Yhdistetyt asiat T-204/08 ja T-212/08

Team Relocations NV ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kansainvälisten muuttopalvelujen markkinat Belgiassa – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Hintojen vahvistaminen – Markkinoiden jakaminen – Tarjousten jättämismenettelyn manipulointi – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Sakot – Sakkojen laskennasta vuonna 2006 annetut suuntaviivat

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Käsite

(EY 81 artiklan 1 kohta)

2.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Liikevaihto

(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)

3.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Periaate, jonka mukaan seuraamukset on määrättävä yksilökohtaisesti

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

4.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Rikkomisen kesto

(Komission tiedonanto 2006/C 210/02)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Varoittavuus – Arviointi

(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 25 kohta)

6.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät olosuhteet – Arviointi

(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

7.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Lieventävät olosuhteet – Kilpailunvastainen toiminta on viranomaisten hyväksymää tai edistämää

(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan viimeinen luetelmakohta)

8.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon määrän alentaminen yrityksen taloudellisen tilanteen perusteella – Edellytykset

(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 35 kohta)

1.      Olisi keinotekoista jakaa jatkuva käyttäytyminen, jolla on yksi ainoa päämäärä, pitämällä sitä useina erillisinä kilpailusääntöjen rikkomisina, kun kyseessä on sitä vastoin sekä sopimuksina että yhdenmukaistettuina menettelytapoina asteittain ilmennyt yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen.

Näissä olosuhteissa yritys, joka on osallistunut tällaiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen sille ominaisella käyttäytymisellään, joka kuuluu EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sellaisen sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan, jolla on kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus, käsitteeseen ja jonka tarkoituksena on myötävaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisen toteutumiseen kokonaisuudessaan, on vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen.

Voidakseen todistaa yrityksen osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen komission velvollisuutena on näyttää toteen, että yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta konkreettisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin.

Kartellien voidaan näet katsoa olevan yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailunvastaisen sopimuksen osatekijöitä ainoastaan, jos niiden näytetään olevan osa kokonaissuunnitelmaa, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen. Ainoastaan silloin, jos yritys näihin kartelleihin osallistuessaan on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää, että näin tehdessään se tulee mukaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään sopimukseen, sen osallistuminen kyseisiin kartelleihin voi olla ilmaus liittymisestä tähän sopimukseen.

Kolmen edellytyksen on siis täytyttävä, jotta yrityksen voidaan katsoa osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, eli on oltava olemassa kokonaissuunnitelma, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen, yrityksen on tarkoituksellisesti myötävaikutettava tähän suunnitelmaan ja sen on täytynyt (todistetusti tai oletetusti) tietää muiden osallistujien kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta.

Sellaisen kokonaissuunnitelman olemassaolosta, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen, on todettava, ettei yhteisen tavoitteen käsitettä kuitenkaan voida määrittää yleisellä viittauksella kilpailun vääristymiseen markkinoilla, joita rikkominen koskee, koska vaikutus kilpailuun muodostaa tavoitteena tai vaikutuksena olennaisen tekijän kaikessa käyttäytymisessä, joka kuuluu EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Yhteisen tavoitteen tällainen määritelmä voi viedä yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitteeltä osan sen merkitystä, koska siitä seuraa se, että useat toiminnat, jotka koskevat talouden alaa ja jotka on kielletty EY 81 artiklan 1 kohdassa, pitäisi systemaattisesti luokitella yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osatekijöiksi. Jotta toimet voidaan luokitella yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi, on siis otettava huomioon kaikki seikat, joilla voidaan osoittaa, että ne täydentävät sitä tai että näin ei ole, esimerkiksi soveltamisajanjakso, sisältö (käytetyt menetelmät mukaan lukien) ja vastaavasti asianomaisten eri toimien tavoite.

(ks. 33–37 ja 40 kohta)

2.      Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 13 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Määrittääkseen sakon perusmäärän komissio käyttää sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa, jotka yritys on myynyt – –”. Tästä säännöksestä ei ilmene, että kyseistä myynnin arvoa laskettaessa huomioon voitaisiin ottaa ainoastaan niiden palvelujen myynnin arvo, joihin kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevät menettelytavat ovat todellisuudessa kohdistuneet. Mainittujen suuntaviivojen 13 kohdassa viitataan rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvään myyntiin eikä myyntiin, johon rikkominen on kohdistunut. Kyseisen 13 kohdan sanamuoto tarkoittaa siten merkityksellisillä markkinoilla toteutunutta myyntiä.

Unionin kilpailusääntöjen tarkoitus tukee tätä tulkintaa. Komissiolla ei ole velvollisuutta kartelliasioissa määrättävien sakkojen perusmäärän määrittämiseksi kussakin tapauksessa vahvistaa, mihin yksittäisiin myyntitapahtumiin kartelli on vaikuttanut. Unionin tuomioistuimet eivät ole koskaan asettaneet tällaista velvollisuutta, eikä mikään viittaa siihen, että komissiolla olisi ollut aikomus asettaa itselleen tällaista velvollisuutta mainituissa suuntaviivoissa. Lisäksi kartelleja, jotka ovat luonteeltaan salaisia, koskevissa asioissa jää väistämättä paljastumatta joitakin asiakirjoja, jotka ilmentävät kutakin kilpailunvastaisista menettelytavoista.

Se osa liikevaihdosta, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevista tavaroista, on omiaan osoittamaan rikkomisen laajuutta kyseisillä markkinoilla. Kilpailunrajoituksen kohteena olleista tuotteista kertynyt liikevaihto on objektiivinen peruste, jolla tämän menettelyn haitallinen vaikutus tavanomaiseen kilpailuun saadaan täsmällisesti mitatuksi.

(ks. 61–66 kohta)

3.      Usean yrityksen rikottua kilpailusääntöjä on tutkittava kunkin yrityksen osuuden suhteellinen vakavuus. Tämä päätelmä on johdonmukainen seuraus periaatteesta, jonka mukaan rangaistukset ja seuraamukset on määrättävä yksilökohtaisesti ja jonka nojalla yritykselle voidaan määrätä seuraamus vain seikoista, joihin sen itsensä katsotaan syyllistyneen, ja jota sovelletaan kaikissa hallinnollisissa menettelyissä, jotka saattavat johtaa seuraamusten määräämiseen yhteisön kilpailusääntöjen nojalla. Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta on arvioitava yrityskohtaisesti, jolloin on otettava huomioon useita seikkoja, joihin kuuluvat erityisesti asiaan liittyvät erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen ennalta ehkäisevä vaikutus. Se, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin osatekijöihin tai että sillä on ollut vähäinen asema niiltä osin kuin se on osallistunut, on otettava huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnin yhteydessä ja tarvittaessa sakon suuruutta määritettäessä.

Yrityskohtaisia olosuhteita ei kuitenkaan ole arvioitu kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa, toisin sanoen sakon perusmäärää vahvistettaessa, vaan mukautettaessa perusmäärää lieventävien ja raskauttavien seikkojen perusteella.

Komissio voi vapaasti ottaa huomioon tiettyjä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklassa tarkoitetun ”vakavuuden” muodostavia tekijöitä lieventävinä ja raskauttavina seikkoina eikä arvioidessaan ”vakavuutta” sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla.

Kyseisillä suuntaviivoilla muutettiin perustavanlaatuisesti sakkojen laskentamenetelmää. Ensinnäkin kilpailusääntöjen rikkomisten jako kolmeen luokkaan (”vakavaa vähäisempiin”, ”vakaviin” ja ”erittäin vakaviin” rikkomisiin) on poistettu. Nykyisessä järjestelmässä, jossa asteikko on 0 prosentista 30 prosenttiin, voidaan tehdä hienojakoisempi ero kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden perusteella. Toiseksi kiinteämääräiset summat on poistettu. Vastedes perusmäärän laskemisessa käytetään rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvän, kunkin yksittäisen yrityksen toteuttaman myynnin arvoa. Tässä uudessa laskentamenetelmässä voidaan siis ottaa helpommin huomioon kunkin yrityksen yrityskohtainen osuus kilpailusääntöjen rikkomisessa sen vakavuutta arvioitaessa. Sen avulla voidaan myös ottaa huomioon se, että yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen on mahdollisesti ajan mittaan muuttunut vähemmän vakavaksi.

Vaikka huomioon on otettava kilpailusääntöjen rikkomista koskevan osuuden suhteellinen vakavuus ja tapauksen erityiset olosuhteet, komissio voi edelleen kyseisten suuntaviivojen nojalla ottaa nämä seikat huomioon arvioidessaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta tai mukauttaessaan perusmäärää lieventävien ja raskauttavien seikkojen perusteella. Tilanteessa, jossa komissio omaksuu viimeksi mainitun lähestymistavan, lieventävien ja raskauttavien seikkojen arvioinnissa on kuitenkin voitava ottaa riittävästi huomioon yhtenä kokonaisuutena pidettävää kilpailusääntöjen rikkomista koskevan osuuden suhteellinen vakavuus sekä tämän vakavuuden mahdollinen vaihteleminen eri aikoina.

(ks. 84–87, 89, 90 ja 92 kohta)

4.      Myynnin arvon perusteella määritetyn määrän kertomisesta niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdassa todetaan ainoastaan, että ”sakon suuruutta määrättäessä on otettava huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen kesto”, täsmentämättä kuitenkaan konkreettisesti, miten kesto pitäisi ottaa huomioon. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa säädetty kertominen niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, vastaa 100 prosentin lisäystä vuotta kohden. Tämä lähestymistapa on osoitus perustavanlaatuisesta muutoksesta menetelmässä, joka koskee kartellin keston huomioon ottamista. Tämä kehitys ei kuitenkaan ole ristiriidassa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan kanssa.

Vaikka aikaisemmin komissio on joskus ottanut huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen ajan mittaan tapahtuneen kehityksen, kun se on lisännyt sakon määrää keston perusteella, missään vuoden 2006 suuntaviivojen säännöksessä ei velvoiteta sitä soveltamaan tällaisessa tapauksessa kerrointa, joka ei ylitä kahta, tai alentamaan vakavuuden perusteella määrättyä prosenttiosuutta myynnin arvosta.

(ks. 107–110 kohta)

5.      Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 25 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Riippumatta rikkomiseen osallistuneen yrityksen osallistumisen kestosta, komissio sisällyttää lisäksi perusmäärään määrän, joka on 15–25 prosenttia – – myyntiarvosta, estääkseen yrityksiä osallistumasta hintojen vahvistamisesta, markkinaosuuksista ja tuotantorajoituksista tehtäviin horisontaalisiin sopimuksiin.”

Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu, kun komissio on lisännyt saman lisäsumman kaikille päätöksen adressaateille sillä perusteella, että ne ovat kaikki osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka käsitti hintojen vahvistamista ja/tai markkinoiden jakamista.

Kyseisten suuntaviivojen 25 kohdan sanamuoto (”inclura”, ”will include” ja ”fügt hinzu”) osoittaa sitä paitsi, että ilmeisissä rikkomistapauksissa lisäsumman lisääminen on automaattinen toimenpide, joka ei edellytä muita tekijöitä.

(ks. 116 ja 117 kohta)

6.      Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan sakon alentaminen lieventävien seikkojen perusteella edellyttää, että kyseinen yritys ”esittää todisteet siitä, että sen osuus rikkomisessa on ollut huomattavan vähäinen”, ja ”siten osoittaa, että ollessaan osapuolena rikkomiseen liittyvään sopimukseen se tosiasiassa jätti soveltamatta sopimusta ja kävi käytännössä kilpailua markkinoilla”.

Ilmaisun ”esimerkiksi” käyttäminen kuitenkin osoittaa, ettei kyseisten suuntaviivojen 29 kohdassa mainittujen olosuhteiden luettelo ole tyhjentävä. Asian erityiset olosuhteet ja erityisesti se, osallistuuko yritys kaikkiin kilpailusääntöjen rikkomisen muodostaviin osatekijöihin, on otettava huomioon joko kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa tai ainakin mukautettaessa perusmäärää lieventävien ja raskauttavien seikkojen perusteella. Tämä velvollisuus oli yksi niistä syistä, jonka vuoksi unionin tuomioistuin saattoi katsoa, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitteen kanssa ei ole ristiriidassa periaate, jonka mukaan vastuu kilpailusääntöjen rikkomisesta on yrityskohtaista. Pelkästään tämän 29 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainitut kriteerit eivät voi taata tätä mahdollisuutta.

(ks. 126 ja 127 kohta)

7.      Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan viimeisen luetelmakohdan mukaan ”sakon perusmäärää voidaan alentaa, kun – – yrityksen kilpailunvastainen toiminta on viranomaisten hyväksymää tai edistämää taikka se on hyväksytty tai sitä on edistetty lainsäädännöllä”. Tältä osin pelkkä tieto kilpailunvastaisesta toiminnasta ei merkitse sitä, että tämä toiminta olisi implisiittisesti komission ”hyväksymää tai edistämää” kyseisten suuntaviivojen 29 kohdan viimeisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla. Väitettyä toimimatta jättämistä ei nimittäin voida rinnastaa hyväksymisen tai edistämisen kaltaiseen positiiviseen toimeen.

(ks. 131 ja 134 kohta)

8.      Sakon alentaminen asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 35 kohdan nojalla edellyttää kolmen edellytyksen samanaikaista täyttymistä, eli pyynnön esittämistä hallinnollisen menettelyn aikana, erityisiä sosiaalisia ja taloudellisia olosuhteita sekä yrityksen maksukyvyttömyyttä, jolloin kyseisen yrityksen on esitettävä objektiiviset todisteet siitä, että sakon määrääminen vaarantaisi väistämättä sen elinkelpoisuuden ja muuttaisi sen omaisuuserät täysin arvottomiksi.

Sakon alentamiseksi esitetty pyyntö ei ole pelkkä muotovaatimus vaan vaatimus, jota ilman taloudellista tilannetta ei voida pätevästi arvioida, sillä komissiolla ei muutoin ole käytettävissään asian kannalta merkityksellisiä seikkoja, kuten kyseisen yrityksen sisäisiä tietoja, joiden avulla sen elinkelpoisuutta voidaan arvioida.

(ks. 171 ja 176 kohta)