Kanne 11.3.2024 – Italian tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-194/24)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehenään G. Palmieri, avustajinaan Di Benedetto ja S. Fiorentino, avvocati dello Stato, sekä G. Lillo, procuratore dello Stato)

Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006 ja (EY) N:o 1005/2008 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/1139, (EU) 2017/2403 ja (EU) 2019/473 muuttamisesta kalastuksenvalvonnan osalta 22.11.2023 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/2842 (EUVL L 2023/2841, 20.12.2023)

velvoittaa neuvoston ja parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää kanteensa tueksi kaksi kanneperustetta.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan on loukattu suhteellisuusperiaatetta ja rikottu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7, 8 ja 31 artiklaa ja 52 artiklan 1, 2 ja 4 kohtaa sekä perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohtaa ja 53 artiklaa, luettuina yhdessä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 18 artiklan kanssa

Riidanalaisella asetuksella rajoitetaan siltä osin kuin siinä säädetään purkamisvelvoitteen noudattamisen valvontatoimenpiteenä velvollisuudesta asentaa aluksille kameravalvontajärjestelmä aluksilla olevien henkilöiden oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen, oikeutta henkilötietojensa suojaan ja työntekijöiden oikeutta asianmukaisiin työoloihin siten, ettei tällainen rajoitus ole mitenkään oikeassa suhteessa tavoiteltuun intressiin, kun huomioon otetaan myös se, että on olemassa sellaisia päteviä vaihtoehtoja, joilla samaa tavoitetta voitaisiin tavoitella tehokkaasti mutta vastakkain olevia intressejä vähemmän rajoittavasti; ja joka tapauksessa on niin, ettei kyseisellä asetuksella taata mainittujen oikeuksien suojaa asianmukaisesti.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan on rikottu SEU 3 artiklan 3 kohtaa, SEUT 101 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja ja SEUT 120 artiklaa sekä sisämarkkinoista ja kilpailusta tehtyä pöytäkirjaa N:o 27

Sillä, että jäsenvaltioiden viranomaisille annetaan laaja harkintavalta luokitella sääntöjen rikkominen vakavaksi, loukataan tai saatetaan loukata talouden toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, mikä voi johtaa kilpailun vääristymiseen Euroopan unionissa, koska eri jäsenvaltiot saattavat arvioida seuraamusjärjestelmää eri tavoin.

____________