Asia T-149/06

Castellani SpA

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto

(tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin CASTELLANI rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisemmat kansalliset sanamerkit CASTELLUM ja CASTELLUCA – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta

Tuomion tiivistelmä

Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa ei ole saksalaisen keskivertokuluttajan mielessä kuviomerkin, jossa on sanaosa ”castellani” ja jonka rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi on haettu seuraavaa kuvausta vastaavia tavaroita varten: ”alkoholipitoiset juomat, paitsi oluet, liköörit, poreilevat viinit ja champagne”, jotka kuuluvat Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 33, ja sen sanamerkin CASTELLUCA välillä, joka on rekisteröity aikaisemmin Saksassa luokkaan 33 kuuluvia ”viinejä” varten.

Vaikka pitää paikkansa, että rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin hallitseva osa on sen sanaosa eli sana ”castellani”, että sanaosat ”castellani” ja ”castelluca” ovat ulkoasun osalta tietyllä tavalla samankaltaisia, koska ne ovat samanpituiset ja niiden seitsemän ensimmäistä kirjainta ovat samoja ja ne ovat samassa järjestyksessä (”c-a-s-t-e-l-l”), ja että kuluttaja usein kiinnittää huomiota sanojen alkuosaan, sanaa ”linna” käytetään hyvin yleisesti kyseessä olevia tavaroita varten, ja tunnistaakseen oikein viinin, jonka nimi alkaa yhdellä näistä sanoista, kuluttajien on tarkasteltava huolellisesti tähän sanaan yhdistettyä sanan loppuosaa. Tässä tapauksessa riidanalaisten merkkien viimeiset kirjaimet, eli kirjaimet ”a”, ”n” ja ”i” rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä ja ”u”, ”c” ja ”a” aikaisemmassa tavaramerkissä, ovat eri kirjaimia. Näin ollen arvioitaessa merkkien ulkoasua kokonaisuutena sanaosien ”castellani” ja ”castelluca” välillä todettu ero on riittävä sulkemaan pois riidanalaisten merkkien ulkoasujen samankaltaisuuden.

Lausuntatavan vertailun osalta merkkien väliset erot, jotka johtuvat loppuosien erilaisuudesta, ovat riittävät, jotta tavaramerkit voidaan erotella lausuntatavan osalta saksan kielessä siitä huolimatta, että sanojen alkuosat ovat samoja.

Merkityssisältöjen vertailun osalta on aiheellista muistuttaa ensimmäiseksi, että sanan ”linna” käyttö on viinialalla yleistä ja että saksalainen kuluttaja on tottunut näkemään paljon viinejä, joiden nimet alkavat sanalla ”Schloss”, ”castello”, ”château”, ”castel” tai ”castle”, kun hän ostaa viiniä erikoisliikkeestä, supermarketista tai suurmyymälästä tai kun hän valitsee viinin, joka on ravintolan viinilistalla. Kuluttaja kiinnittää siis vähemmän huomiota sanan alkuosaan ja tarkastelee huolellisesti pullon etiketissä olevan tavaramerkin loppuosaa. Toiseksi rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä on italialaista alkuperää oleva sukunimi, jonka kohdeyleisö tunnistaa tällaiseksi.

Täten kyseisten merkkien kokonaisarvioinnin osalta riidanalaisten merkkien ulkoasuun, lausuntatapaan ja merkityssisältöön perustuvat erot ovat siitä huolimatta, että kyseiset tavarat ovat samoja, riittäviä estämään, että kyseisten markkinoiden samankaltaisuudet merkitsisivät sekaannusvaaraa saksalaisen keskivertokuluttajan mielessä.

(ks. 53–60 kohta)