Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
23 päivänä marraskuuta 2023 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Direktiivi 2001/29/EY – 2 artiklan e alakohta – Yleisradio-organisaatiot – Oikeus kappaleen valmistamiseen lähetysten tallenteista – 5 artiklan 2 kohdan b alakohta – Yksityistä kopiointia koskeva poikkeus – Sopiva hyvitys – Yleisradio-organisaatioille aiheutunut vahinko – Yhdenvertainen kohtelu – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan yleisradio-organisaatioilla ei ole oikeutta sopivaan hyvitykseen
Asiassa C‑260/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Landgericht Erfurt (alueellinen alioikeus, Erfurt, Saksa) on esittänyt 31.3.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 19.4.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Seven.One Entertainment Group GmbH
vastaan
Corint Media GmbH,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev sekä tuomarit T. von Danwitz, P. G. Xuereb, A. Kumin ja I. Ziemele (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: A. M. Collins,
kirjaaja: hallintovirkamies K. Hötzel,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 29.3.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Seven.One Entertainment Group GmbH, edustajinaan C. Masch ja W. Raitz von Frentz, Rechtsanwälte,
– Corint Media GmbH, edustajinaan O. Fiss ja M. von Albrecht, Rechtsanwälte,
– Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, J. Heitz ja M. Hellmann,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan R. Guizzi, avvocato dello Stato,
– Itävallan hallitus, asiamiehinään G. Eberhard, F. Koppensteiner ja G. Kunnert,
– Euroopan komissio, asiamiehinään G. von Rintelen ja J. Samnadda,
kuultuaan julkisasiamiehen 13.7.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10) 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yleisradio-organisaatio Seven.One Entertainment Group GmbH (jäljempänä Seven.One) ja yhteisvalvontayhteisö Corint Media GmbH ja jossa on kyse ”sopivan hyvityksen” maksamisesta direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 4, 9, 31, 35 ja 38 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(4) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien oikeudellisten puitteiden yhdenmukaistaminen lisää oikeusvarmuutta ja täyttää henkisen omaisuuden korkeatasoisen suojan vaatimukset sekä edistää siten merkittäviä investointeja luovuuteen ja innovaatioon, mukaan lukien verkostoinfrastruktuuriin, mikä puolestaan johtaa Euroopan teollisuuden kasvuun ja sen kilpailukyvyn parantumiseen sekä sisällöllisen tarjonnan että tietotekniikan osalta ja yleisemmin monilla teollisuuden ja kulttuurin aloilla. Tämä ylläpitää työllisyyttä ja edistää uusien työpaikkojen luomista.
– –
(9) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien yhdenmukaistamisen on perustuttava suojan korkeaan tasoon, koska nämä oikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä henkisen luomistyön kannalta. Niiden suojaaminen auttaa varmistamaan luovuuden ylläpitämisen ja kehittymisen niin tekijöiden, esittäjien, tuottajien, kuluttajien, kulttuurin, teollisuuden kuin suuren yleisön etujen mukaisesti. Tämän vuoksi henkisen omaisuuden tunnustetaan olevan erottamaton osa omaisuuden käsitettä.
– –
(31) Eri oikeudenhaltijaryhmien välisten samoin kuin eri oikeudenhaltijaryhmien ja suojatun aineiston käyttäjien välisten oikeuksien ja etujen oikeudenmukainen tasapaino on turvattava. Jäsenvaltioissa säädettyjä nykyisiä poikkeuksia ja rajoituksia näihin oikeuksiin on arvioitava uudelleen uuden sähköisen ympäristön kannalta. Tiettyjä yksinoikeustoimia koskevien poikkeusten ja rajoitusten nykyisillä eroilla on välitön kielteinen vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alalla. Nämä erot saattavat tulla näkyvämmiksi rajojen ylitse tapahtuvan teosten hyödyntämisen ja rajat ylittävien toimien edelleen lisääntyessä. Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi nämä poikkeukset ja rajoitukset olisi määriteltävä yhdenmukaisemmin. Yhdenmukaistamisen asteen olisi perustuttava vaikutukseen, joka poikkeuksilla ja rajoituksilla on sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan.
– –
(35) Tietyissä poikkeus- tai rajoitustapauksissa oikeudenhaltijoiden olisi saatava sopiva hyvitys suojattujen teostensa tai muun aineistonsa käytön korvaamiseksi heille riittävällä tavalla. Tällaisen sopivan hyvityksen muotoa, yksityiskohtaisia järjestelyjä ja mahdollista tasoa määritettäessä olisi otettava huomioon kunkin tapauksen erityisolosuhteet. Näitä olosuhteita arvioitaessa käyttökelpoinen peruste voi olla kyseisestä toimesta oikeudenhaltijoille mahdollisesti aiheutuva haitta. Mikäli oikeudenhaltijat ovat jo saaneet maksun jossakin muussa muodossa, esimerkiksi osana lisenssimaksua, mitään erityistä tai erillistä maksua ei voida edellyttää. Sopivan hyvityksen tason määrittämisessä olisi otettava täysin huomioon, missä määrin direktiivissä tarkoitettuja teknisiä suojaustoimenpiteitä on käytetty. Tietyissä tilanteissa, joissa oikeudenhaltijalle koituva haitta on vähäinen, ei velvoitetta maksun suorittamiseen voi syntyä.
– –
(38) Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus säätää poikkeuksesta tai rajoituksesta kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen silloin, kun kyseessä on tietynlainen kappaleen valmistaminen äänite-, kuvatallenne- ja audiovisuaalisesta aineistosta yksityiseen käyttöön sopivaa hyvitystä vastaan. Tähän voi sisältyä oikeudenhaltijoiden menetysten korvausjärjestelmien käyttöönotto tai jatkaminen. Vaikka näiden korvausjärjestelmien erot vaikuttavat sisämarkkinoihin, eroilla ei pitäisi yksityiskäyttöön tapahtuvan analogisen kappaleen valmistamisen osalta olla merkittävää vaikutusta tietoyhteiskunnan kehitykseen. Yksityiskäyttöön tapahtuva digitaalinen kappaleen valmistaminen todennäköisesti yleistyy ja sen taloudellinen merkitys kasvaa. Tämän vuoksi olisi asiaankuuluvalla tavalla otettava huomioon yksityiskäyttöön tapahtuvan digitaalisen ja analogisen kappaleen valmistamisen väliset erot ja näiden valmistustapojen välillä olisi tietyiltä osin tehtävä ero.”
4 Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Kappaleen valmistamista koskeva oikeus”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on:
a) tekijöillä teostensa osalta;
b) esittäjillä esitystensä tallenteiden osalta;
c) äänitetuottajilla äänitteidensä osalta;
d) elokuvien ensimmäisten tallenteiden tuottajilla elokuviensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden osalta; ja
e) yleisradio-organisaatioilla lähetystensä tallenteiden osalta riippumatta siitä, onko kyseessä lähetysten langallinen vai langaton siirto, tai siirto kaapelin tai satelliitin välityksellä.”
5 Kyseisen direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeukset ja rajoitukset”, 2 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:
”2. Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 artiklassa säädettyyn kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen seuraavissa tapauksissa:
– –
b) kun kyseessä ovat luonnollisten henkilöiden mille tahansa välineelle valmistamat kappaleet, jotka on tehty yksityiseen käyttöön ja joiden käyttötarkoitus ei ole välittömästi tai välillisesti kaupallinen, edellyttäen, että oikeudenhaltijat saavat sopivan hyvityksen, jonka osalta otetaan huomioon 6 artiklassa tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden soveltaminen kyseiseen teokseen tai aineistoon taikka niiden soveltamatta jättäminen;
– –
5. Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.”
Saksan oikeus
6 Tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista 9.9.1965 annetun lain – Tekijänoikeuslaki (Gesetz über Urheberrecht und verwandte Schutzrechte – Urheberrechtsgesetz; BGBl. 1965 I, s. 1273), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä UrhG), 53 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Luonnollinen henkilö saa yksityiskäyttöönsä valmistaa teoksesta yksittäisiä kappaleita mille tahansa välineelle edellyttäen, ettei niiden käyttötarkoitus ole välittömästi tai välillisesti kaupallinen ja ettei niitä valmisteta selvästi lainvastaisesti valmistetun tai yleisön saataville saatetun kappaleen perusteella. Henkilö, jolla on oikeus kappaleen valmistamiseen, saa valmistuttaa sen myös ulkopuolisella, jos valmistaminen on ilmaista tai jos kyse on paperille tai samankaltaiselle välineelle valmistetuista kappaleista, jotka on tehty käyttämällä mitä tahansa valokuvaustekniikkaa tai muuta menetelmää, jolla on samanlaiset vaikutukset.”
7 UrhG:n 54 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Jos teoksen luonteen perusteella voidaan olettaa, että kappaleen valmistaminen on sallittua 53 §:n 1 tai 2 momentin tai 60a–60f §:n nojalla, tekijällä on oikeus sopivaan korvaukseen sellaisten laitteiden ja tallennusvälineiden valmistajalta, joita käytetään yksin tai yhdessä muiden laitteiden, tallennusvälineiden tai tarvikkeiden kanssa tällaisten kappaleiden valmistamiseen.”
8 UrhG:n 87 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Yleisradio-organisaatioilla on yksinoikeus
– –
2. tehdä lähetyksestään kuva- tai äänitallenteita, valokuvata lähetyksensä sekä valmistaa kappaleita kuva- ja äänitallenteista tai valokuvista ja levittää niitä, vuokrausoikeutta lukuun ottamatta,
– –
(4) Edellä 10 §:n 1 momenttia ja 1 osan 6 jakson säännöksiä, lukuun ottamatta 47 §:n 2 momentin toista virkettä ja 54 §:n 1 momenttia, sovelletaan soveltuvin osin.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
9 Corint Media on yhteisvalvontayhteisö, joka hallinnoi yksityisten televisiokanavien ja radioasemien tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia. Se jakaa tässä yhteydessä tyhjien tallennusvälineiden hyvitysmaksusta saadut tulot yleisradio-organisaatioille.
10 Seven.One on yleisradio-organisaatio, joka tuottaa yksityistä, mainosrahoitteista televisiokanavaa ja levittää sitä kaikkialla Saksassa.
11 Näitä osapuolia sitoo hallinnointisopimus, jossa säännellään, miten Corint Madia käyttää ja hyödyntää yksinoikeudella Seven.Onen kyseiseen kanavaan liittyviä tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia. Seven.One on tässä yhteydessä muun muassa vaatinut Corint Medialta kyseisen sopimuksen perusteella, että sille maksetaan hyvitystä tyhjien tallennusvälineiden hyvitysmaksun nojalla. Corint Media ei voi kuitenkaan hyväksyä tätä vaatimusta, koska UrhG:n 87 §:n 4 momentin mukaan yleisradio-organisaatioilla ei ole oikeutta sopivaan hyvitykseen.
12 Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyksiä kyseisen kansallisen säännöstön yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa. Kyseinen tuomioistuin huomauttaa aluksi, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden haltijoille, joihin yksityistä kopiointia koskeva poikkeus vaikuttaa ja joihin yleisradio-organisaatiot kuuluvat, on maksettava sopiva hyvitys. Tässä säännöksessä ei kuitenkaan säädetä siitä, että joihinkin oikeudenhaltijoihin voitaisiin soveltaa sopivaa hyvitystä koskevaa rajoitusta. Kansallisessa säännöstössä säädetty poissulkeminen on kyseenalainen myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 artiklassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kannalta. Tämä poissulkeminen saattaa myös rajoittaa perusoikeuskirjan 11 artiklassa määrättyä yleisradiotoiminnan vapautta.
13 Tässä tilanteessa Landgericht Erfurt (alueellinen alioikeus, Erfurt, Saksa) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiiviä 2001/29/EY tulkittava siten, että yleisradio-organisaatiot ovat direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen yhteydessä säädetyn sopivan hyvityksen osalta suoria ja alkuperäisiä oikeudenhaltijoita?
2) Kun otetaan huomioon yleisradio-organisaatioille direktiivin 2001/29/EY 2 artiklan e alakohdan nojalla kuuluva oikeus, voidaanko niiden oikeus kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaiseen sopivaan hyvitykseen sulkea pois sillä perusteella, että niillä voi olla oikeus kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaiseen sopivaan hyvitykseen myös elokuvan tuottajina?
3) Jos vastaus kysymykseen 2 on myöntävä,
onko yleisradio-organisaatioiden yleinen poissulkeminen sallittua, vaikka yleisradio-organisaatiot hankkivat konkreettisesta ohjelmistostaan riippuen elokuvan tuottajien oikeuksia toisinaan vain hyvin rajoitetusti (erityisesti televisiotuotannoissa, joissa kolmansilta osapuolilta lisensoitujen ohjelmien osuus on suuri) ja toisinaan eivät lainkaan (erityisesti radiolähetystoiminnan harjoittajat)?”
Suullisen käsittelyn uudelleen aloittamista koskeva pyyntö
14 Seven.One pyysi unionin tuomioistuimen kirjaamoon 26.7.2023 toimittamallaan asiakirjalla asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamista uudelleen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan mukaisesti.
15 Seven.One väitti pyyntönsä tueksi, että julkisasiamiehen ratkaisuehdotus edellyttää yksityiskohtaisempaa keskustelua tai jopa oikaisemista. Seven.One huomauttaa erityisesti yhtäältä, että yleisradio-organisaatioiden yksinoikeutta sallia kappaleen valmistaminen lähetystensä tallenteista direktiivin 2001/29 2 artiklan e alakohdan nojalla on tarkasteltava samalla tavalla kuin vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115/EY (EUVL 2006, L 376, s. 28) 7 artiklan 2 kohdassa säädettyä yleisradio-organisaatioiden yksinoikeutta sallia tai kieltää lähetystensä tallennus. Toisaalta yleisradio-organisaatioille yksityisestä kopioinnista aiheutuneen vahingon arviointia ei sen mukaan voida jättää kansallisten tuomioistuinten harkintaan.
16 Tässä yhteydessä on muistutettava yhtäältä, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksessä ei määrätä kyseisen perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolten mahdollisuudesta esittää huomautuksia vastaukseksi julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen (tuomio 9.6.2022, Préfet du Gers ja Institut national de la statistique et des études économiques, C‑673/20, EU:C:2022:449, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 Toisaalta SEUT 252 artiklan toisen kohdan mukaan julkisasiamiehen tehtävänä on täysin puolueettomana ja riippumattomana esittää julkisessa istunnossa perustellut ratkaisuehdotukset asioissa, jotka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön mukaan vaativat hänen myötävaikutustaan. Kyse ei siis ole tuomareille tai asianosaisille tarkoitetusta lausunnosta, joka olisi peräisin unionin tuomioistuimen ulkopuoliselta viranomaiselta, vaan toimielimen oman jäsenen perustellusta ja julkisesti ilmaistusta mielipiteestä. Asianosaiset eivät siis voi lausua julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksesta. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tai perustelut, joiden päätteeksi hän päätyy siihen, eivät myöskään sido unionin tuomioistuinta. Tämän vuoksi se, että asianosainen ei yhdy julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa todettuun – riippumatta ratkaisuehdotuksessa tutkituista kysymyksistä –, ei sellaisenaan voi olla peruste suullisen käsittelyn aloittamiseksi uudelleen (tuomio 9.6.2022, Préfet du Gers ja Institut national de la statistique et des etudes économiques, C‑673/20, EU:C:2022:449, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Unionin tuomioistuin voi kuitenkin työjärjestyksensä 83 artiklan perusteella julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asianosainen on suullisen vaiheen päättyneeksi julistamisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun, taikka jos asia olisi ratkaistava sellaisella perusteella, josta osapuolilla ei ole ollut tilaisuutta lausua.
19 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin katsoo kuitenkin julkisasiamiestä kuultuaan, että sillä on kaikki tarvittavat tiedot käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön ratkaisemiseksi. Se katsoo lisäksi, että Seven.Onen asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista koskevan pyyntönsä tueksi esittämät seikat eivät ole sellaisia uusia seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa ratkaisuun, joka unionin tuomioistuimen on annettava.
20 Asian käsittelyn suullista vaihetta ei siis ole syytä määrätä aloitettavaksi uudelleen.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
21 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka on tutkittava yhdessä, lähinnä, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan yleisradio-organisaatioilla, joiden lähetysten tallenteista luonnolliset henkilöt valmistavat kappaleen yksityiseen käyttöön ja muuhun kuin kaupalliseen käyttötarkoitukseen, ei ole oikeutta kyseisessä säännöksessä säädettyyn sopivaan hyvitykseen.
22 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on, ja tarvittaessa sen syntyhistoria (tuomio 19.12.2019, Nederlands Uitgeversverbond ja Groep Algemene Uitgevers, C‑263/18, EU:C:2019:1111, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Ensinnäkin on niin, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädettyyn kappaleen valmistamista koskevaan yksinoikeuteen, kun kyseessä ovat luonnollisten henkilöiden mille tahansa välineelle valmistamat kappaleet, jotka on tehty yksityiseen käyttöön ja joiden käyttötarkoitus ei ole välittömästi tai välillisesti kaupallinen, edellyttäen, että kyseisen yksinoikeuden haltijat saavat sopivan hyvityksen.
24 Kyseisen 2 artiklan e alakohdasta ilmenee tältä osin nimenomaisesti, että yleisradio-organisaatioilla on kyseisen artiklan a–d alakohdassa tarkoitettujen muiden oikeudenhaltijoiden tavoin yksinoikeus ”sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen” lähetystensä tallenteiden osalta riippumatta siitä, onko kyseessä lähetysten langallinen vai langaton siirto, tai siirto kaapelin tai satelliitin välityksellä.
25 Direktiivin 2001/29 2 artiklan e alakohdasta ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohdasta, kun niitä luetaan yhdessä, siis ilmenee, että yleisradio-organisaatioille, joilla on kappaleen valmistamista koskeva yksinoikeus, on lähtökohtaisesti myönnettävä jäsenvaltioissa, jotka ovat panneet täytäntöön yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen, oikeus sopivaan hyvitykseen, kun luonnolliset henkilöt valmistavat niiden lähetysten tallenteista kappaleen yksityiseen käyttöön ja muuhun kuin välittömästi tai välillisesti kaupalliseen käyttötarkoitukseen.
26 Tätä sananmukaista tulkintaa tukee toiseksi asiayhteys, johon nämä säännökset kuuluvat, ja direktiivin 2001/29 syntyhistoria.
27 On siis huomautettava yhtäältä, ettei direktiivin 2001/29 2 artiklassa, jonka a–e alakohdassa määritellään oikeudenhaltijoiden eri ryhmien kappaleen valmistamista koskeva yksinoikeus, tehdä mitään eroa näiden oikeudenhaltijoiden ryhmien kohtelussa. Tältä osin myös direktiivin 2001/29 taustalla olevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 10.12.1997 annetun ehdotuksen (KOM(97) 628 lopullinen) perusteluista ilmenee, että kyseisen direktiivin 2 artiklassa omaksutulla ratkaisulla taataan, että kaikki tekijät, esittäjät, äänite- ja elokuvatuottajat sekä yleisradio-organisaatiot saavat samantasoista suojaa teoksilleen tai muulle suojatulle aineistolleen siltä osin kuin on kyse kappaleen valmistamista koskevalla oikeudella suojatuista toimista.
28 Toisaalta direktiivin 2001/29 johdanto-osan 35 perustelukappaleesta ilmenee, että tietyissä poikkeustapauksissa oikeudenhaltijoiden olisi saatava sopiva hyvitys suojattujen teostensa tai muun suojatun aineistonsa käytön korvaamiseksi heille riittävällä tavalla. Direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdasta seuraa lisäksi, että direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.
29 Tästä seuraa, että jotta kyseiset säännökset eivät menettäisi kokonaan tehokasta vaikutustaan, niiden mukaan jäsenvaltion, joka ottaa käyttöön yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen, on toimivaltansa rajoissa varmistettava kyseisen hyvityksen, jolla on tarkoitus korvata loukatuille oikeudenhaltijoille aiheutunut vahinko, etenkin, jos vahinko on aiheutunut kyseisen jäsenvaltion alueella, tosiasiallinen periminen (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2022, Ametic, C‑263/21, EU:C:2022:644, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Tällaista tulkintaa tukevat kolmanneksi kyseessä olevien säännösten tavoitteet.
31 Yhtäältä direktiivin 2001/29 johdanto-osan neljännessä ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan, että direktiivillä pyritään varmistamaan henkisen omaisuuden korkeatasoinen suoja, joka edistää merkittäviä investointeja luovuuteen ja innovaatioon, mukaan lukien verkostoinfrastruktuuriin, ja johtaa siten Euroopan teollisuuden kasvuun ja sen kilpailukyvyn parantumiseen, ja että tekijänoikeuden ja lähioikeuksien yhdenmukaistamisen on perustuttava suojan korkeaan tasoon, koska nämä oikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä henkisen luomistyön kannalta.
32 Toisaalta direktiivin 2001/29 johdanto-osan 35 ja 38 perustelukappaleesta ilmenee erityisesti direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan tavoitteesta, että kyseisessä säännöksessä ilmaistaan Euroopan unionin lainsäätäjän tahto perustaa erityinen hyvitysjärjestelmä, jonka täytäntöönpanon käynnistää oikeudenhaltijoille aiheutunut vahinko, joka aiheuttaa lähtökohtaisesti velvollisuuden korvata tai hyvittää se viimeksi mainituille (tuomio 24.3.2022, Austro-Mechana, C‑433/20, EU:C:2022:217, 37 kohta ja tuomio 8.9.2022, Ametic, C‑263/21, EU:C:2022:644, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Siitä, että luonnollinen henkilö ottaa kopion yksityiskäyttöön, on näet katsottava aiheutuvan vahinkoa kyseiselle oikeudenhaltijalle, koska se tapahtuu pyytämättä etukäteen lupaa kyseiseltä oikeudenhaltijalta (tuomio 29.11.2017, VCAST, C‑265/16, EU:C:2017:913, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on katsottava, että direktiivin 2001/29 2 artiklan e alakohdassa tarkoitetuille yleisradio-organisaatioille on lähtökohtaisesti myönnettävä jäsenvaltioissa, jotka ovat panneet täytäntöön yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen, direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetty oikeus sopivaan hyvitykseen 2 artiklassa nimenomaisesti mainittujen muiden oikeudenhaltijoiden tavoin.
35 Koska direktiivin 2001/29 säännöksissä ei tarkemmin täsmennetä sopivaa hyvitystä koskevan järjestelmän eri osatekijöitä, jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta niitä rajatessaan. Niiden on muun muassa määritettävä tahot, joiden on maksettava kyseistä hyvitystä, sekä vahvistettava kyseisen hyvityksen muoto, ehdot ja taso (ks. vastaavasti tuomio 24.3.2022, Austro-Mechana, C‑433/20, EU:C:2022:217, 41 kohta ja tuomio 8.9.2022, Ametic, C‑263/21, EU:C:2022:644, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 Tällaisen sopivan hyvityksen muotoa, ehtoja ja mahdollista tasoa määritettäessä jäsenvaltioiden on – kuten direktiivin 2001/29 johdanto-osan 35 perustelukappaleesta ilmenee – otettava huomioon kunkin tapauksen erityisolosuhteet ja etenkin kyseisestä toimesta oikeudenhaltijoille mahdollisesti aiheutuva vahinko Tässä perustelukappaleessa täsmennetään lisäksi, että tietyissä tilanteissa, joissa oikeudenhaltijalle aiheutuva vahinko on vähäinen, ei velvoitetta maksun suorittamiseen voi syntyä.
37 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että sopivan hyvityksen ja siis myös järjestelmän, johon se perustuu, sekä sopivan hyvityksen tason on oltava sidoksissa oikeudenhaltijoille yksityisestä kopioinnista aiheutuvaan vahinkoon. Sopiva hyvitys, joka ei ole sidoksissa oikeudenhaltijoille tällaisesta kopioinnista aiheutuvaan vahinkoon, ei nimittäin olisi yhteensopiva direktiivin 2001/29 johdanto-osan 31 perustelukappaleessa mainitun sen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan oikeudenhaltijoiden ja suojatun aineiston käyttäjien välillä on säilytettävä oikeudenmukainen tasapaino (tuomio 11.7.2013, Amazon.com International Sales ym., C‑521/11, EU:C:2013:515, 62 kohta ja tuomio 24.3.2022, Austro-Mechana, C‑433/20, EU:C:2022:217, 49 ja 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Unionin tuomioistuin on tältä osin jo todennut, että jäsenvaltioilla on oikeus säätää tai olla säätämättä kustakin direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdassa täsmennetystä poikkeuksesta, joihin kuuluu yksityistä kopiointia koskeva poikkeus, ja niillä on myös – kuten mainitun direktiivin johdanto-osan 35 perustelukappaleessa on vahvistettu – mahdollisuus säätää tietyissä niiden vapaasti käyttöön ottamien poikkeusten soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa sopivaa hyvitystä koskevasta maksusta vapauttamisesta silloin, kun oikeudenhaltijalle aiheutuva vahinko on vähäinen (tuomio 5.3.2015, Copydan Båndkopi, C‑463/12, EU:C:2015:144, 59 ja 60 kohta).
39 Vahingon määrittämisen osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä tosin ilmenee, että sellaisen kynnysarvon vahvistamisen, jonka alapuolelle jäävää vahinkoa voidaan pitää kyseisessä perustelukappaleessa tarkoitetulla tavalla ”vähäisenä”, on kuuluttava jäsenvaltioiden harkintavaltaan (tuomio 5.3.2015, Copydan Båndkopi, C‑463/12, EU:C:2015:144, 61 kohta).
40 On kuitenkin vielä tarpeen, että kyseistä kynnysarvoa sovellettaessa jäsenvaltiot noudattavat yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, joka on perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistettu unionin oikeuden yleinen periaate (tuomio 5.3.2015, Copydan Båndkopi, C‑463/12, EU:C:2015:144, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Nyt käsiteltävässä asiassa on heti alkuun huomautettava ensinnäkin – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 30 kohdassa tehnyt –, ettei sillä seikalla ole merkitystä, johon Saksan hallitus vetoaa oikeuttaakseen sen, ettei millään yleisradio-organisaatiolla ole oikeutta sopivaan hyvitykseen, ja jonka mukaan eräät näistä yleisradio-organisaatioista, jotka ovat myös elokuvatuottajia, saavat jo sopivan hyvityksen elokuvantuottajina.
42 Yhtäältä näet näiden eri oikeudenhaltijoiden kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden kohde ei ole sama. Direktiivin 2001/29 2 artiklan d alakohdassa elokuvien ensimmäisten tallenteiden tuottajille annetaan yksinoikeus sallia kappaleen valmistaminen elokuviensa alkuperäiskappaleista ja niiden kopioista ja siinä suojataan näiden tuottajien organisatorista ja taloudellista suoritusta, kun taas kyseisen direktiivin 2 artiklan e alakohdassa yleisradio-organisaatioille annetaan yksinoikeus valmistaa kappale levittämiensä lähetysten tallenteista ja siinä suojataan lähetyksessä konkretisoituvaa teknistä suoritusta. Tästä seuraa, etteivät myöskään kyseisille oikeudenhaltijoille yksityisestä kopioinnista aiheutuneet vahingot vastaa toisiaan.
43 Toisaalta – kuten asiakirja-aineistosta ilmenee – yleisradio-organisaatiot voivat olla elokuvatuottajia eri mittakaavassa siitä riippuen, tuottavatko ne itse lähetyksensä omilla aineellisilla resursseillaan ja henkilöstöresursseillaan, levittävätkö ne sopimuskumppaneiden tilauksesta tuotettuja lähetyksiä vai levittävätkö ne lisenssillä kolmansien tuottamia lähetyksiä.
44 Toiseksi on todettava, että – kuten tämän tuomion 37 ja 40 kohdassa on huomautettu – järjestelmän, johon sopiva hyvitys perustuu, ja sopivan hyvityksen tason on oltava sidoksissa oikeudenhaltijoille yksityisestä kopioinnista aiheutuvaan vahinkoon ja siinä on noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, sellaisena kuin se vahvistetaan perusoikeuskirjan 20 artiklassa.
45 Unionin tuomioistuin on jo todennut tässä yhteydessä, että kyseinen periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella. Erilainen kohtelu on perusteltua, kun se perustuu objektiiviseen ja kohtuulliseen perusteeseen eli kun se vastaa asianomaisessa lainsäädännössä hyväksyttävästi tavoiteltua päämäärää ja kun tämä erilainen kohtelu on oikeassa suhteessa asianomaisella kohtelulla tavoiteltuun päämäärään (tuomio 16.12.2008, Huber, C‑524/06, EU:C:2008:724, 75 kohta ja tuomio 4.5.2023, Glavna direktsia ”Pozharna bezopasnost i zashtita na naselenieto” (Yötyö), C‑529/21–C‑536/21 ja C‑732/21–C‑738/21, EU:C:2023:374, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Tämän tuomion 23–34 kohtaan sisältyvien seikkojen perusteella on tältä osin todettava, että direktiivin 2001/29 2 artiklan e alakohdassa tarkoitetut yleisradio-organisaatiot ovat muiden kyseisessä artiklassa mainittujen oikeudenhaltijoiden tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa siltä osin kuin kaikilla näillä oikeudenhaltijoilla on kyseisessä säännöksessä säädetty kappaleen valmistamista koskeva yksinoikeus.
47 Näiden yleisradio-organisaatioiden ja muiden oikeudenhaltijoiden erilaisen kohtelun on siis perustuttava objektiiviseen ja kohtuulliseen perusteeseen, ja sen on oltava oikeassa suhteessa asianomaisella kohtelulla tavoiteltuun päämäärään.
48 Tältä osin se, että yleisradio-organisaatioista muodostuvalle oikeudenhaltijoiden ryhmälle ei ole aiheutunut vahinkoa niiden lähetysten tallenteiden yksityisestä kopioinnista tai aiheutunut vahinko on vähäinen, on tämän tuomion 36 ja 37 kohdassa mainittujen seikkojen nojalla sellainen objektiivinen ja kohtuullinen peruste, jolla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen oikeudenhaltijoiden ja suojatun aineiston käyttäjien välisen oikeudenmukaisen tasapainon säilyttämiseksi.
49 Kun otetaan huomioon tämän tuomion 38 ja 39 kohtaan sisältyvät seikat, kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin yhtäältä varmistuttava objektiivisten perusteiden nojalla siitä, että direktiivin 2001/29 2 artiklassa tarkoitetuista muista oikeudenhaltijoiden ryhmistä poiketen yleisradio-organisaatioille aiheutuu siitä, että niiden lähetysten tallenteista valmistetaan luvattomasti kappale, vain vahinkoa, joka voidaan luonnehtia ”vähäiseksi”. Sen on toisaalta tarkastettava niin ikään objektiivisten perusteiden nojalla, ovatko kaikki yleisradio-organisaatiot yleisradio-organisaatioista muodostuvassa oikeudenhaltijoiden ryhmässä toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa etenkin niille aiheutuvan vahingon osalta, mikä oikeuttaa sen, että kaikilta näiltä organisaatioilta evätään oikeus sopivaan hyvitykseen.
50 Ainoastaan näiden kahden edellytyksen täyttyessä kansallisen säännöstön, jolla sopiva hyvitys evätään kaikilta yleisradio-organisaatioilta, olisi näet katsottava täyttävän direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan vaatimukset.
51 Kirjallisia huomautuksia esittäneet osapuolet eivät tältä osin ole samaa mieltä sen vahingon luonteesta ja laajuudesta, jota yleisradio-organisaatioille mahdollisesti aiheutuu niiden lähetysten tallenteiden yksityisestä kopioinnista, eivätkä siitä, ovatko näiden organisaatioiden tilanteet rinnastettavissa toisiinsa sen mukaan, saavatko ne julkista rahoitusta vai eivät.
52 Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 26 kohdassa pääosin todennut, yleisradio-organisaatioille mahdollisesti aiheutunut vahinko ja sen laajuus sekä sen tutkiminen, ovatko yleisradio-organisaatioiden mahdollisten eri ryhmien tilanteet rinnastettavissa toisiinsa, ovat tosiseikkoja koskevia arviointeja, joiden tekeminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.
53 Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan yleisradio-organisaatioilla, joiden lähetysten tallenteista luonnolliset henkilöt valmistavat kappaleen yksityiseen käyttöön ja muuhun kuin kaupalliseen käyttötarkoitukseen, ei ole oikeutta kyseisessä säännöksessä säädettyyn sopivaan hyvitykseen, jos näille organisaatioille mahdollisesti aiheutuvaa vahinkoa ei voida luonnehtia ”vähäiseksi”.
Oikeudenkäyntikulut
54 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa
on tulkittava siten, että
se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan yleisradio-organisaatioilla, joiden lähetysten tallenteista luonnolliset henkilöt valmistavat kappaleen yksityiseen käyttöön ja muuhun kuin kaupalliseen käyttötarkoitukseen, ei ole oikeutta kyseisessä säännöksessä säädettyyn sopivaan hyvitykseen, jos näille organisaatioille mahdollisesti aiheutuvaa vahinkoa ei voida luonnehtia ”vähäiseksi”.
Allekirjoitukset