Language of document :

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 28.3.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu seitsemäs jaosto) asiassa T-610/19, Deutsche Telekom AG v. komissio, 19.1.2022 antamasta tuomiosta

(asia C-221/22 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Calleja Crespo, B. Martenczuk, N. Khan, P. Rossi ja L. Wildpanner)

Muu osapuoli: Deutsche Telekom AG

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-610/19 antaman tuomion siltä osin kuin siinä hyväksytään Deutsche Telekom AG:n nostama kanne,

ratkaisemaan itse riita-asian avoimet kohdat tai

toissijaisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen siltä osin kuin asiaa ei ole vielä ratkaistu,

velvoittamaan Deutsche Telekom AG:n korvaamaan tästä menettelystä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt kyseessä oleva valitus, jota Euroopan komissio pitää erittäin merkittävänä SEUT 266 artiklan tulkinnan ja soveltamisen kannalta, koskee lyhyesti sanottuna komission velvollisuutta maksaa korkoa kilpailuoikeudellisesta sakosta sen palauttamisen yhteydessä. Komission päätöksen johdosta Deutsche Telekom AG oli SEUT 102 artiklassa määrätyn määräävän markkina-aseman väärinkäytön vuoksi alustavasti maksanut sakon, jonka määrää unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin sittemmin alensi.1 Komissio riitauttaa nyt unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa sille määräämän velvollisuuden maksaa sakon palautettavasta osasta seuraamusluonteista viivästyskorkoa Printeos-oikeuskäytännön2 mukaisesti.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissiolla on silloin, kun tuomioistuin on alentanut sakkoa kilpailuoikeuden alalla, SEUT 266 artiklan nojalla pakottava ja ehdoton velvollisuus maksaa seuraamusluonteista viivästyskorkoa alustavasti maksetun sakon maksupäivästä alkaen.

Tältä osin komissio esittää muun muassa seuraavaa:

Unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että komissio rikkoi SEUT 266 artiklaa, kun se ei maksanut Deutschen Telekom AG:n vaatimaa määrää viivästyskorkoja (ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa).

Valituksenalainen tuomio on vastoin unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntöä ajalta ennen tuomiota komissio v. Printeos (ensimmäisen valitusperusteen toinen osa).

Lisäksi tuomioiden täytäntöönpanoon liittyvien viivästyskorkojen maksamisesta säädetään johdetussa oikeudessa ja unionin yleisen tuomioistuimen olisi tullut soveltaa kyseistä johdettua oikeutta tai todeta se pätemättömäksi (ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa).

Edellytykset SEUT 340 artiklaan perustuvan vahingonkorvauskanteen nostamiselle eivät täyty, joten unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hyväksyi viivästyskorot korvauksena (ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa).

Tuomioiden taannehtivasta vaikutuksesta ei seuraa, että viivästyskorkoa on maksettava siitä alkaen, kun asianomainen yritys maksoi alustavasti sakon (ensimmäisen valitusperusteen viides osa).

Valituksenalaisen tuomion mukaisten viivästyskorkojen maksaminen on ristiriidassa sakkojen varoittavan vaikutuksen kanssa (ensimmäisen valitusperusteen kuudes osa).

Jos komission ensimmäinen valitusperuste hylättäisiin, se esittää toisessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissiolle määrätty korkokanta on asetuksen (EU) N:o 1268/20121 83 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti Euroopan keskuspankin rahoitusoperaatioihinsa soveltama korko korotettuna kolmella ja puolella prosenttiyksiköllä.

____________

1 Tuomio 13.12.2018, Deutsche Telekom v. komissio (T‑827/14, EU:T:2018:930).

1 Tuomio 20.1.2021, komissio v. Printeos (C-301/19 P, EU:C:2021:39).

1 Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29.10.2012 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012 (EUVL 2012, L 362, s .1).