Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.6.2016 – Bank Mellat v. neuvosto
(Asia T-160/13)1
(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Iranilaisia rahoituslaitoksia koskevat varainsiirtorajoitukset – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Kumoamiskanne – Sääntelytoimi, joka ei sisällä täytäntöönpanotoimenpiteitä – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Oikeussuojan tarve – Tutkittavaksi ottaminen – Oikeasuhteisuus – Perusteluvelvollisuus – SEUT 215 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut oikeudelliset takeet – Oikeusvarmuus – Mielivallan kielto – Perusoikeuksien loukkaaminen)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Bank Mellat (Teheran, Iran) (edustajat: aluksi solicitor S. Zaiwalla, solicitor P. Reddy, solicitor F. Zaiwalla, solicitor Z. Burbeza, solicitor A. Meskarian, D. Wyatt, QC, barrister R. Blakeley ja barrister G. Beck, sitten S. Zaiwalla, P. Reddy, Z. Burbeza, A. Meskarian, D. Wyatt, R. Blakeley ja G. Beck)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bishop ja I. Rodios)
Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Gauci ja M. Konstantinidis) sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: aluksi S. Behzadi-Spencer, L. Christie ja C. Brodie, sitten C. Brodie ja V. Kaye, avustajanaan barrister S. Lee)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne, joka koskee Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 muuttamisesta 21.12.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1263/2012 (EUVL 2012, L 356, s. 34) 1 artiklan 15 kohdan kumoamisvaatimusta tai mainitun säännöksen kumoamisvaatimusta siltä osin kuin siinä ei säädetä kantajan tapaukseen sovellettavasta poikkeuksesta, sekä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.10.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/635/YUTP (EUVL 2012, L 282, s. 58) 1 kohdan 6 kohdan soveltumattomuuden toteamista
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Bank Mellat vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
____________1 EUVL C 147, 25.5.2013.