Valitus, jonka Yvette Barthel ym. ovat tehneet 25.7.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-59/10, Barthel ym. v. unionin tuomioistuin, 10.5.2011 antamasta määräyksestä

(Asia T-398/11 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Yvette Barthel (Arlon, Belgia), Marianne Reiffers (Olm, Luxemburg) ja Lieven Massez (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis, É. Marchal ja D. Abreu Caldas)

Muu osapuoli: unionin tuomioistuin

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-59/10, Barthel ym. v. unionin tuomioistuin, 10.5.2011 antaman määräyksen, jolla kantajien kanne jätettiin tutkimatta

toteamaan, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi

palauttamaan asian virkamiestuomioistuimeen, jotta asia ratkaistaan lainsäädännön mukaisesti

määräämään, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittajat vetoavat kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen sillä perusteella, että jättäessään kantajien kanteen tutkimatta virkamiestuomioistuin on rikkonut SEUT 296 artiklaa ja unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan ensimmäistä virkettä ja kyseisen perussäännön liitteessä 1 olevaa 7 artiklan 1 kohtaa, kun se ei ole tutkinut kaikkia lainvastaisuuksia, joihin virkamiestuomioistuimessa on vedottu, ja kun se ei ole antanut kantajille mahdollisuutta saada tietoonsa perusteita, joiden perusteella on hylätty kanneperusteet, jotka koskivat sitä, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan vastakohtaistulkinta on kyseisten henkilöstösääntöjen 91 artiklaan nähden lainvastainen, ja oikeutta nostaa unionin tuomioistuimessa kanne kaikista niille vastaisista päätöksistä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kyseinen päätös on annettu niille tiedoksi, kyseisen säännöksen toisen luetelmakohdan mukaisesti. Koska virkamiestuomioistuin ei ole ottanut huomioon kaikkia kantajien kumoamiskanteessaan esittämiä kanneperusteita ja väitteitä, se on siis jättänyt noudattamatta velvollisuuttaan perustella määräyksensä.

Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut, että 26.10.2009 tehty päätös, jolla hylättiin kantajien hakemus, oli pelkästään vastaamatta jättämisen vahvistava päätös, joka vastaa implisiittistä hylkäävää päätöstä, vaikka vastauksen myöhästyminen on perusteltavissa tietyltä unionin tuomioistuimen yksiköltä pyydetyn sisäisen lausunnon, joka mahdollistaisi sen, että se voisi tutkia, täyttivätkö kantajat vuorotyökorvauksen saamisen edellytykset Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 56 a artiklan mukaisesti, odottamisella.

____________