen yhteydessä, kuuluminen huomioon otettaviin seikkoihin
(SEUT 101, SEUT 102, SEUT 261 ja SEUT 263 artikla)
(ks. 129–131 kohta)
2. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Kilpailualaa koskeva menettely – Sovellettavuus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta)
(ks. 132 kohta)
3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jolla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Todistustaakan laajuus – Päätös, joka perustuu riittäviin todisteisiin rikkomisen olemassaolosta – Kilpailusääntöjen rikkomisen kiistävien yritysten todistusvelvollisuudet
(SEUT 102 artikla)
(ks. 133, 134 kohta)
4. Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Hallinnollisen toimen perustelujen tulkitseminen – Rajat
(SEUT 263 ja SEUT 264 artikla)
(ks. 135 kohta)
5. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Objektiivinen käsite, jolla tarkoitetaan toimintaa, joka vaikuttaa markkinoiden rakenteeseen ja joka estää kilpailun säilymisen tai kehittymisen – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen velvollisuudet – Kilpaileminen ainoastaan laatukilpailussa käytettävillä keinoilla
(SEUT 102 artikla)
(ks. 150–157 kohta)
6. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Vipuvaikutus – Määräävä asema internetin yleisten hakupalvelujen markkinoilla – Menettelytavat, joilla suositaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tuotevertailuvälinettä ja asetetaan kilpailevat tuotevertailuvälineet epäsuotuisaan asemaan – Kohtuuttomuus – Arviointiperuste – Sellaisten menettelytapojen puuttuminen, joissa olisi kyse laatukilpailuun kuuluvasta laadun kehittämisestä – Sellaisen menettelytavan puuttuminen, joka olisi yhdenmukainen yleisen hakukoneen perustana olevan infrastruktuurin avoimuuden kanssa
(SEUT 102 artikla)
(ks. 158–189, 193–197 kohta)
7. Tuomioistuinmenettely – Väliintulo – Peruste, jota kantaja ei ole esittänyt – Tutkimatta jättäminen
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan 4 kohta ja 53 artiklan 1 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 142 artiklan 3 kohta)
(ks. 191, 192 kohta)
8. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Vipuvaikutus – Määräävä asema internetin yleisten hakupalvelujen markkinoilla – Menettelytavat, joilla suositaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tuotevertailuvälinettä ja asetetaan kilpailevat tuotevertailuvälineet epäsuotuisaan asemaan – Palvelun tarjoamisesta kieltäytymisestä poikkeava väärinkäyttö
(SEUT 102 artikla)
(ks. 212–249, 285, 287, 290, 292, 314, 315, 351 kohta)
9. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Objektiivinen käsite, jolla tarkoitetaan toimintaa, joka vaikuttaa markkinoiden rakenteeseen ja joka estää kilpailun säilymisen tai kehittymisen – Puuttuva tarve näyttää toteen kilpailunvastaisen aikomuksen olemassaolo
(SEUT 102 artikla)
(ks. 255, 257, 262 kohta)
10. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Kilpailunvastainen vaikutus – Määräävä asema internetin yleisten hakupalvelujen markkinoilla – Menettelytavat, joilla suositaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tuotevertailuvälinettä ja asetetaan kilpailevat tuotevertailuvälineet epäsuotuisaan asemaan – Menettelytavat, joilla saattaa olla kilpailunvastaisia vaikutuksia markkinoilla – Puuttuva tarve luoda tosiseikkojen vastainen hahmotelma
(SEUT 102 artikla)
(ks. 369, 372, 373, 376–378, 419 kohta)
11. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Kilpailunvastainen vaikutus – Komission todistustaakka – Mahdollisen vaikutuksen riittävyys – Määräävä asema internetin yleisten hakupalvelujen markkinoilla – Menettelytavat, joilla suositaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tuotevertailuvälinettä ja asetetaan kilpailevat tuotevertailuvälineet epäsuotuisaan asemaan – Vaikutus merkityksellisillä markkinoilla – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen yleisiltä hakusivuilta kilpaileviin tuotevertailuvälineisiin suuntautuvan liikenteen kokonaisvaltainen väheneminen – Sen merkityksettömyys, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toiminta kohdistuu vain yhteen sen kilpailijaryhmistä – Yhtä tehokkaan kilpailijan kriteerin soveltamisvelvollisuuden puuttuminen
(SEUT 102 artikla)
(ks. 382–394, 406, 414, 417, 438–443, 454, 501, 504–506, 523, 537, 538, 541 kohta)
12. Määräävä markkina-asema – Merkitykselliset markkinat – Rajaaminen – Kaksitahoiset markkinat – Arviointiperusteet – Internetin tuotevertailuun erikoistuneiden hakupalvelujen markkinat, joille lasketaan kuuluviksi tuotevertailuvälineet mutta ei verkkokauppa-alustoja – Palvelut, joilla on eri käyttötarkoituksia
(SEUT 102 artikla; komission tiedonanto 97/C 372/03)
(ks. 466–495 kohta)
13. Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Määräävä asema internetin yleisten hakupalvelujen markkinoilla – Menettelytavat, joilla suositaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tuotevertailuvälinettä ja asetetaan kilpailevat tuotevertailuvälineet epäsuotuisaan asemaan – Objektiivinen oikeuttamisperuste – Todistustaakka
(SEUT 102 artikla)
(ks. 551–555, 560–567 kohta)
14. Kilpailu – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus
(SEUT 101, SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
(ks. 605 kohta)
15. Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Rikkomisen tahallisuus tai tuottamuksellisuus – Käsite – Yritys, joka ei voi olla tietämättä toimintansa kilpailunvastaisuudesta – Sen merkityksettömyys, että komissio ei ole aiemmin tehnyt päätöstä samankaltaisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta
(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)
(ks. 608, 616, 618 kohta)
16. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jolla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Samankaltaisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta aiemmin tehdyn komission päätöksen puuttuminen – Nullum crimen, nulla poena sine lege ‑periaatetta ei ole loukattu – Sen merkityksettömyys, että komissio oli aikonut hyväksyä kyseisen yrityksen sitoumukset ennen kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista – Luottamuksensuojan periaatetta ei ole loukattu
(SEUT 101 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)
(ks. 619, 628–630, 634, 636–639 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää olennaisilta osin kanteen, jonka Google on nostanut komission päätöksestä, jolla todetaan, että yritys on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa suosimalla omaa tuotevertailuvälinettään kilpailevien tuotevertailuvälineiden kustannuksella.
Unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa Googlelle määrätyn 2,42 miljardin euron sakon
Euroopan komissio totesi 27.6.2017 tekemällään päätöksellä(1), että Google LLC oli käyttänyt väärin määräävää asemaansa internetin yleisten hakupalvelujen markkinoilla kolmessatoista Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvassa maassa(2) suosimalla omaa tuotevertailuvälinettään, erikoistunutta hakupalvelua, kilpailevien tuotevertailuvälineiden kustannuksella.
Komissio katsoi yhtäältä, että Googlen yleisellä hakukoneella suoritetun tuotehaun tulokset sijoitettiin ja esitettiin houkuttelevammin silloin, kun oli kyse Googlen tuotevertailuvälineen omista tuloksista, kuin silloin, kun oli kyse tuloksista, jotka olivat peräisin kilpailevista tuotevertailuvälineistä. Toisaalta viimeksi mainittujen tulosten, jotka voivat esiintyä pelkkinä yleisinä tuloksina (sinisinä linkkeinä), sijoitusta voitiin tämän takia heikentää yleisillä tulossivuilla korjaavilla algoritmeilla, mutta Googlen tuotevertailuvälineen tuloksia tämä ei koskenut. Google oli tällä tavoin ennen muuta vähentänyt yleisiltä tulossivuiltaan kilpaileviin tuotevertailuvälineisiin suuntautunutta liikennettä ja samalla kasvattanut omaan tuotevertailuvälineeseensä suuntautunutta liikennettä (jäljempänä riidanalainen menettelytapa).
Komission mukaan kyseinen menettelytapa oli synnyttänyt kilpailunvastaisia vaikutuksia sekä asianomaisilla tuotevertailuun erikoistuneiden hakupalvelujen 13 kansallisilla markkinoilla että asianomaisilla yleisten hakupalvelujen 13 kansallisilla markkinoilla.
Komissio katsoi näin ollen, että Google oli rikkonut SEUT 102 artiklassa ja ETA-sopimuksen 54 artiklassa säädettyä määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltoa, ja määräsi sille 2 424 495 000 euron suuruisen sakon, josta 523 518 000 euroa yhteisvastuullisesti sen emoyhtiön Alphabet, Inc:n kanssa.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää olennaisilta osin Googlen ja Alphabetin kyseisestä päätöksestä nostaman kanteen ja vahvistaa myös komission määräämän sakon määrän.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin katsoo ensinnäkin riidanalaisen menettelytavan kilpailunvastaisesta luonteesta, että pelkkä yrityksen määräävän markkina-aseman olemassaolon toteaminen ei itsessään merkitse, ei edes silloin, kun yritys on Googlen kokoinen, minkäänlaista moitetta asianomaista yritystä kohtaan, ei vaikka viimeksi mainittu yritys aikoisi laajentua lähimarkkinoille. Se, mitä SEUT 102 artiklassa kielletään, on määräävän markkina-aseman ”väärinkäyttö”. Määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on tässä yhteydessä erityinen vastuu, jota on arvioitava ottamalla huomioon kunkin yksittäistapauksen erityiset olosuhteet, jotka osoittavat kilpailun heikentyneen.
Otettuaan huomioon sen, miten tärkeää Googlen yleisen hakukoneen synnyttämä liikenne oli tuotevertailuvälineille, sen, miten käyttäjät käyttäytyivät, eli sen, että he kiinnittivät huomionsa yleensä vain ensimmäisiin tuloksiin, sekä sen, että ”muualle ohjatun” liikenteen osuus oli suuri eikä se ollut tosiasiassa korvattavissa, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että riidanalaisessa menettelytavassa oli kyse laatukilpailusta poikkeavasta erilaisesta kohtelusta, joka oli omiaan heikentämään kilpailua markkinoilla ja joka saattoi olla SEUT 102 artiklan vastaista.
Unionin yleinen tuomioistuin korostaa tässä yhteydessä, että kun otetaan huomioon Googlen yleisen hakukoneen yleismaailmallinen lähtökohta eli se, että hakukoneen tarkoituksena on indeksoida hakutuloksia kaikista mahdollisista sisällöistä, on jokseenkin epänormaalia, että Googlen yleisillä tulossivuilla nostetaan jokin yksi erikoistuneiden tulosten tyyppi, nimittäin Googlen omat tulokset, muita näkyvämmin esiin.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tämän lisäksi, että vaikka Googlen yleisellä tulossivulla on piirteitä, jotka saavat sen muistuttamaan ”olennaista toimintaedellytystä”, jolla tarkoitetaan välttämätöntä palvelua, jota ei voida tosiasiallisesti tai mahdollisesti korvata millään toisella palvelulla, riidanalainen menettelytapa poikkeaa osatekijöiltään olennaisen toimintaedellytyksen tarjoamisesta kieltäytymisestä. Tästä syystä analyysia, jonka yhteisöjen tuomioistuin teki tällaisesta kieltäytymisestä tuomiossa Bronner(3), ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa.
Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa vielä, että koska Googlen soveltama erilainen kohtelu perustuu tulosten alkuperään eli kohtelu määräytyy sen mukaan, ovatko tulokset peräisin sen omasta vertailuvälineestä vai kilpailevista vertailuvälineistä, tästä seuraa, että kilpailevien vertailuvälineiden tulokset eivät koskaan pääse sijoituksensa ja esitystapansa osalta samanlaisen kohtelun piiriin kuin Googlen vertailuvälineen tulokset. Näin ollen sen sijaan, että Google suosisi parhaimpia tuloksia, se suosii omaa vertailuvälinettään kilpailevien vertailuvälineiden kustannuksella.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa riidanalaisesta menettelytavasta aiheutuvien kilpailunvastaisten vaikutusten osalta, että määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä on kyse silloin, kun määräävässä markkina-asemassa oleva yritys estää markkinoilla olemassa olevan kilpailuasteen säilymisen taikka tämän kilpailun kehittymisen käyttämällä muita keinoja kuin niitä, joita normaalissa kilpailussa käytetään. Tällaisessa tilanteessa komissiolla ei ole SEUT 102 artiklan rikkomisen toteamiseksi velvollisuutta näyttää toteen, että tarkoitetuilla menettelytavoilla on tosiasiallisia markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia, vaan se riittää, että näytetään toteen mahdollisten vaikutusten olemassaolo.
Unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa tältä osin komission päätelmän, jonka mukaan riidanalainen menettelytapa voi aiheuttaa kilpailunvastaisia vaikutuksia tuotevertailuun erikoistuneiden hakupalvelujen markkinoilla. Komissio oli erityisesti näyttänyt toteen yhtäältä, että menettelytavalla oli Googlen yleisiltä tulossivuilta peräisin olevalle liikenteelle konkreettisia vaikutuksia, jotka aiheuttivat vahinkoa kilpaileville tuotevertailuvälineille ja hyödyttivät Googlen tuotevertailuvälinettä, ja toisaalta, että näiltä sivuilta peräisin oleva liikenne muodosti suuren osan kilpailevien tuotevertailuvälineiden kokonaisliikenteestä eikä sitä voitu tosiasiallisesti korvata muilla lähteillä, kuten mainoksilla (AdWords) tai matkapuhelinsovelluksilla, joten riidanalainen menettelytapa saattoi johtaa kilpailijoiden häviämiseen, innovaatioiden vähenemiseen markkinoilla ja kuluttajille tarjolla olevien vaihtoehtojen supistumiseen, jotka ovat tyypillisiä kilpailun heikkenemisen merkkejä.
Sitä vastoin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komissio ei ole näyttänyt toteen sitä, että Googlen riidanalaisella toiminnalla olisi ollut – vaikka vain mahdollisesti – kilpailunvastaisia vaikutuksia yleisten hakupalvelujen markkinoilla, ja se näin ollen kumoaa toteamuksen rikkomisesta ainoastaan näiden markkinoiden osalta.
Tuotevertailuun erikoistuneiden hakupalvelujen markkinoiden mahdollisten kilpailunvastaisten vaikutusten osalta unionin yleinen tuomioistuin hylkää myös Googlen väitteen, jonka mukaan kilpailu olisi pysynyt vilkkaana kyseisillä markkinoilla verkkokauppa-alustojen ansiosta, ja vahvistaa komission analyysin, jonka mukaan asianomaiset alustat eivät toimi samoilla markkinoilla.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää myös perusteet, joihin Google vetoaa kiistääkseen, että sen toiminnassa on ollut kyse väärinkäytöstä. Se toteaa tältä osin, että vaikka yleisten tulosten luokittelussa käytetyissä algoritmeissa tai Googlen erikoistuneiden tuotetulosten sijoitusta ja esittämistä koskevissa kriteereissä voi sinänsä olla kyse sen palvelun parannuksista, joilla edistetään kilpailua, tämä seikka ei kuitenkaan oikeuta riidanalaista menettelytapaa eli sitä, että Googlen tuotevertailuvälineen tuloksia ja kilpailevien tuotevertailuvälineiden tuloksia kohdellaan eri tavalla. Google ei myöskään ollut osoittanut kyseiseen menettelytapaan liittyviä tehokkuusetuja, joilla kompensoitaisiin menettelytavasta kilpailulle aiheutuvat kielteiset vaikutukset.
Rikkomisen uudelleenarvioinnin päätteeksi unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa komission määräämän sakon määrän ja hylkää Googlen väitteet, jotka perustuivat siihen, että komissio oli tarkastellut riidanalaista menettelytapaa ensimmäistä kertaa kilpailusääntöjen kannalta ja että se oli menettelyn aikana suostunut yrittämään ratkaista asian sitoumuksilla.
Kun unionin yleinen tuomioistuin arvioi itse tosiseikkoja seuraamuksen tason määrittämiseksi, se toteaa yhtäältä, että riidanalaisen päätöksen osittaisella kumoamisella yleisten hakupalvelujen markkinoiden osalta ei ole vaikutusta sakon määrään, koska komissio ei ole ottanut huomioon asianomaisten markkinoiden myynnin arvoa silloin, kun se on määrittänyt määräämänsä sakon perusmäärän. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin korostaa, että vaikka se ottaakin huomioon sen, että väärinkäyttöä ei ole näytetty toteen yleisten hakupalvelujen markkinoilla, se ottaa niin ikään huomioon sen, että riidanalaisessa toiminnassa on kyse hyvin vakavasta rikkomisesta ja että rikkominen on ollut tahallinen eikä tuottamuksellinen.
Tämän analyysin päätteeksi unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa Googlelle määrätyn rahamääräisen seuraamuksen määrän.