Kanne 19.2.2010 - Riva Fire v. komissio

(Asia T-83/10)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Riva Fire SpA (Milano, Italia) (edustajat: avvocato M. Merola, avvocato M. Pappalardo, avvocato T. Ubaldi )

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

päätös on kumottava kokonaisuudessaan, sillä tutkintamenettelystä ilmenee, että päätöksen tehneelle komissaarikollegiolle ei ollut esitetty kaikkia päätöksen perustana olevia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja

ainakin päätöksen 1 artikla on kumottava niiltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja osallistui jatkettuun sopimukseen ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin palkkien tai rullien muodossa olevan pyöreän teräsbetonin alalla ja että niiden tavoitteena tai vaikutuksena oli ollut hintojen vahvistaminen ja tuotannon tai myynnin rajoittaminen ja/tai valvonta yhteismarkkinoilla

komission päätöksen 2 artikla on kumottava niiltä osin kuin siinä määrätään kantajalle 26,9 miljoonan euron suuruinen sakko

Toissijaisesti

sakon määrää on alennettava kantajalle päätöksen 2 artiklassa määrätystä 26,9 miljoonasta eurosta, ja sakko on määritettävä uudelleen

Joka tapauksessa

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan rikkomisesta 30.9.2009 tehdyn Euroopan yhteisöjen komission päätöksen K(2009) 7492 lopullinen (COMP/37.956 - Pyöreä teräsbetoni, päätöksen uudelleen tekeminen), sellaisena kuin se on täydennettynä ja muutettuna 8.12.2009 tehdyllä Euroopan komission päätöksellä K(2009) 9912 lopullinen, kumoamista. Kantaja esittää vaatimuksensa tueksi kahdeksan perustetta.

Ensimmäisessä perusteessaan kantaja väittää, ettei komissio ollut toimivaltainen toteamaan HT 65 artiklan 1 kohdan rikkomista niiden seikkojen osalta, jotka kuuluivat tämän määräyksen soveltamisalaan myös EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen, eikä määräämään sille seuraamuksia asetuksen N:o 1/2003¹ 7 artiklan 1 kohdan ja 23 artiklan 2 kohdan nojalla, sillä näissä säännöksissä viitataan vain EY 81 ja EY 82 artiklan (nyt SEUT 101 ja SEUT 102 artikla) rikkomisiin.

Toisessa perusteessaan kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan asetuksen (ETY) N:o 17² 10 artiklan 3 ja 5 kohtaa sekä asetuksen N:o 1/2003 14 artiklan 1 ja 3 kohtaa, koska siitä ei ilmene, oliko komissio pyytänyt sääntöjen mukaisesti lausuntoa neuvoa-antavalta komitealta kuten edellä mainituissa säännöksissä edellytetään ja oliko kyseinen komitea saanut kaikki tarvittavat tiedot voidakseen täysin arvioida päätöksen adressaatteina olevien yritysten syyksi väitettyä rikkomista.

Kolmannessa perusteessaan kantaja väittää, että komissio on rikkonut HT 36 artiklan 1 kohtaa, koska se on kieltäytynyt ilmoittamasta niitä perusteita, joita se oli käyttänyt määrättäviä sakkoja määrittäessään ja koska se on näin rajoittanut väitetiedoksiannon adressaatteina olleiden yritysten mahdollisuuksia huomautusten esittämiseen.

Neljännessä perusteessaan kantaja katsoo, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan komission asetuksen (EY) N:o 773/2004,³sellaisena kuin se on muutettuna, 10 ja 11 artiklaa, ja että sillä loukataan asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksia, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kumottua komission alun perin tekemän päätöksen komissio teki riidanalaisen päätöksen uudelleen lähettämättä yrityksille uutta väitetiedoksiantoa.

Viidennessä perusteessaan kantaja väittää, että päätös on puutteellisesti ja ristiriitaisesti perusteltu niiltä osin kuin siinä yhtäältä määritetään Italian tasavallan alue relevanteiksi maantieteellisiksi markkinoiksi, ja toisaalta kun siinä lex mitior-periaatetta sovellettaessa katsotaan, että väitetty yhteistoiminta oli sellaista, että se vaikutti yhteisön kauppaan.

Kuudennessa perusteessaan kantaja katsoo, että komission päätöksessään esittämässä tarkastelussa on virhe sen vuoksi, että tosiseikkoja koskevassa arvioinnissa on muutamia virheitä, jotka ovat johtaneet HT 65 artiklan väärään soveltamiseen riidanalaisen rikkomisen useiden eri osatekijöiden, muun muassa yhteistoiminnan niiden osien, jotka koskivat pyöreän teräsbetonin hinnan vahvistamista, läpimittaan sidoksissa olevan lisähinnan vahvistamista ja tuotannon ja/tai myynnin rajoittamista tai valvontaa, osalta.

Seitsemännessä perusteessaan kantaja väittää, että riidanalainen päätös on virheellinen ja riittämättömästi perusteltu (myös puutteellisen tutkinnan takia) siltä osin kuin rikkominen katsotaan kokonaisuudessaan kantajan syyksi.

Kahdeksannessa perusteessaan kantaja väittää, että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa, komission vuonna 1996 antamaa yhteistyötiedonantoa ja sen vuonna 1998 sakkojen laskennasta antamia suuntaviivoja on rikottu.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL L, 4.1.2003, s. 1).

² - Neuvoston asetus N:o 17: Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus (EYVL L 13, s. 204).

³ - EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annettu komission asetus (ET) N:o 773/2004 (EUVL L 123, s. 18).