Kanne 10.7.2024 – Unkari v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
(Asia C-486/24)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Asianosaiset
Kantaja: Unkari (asiamies: M. Z. Fehér)
Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin
kumoaa mediapalvelujen yhteisestä kehyksestä sisämarkkinoilla ja direktiivin 2010/13/EU muuttamisesta 11.4.2024 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/10831 tai
toissijaisesti
kumoaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1083 seuraavat säännökset:
2 artiklan 3 kohdan ja 5 artiklan
2 artiklan 20 kohdan ja 4 artiklan
6 artiklan
7 artiklan
eurooppalaista mediapalvelulautakuntaa koskevat säännökset
21–23 artiklan
2 artiklan 19 kohdan ja 25 artiklan,
ja
velvoittaa Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetuksen oikeusperusta on riittämätön ja että asetukselta puuttuu asianmukainen oikeusperusta
Asetuksella säännellyt mediapalvelut ovat luonteeltaan sekä kulttuurisia että taloudellisia, mutta asetuksella ei varsinaisesti säännellä näiden palvelujen taloudellisia näkökohtia. Asetus sisältää säännöksiä, jotka liittyvät SEUT 6 artiklan c alakohdan ja SEUT 167 artiklan 5 kohdan mukaiseen yhdenmukaistamista ja täydentämistä koskevaan unionin toimivaltaan, joten ei voida katsoa, että SEUT 114 artikla on riittävä oikeusperusta. Asetuksen todellinen ensisijainen tavoite on edistää unionin perusarvoja – demokratiaa ja oikeusvaltiota – edistämällä tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta, mille SEUT 114 artikla ei ole riittävä oikeudellinen perusta. Vaikka mediapalvelujen sisämarkkinoiden luominen oli ensisijainen tai tärkein asetuksella tavoitelluista sääntelytavoitteista, asetuksesta ei käy selvästi ilmi, mitä sisämarkkinoiden toiminnan esteitä sillä pyritään poistamaan. Kansallisten säännösten väliset erot eivät sellaisenaan oikeuta turvautumista SEUT 114 artiklaan. Riittävän oikeusperustan puuttuminen on ilmeistä asetukseen sisältyvien kansallista turvallisuutta ja rikosasioita koskevien sääntöjen osalta, joiden osalta unionilla ei ole tavallista lainsäädäntövaltaa, jonka perusteella asetus voitaisiin hyväksyä. Asetuksella vahvistetuilla säännöillä sellaisinaan säännellään alaa – ja luodaan siten lisäsääntelyvaihtoehtoja –, jonka osalta jäsenvaltiot eivät ole osoittaneet unionille toimivaltaa SEU 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Tämä koskee mediapalvelujen ei-taloudellisia näkökohtia, lehdistöjulkaisuja ja niiden vaikutusta yleisen järjestyksen ylläpitämiseen ja kansallisen turvallisuuden suojeluun. Asetuksella puututaan SEU 4 artiklan vastaisesti erityisesti kansallista turvallisuutta koskevaan jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.
Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetus on SEU 4 artiklan 1 ja 2 kohdan vastainen ja tältä osin SEU 5 artiklan, toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen vastainen
Asetuksella säädetään asioista, joita voidaan säännellä ja joita säännellään jo riittävästi keskus-, alue- tai paikallistasolla jäsenvaltioissa tavalla, jota ei voida toteuttaa unionin tasolla suunnitellun toimenpiteen laajuuden tai vaikutusten vuoksi, ja evätään jäsenvaltioilta niiden toimivalta eri aloilla. Lisäksi asetuksen oikeudellinen muoto – toisin kuin direktiivin tapauksessa – poistaa jäsenvaltioiden säätelymahdollisuuden ja sallii vain tiukempien normien hyväksymisen, mikä siten rikkoo toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita.
Kolmas kanneperuste, joka perustuu unionin oikeuden yleisiksi periaatteiksi tunnustettujen oikeusvarmuusperiaatteen ja lainsäädännön selkeyden periaatteen loukkaamiseen
Asetuksessa käytettyjä peruskäsitteitä ei ole määritelty, eikä osaa niistä voida myöskään määritellä yhdenmukaisesti, minkä vuoksi ne eivät sovellu asetuksen perusteella hyväksyttyjen sääntöjen ja toimenpiteiden perusteeksi eivätkä siihen, että jäsenvaltiot kykenisivät asianmukaisella varmuudella yksilöimään sen, mitä odotuksia niiden oikeusjärjestykseen ja viranomaisten toimintaan kohdistuu asetuksen perusteella. Tämän lisäksi asetuksen eri yksittäiset säännökset – erityisesti sellaisten rikosoikeuteen liittyvien toimien osalta, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa – johtavat erikseen ja yhdessä sellaiseen oikeudelliseen epävarmuuteen asetuksen soveltamisessa, joka johtaa unionin yleisiksi oikeusperiaatteiksi tunnustettujen oikeusvarmuuden periaatteen ja lainsäädännön selkeyttä koskevan periaatteen loukkaamiseen ja siten oikeudelliseen epävarmuuteen jäsenvaltioiden toimissa erityisesti rikosoikeuden alalla.
Neljäs kanneperuste, joka koskee asetuksen 2 artiklan 3 kohdan ja 5 artiklan kumoamista
Asetuksen 2 artiklan 3 kohta ja 5 artikla ovat SEU 5 artiklan, SEUT 153 artiklan 1 kohdan, SEUT 167 artiklan 5 kohdan ja perussopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan nro 29 vastaisia, eivätkä ne täytä lainsäädännön selkeyteen ja oikeusvarmuuteen liittyviä vaatimuksia.
Viides kanneperuste, joka koskee asetuksen 2 artiklan 20 kohdan ja 4 artiklan kumoamista
Asetuksen 2 artiklan 20 kohta ja 4 artikla ovat SEU 4 artiklan 1 ja 2 kohdan, SEU 5 artiklan, SEUT 82 artiklan, SEUT 83 artiklan ja SEUT 167 artiklan 5 kohdan vastaisia, eivätkä ne täytä oikeusvarmuuteen liittyviä vaatimuksia.
Kuudes kanneperuste, joka koskee asetuksen 6 artiklan kumoamista
Asetuksen 6 artikla on SEU 5 artiklan, SEUT 56 artiklan ja SEUT 167 artiklan 5 kohdan vastainen, ja silla loukataan suhteellisuusperiaatetta, lainsäädännön selkeyden periaatetta ja oikeusvarmuusperiaatetta.
Seitsemäs kanneperuste, joka koskee asetuksen 7 artiklan kumoamista
Asetuksen 7 artiklalla loukataan SEU 5 artiklassa vahvistettua suhteellisuusperiaatetta, eikä kyseinen artikla täytä oikeusvarmuuteen liittyviä vaatimuksia.
Kahdeksas kanneperuste, joka koskee eurooppalaista mediapalvelulautakuntaa koskevien säännösten kumoamista
Eurooppalaista mediapalvelulautakuntaa koskevat asetuksen säännökset ovat SEU 5 artiklan ja SEUT 167 artiklan 5 kohdan vastaisia, ja niillä loukataan suhteellisuusperiaatetta.
Yhdeksäs kanneperuste, joka koskee asetuksen 21 ja 23 artiklan kumoamista
Asetuksen 21–23 artikla ovat SEU 5 artiklan, SEUT 63 artiklan ja SEUT 167 artiklan 5 kohdan vastaisia, ja niillä loukataan toissijaisuusperiaatetta, suhteellisuusperiaatetta, lainsäädännön selkeyden periaatetta ja oikeusvarmuusperiaatetta.
Kymmenes kanneperuste, joka liittyy asetuksen 2 artiklan 19 kohdan ja 25 artiklan kumoamiseen
Asetuksen 25 artikla on SEU 5 artiklan vastainen ja silla loukataan toissijaisuusperiaatetta, suhteellisuusperiaatetta, lainsäädännön selkeyden periaatetta ja oikeusvarmuusperiaatetta.
____________
1 EUVL L, 2024/1083, 17.4.2024.