YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

12 päivänä lokakuuta 2009

Asia T-283/09 P

Laleh Aayhan ym.

vastaan

Euroopan parlamentti

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Ylimääräiset toimihenkilöt – Valitusaika – Myöhästyminen – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F‑65/07, Aayhan ym. vastaan parlamentti, 30.4.2009 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Laleh Aayhan ja 78 muuta Euroopan parlamentin entistä ylimääräistä toimihenkilöä, joiden nimet ovat tuomion liitteenä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

Oikeudenkäyntimenettely – Kanteen nostamisen määräajat – Prekluusio – Ylivoimainen este – Käsite

(Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artikla)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut ”ennalta arvaamattomien seikkojen” tai ”ylivoimaisen esteen” käsitteet edellyttävät, että kyse on epätavallisista vaikeuksista, jotka eivät riipu kantajan tahdosta ja jotka vaikuttavat väistämättömiltä, vaikka on noudatettu kaikkea huolellisuutta. Molemmat käsitteet sisältävät objektiivisen osan, joka liittyy epätavallisiin ja asianomaisesta riippumattomiin seikkoihin, sekä subjektiivisen osan, joka liittyy asianomaisen velvollisuuteen suojautua epätavallisen tapahtuman seurauksilta ryhtymällä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät vaadi kohtuuttomia uhrauksia. Asianomaisen on etenkin seurattava tarkkaan asian käsittelyn vaiheita ja erityisesti osoitettava huolellisuutta noudattaakseen asetettuja määräaikoja. Ylivoimaisen esteen käsitettä ei siten voida soveltaa tilanteessa, jossa huolellinen ja valistunut henkilö olisi objektiivisesti tarkasteltuna voinut välttää kanteen nostamisen määräajan ylittymisen. Tällaisesta tilanteesta on kysymys silloin, kun valituksen myöhästymisen pääasiallisena syynä voidaan pitää sitä, että asianomaisen osapuolen asiamies on käyttänyt ”ulkomaanlähetyksiin soveltumatonta kirjatun lähetyksen osoitekorttia”, eikä hän siten ole noudattanut tiettyjä niistä vaatimuksista, jotka mahdollistavat sen, että postipalvelujen harjoittaja pystyy takaamaan tällaisen lähetyksen moitteettoman kuljetuksen.

(ks. 19 ja 20 kohta)

Viittaukset: asia 209/83, Ferriera Valsabbia v. komissio, 12.7.1984 (Kok., s. 3089, 22 kohta); asia C‑195/91 P, Bayer v. komissio, 15.12.1994 (Kok., s. I‑5619, 31 ja 32 kohta); asia C‑325/03 P, Zuazaga Meabe v. SMHV, 18.1.2005 (Kok., s. I‑403, 25 kohta) ja asia C‑242/07 P, Belgia v. komissio, 8.11.2007 (Kok., s. I‑9757, 17 kohta)