Kanne 28.8.2013 – Ranbaxy Laboratories ja Ranbaxy (UK) v. komissio
(Asia T-460/13)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantajat: Ranbaxy Laboratories Ltd (Haryana, Intia) ja Ranbaxy (UK) Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: solicitor R. Vidal, solicitor A. Penny ja barrister B. Kennelly)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä komission asiassa COMP/39226 – Lundbeck (sitalopraami) 19.6.2013 antaman päätöksen 1 artiklan 4 kohdan kantajia koskevilta osin
kumoamaan komission asiassa COMP/39226 – Lundbeck (sitalopraami) 19.6.2013 antaman päätöksen 2 artiklan 4 kohdan siltä osin kuin siinä määrätään kantajille sakkoja tai vaihtoehtoisesti alentamaan sakkojen määrää
velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja teki virheen todetessaan, että kantajien tekemää sovintosopimusta oli pidettävä ˮtarkoitukseltaanˮ SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisena. Kantajat väittävät siten, että vastaaja teki oikeudellisen virheen ja/tai tosiseikkojen arviointia koskevan virheen.Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja teki virheen, kun se määritti, että sovintosopimuksen osapuolet olivat vähintään potentiaalisia kilpailijoita. Kantajat väittävät siten, että vastaaja teki oikeudellisen virheen ja/tai tosiseikkojen
arviointia koskevan virheen. Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja teki virheen, kun se tulkitsi sovintosopimusta siten, että sillä annettiin laajempi suoja kuin mitä menetelmäpatentin täytäntöönpanolla olisi voitu saada. Kantajat väittävät siten, että vastaaja teki
oikeudellisen virheen ja/tai tosiseikkojen arviointia koskevan virheen. Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja teki virheen kantajille määrättyjen sakkojen laskennassa ja että seuraamus on siten perusteeton ja suhteellisuusperiaatteen vastainen.