Väliaikainen versio
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu yhdeksäs jaosto)
21 päivänä helmikuuta 2024 (*)
Polkumyynti – Kiinasta peräisin olevien tiettyjen polyvinyylialkoholien tuonti – Lopullinen polkumyyntitulli – Täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1336 – Normaaliarvon laskeminen – Merkittävät vääristymät vientimaassa – Asetuksen (EU) 2016/1036 2 artiklan 6 a kohta – WTO:n oikeus – Yhdenmukaisen tulkinnan periaate – Asianmukaisen edustavan maan valinta – Helposti saatavilla olevat tiedot – Yhteistyöstä pidättäytyminen – Tarvittavien tietojen käsite – Asetuksen 2016/1036 18 artikla – Alihinnoittelu – Markkinalohkot – Tuotteen valvontanumeroihin perustuva menetelmä – Asetuksen 2016/1036 3 artiklan 2 ja 3 kohta – Puolustautumisoikeudet – Luottamuksellinen käsittely – Asetuksen 2016/1036 19 ja 20 artikla
Asiassa T‑763/20,
Inner Mongolia Shuangxin Environment-Friendly Material Co. Ltd, kotipaikka Ordos (Kiina), edustajinaan asianajajat J. Cornelis, F. Graafsma ja E. Vermulst,
kantajana,
jota tukee
Wegochem Europe BV, kotipaikka Amsterdam (Alankomaat), edustajinaan asianajajat R. Antonini, E. Monard ja B. Maniatis,
väliintulijana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehenään G. Luengo,
vastaajana,
jota tukevat
Euroopan parlamentti, asiamiehinään A. Neergaard, D. Moore ja A. Pospíšilová Padowska,
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään H. Marcos Fraile ja B. Driessen, avustajanaan asianajaja N. Tuominen,
Kuraray Europe GmbH, kotipaikka Hattersheim am Main (Saksa), edustajinaan asianajajat R. MacLean ja D. Sevilla Pascual,
ja
Sekisui Specialty Chemicals Europe SL, kotipaikka La Canonja (Espanja), edustajinaan asianajajat A. Borsos ja J. Jousma,
väliintulijoina,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti L. Truchot (esittelevä tuomari) sekä tuomarit H. Kanninen, L. Madise, R. Frendo ja T. Perišin,
kirjaaja: hallintovirkamies I. Kurme,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisen vaiheen,
ottaen huomioon 14. ja 15.12.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
1 Kantaja Inner Mongolia Shuangxin Environment-Friendly Material Co. Ltd vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen polyvinyylialkoholien tuonnissa 25.9.2020 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1336 (EUVL 2020, L 315, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus) siltä osin kuin se koskee kantajaa.
[– –]
Asianosaisten vaatimukset
13 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen kantajaa koskevilta osin
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 Wegochem Europe BV (jäljempänä Wegochem), joka tukee väliintulijana kantajan vaatimuksia, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen kantajaa koskevilta osin
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, sille aiheutuneet kulut mukaan lukien.
15 Komissio vaatii Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston, Kurarayn ja Sekisui Specialty Chemicals Europe SL:n (jäljempänä Sekisui) tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
[– –]
Komission vaatimus, jonka mukaan toinen, kolmas, neljäs ja viides kanneperuste on hylättävä tehottomina
51 Komissio vaatii, että toinen, kolmas, neljäs ja viides kanneperuste hylätään tehottomina sillä perusteella, että ne koskevat polkumyyntimarginaalia, joksi arvioitiin riidanalaisessa asetuksessa 115,6 prosenttia, kun taas kantajaan sovellettava polkumyyntitulli vastaa vahinkomarginaalia, joksi arvioitiin riidanalaisessa asetuksessa 72,9 prosenttia. Kantaja, jolla on todistustaakka, ei ole komission mielestä osoittanut, että polkumyyntimarginaalin ja vahinkomarginaalin välinen ero pienenisi alle nollaan, vaikka kyseiset kanneperusteet hyväksyttäisiin.
52 Komissio väittää lisäksi, että kantajan on osoitettava jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva henkilökohtainen intressi, joka ei voi koskea tulevaa ja hypoteettista tilannetta.
53 Kantaja vetoaa kyseisten kanneperusteiden tehokkuuden tueksi ensinnäkin puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevaan oikeuskäytäntöön, jonka mukaan kantajaa ei voida vaatia osoittamaan, että komission päätös olisi ollut sisällöltään toisenlainen, vaan ainoastaan se, ettei tällainen mahdollisuus ole täysin poissuljettu (tuomio 1.10.2009, Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware v. neuvosto, C‑141/08 P, EU:C:2009:598, 94 kohta ja tuomio 11.7.2013, Hangzhou Duralamp Electronics v. neuvosto, T‑459/07, ei julkaistu, EU:T:2013:369, 110 ja 111 kohta). Kyseistä oikeuskäytäntöä voidaan sen mielestä soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa, koska kantaja on vaikeassa tilanteessa, jossa se ei pysty esittämään kontrafaktuaalisen skenaarion lukuja. Vaikka polkumyyntimarginaalin ja vahinkomarginaalin välinen ero on merkittävä, ei kantajan mukaan voida sulkea pois sitä, että polkumyyntimarginaali olisi kyseisissä kanneperusteissa tarkoitettujen virheiden korjaamisen jälkeen vahinkomarginaalia pienempi.
54 Toiseksi kantajalla on mielestään intressi siihen, että komissio laskee polkumyyntimarginaalin asianmukaisesti riidanalaisella asetuksella käyttöön otettujen toimenpiteiden, siihen mahdollisesti kohdistettavien muiden polkumyynnin vastaisten menettelyjen tai sen mahdollisesti tekemien maksettuja polkumyyntitulleja koskevien palautushakemusten mahdollista tarkastelua varten. Tällaiset tilanteet eivät sen mukaan ole tulevia eivätkä hypoteettisia.
55 Kolmanneksi kantaja muistuttaa, että sen valmistamien tuotteiden normaaliarvoa koskevia tietoja käytettiin laskettaessa toiseen kiinalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan sovellettavaa polkumyyntitullia, jota ei vahvistettu kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan vahinkomarginaalin vaan sen polkumyyntimarginaalin perusteella. Kantajan ei mielestään pitäisi joutua vastuuseen siitä, että se on pääasiallinen välillinen syy sille, että toisen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali arvioidaan liian suureksi.
56 On muistutettava, että perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Polkumyyntitullin suuruus ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, vaan sen olisi oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos alhaisempi tullin määrä on riittävä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. – –
57 Oikeuskäytännön mukaan kyseisessä säännöksessä säädetään niin sanotusta alhaisemman tullin säännöstä (jäljempänä alhaisemman tullin sääntö), jonka mukaan vahinkomarginaalia olisi käytettävä polkumyyntitullin määrän määrittämiseksi, jos polkumyyntimarginaali on korkeampi kuin vahinkomarginaali, ja päinvastoin (ks. vastaavasti tuomio 4.3.2010, Foshan City Nanhai Golden Step Industrial v. neuvosto, T‑410/06, EU:T:2010:70, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 18.10.2016, Crown Equipment (Suzhou) ja Crown Gabelstapler v. neuvosto, T‑351/13, ei julkaistu, EU:T:2016:616, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Alhaisemman tullin säännön tarkoituksena on erityisesti estää se, että käyttöön otettu polkumyyntitulli ylittää sen, mikä on tarpeen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahingon poistamiseksi. Polkumyyntitullien käyttöön ottaminen on nimittäin puolustautumis- ja suojatoimenpide polkumyynnistä seuraavaa vilpillistä kilpailua vastaan eikä seuraamus tai toimenpide, jolla annetaan kilpailuetua unionin tuotannonalalle (ks. vastaavasti tuomio 18.10.2016, Crown Equipment (Suzhou) ja Crown Gabelstapler v. neuvosto, T‑351/13, ei julkaistu, EU:T:2016:616, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Nyt käsiteltävässä asiassa komissio vertasi riidanalaisen asetuksen 658 perustelukappaleessa ”vahinkomarginaaleja ja polkumyyntimarginaaleja” ja katsoi, että ”[polkumyyntitullien] määrä [oli] asetettava polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisiksi”.
60 Saman asetuksen 659 perustelukappaleessa on seuraava taulukko:
Yritys | Polkumyyntimarginaali | Vahinkomarginaali | Lopullinen polkumyyntitulli |
Shuangxin-ryhmä [T‑763/20] | 115,6 % | 72,9 % | 72,9 % |
Sinopec-ryhmä [T‑762/20] | 17,3 % | 57,6 % | 17,3 % |
Wan Wei ‑ryhmä [T‑764/20] | 193,2 % | 55,7 % | 55,7 % |
Muut yhteistyössä toimineet yritykset | 80,4 % | 57,9 % | 57,9 % |
Kaikki muut yritykset | 193,2 % | 72,9 % | 72,9 % |
61 Komissio on vedonnut kyseisten kanneperusteiden tehottomuuteen perustelunaan se, ettei kantaja ole näyttänyt toteen, että jos kyseiset kanneperusteet hyväksyttäisiin, polkumyyntimarginaali olisi vahinkomarginaalia alhaisempi, jolloin polkumyyntitullia olisi alennettava, mihin kantaja on vastannut vetoamalla paitsi todistustaakkaan myös omaan intressiinsä esittää kyseiset kanneperusteet, minkä seurauksena komissio on väittänyt, ettei tällainen intressi ole ilmeinen nyt käsiteltävässä asiassa.
62 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on yhtäältä niin, että kumoamiskanteen yhteydessä tehottomana pidetään kanneperustetta, joka – vaikka se hyväksyttäisiin – ei voi johtaa kantajan vaatimaan kumoamiseen (määräys 26.2.2013, Castiglioni v. komissio, T‑591/10, ei julkaistu, EU:T:2013:94, 45 kohta ja tuomio 15.1.2015, Ranska v. komissio, T‑1/12, EU:T:2015:17, 73 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 21.9.2000, EFMA v. neuvosto (C‑46/98 P, EU:C:2000:474, 38 kohta).
63 Toisaalta kumoamisperuste on jätettävä tutkimatta oikeussuojan tarpeen puuttumisen vuoksi, jos riidanalaisen toimen kumoaminen kyseisen perusteen mukaisesti ei tyydyttäisi kantajaa, vaikka se kyseinen peruste hyväksyttäisiin (ks. määräys 14.7.2020, Shindler ym. v. komissio, T‑627/19, EU:T:2020:335, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Nämä kaksi kysymystä ovat toisistaan erillisiä (ks. vastaavasti tuomio 21.9.2000, EFMA v. neuvosto, C‑46/98 P, EU:C:2000:474, 38 kohta ja tuomio 4.5.2022, CRIA ja CCCMC v. komissio, T‑30/19, ei julkaistu, EU:T:2022:266, 92 kohta).
65 On katsottava, että koska kantajan on polkumyyntitullien käyttöön ottamista koskevasta asetuksesta, jossa unionin toimielimet ovat soveltaneet alhaisemman tullin sääntöä, nostetun kumoamiskanteen yhteydessä esittää kanneperusteita tai niiden osia, joilla saatetaan kyseenalaiseksi joko polkumyyntimarginaali tai vahinkomarginaali – riippuen siitä, kumpi niistä on korkeampi –, merkityksellinen kysymys koskee kyseisten kanneperusteiden tai niiden osien tehokkuutta (ks. vastaavasti tuomio 4.3.2010, Foshan City Nanhai Golden Step Industrial v. neuvosto, T‑410/06, EU:T:2010:70, 94–98 kohta ja tuomio 21.3.2012, Fiskeri og Havbruksnæringens Landsforening ym. v. neuvosto, T‑115/06, ei julkaistu, EU:T:2012:136, 45–47 kohta).
66 Niinpä on todettava, että osapuolten perustelut, jotka koskevat kantajan intressiä esittää kyseiset kanneperusteet, ovat merkityksettömiä.
67 Komissio pitäytyi unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin antamassaan vastauksessa kannassaan, jonka mukaan kantajan tehtävänä oli osoittaa, että sen perusteluilla on vaikutusta tutkimuksen lopputulokseen, mutta se arvioi myös sitä, miten kukin yksittäinen kanneperuste voisi – vaikka se hyväksyttäisiin – vaikuttaa polkumyyntimarginaaliin. Se väittää erityisesti, että viidennen kanneperusteen hyväksyminen on välttämätön vaikkakaan ei riittävä edellytys sille, että kyseisissä kanneperusteissa tarkoitetut virheet voivat alentaa polkumyyntimarginaalia vahinkomarginaalia alemmalle tasolle. Komissio katsoo, että jos viides kanneperuste hyväksyttäisiin, sen olisi laskettava uudelleen polkumyyntimarginaali, jota olisi tällöin alennettava 41,1 prosenttiyksiköllä, joten sen suuruus olisi 74,5 prosenttia. Polkumyyntimarginaali olisi edelleen korkeampi kuin vahinkomarginaali, joka on 72,9 prosenttia, mutta on mahdollista, että polkumyyntimarginaali jää vahinkomarginaalin alapuolelle, jos muut kyseessä olevat kanneperusteet tai niiden osat hyväksytään. Siinä tapauksessa, että viides kanneperuste hylättäisiin, uudelleenlaskettava polkumyyntimarginaali olisi komission mukaan edelleen suurempi kuin vahinkomarginaali, vaikka myös muut kyseessä olevat kanneperusteet hyväksyttäisiin. Ne nimittäin koskevat väitettyjä virheitä, joiden poistaminen voisi enintään alentaa polkumyyntimarginaalia tasolle, joka on edelleen yli 90 prosenttia. Se on siten huomattavassa määrin suurempi kuin vahinkomarginaali.
68 Vaikka kantaja myöntää, että viidennen kanneperusteen hyväksyminen voisi johtaa polkumyyntimarginaalin alentamiseen 41,1 prosenttiyksiköllä, se riitauttaa komission laskelmat, joista tämä päättelee, että viidennen kanneperusteen hyväksyminen on ehdoton edellytys sille, että toinen, kolmas ja neljäs kanneperuste ovat tehokkaita siinä mielessä, että niiden hyväksymisen seurauksena polkumyyntimarginaali olisi vahinkomarginaalia alhaisempi. Kantaja katsoo, että jos kaikki kyseessä olevat kanneperusteet viidettä kanneperustetta lukuun ottamatta hyväksyttäisiin, polkumyyntimarginaali pienenisi 71,1 prosenttiin ja olisi siten alempi kuin 72,9 prosentin suuruiseksi määritetty vahinkomarginaali. Kantaja vahvisti istunnossa vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, että kyseinen luku 71,1 prosenttia edellytti toisen kanneperusteen hyväksymistä, mistä seuraisi polkumyyntimarginaalin pieneneminen 8,6 prosenttiyksiköllä, ja että siinä tapauksessa, että kyseinen kanneperuste hylätään, polkumyyntimarginaali on 79,7 prosenttia eli suurempi kuin vahinkomarginaali.
69 Tästä seuraa, että kantaja myöntää, että jos toinen ja viides kanneperuste hylättäisiin aineellisesti, olisi poissuljettua, että muut kyseessä olevat kanneperusteet voisivat johtaa polkumyyntimarginaalin alenemiseen siten, että se alittaisi vahinkomarginaalin. Niinpä on katsottava, että tässä tilanteessa muut kyseessä olevat kanneperusteet olisivat väistämättä tehottomia.
70 Niinpä toinen ja viides kanneperuste on syytä tutkia ennen kolmannen ja neljännen kanneperusteen tehokkuudesta lausumista.
Toinen kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan rikkomista asianmukaisen edustavan maan valinnan osalta
71 Kantaja väittää, että komissio rikkoi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohtaa, kun se piti Turkkia asianmukaisena edustavana maana Ilkalem Ticaret Ve Sanayi AS:ää (jäljempänä Ilkalem) koskevien tietojen perusteella, vaikka sen olisi pitänyt valita Meksiko Solutia Tlaxcala SA de CV:tä (jäljempänä Solutia Tlaxcala) tai Wyn De Mexico Productos Quimicos SA de CV:tä (jäljempänä Wyn) koskevien tietojen perusteella.
72 Kantaja väittää ensinnäkin, että komissio tulkitsi virheellisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa olevaa edellytystä, jonka mukaan asianmukaiseksi edustavaksi maaksi kaavailtuun maahan sijoittautunutta yhtiötä koskevia tietoja voidaan käyttää, jos ne ovat ”helposti saatavilla”.
73 Toiseksi kantaja vetoaa komissiolle asianmukaisen edustavan maan valinnassa kuuluvan huolellisuusvelvoitteen laiminlyöntiin.
74 Kolmanneksi kantaja väittää, että Meksiko oli asianmukaisin edustava maa, koska se soveltaa korkeampaa sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun tasoa kuin Turkki.
75 Komissio kiistää kantajan perustelut.
76 Koska perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan sanamuoto on toistettu edellä 8 kohdassa, on esitettävä yhteenveto niistä tärkeimmistä vaiheista, joita komissio noudatti nyt käsiteltävässä asiassa soveltaessaan kyseisen asetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohtaa, sellaisina kuin ne ilmenevät riidanalaisesta asetuksesta.
77 Riidanalaisen asetuksen 175 perustelukappaleen mukaan ”edustava maa valittiin seuraavin perustein:
– Kiinan taloudellista kehitystä vastaava taso – –;
– kyseisessä maassa tuotetaan tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta – –;
– asiaa koskevien julkisten tietojen saatavuus kyseisessä maassa;
– jos mahdollisia edustavia maita on useampi kuin yksi, etusija annetaan tarvittaessa sellaiselle maalle, jossa sosiaaliturva ja ympäristönsuojelu ovat asianmukaisella tasolla”.
78 Riidanalaisen asetuksen 177–184, 198, 199 ja 203 perustelukappaleesta ilmenee, että tarkasteltuaan viittä maata, jotka olisivat ajateltavissa asianmukaiseksi edustavaksi maaksi, komissio sulki pois niistä kolme, joten sen oli valittava kahden jäljelle jäävän maan eli Meksikon ja Turkin välillä.
79 Meksikon osalta komissio analysoi Solutia Tlaxcalan ja Wynin taloudellisten tietojen saatavuutta (riidanalaisen asetuksen 38, 200–202, 212, 229 ja 230 perustelukappale).
80 Solutia Tlaxcalan osalta komissio katsoi, että emoyhtiö Solutia Europe SPRL/BVBA (jäljempänä Solutia Europe), joka on Belgiaan sijoittautunut polyvinyylialkoholin käyttäjä, oli toimittanut sille tarvittavat taloudelliset tiedot ainoastaan luottamuksellisessa muodossa, johon yleisö ei voinut tutustua, eikä kyseisiä tietoja ei ollut saatavilla Orbis-tietokannassa.
81 Komissio katsoi myös, että vaikka tietyt vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että Solutia Tlaxcalaa koskevat tiedot olivat saatavilla Dun&Bradstreet-tietokannassa, ne eivät esittäneet kyseisiä tietoja vaan tyytyivät vetoamaan tähän seikkaan ”alustavana näyttönä” kyseisten tietojen saatavuudesta. Niinpä komissio päätteli, ettei se voinut käyttää kyseisiä tietoja menettelyssä.
82 Wynin osalta komissio totesi, että sitä koskevat julkiset taloudelliset tiedot olivat saatavilla vain vuoden 2018 kuuden ensimmäisen kuukauden osalta eikä kyseinen ajanjakso siten ollut sama kuin sen tutkimukseen kohteena oleva ajanjakso, minkä lisäksi kyseisen jakson ei kausivaihtelujen vuoksi voitu katsoa edustavan kokonaista vuotta. Lisäksi komissio totesi, että Wyn ei ollut kannattava vuonna 2017. Niinpä komissio päätteli, että Meksiko ei voi olla asianmukainen edustava maa sen tutkimuksessa.
83 Turkin osalta komissio katsoi, että se saattoi tukeutua Ilkalemia koskeviin tietoihin, jotka olivat saatavilla Orbis-tietokannassa muun muassa vuoden 2018 osalta ja jotka osoittivat, että vaikka kyseinen yhtiö oli ollut tappiollinen kyseisenä vuonna korkeiden rahoituskulujen vuoksi, rahoituskuluja voitiin edellisvuosia koskevien tietojen perusteella pitää poikkeuksellisina. Niinpä komissio päätteli, että vuotta 2018 koskevia tietoja voitiin käyttää, joskin oikaistuina kyseisen vuoden rahoituskulujen poikkeuksellisuuden huomioon ottamiseksi (riidanalaisen asetuksen 205, 206 ja 213–215 perustelukappale).
84 Lisäksi komissio täsmensi riidanalaisen asetuksen 221 ja 226 perustelukappaleessa, että koska se oli todennut Turkin olevan ainoa mahdollinen asianmukainen edustava maa, ei ollut tarpeen suorittaa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan lopussa tarkoitettua sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun tason arviointia.
85 Periaatteet, joita on sovellettava unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa, palautettiin mieliin edellä 28 kohdassa.
86 Sanamuodon osalta kantaja väittää, että komission tulkinta ilmaisusta ”helposti saatavilla olevat tiedot” on ristiriidassa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan sanamuodon kanssa, koska adverbit ”helposti” ja ”julkisesti” eivät ole synonyymejä.
87 On mainittava, että vaikka riidanalainen asetus ei ole tältä osin yksiselitteinen, koska siinä käytetään useaan otteeseen ilmaisuja ”julkiset tiedot” ja ”julkisesti saatavilla olevat tiedot” (ks. mm. mainitun asetuksen 175, 194, 202, 212 ja 217 perustelukappale), komissio totesi kyseisen asetuksen 228 perustelukappaleessa seuraavaa:
”(228) – – Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaan tietojen ei tarvitse olla ’julkisesti saatavilla’ vaan’ helposti saatavilla’. Komissio huomauttaa, että julkisesti saatavilla oleva tarkoittaa yleisesti kansalaisten saatavilla olevaa, kun taas helposti saatavilla oleva tarkoittaa kaikkien saatavilla olevaa tietyin edellytyksin (esim. maksu on suoritettu). On syytä mainita, että kaikki normaaliarvon muodostamiseen käytetyt tiedot asetettiin saataville avoimeen asiakirja-aineistoon. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka tiedot olisivat saatavilla vain maksua vastaan, kaikilla asianomaisilla osapuolilla on pääsy näihin tietoihin. – –”
88 Kun otetaan huomioon tämä ilmaisun ”helposti saatavilla” tulkinta, kantaja väittää virheellisesti, että komissio olisi sekoittanut keskenään käsitteet ”julkisesti saatavilla” ja ”helposti saatavilla”. Komissio nimittäin teki eron näiden kahden käsitteen välille, joten se ei katsonut niiden vastaavan toisiaan.
89 Asiayhteyden osalta kantaja korostaa, että kun perusasetuksessa säädetään, että jokin tieto on tarkoitus julkistaa, kyseinen täsmennys sisältyy kyseessä oleviin säännöksiin nimenomaisesti. Lisäksi WTO:n oikeudesta seuraa, että luottamuksellisuuteen liittyvät menettelylliset velvoitteet eivät ole esteenä sille, että toimivaltainen viranomainen käyttää aineellisessa arvioinnissa luottamuksellisia tietoja.
90 Koska yhtäältä on jo mainittu, ettei komissio sekoittanut edellä 88 kohdassa mainittuja kahta käsitettä, on merkityksetöntä, että lainsäätäjä on tietyissä perusasetuksen säännöksissä täsmentänyt, että tietyt tiedot on saatettava yleisön saataville.
91 Toisaalta komissio voi perustellusti väittää, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohtaa on tulkittava niiden vaatimusten valossa, jotka ilmenevät luottamuksellista käsittelyä ja osapuolille niiden puolustautumisoikeuksien suojaamiseksi annettavia tietoja koskevista kyseisen asetuksen säännöksistä.
92 Teleologisen tulkinnan osalta kantaja väittää, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan on osaltaan edistettävä perusasetuksen tavoitetta, joka on polkumyynnin estäminen unionin markkinoilla ja tasapuolisen kaupankäynnin ja kilpailun varmistaminen kyseisillä markkinoilla. Niinpä komissio suorittama asianmukaisen edustavan maan valinta ei voi riippua tuottajan suostumuksesta tietojensa julkistamiseen.
93 Vaikka perusasetuksen tarkoituksena on varmistaa suojautuminen polkumyynnillä tapahtuvalta tuonnilta estämällä erityisesti vahingon aiheutuminen unioniin sijoittautuneelle tuotannolle (ks. analogisesti määräys 11.10.2011, DBV v. komissio, T‑297/10, ei julkaistu, EU:T:2011:583, 37 kohta; ks. vastaavasti ja analogisesti myös tuomio 28.2.2008, Carboni e derivati, C‑263/06, EU:C:2008:128, 39 kohta), lainsäätäjä on kuitenkin päättänyt pyrkiä tähän tavoitteeseen ottaen huomioon tiettyjen tietojen luottamukselliseen käsittelyyn ja puolustautumisoikeuksien suojaan liittyvät vaatimukset.
94 On syytä palauttaa mieleen tältä osin merkityksellisten perusasetuksen säännösten sanamuoto.
95 Perusasetuksen 19 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Viranomaisten on pätevästä syystä käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia (esimerkiksi sen takia, että tiedon luovuttamisesta olisi merkittävää etua kilpailijalle tai sillä olisi huomattavan epäsuotuisa vaikutus tiedon toimittaneeseen henkilöön tai siihen, jolta hän sai tiedon) tai jotka tutkimuksen kohteena olevat osapuolet ovat toimittaneet luottamuksellisina.
2. Asianomaisten osapuolten, jotka toimittavat luottamuksellisia tietoja, on toimitettava niistä yhteenvedot, jotka eivät ole luottamuksellisia. Näiden yhteenvetojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottamuksellisina toimitettujen tietojen olennainen sisältö voidaan kohtuullisesti ymmärtää. Poikkeuksellisissa olosuhteissa kyseiset osapuolet voivat osoittaa, että kyseisistä tiedoista ei voida antaa yhteenvetoa. Tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa on esitettävä syyt, miksi yhteenvetoa ei voida toimittaa.
3. Jos katsotaan, että pyyntö käsitellä tietoja luottamuksellisina ei ole perusteltu, ja jos tiedot toimittanut henkilö ei halua, että ne saatetaan julkisiksi, tai ei halua sallia niiden ilmaisemista yleisessä muodossa tai yhteenvetona, kyseiset tiedot voidaan olla ottamatta huomioon, paitsi jos voidaan vakuuttavasti, asianmukaisten lähteiden perusteella osoittaa, että tiedot ovat oikeita. Pyyntöjä luottamuksellisesta käsittelystä ei voi hylätä ilman perusteluja.
4. Tämän artiklan perusteella ei estetä unionin viranomaisia ilmaisemasta yleisiä tietoja eikä varsinkaan sellaisia perusteita, joihin tämän asetuksen nojalla tehdyt päätökset perustuvat, eikä ilmaisemasta todisteita, joita unionin viranomaiset käyttävät tarvittavassa määrin näiden perusteiden selvittämiseksi oikeudenkäynnissä. Tällaisessa ilmaisemisessa on otettava huomioon osapuolten, joita asia koskee, oikeutetut edut sen suhteen, että heidän liikesalaisuuksiaan ei paljasteta.
5. Komissio ja jäsenvaltiot tai niiden edustajat eivät saa paljastaa tämän asetuksen mukaisesti saamiaan tietoja, joita niiden toimittaja on pyytänyt käsittelemään luottamuksellisina, ilman tietojen toimittajan nimenomaista lupaa.
– –”
96 Perusasetuksen 20 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Valituksen tekijät, tuojat ja viejät sekä niitä edustavat järjestöt ja viejämaan edustajat voivat pyytää, että niille ilmoitetaan niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden yksityiskohdista, joiden perusteella väliaikaiset toimenpiteet on otettu käyttöön. – –
2. Edellä 1 kohdassa mainitut osapuolet voivat pyytää lopullista ilmoittamista olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten toimenpiteiden käyttöön ottamista tai tutkimuksen tai menettelyn päättämistä ilman toimenpiteitä suunnitellaan, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä ilmoittamiseen sellaisista tosiasioista ja huomioista, jotka ovat erilaisia kuin väliaikaisten toimenpiteiden yhteydessä käytetyt.
– –”
97 Perusasetuksen 6 artiklan 7 kohdassa säädetään seuraavaa:
”7. Valituksen tekijät, tuojat ja viejät – – voivat kirjallisesta pyynnöstään tutustua kaikkiin tietoihin, jotka mikä tahansa tutkimuksen kohteena oleva osapuoli on toimittanut, lukuun ottamatta unionin tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten toimittamia sisäisiä asiakirjoja, jos nämä tiedot ovat olennaisia niiden etujen puolustamisen kannalta eivätkä tiedot ole luottamuksellisia 19 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä ja jos niitä käytetään tutkimuksessa.
– –”
98 Kyseisillä säännöksillä on perusasetuksessa kaksi tavoitetta: yhtäältä antaa asianomaisille osapuolille mahdollisuus puolustaa tehokkaasti etujaan ja toisaalta säilyttää tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen luottamuksellisuus (ks. analogisesti tuomio 30.6.2016, Jinan Meide Casting v. neuvosto, T‑424/13, EU:T:2016:378, 96 kohta; ks. vastaavasti ja analogisesti myös tuomio 1.6.2017, Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto, T‑442/12, EU:T:2017:372, 142 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
99 Edellä 98 kohdassa mainitusta ensimmäisestä tavoitteesta on muistutettava, että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka voi päättyä tälle vastaiseen päätökseen, on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, joka on taattava, vaikka kyseessä olevasta menettelystä ei olisi annettu mitään säännöksiä. Kyseisellä periaatteella on ensiarvoinen merkitys polkumyynnin vastaisissa menettelyissä (ks. tuomio 1.6.2017, Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto, T‑442/12, EU:T:2017:372, 139 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
100 Mainitun periaatteen mukaan yritykset, joita asia koskee, on saatettava tilaan, jossa ne kykenevät hallinnollisen menettelyn aikana tehokkaasti esittämään oman kantansa asiassa esitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä sekä siitä näytöstä, jota komissio on esittänyt polkumyynnin olemassaoloa ja siitä aiheutuvaa vahinkoa koskevan väitteensä tueksi (ks. tuomio 1.6.2017, Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto, T‑442/12, EU:T:2017:372, 140 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
101 Edellä 98 kohdassa mainitusta toisesta tavoitteesta on muistutettava, että liikesalaisuuksien suoja on unionin oikeuden yleinen periaate. Vääristymättömän kilpailun säilyttäminen on tärkeä yleinen etu, jonka turvaaminen voi oikeuttaa kieltäytymään liikesalaisuuden piiriin kuuluvien tietojen ilmaisemisesta (ks. vastaavasti tuomio 30.6.2016, Jinan Meide Casting v. neuvosto, T‑424/13, EU:T:2016:378, 165 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
102 Näiden kahden tavoitteen yhteensovittamiseksi ja tiedonantovelvoitteensa täyttämiseksi unionin toimielinten on toimittava tarvittavalla huolellisuudella pyrkiessään antamaan yrityksille, joita asia koskee, siltä osin kuin liikesalaisuuden kunnioittaminen voidaan taata, tietoja, jotka ovat tarpeen niiden etujen puolustamiseksi, ja valitessaan tarvittaessa viran puolesta asianmukaiset menettelytavat tällaista tiedottamista varten (ks. vastaavasti tuomio 1.6.2017, Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto, T‑442/12, EU:T:2017:372, 141 kohta).
103 Tarve sovittaa kyseiset tavoitteet yhteen johtuu myös siitä, että oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen 19 artiklan tarkoituksena on suojata liikesalaisuuksien lisäksi myös polkumyynnin vastaisen menettelyn muiden osapuolten puolustautumisoikeuksia (ks. tuomio 15.10.2020, Zhejiang Jiuli Hi-Tech Metals v. komissio, T‑307/18, ei julkaistu, EU:T:2020:487, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
104 Kun otetaan huomioon kyseiset säännökset ja periaatteet, on katsottava, että kun komissio pyrkii saamaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti ”helposti saatavilla” olevia tietoja, sillä on oikeus kieltäytyä käyttämästä tähän tarkoitukseen tietoja, joita tiedot toimittanut osapuoli pitää luottamuksellisina ja joista se ei saa ei-luottamuksellista yhteenvetoa, jonka avulla muut tutkimuksen kohteena olevat osapuolet voisivat käyttää puolustautumisoikeuksiaan.
105 Tätä päätelmää ei saata kyseenalaiseksi WTO:n riidanratkaisuelimen 5.4.2001 hyväksymä valituselimen laatima raportti riita-asiassa ”Thailand – Anti-Dumping Duties on Angles, Shapes and Sections of Iron or Non-Alloy Steel and H Beams from Poland” (WT/DS 122/AB/R, jäljempänä profiileja ja teräspalkkeja koskeva raportti), johon kantaja vetoaa.
106 Profiileja ja teräspalkkeja koskevan raportin 111 kohdassa todetaan seuraavaa:
”[Polkumyynnin vastaisen sopimuksen] 3.1 artikla, jonka mukaan vahingon toteamisen on perustuttava selkeään näyttöön ja siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu vahinkoa koskevista vaatimuksista, ei merkitse sitä, että toteamisen olisi perustuttava yksinomaan arviointeihin tai tosiseikkoihin, jotka on annettu tiedoksi polkumyyntitutkimuksen osapuolille tai jotka ovat olleet niiden tunnistettavissa. [Kyseisessä] 3.1 artiklassa päinvastoin sallitaan sitä vastoin se, että [toimivaltainen] viranomainen voi perustaa toteamuksensa kaikkiin käytettävissään oleviin asiaa koskeviin arviointeihin ja tosiseikkoihin.”
107 Aluksi on kuitenkin todettava, että polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3.1 artiklaan ei sisälly perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa olevan kaltaista edellytystä, jonka mukaan komission käyttämien tietojen on oltava ”helposti saatavilla”.
108 Tämän jälkeen on muistutettava, että profiileja ja teräspalkkeja koskevan raportin 107 kohdassa valituselin täsmentää, että ”polkumyyntitutkimukseen kuuluu sekä luottamuksellisten että ei-luottamuksellisten tietojen kokoaminen ja arviointi” ja että ”vahingon toteamisen on perustuttava kaikkeen selvitysaineistoon”. Se päättelee tästä, että ”mikään [polkumyynnin vastaisen sopimuksen] 3.1 artiklassa ei velvoita [toimivaltaista] viranomaista toteamaan vahinkoa yksinomaan ei-luottamuksellisten tietojen perusteella”. Vaikka toimivaltainen viranomainen voi kyseisestä raportista ilmenevien ohjeiden perusteella käyttää ei-luottamuksellisten tietojen lisäksi myös luottamuksellisia tietoja, se ei voi tukeutua yksinomaan luottamuksellisiin tietoihin. Näin olisi ollut, jos komissio olisi käyttänyt Solutia Europen sille toimittamia Solutia Tlaxcalaa koskevia tietoja.
109 On vielä korostettava, että vaikka valituselin muistuttaa profiileja ja teräspalkkeja koskevan raportin 109 kohdassa, että polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklassa ”luodaan [menettelyllisille] velvoitteille puitteet, jotka edellyttävät muun muassa, että [toimivaltaisten] viranomaisten on tutkimuksen aikana ilmaistava tiettyä selvitysaineistoa asianomaisille osapuolille”, ja toteaa, että ”näitä velvollisuuksia ei ole syytä tulkita siten, että ne sisällytettäisiin [kyseisen sopimuksen] 3.1 artiklan aineellisiin määräyksiin”, se täsmentää, että näin tehdessään se ”ei anna ymmärtää, että vahingon toteaminen [sen tuolloin käsittelemässä asiassa] täyttää välttämättä [mainitun] artiklan vaatimukset”. Valituselin totesi paneelin, jonka raportista sille oli valitettu, todenneen, että ”Puolan [tasavallan] [viimeksi mainitun artiklan] nojalla esittämä väite ei täytä [WTO:n perustamissopimuksen liitteessä 2 olevan riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen] 6.2 artiklan mukaisia vaatimuksia”.
110 Valituselin halusi siten välttää sen, että osapuoli, joka on paneelin perustamista koskevassa pyynnössään jättänyt esittämättä vaaditulla selkeydellä kysymyksen siitä, oliko toimivaltainen viranomainen noudattanut polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan mukaisia luottamuksellista käsittelyä ja puolustautumisoikeuksia koskevia menettelyllisiä velvoitteita, voisi korjata tämän laiminlyönnin väittämällä, että aineellisten säännösten rikkomisen arviointiin, jonka se on pätevästi saattanut paneelin käsiteltäväksi, sisältyy kyseisten menettelyllisten velvollisuuksien noudattamisen tutkiminen.
111 Tästä seuraa, että profiileja ja teräspalkkeja koskevaa raporttia ei voida tulkita siten, että siinä vahvistettaisiin yleinen periaate, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen voi kaikissa olosuhteissa käyttää luottamuksellisia tietoja.
112 Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että Solutia Europe vastusti Solutia Tlaxcalaa koskevien tietojen ilmaisemista ja että se ei toimittanut komissiolle ei-luottamuksellista yhteenvetoa kyseisistä tiedoista. Komissio saattoi siten perusasetuksen 19 artiklan 3 kohdan nojalla olla ottamatta kyseisiä tietoja huomioon, paitsi jos se olisi voinut saada ne muista lähteistä.
113 Tältä osin kantaja väittää, että Solutia Tlaxcalaa koskevat tiedot ovat saatavilla Dun&Bradstreet-tietokannassa, johon tilaajilla on pääsy. Sillä, että komissio on päättänyt hankkia tilauksen vain Orbis-tietokantaan, ei kantajan mielestä ole merkitystä.
114 On todettava, että kantaja kiinnitti lopullista ilmoittamista koskevissa huomautuksissaan komission huomion siihen, että Dun&Bradstreet-tietokanta sisälsi helposti saatavilla olevia tietoja Solutia Tlaxcalasta, ja lisäsi huomautustensa asianomaiseen kohtaan hyperlinkin täsmentäen, että kyseiset tiedot olivat saatavilla maksua vastaan.
115 Pääasian asianosaisten unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin antamista vastauksista ilmenee, että kantajan esittämä hyperlinkki ei mahdollistanut pääsyä Dun&Bradstreet-tietokantaan sisältyviin Solutia Tlaxcalan tietoihin.
116 Lisäksi kantaja tyytyi lopullista ilmoittamista koskevissa huomautuksissaan mainitsemaan, että ”ensi näkemältä” oli näyttöä siitä, että Solutia Tlaxcalaa koskevat tiedot oli mahdollista saada Dun&Bradstreet-tietokannasta.
117 Tästä seuraa, ettei kantajalla itsellään ollut mahdollisuutta tutustua näihin tietoihin, joten se ei ollut tietoinen siitä, miten yksityiskohtaisia tiedot olivat ja minkä ajanjakson ne kattoivat.
118 Niinpä komissio kieltäytyi riidanalaisen asetuksen 230 perustelukappaleessa perustellusti käyttämästä kyseisiä tietoja.
119 Kantajan väitteistä, jotka koskevat huolellisuusvelvoitteen laiminlyöntiä, on muistutettava, että koska kantaja vetoaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa, sellaisena kuin se oli ennen sen muuttamista asetuksella 2017/2321, koskevasta oikeuskäytännöstä ilmeneviin periaatteisiin, joita voidaan sen mukaan soveltaa analogisesti, on palautettava mieleen kyseisen säännöksen sanamuoto, joka on seuraava:
”Muussa kuin markkinatalousmaista – – peräisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella tai sellaisesta kolmannesta maasta muihin maihin, myös unioniin, vietäessä käytetyn hinnan perusteella taikka, jos tämä ei ole mahdollista, millä tahansa hyväksyttävällä perusteella, mukaan lukien samankaltaisesta tuotteesta tosiasiallisesti unionissa maksettu tai maksettava hinta, jota on tarvittaessa oikaistu kohtuullisella voittomarginaalilla.
Soveltuva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa, valitaan hyväksyttävällä tavalla ottaen huomioon kaikki valintahetkellä käytettävissä olevat luotettavat tiedot. – –”
120 Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa, sellaisena kuin se oli ennen sen muuttamista asetuksella 2017/2321, koskevan oikeuskäytännön mukaan ”vertailumaan” valinta kyseisen säännöksen nojalla kuuluu unionin toimielimillä yhteisen kauppapolitiikan alalla olevan laajan harkintavallan piiriin, koska ne taloudelliset ja poliittiset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia (ks. analogisesti tuomio 29.7.2019, Shanxi Taigang Stainless Steel v. komissio, C‑436/18 P, EU:C:2019:643, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin toimielinten harkintavallan käyttö kyseisen maan valinnassa on tuomioistuinvalvonnan alaista. Unionin tuomioistuinten tehtävänä on nimittäin varmistaa, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olleet tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että kyseisiä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. On erityisesti tarkistettava, etteivät kyseiset toimielimet ole jättäneet huomiotta olennaisia seikkoja pitäessään tietyn maan valitsemista asianmukaisena ja että kaikki asiaan liittyvät seikat on tutkittu tarpeeksi huolellisesti, jotta voidaan katsoa, että kyseisen tuotteen normaaliarvo on määritetty asianmukaisella ja hyväksyttävällä tavalla (ks. vastaavasti tuomio 29.5.1997, Rotexchemie, C‑26/96, EU:C:1997:261, 10–12 kohta; tuomio 10.9.2015, Fliesen-Zentrum Deutschland, C‑687/13, EU:C:2015:573, 51 kohta ja tuomio 23.4.2018, Shanxi Taigang Stainless Steel v. komissio, T‑675/15, ei julkaistu, EU:T:2018:209, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
121 Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ja sen vanhan version 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan välisistä eroista huolimatta kyseisiä periaatteita voidaan soveltaa analogisesti nyt käsiteltävässä asiassa, kuten komissio väittää.
122 Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja väittää ensinnäkin, että komissio hyväksyi Ilkalemia koskevat tiedot siitä huolimatta, että kyseinen yhtiö oli tutkimusajanjakson aikana poikkeuksellisten rahoituskulujen vuoksi tappiollinen ja että siten oli tarpeen tehdä oikaisuja kolmea edellistä tilivuotta koskevien lukujen perusteella. Ilkalemia koskevien tietojen hyväksyminen on kantajan mukaan ristiriidassa sen kanssa, että komissio ei ottanut huomioon Wyniä koskevia tietoja siksi, että ne koskivat sellaista ajanjaksoa, joka ei vastannut komission tutkimuksen kohteena ollutta ajanjaksoa. Kantajan mukaan komissio suosi siten Ilkalemin tietoja virheellisesti suhteessa Wynin ja Solutia Tlaxcalan tietoihin, jotka olivat kantajan mukaan paitsi ”helposti saatavilla” myös kokonaisvaltaisia ja kattavia.
123 On mainittava, ettei kantaja kiistä niiden riidanalaiseen asetukseen sisältyvien toteamusten paikkansapitävyyttä, joiden perusteella komissio katsoi, ettei se voinut tukeutua Wyniä koskeviin tietoihin siksi, että ne eivät koskeneet tutkimusajanjaksoa ja että ne osoittivat, ettei kyseinen yritys ollut ollut voitollinen vuonna 2017 (ks. edellä 82 kohta). Kantaja tyytyy väittämään, että Wyniä koskevien tietojen sivuuttaminen on ristiriidassa sen kanssa, että komissio hyväksyi Ilkalemia koskevat tiedot. On kuitenkin todettava, että Ilkalemia koskevat tiedot olivat Wymin tiedoista poiketen saatavissa koko vuoden 2018 osalta, joten ne kattoivat ainakin osan tutkimusajanjaksosta. Lisäksi kyseiset tiedot osoittivat myös, että Ilkalem oli ollut voitollinen kolmena edellisvuonna ja että voiton jääminen saamatta vuonna 2018 johtui erityisen suurista rahoituskuluista, joita komissio piti poikkeuksellisina. Kantaja ei ole kiistänyt niiden poikkeuksellisina pitämisen aiheellisuutta eikä myöskään osoittanut, että komission Ilkalemin vuoden 2018 tietoihin tekemät oikaisut poikkeuksellisten rahoituskulujen vaikutusten tasapainottamiseksi eivät olisi olleet asianmukaisia.
124 Kun otetaan huomioon komissiolla käsiteltävässä asiassa oleva laaja harkintavalta asianmukaisen edustavan maan valinnassa (ks. edellä 120 ja 121 kohta), kantajan on kanneperusteensa hyväksymiseksi esitettävä riittävästi näyttöä siitä, ettei riidanalaisessa asetuksessa tehty tosiseikkoja koskeva arviointi ole uskottava (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 3.12.2019, Yieh United Steel v. komissio, T‑607/15, EU:T:2019:831, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
125 Kyseinen kantajan perustelu on siten hylättävä.
126 Toiseksi kantaja väittää, että komission olisi pitänyt vähintäänkin erotella toisistaan yhtäältä tiedot, jotka koskevat tuotannontekijöiden korvaavia arvoja (jäljempänä korvaavat arvot), ja toisaalta tiedot, jotka koskevat myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa. Ilkalemin tiedoista on hyötyä ainoastaan viimeksi mainittujen seikkojen kannalta, koska korvaavat arvot voidaan saada julkisista lähteistä, muun muassa Global Trade Atlas ‑tietokannasta, joka sisältää kyseiset arvot Meksikon raaka-aineille. Kantaja huomauttaa, että komissio on Yhdysvaltain viranomaisten tavoin jo käyttänyt polkumyyntitutkimuksissa eri lähteistä peräisin olevia tietoja.
127 On kuitenkin mainittava, että kantaja tyytyy väittämään, että Global Trade Atlas ‑tietokanta sisältää Meksikoa koskevat korvaavat arvot, selittämättä, miltä osin kyseiset arvot ovat hyödyllisempiä kuin Turkkia koskevat arvot. Sitä suuremmalla syyllä on katsottava, ettei kantaja osoita, että Turkin korvaavien arvojen käyttäminen oli ilmeisen virheellistä.
128 Kantaja ei myöskään täsmennä, millä tavalla olisi ilmeisen virheellistä käyttää yhtä ja samaa kolmatta maata koskevia tietoja sekä korvaavien arvojen että myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton osalta.
129 Kantaja vetoaa komission käytäntöön, joka sen mukaan osoittaa, että komissio on jo käyttänyt eri lähteistä peräisin olevia tietoja, sekä Yhdysvaltain viranomaisten käytäntöön, jonka toimivaltaiset tuomioistuimet ovat sen mukaan hyväksyneet.
130 Oikeuskäytännössä on kuitenkin yhtäältä todettu, että asetuksen, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja, laillisuutta on arvioitava oikeussääntöjen ja erityisesti perusasetuksen säännösten eikä unionin toimielinten väitetyn aikaisemman päätöskäytännön perusteella (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 10.2.2021, RFA International v. komissio, C‑56/19 P, EU:C:2021:102, 79 kohta; tuomio 4.10.2006, Moser Baer India v. neuvosto, T‑300/03, EU:T:2006:289, 45 kohta ja tuomio 18.10.2016, Crown Equipment (Suzhou) ja Crown Gabelstapler v. neuvosto, T‑351/13, ei julkaistu, EU:T:2016:616, 107 kohta).
131 Toisaalta Yhdysvaltain viranomaisten käytännöstä on mainittava, että se voi koskea ainoastaan Yhdysvaltain oikeuden, jonka säännökset eivät välttämättä vastaa perusasetuksen säännöksiä, sellaisina kuin unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin ovat niitä tulkinneet, soveltamista. Vaikka kyseinen käytäntö koskisi nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaan tilanteeseen rinnastettavaa tosiasiallista ja oikeudellista tilannetta – mitä kantaja ei ole näyttänyt toteen –, tällainen käytäntö ei siten voi sitoa unionin yleistä tuomioistuinta.
132 Niinpä tämä kantajan perustelu on hylättävä.
133 Kantajan perustelusta, jonka mukaan Meksikon sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun taso on korkeampi kuin Turkin, on mainittava, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan sanamuodonkin mukaan kysymys tällaisista suojatasoista tulee esiin vain, jos asianmukaisia edustavia maita on useampi kuin yksi.
134 Koska komissio saattoi käsiteltävässä asiassa perustellusti katsoa, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä voitosta oli olemassa merkityksellisiä tietoja ainoastaan Turkin eikä Meksikon osalta, se saattoi todeta riidanalaisen asetuksen 221 ja 226 perustelukappaleessa perustellusti, että Turkki oli ainoa asianmukainen edustava maa eikä kysymys sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun tasosta siten tullut esiin.
135 Toinen kanneperuste on edellä esitetyn perusteella hylättävä perusteettomana.
Viides kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 18 artiklan rikkomista
136 Kantajan mukaan komissio käytti kantajan valmistamien tuotteiden normaaliarvon laskemiseksi itse tuotettujen tuotannontekijöiden, kuten höyryn ja sähkön, osalta virheellisesti perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja, vaikka kantaja oli toiminut parhaan kykynsä mukaan yhteistyössä vastaamalla komission kyselylomakkeeseen.
137 Kantajan mukaan komissio, joka moittii kantajaa siitä, ettei tämä kohdentanut tutkimuksen kohteena olevalle tuotteelle osaa kustannuksista, jotka liittyvät niihin tuotantopanoksiin, joita se tarvitsee polyvinyylialkoholin tuottamiseen käytettäviä itse tuotettavia tuotannontekijöitä varten, ei ottanut huomioon sitä, että tällainen kustannusten kohdentaminen on mahdotonta sen polyvinyylialkoholituotteiden tuotantoprosessin ominaispiirteiden vuoksi.
138 Koska kantaja oli lisäksi tehnyt komission kanssa yhteistyötä parhaan kykynsä mukaan, komissiolla oli perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan nojalla velvollisuus ottaa huomioon kantajan sille toimittamat tiedot eikä sillä ollut oikeutta käyttää kyseisessä artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja.
139 Komissio, jota Sekisui tukee, kiistää kantajan väitteet.
140 On syytä palauttaa mieleen yhteistyöstä kieltäytymistä koskevan perusasetuksen 18 artiklan asian kannalta merkitykselliset säännökset, joiden sanamuoto on seuraava:
”1. Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa tai merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimuksia, alustavat tai lopulliset päätelmät, riippumatta siitä, ovatko ne myönteisiä vai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella.
– –
3. Jos asianomaisen osapuolen esittämät tiedot eivät kaikissa suhteissa ole parhaita mahdollisia, niitä ei kuitenkaan saa jättää huomiotta, edellyttäen, että mahdolliset puutteet eivät liikaa hankaloita kohtuullisen oikeiden päätelmien tekemistä, että tiedot toimitetaan hyvissä ajoin, että ne voidaan tarkistaa ja että osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan.
– –”
141 Perusasetuksen 18 artiklan tarkoituksen ymmärtämiseksi on muistutettava, että komission on tutkivana viranomaisena näytettävä toteen polkumyynti, vahinko sekä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja todetun vahingon välinen syy-yhteys. Koska missään perusasetuksen säännöksessä ei anneta komissiolle toimivaltaa velvoittaa asianomaisia osapuolia osallistumaan tutkimukseen tai toimittamaan tietoja, se on riippuvainen siitä, että osapuolet tekevät yhteistyötä vapaaehtoisesti toimittaakseen sille tarvittavat tiedot. Tässä asiayhteydessä perusasetuksen 27 perustelukappaleesta ilmenee, että unionin lainsäätäjä pitänyt tarpeellisena ”säätää siitä, että mikäli osapuolet eivät toimi yhteistyössä tyydyttävällä tavalla, määrityksiin voidaan käyttää muita tietoja, ja että nämä tiedot voivat olla osapuolille vähemmän edullisia kuin mitä ne olisivat, jos osapuolet olisivat toimineet yhteistyössä”. Näin ollen perusasetuksen 18 artiklan tavoitteena on mahdollistaa se, että komissio voi jatkaa tutkimusta, vaikka asianomaiset osapuolet kieltäytyisivät yhteistyöstä tai tekisivät riittämätöntä yhteistyötä. Koska asianomaisten osapuolten on toimittava yhteistyössä parhaan kykynsä mukaan, niiden on näin ollen toimitettava kaikki käytettävissään olevat tiedot, joita toimielimet pitävät tarpeellisina päätelmiensä tekemiseksi (ks. analogisesti tuomio 14.12.2017, EBMA v. Giant (China), C‑61/16 P, EU:C:2017:968, 54–56 kohta).
142 Perusasetuksessa ei määritellä, mitä sen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla ”tarvittavilla” tiedoilla tarkoitetaan.
143 Oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, asiayhteydestä ja tavoitteesta seuraa, että ”tarvittavien tietojen” käsite viittaa asianomaisilla oleviin tietoihin, jotka unionin toimielimet pyytävät niitä toimittamaan tehdäkseen niiden tehtäviin polkumyyntitutkimuksessa kuuluvia päätelmiä (ks. analogisesti tuomio 14.12.2017, EBMA v. Giant (China), C‑61/16 P, EU:C:2017:968, 57 kohta).
144 Lisäksi on korostettava, että perusasetuksen 18 artiklalla pannaan unionin oikeudessa täytäntöön polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.8. artiklan sekä kyseisen sopimuksen liitteen II (jäljempänä liite II), joiden valossa kyseistä perusasetuksen artiklaa on mahdollisuuksien mukaan tulkittava, sisältö (ks. analogisesti tuomio 22.5.2014, Guangdong Kito Ceramics ym. v. neuvosto, T‑633/11, ei julkaistu, EU:T:2014:271, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
145 Polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.8 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Tapauksissa, joissa joku asianosaisista evää tarvittavien tietojen saannin tai ei muuten anna tarvittavia tietoja kohtuullisen ajan kuluessa tai huomattavalla tavalla estää tutkimuksia, voidaan väliaikainen ja lopullinen myönteinen tai kielteinen päätös tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Liitteen II määräykset on otettava huomioon tätä kohtaa sovellettaessa.”
146 Liitteessä II oleva 5 artikla vastaa perusasetuksen 18 artiklan 3 kohtaa, koska siinä todetaan seuraavaa:
”Vaikka annettu tieto ei ehkä ole kaikissa suhteissa parasta mahdollista, tämän seikan ei tulisi oikeuttaa viranomaisia hylkäämään sitä edellyttäen, että asianosainen on tehnyt parhaansa.”
147 On mainittava, että liite II on ”liitetty viittauksin polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.8 artiklaan” (WTO:n riitojenratkaisuelimen 23.8.2001 hyväksymä valituselimen laatima raportti riita-asiassa ”United States – Anti-Dumping Measures on Certain Hot-Rolled Steel Products from Japan” (WT/DS 184/AB/R, 75 kohta) ja että kyseisen liitteen määräykset ovat velvoittavia huolimatta siitä, että ne on usein muotoiltu konditionaaliin (paneelin 29.7.2002 hyväksymä valituselimen laatima raportti riita-asiassa ”United States – Anti-Dumping and Countervailing Measures on Steel Plate from India” (WT/DS 206/R, 7.56 kohta).
148 WTO:n riitojenratkaisuelimen 28.10.2005 hyväksymän, paneelin riita-asiassa ”Korea – Anti-Dumping Duties on Imports of Certain Paper from Indonesia” laatiman raportin (WT/DS 312/R, 7.43 kohta) mukaan päätös siitä, luokitellaanko tietty tieto polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.8 artiklassa tarkoitetuksi tarvittavaksi tiedoksi vai ei, on tehtävä kunkin tutkimuksen erityisten olosuhteiden valossa eikä abstraktisti. Riitojenratkaisuelimen 15.1.2008 hyväksymän, paneelin riita-asiassa ”European Communities – Anti-Dumping Measure on Farmed Salmon from Norway” laatiman raportin (WT/DS 337/R, 7.343 kohta) mukaan samassa määräyksessä tarkoitettuna tarvittavana tietona on pidettävä asianomaisen osapuolen hallussa olevaa sellaista erityistä tietoa, jota polkumyyntitutkimuksesta vastaava viranomainen (jäljempänä toimivaltainen viranomainen) on pyytänyt ”toteamustensa” tekemiseksi.
149 Lisäksi on todettu, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantomääriä ja valmistuskustannuksia koskevat tiedot ovat selkeästi perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tarvittavia tietoja (ks. analogisesti tuomio 22.9.2021, NLMK v. komissio, T‑752/16, ei julkaistu, EU:T:2021:611, 53 kohta).
150 Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen 274, 275 ja 317–322 perustelukappaleesta sekä komission oikeudenkäynnin aikana vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen esittämistä täsmennyksistä ilmenee, että komissio käytti normaaliarvon muodostamisessa perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja määrittääkseen tuotantopanosten, kuten hiilen ja veden, joita kantaja käyttää tuottaakseen itse tuotettavia tuotannontekijöitä polyvinyylialkoholin tuotannossa käytettäväksi, kulutusmäärät. Kantaja ei nimittäin ollut toimittanut komissiolle tietoja, joita tämä katsoi tarvitsevansa tätä varten.
151 On kiistatonta, että itse tuotettavat tuotannontekijät ovat merkittävässä asemassa polyvinyylialkoholituotteiden tuotannossa. Kyseiset tuotannontekijät puolestaan edellyttävät tuotantopanoksia, jotka ovat siten kantajalle polyvinyylialkoholin tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Koska nyt käsiteltävässä asiassa normaaliarvo muodostettiin tuotantokustannuksiin perustuvalla menetelmällä, on todettava, että komission oli tiedettävä kaikkien polyvinyylialkoholituotteiden tuotantoon käytettyjen tuotantopanosten kulutusmäärät, mukaan lukien siis itse tuotettujen tuotannontekijöiden tuotannossa tarvittavat tuotantopanokset.
152 Kantaja väittää, että sen oli mahdotonta toimittaa komission pyytämiä tietoja, koska sen tuotantoprosessiin liittyi ominaispiirteitä, joita komission laatimassa kyselylomakkeessa ei ollut otettu huomioon. Itse tuotettavia tuotannontekijöitä ei nimittäin käytetä yksinomaan polyvinyylialkoholituotteiden tuotannossa. Se vetoaa myös kaksinkertaisen laskennan vaaraan, joka – kuten se väittää esittäneensä tutkimuksen aikana – johtuu siitä, että hiilikattiloiden tuottamaa höyryä käytetään aluksi energiantuotantoon ja sitten polyvinyylialkoholituotteiden tuotantoon siten, ettei sähkö ole peräisin suoraan hiilestä. Tällaista itse tuotettua sähköä ja höyryä ei sen mukaan voida siten rinnastaa perinteisiin tuotantopanoksiin, kuten hiileen. Kantaja korostaa lisäksi, että sen menetelmä on täysin kemiallinen reaktio, jonka aikana eri ainesosat ovat vuorovaikutuksessa ja toisinaan sulautuvat toisiinsa, jolloin syntyy jäämiä, joita voidaan käyttää uudelleen tai jotka muuttuvat toisiksi aineiksi.
153 On muistutettava, että riidanalaisen asetuksen 319 perustelukappaleen mukaan kantaja oli ”jo raportoinut itse tuotettujen tuotannontekijöiden tuotantopanokset”. Komissio päättelee tästä, että ”nämä tuotantopanokset voitaisiin myös kohdentaa tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen”.
154 Riidanalaisen asetuksen 319 perustelukappaleesta ilmenee, että kantaja oli ilmoittanut komissiolle tuotantopanoksista, jotka olivat tarpeen itse tuotettavien tuotannontekijöiden tuottamiseksi. Kantaja katsoo kuitenkin, ettei se kykene täsmentämään, missä määrin itse tuotetut tuotannontekijät ja siten niiden tuottamiseen tarvittavat tuotantopanokset voidaan kohdistaa polyvinyylialkoholin tuotantoon.
155 Tästä seuraa, että kantaja riitauttaa todellisuudessa komission normaaliarvon muodostamiseksi käyttämän menetelmän perusteltavuuden siltä osin kuin kyseinen menetelmä johti kyseisten tuotantopanosten, joista kohdistettiin liian suuri osa polyvinyylialkoholin tuotantoon, kulutuksen yliarviointiin, vaikka itse tuotettuja tuotannontekijöitä ei käytetty yksinomaan niiden tuottamiseen. Tämä kiistäminen ei kuitenkaan ole omiaan osoittamaan, että komission pyytämien tietojen toimittaminen oli mahdotonta.
156 Lisäksi on mainittava, että välttääkseen sen, että komissio turvautuu perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuihin käytettävissä oleviin tietoihin, kantaja olisi voinut toimittaa sille kyseiset tiedot, mikä ei olisi rajoittanut sen mahdollisuutta riitauttaa se tapa, jolla komissio olisi käyttänyt kyseisiä tietoja, aineellisesti, myös unionin yleisessä tuomioistuimessa.
157 Niinpä kantajan väitteet, jotka koskevat perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan rikkomista, on hylättävä.
158 Perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan rikkomista koskevista väitteistä on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 ja 3 kohta koskevat erilaisia tilanteita. Perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa kuvataan yleisesti tapauksia, joissa toimielinten tutkimuksiaan varten tarvitsemia tietoja ei ole toimitettu, kun taas kyseisen asetuksen 18 artiklan 3 kohdassa käsitellään tapauksia, joissa tutkimuksessa tarvittavat tiedot on toimitettu mutta ne eivät ole merkityksellisiä, joten käytettävissä olevia tietoja ei välttämättä tarvitse käyttää (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 22.5.2014, Guangdong Kito Ceramics ym. v. neuvosto, T‑633/11, ei julkaistu, EU:T:2014:271, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
159 Esillä olevassa asiassa komissio käytti perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja ainoastaan korvatakseen ne tiedot, joita kantaja ei ollut toimittanut sille siitä syystä, että niiden toimittamisen väitettiin olevan mahdotonta.
160 Lisäksi on täsmennettävä, että niiden ponnistelujen laajuus, joita tiettyjen tietojen toimittaminen vaatii asianomaiselta osapuolelta, ei välttämättä liity toimitettujen tietojen laatuun, eikä se missään tapauksessa ole ainoa ratkaiseva seikka. Jos pyydettyjä tietoja ei loppujen lopuksi saada, komissiolla on siten oikeus käyttää perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja pyydettyjen seikkojen selville saamiseksi (ks. analogisesti tuomio 4.3.2010, Sun Sang Kong Yuen Shoes Factory v. neuvosto, T‑409/06, EU:T:2010:69, 104 kohta).
161 Koska kantaja ei toimittanut komission siltä pyytämiä tietoja itse tuotettujen tuotannontekijöiden vaatimista tuotantopanoksista, on todettava, että perusasetuksen 18 artiklan 3 kohtaa ei voitu soveltaa ja että komissiolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin käyttää 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja korvatakseen kyseiset tiedot.
162 WTO:n valituselin katsoo joka tapauksessa, että liitteessä II olevassa 5 artiklassa edellytetään asianomaisilta osapuolilta hyvin merkittäviä ponnisteluja (WTO:n riitojenratkaisuelimen 23.8.2001 hyväksymä muutoksenhakuelimen raportti riita-asiassa ”United States – Anti-Dumping Measures on Certain Hot-Rolled Steel Products from Japan” (WT/DS 184, 102 kohta).
163 Ei kuitenkaan voida katsoa, että kantaja olisi toteuttanut tällaisia ponnisteluja, koska se kieltäytyi toteuttamasta komission edellyttämää laskentatehtävää, jossa polyvinyylialkoholille kohdistetaan osa itse tuotettujen tuotannontekijöiden tuotantokustannuksista.
164 Niinpä on hylättävä myös ne kantajan perustelut, jotka koskevat perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan rikkomista.
165 Kantaja väittää vastauskirjelmässään, ettei komissio toimittanut sille ajoissa ”tarkastuskertomusta”, joka sen on toimitettava asianomaiselle osapuolelle ennen kuin se lähettää tälle kirjeen, jossa tämä ilmoittaa aikomuksestaan käyttää perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja. Tämä menettelyvirhe merkitsee kantajan mukaan sen puolustautumisoikeuksien loukkaamista.
166 On muistutettava, että vaikka kantajaa ei voida vaatia osoittamaan sitä, että komission päätös olisi ollut toisenlainen ilman kyseessä olevaa menettelyvirhettä, vaan ainoastaan se, että tämä mahdollisuus ei ole täysin pois suljettu, koska kyseinen asianosainen olisi kyennyt varmistamaan puolustuksensa paremmin ilman kyseistä virhettä, puolustautumisoikeuksiin liittyvä virhe voi kuitenkin johtaa asianomaisen toimen kumoamiseen vain silloin, kun on mahdollista, että kyseisen virheen vuoksi hallinnollisessa menettelyssä olisi voitu päätyä toisenlaiseen lopputulokseen, jolloin puolustautumisoikeuksia olisi tosiasiallisesti loukattu (ks. vastaavasti tuomio 5.5.2022, Zhejiang Jiuli Hi-Tech Metals v. komissio, C‑718/20 P, EU:C:2022:362, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
167 Kantaja ei ole kuitenkaan vedonnut mihinkään seikkaan, jolla voitaisiin osoittaa, ettei ollut poissuljettua, että menettely olisi voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen, jos se olisi saanut ”tarkastuskertomuksen” aikaisemmin.
168 Niinpä tämä kantajan väite on hylättävä perusteettomana tarvitsematta lausua sen tutkittavaksi ottamisesta, jonka komissio on riitauttanut sillä perusteella, ettei kyseiseen perusteeseen ollut vedottu kannekirjelmässä.
169 Edellä esitetyn perusteella viides kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
170 Edellä 69 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella kolmas ja neljäs kanneperuste voidaan hylätä tehottomina, koska toinen ja viides kanneperuste on hylätty perusteettomina.
[– –]
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Inner Mongolia Shuangxin Environment-Friendly Material Co. Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission, Kuraray Europe GmbH:n ja Sekisui Specialty Chemicals Europe SL:n oikeudenkäyntikulut.
3) Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Wegochem Europe BV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä helmikuuta 2024.
Allekirjoitukset