Asia T-145/06
Omya AG
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Kilpailu – Yrityskeskittymät – Tietojensaantipyyntö – Asetuksen (EY) N:o 139/2004 11 artiklan 3 kohta – Pyydettyjen tietojen tarpeellisuus – Oikeasuhteisuus – Kohtuullinen aika – Harkintavallan väärinkäyttö – Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen
Tuomion tiivistelmä
1. Kumoamiskanne – Yhteisöjen tuomioistuinten toimivalta – Vaatimukset toimielimen velvoittamiseksi toimimaan tietyllä tavalla – Vaatimukset, joilla pyritään saamaan vahvistavan toteamuksen sisältävä tuomio – Tutkimatta jättäminen
(EY 230 artikla)
2. Kilpailu – Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Päätös siitä, että ilmoituksen tehneille osapuolille osoitetaan tietojensaantipyyntö – Toimitettujen tietojen korjaamista koskeva vaatimus – Edellytykset
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 ja 11 artikla)
3. Kilpailu – Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Taloudellisten seikkojen arviointi – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 ja 11 artikla)
4. Kilpailu – Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Päätös siitä, että ilmoituksen tehneille osapuolille osoitetaan tietojensaantipyyntö – Toimitettujen tietojen korjaamista koskeva vaatimus – Määräaikojen keskeyttäminen
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 10 ja 11 artikla)
5. Kilpailu – Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Päätös siitä, että ilmoituksen tehneille osapuolille osoitetaan tietojensaantipyyntö – Väitetiedoksianto, jonka perusteella ei voida määrittää tietojen tarpeellisuutta tai paikkansapitävyyttä
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 ja 11 artikla sekä 18 artiklan 3 kohta)
6. Kilpailu – Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Päätös siitä, että ilmoituksen tehneille osapuolille osoitetaan tietojensaantipyyntö – Toimitettujen tietojen korjaamista koskeva vaatimus
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 11 artikla)
7. Kilpailu – Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Päätös siitä, että ilmoituksen tehneille osapuolille osoitetaan tietojensaantipyyntö – Toimitettujen tietojen korjaamista koskeva vaatimus
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 11 artikla)
1. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei EY 230 artiklaan perustuvan laillisuusvalvonnan yhteydessä ole toimivaltainen antamaan vahvistavan toteamuksen sisältäviä tuomioita tai määräyksiä, vaikka ne liittyisivät sen antamien tuomioiden täytäntöönpanoa koskeviin yksityiskohtiin, joten vaatimuksen, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan lausumaan riidanalaisen päätöksen kumoamisen seurauksista, tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät selvästikään täyty.
(ks. 23 kohta)
2. Komissio voi käyttää sille yrityskeskittymien valvonnasta annetun asetuksen N:o 139/2004 11 artiklassa myönnettyä toimivaltaa ainoastaan, jos sillä ei mielestään ole käytettävissään kaikkia tietoja, jotka ovat tarpeellisia, jotta se voi lausua kyseessä olevan keskittymähankkeen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.
Tältä osin tehdäkseen keskittymää koskevan päätöksen komission on tutkittava erityisesti asetuksen N:o 139/2004 2 artiklan nojalla kyseessä olevan hankkeen vaikutuksia kaikilla markkinoilla, joilla on olemassa vaara, että tehokas kilpailu olennaisesti estyy yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla.
Lisäksi se, että tarpeellisuuden vaatimusta on tulkittava suhteessa kyseessä olevan keskittymän soveltuvuutta yhteismarkkinoille koskevaan päätökseen, edellyttää, että asetuksen N:o 139/2004 11 artiklan mukaisessa pyynnössä tarkoitettujen tietojen tarpeellisuutta on arvioitava siihen käsitykseen nähden, joka komissiolla saattoi oikeutetusti olla kyseistä pyyntöä laatiessaan keskittymän tutkimisen kannalta tarpeellisten tietojen laajuudesta. Tämän vuoksi tämä arviointi ei voi perustua tietojen todelliseen tarpeellisuuteen komissiossa vireillä olevan menettelyn tulevissa vaiheissa; tämä tarpeellisuus johtuu useista tekijöistä, eikä sitä näin ollen voida määrittää varmasti tietojensaantipyyntöä laadittaessa.
Vaikka tältä osin se, että asetuksen N:o 139/2004 11 artiklan nojalla tehdyssä pyynnössä tarkoitettuja tietoja on käytetty tämän jälkeen, voi osoittaa niiden tarpeellisuuden, se, ettei niitä ole käytetty, ei merkitse osoitusta päinvastaisesta.
Erityistilanteessa, joka koskee asetuksen N:o 139/2004 11 artiklan 3 kohdan nojalla tehtyä päätöstä, jolla komissio vaatii ilmoituksen tehneen asianosaisen toimittamien ja paikkaansapitämättömiksi osoittautuneiden tietojen korjaamista, tällaisen korjaamisen tarpeellisuutta arvioidaan havaittujen virheiden olennaisuutta koskevan kriteerin valossa, joka on asianmukainen kyseisen asetuksen sanamuodon ja tarkoituksen valossa. Tämän vuoksi komissio voi vaatia asianosaisen toimittamien, virheellisiksi havaittujen tietojen korjaamista, jos on olemassa vaara, että todetut virheet voivat vaikuttaa merkittävästi sen arviointiin kyseessä olevan keskittymähankkeen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Tätä kriteeriä ei ole tulkittava suppeasti, ja asetuksen N:o 139/2004 yleiselle tarkoitukselle ominainen nopeuden vaatimus on sovitettava yhteen keskittymien soveltuvuutta yhteismarkkinoille koskevan tehokkaan valvonnan tavoitteen kanssa, joka komission on toteutettava hyvin huolellisesti ja joka edellyttää sitä, että komissio saa täydelliset ja paikkansa pitävät tiedot.
(ks. 24, 28–31, 33, 41, 42, 45, 60 ja 61 kohta)
3. Yrityskeskittymien valvonnan yhteydessä komissiolla on harkintavaltaa taloudellisissa kysymyksissä ja yhteisöjen tuomioistuimen toteuttaman valvonnan on rajoituttava tarkasteluun, joka koskee menettelyä ja perusteluja koskevien sääntöjen noudattamista sekä tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, sitä, ettei ole tehty ilmeistä arviointivirhettä, ja sitä, ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että yhteisöjen tuomioistuimen olisi pidätyttävä valvomasta sitä, miten komissio tulkitsee taloudellisia tietoja ja erityisesti komission arviota asetuksen N:o 139/2004 11 artiklan nojalla pyydettyjen tietojen tarpeellisuudesta ja niitä väitteen mukaan koskevien virheiden olennaisuudesta.
(ks. 32 kohta)
4. Komission on sille asetuksen N:o 139/2004 11 artiklassa myönnettyä toimivaltaa käyttäessään kunnioitettava suhteellisuusperiaatetta, joka edellyttää, että yhteisön toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa. Erityisesti on tärkeää, että yritykselle asetettu velvollisuus toimittaa tietoja ei merkitse sille velvoitetta, joka on suhteeton tutkinnan tarpeisiin nähden.
Kun kyse on asetuksen N:o 139/2004 11 artiklan 3 kohdan nojalla tehdystä päätöksestä, jolla komissio vaatii ilmoituksen tehneen asianosaisen toimittamien ja paikkaansapitämättömiksi osoittautuneiden tietojen korjaamista, koska asetuksen N:o 139/2004 10 artiklassa asetettujen määräaikojen keskeyttämisen, joka aiheutuu tällaisen päätöksen tekemisestä, kesto riippuu tarpeellisten tietojen toimittamispäivästä, komissio ei loukkaa suhteellisuusperiaatetta, kun se keskeyttää menettelyn siihen asti, kunnes sille toimitetaan tällaiset tiedot.
(ks. 34 kohta)
5. Yrityskeskittymän valvontamenettelyssä, jossa esitetään tietojensaantipyyntö asetuksen N:o 139/2004 11 artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä, väitetiedoksiannon perusteella ei voida määrittää tyhjentävästi tietoja, joita komissio pitää tarpeellisina riidanalaisen päätöksen tekohetkellä. Väitetiedoksiannossa mainitaan nimittäin ainoastaan komission arvioinnit, joiden perusteella se yksilöi mahdolliset kilpailuongelmat, ja jätetään näin ollen lähtökohtaisesti huomioimatta markkinat, joiden osalta mitään vaaraa ei ole havaittu. Näin ollen väitetiedoksiannon kohde on huomattavasti rajoitetumpi kuin komission ennen tätä toteuttaman tutkinnan kohde. Väitetiedoksianto ei myöskään ole ratkaiseva tekijä arvioitaessa komission kantaa niiden tietojen paikkansapitävyydestä, joita se käytti ilmoitettua keskittymää koskevassa tutkinnassaan.
(ks. 46 ja 77 kohta)
6. Harkintavallan väärinkäytön käsite viittaa siihen, että hallintoviranomainen on käyttänyt toimivaltaansa saavuttaakseen muut päämäärät kuin ne, joita varten sille on annettu tämä toimivalta. Päätöstä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että se on tehty tällaisten päämäärien saavuttamiseksi. Jos päämääriä on useita, päätöstä ei rasita harkintavallan väärinkäyttö, vaikka pätevien tavoitteiden lisäksi esitetään tavoite, joka ei ole perusteltu, jos päätöksessä ei unohdeta olennaista päämäärää.
Se, ettei voimassa olevan säännöksen rikkomista ole osoitettu, ei kuitenkaan vaikuta siihen, että hallintoviranomainen on voinut käyttää väärin harkintavaltaansa.
Asetuksen N:o 139/2004 11 artiklan 3 kohdan nojalla tehtyä päätöstä, joka liittyy yrityskeskittymien valvontaan ja jolla vaaditaan ilmoituksen tehneen asianosaisen toimittamien ja paikkaansapitämättömiksi osoittautuneiden tietojen korjaamista, rasittaa harkintavallan väärinkäyttö, jos on olemassa objektiivisia, asiaankuuluvia ja yhtäpitäviä seikkoja, jotka osoittavat, että komissio teki sen pikemminkin keskittymän tutkinnan määräajan keskeyttämiseksi kuin tämän tutkinnan kannalta tarpeellisten tietojen korjaamiseksi. Se, että komissio tutkii ilmoituksen tehneiden asianosaisten toimittamien tietojen paikkansapitävyyden lisätarkistusten yhteydessä systemaattisesti näiden tietojen sisältämiä virheitä, ei paljasta harkintavallan väärinkäyttöä. Se, että komissio on aloittanut lisätietojen pyytämistä koskevan päätöksen laatimisen ennen kuin se on arvioinut virheiden vaikutusta sen analyysiin, ei myöskään ole osoitus harkintavallan väärinkäytöstä.
(ks. 98–100, 106 ja 109 kohta)
7. Oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen edellyttää kolmen edellytyksen toteutumista. Yhteisön hallintoelimen on ensiksikin täytynyt toimittaa asianomaiselle täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät takeet, jotka on antanut valtuudet omaava ja luotettava taho. Näiden takeiden on toiseksi oltava sellaisia, että ne saavat aikaan perustellun odotuksen sen henkilön mielessä, jolle ne on osoitettu. Annettujen takeiden täytyy kolmanneksi olla sovellettavien normien mukaisia.
Yrityskeskittymien valvonnan yhteydessä komissio voi ilmoituksen tehneiden asianosaisten perusteltua luottamusta loukkaamatta arvioida aluksi, että niiden toimittamat tiedot ovat täydellisiä ja paikkansapitäviä, ja muuttaa myöhemmin tätä arviotaan.
Keskittymähankkeiden tehokasta tutkimista varten ja kun otetaan huomioon komission velvollisuus tutkia erittäin huolellisesti kyseessä olevan hankkeen vaikutukset kaikilla markkinoilla, joihin se mahdollisesti vaikuttaa, komissiolla on oltava mahdollisuus pyytää asianosaisten toimittamien sekä olennaisilta osiltaan paikkaansapitämättömien ja sen tutkinnan kannalta tarpeellisten tietojen korjaamista, eikä motiiveilla, joiden vuoksi se on tarkistanut uudelleen tietojen paikkansapitävyyden, ole tältä osin merkitystä.
Koska komission tutkinta on toteutettava suhteellisen tiukassa määräajassa ja asianosaisten on toimitettava komissiolle paikkansapitävät ja täydelliset tiedot, keskittymien valvontamenettely perustuu väistämättä suuressa määrin luottamukseen, eikä komissiolla voi olla velvollisuutta tarkistaa välittömästi ja yksityiskohtaisesti kaikkien asianosaisten toimittamien tietojen paikkansapitävyyttä.
Komission tietojen vastaanottamisen jälkeen toteuttamat tarkistukset eivät myöskään välttämättä ole omiaan paljastamaan kaikkia näiden tietojen mahdollisesti sisältämiä olennaisia epätäsmällisyyksiä.
Ilmoituksen tehneet asianosaiset eivät voi vedota perusteltuun luottamukseen välttyäkseen täydellisten ja paikkansapitävien tietojen toimittamista koskevan velvollisuuden laiminlyömisen seurauksilta pelkästään sillä perusteella, ettei komissio ole havainnut tätä laiminlyöntiä edellä mainituissa tarkistuksissa.
Lisäksi pelkästään se, että komissio on aikaisemmin reagoinut tietojen toimittamiseen muutamassa päivässä, ei muodosta riittävän täsmällistä vakuuttelua siitä, ettei komissio vastaa tulevaan tietojen toimittamiseen tätä pidemmän ajan kuluttua.
Ilmoitetun keskittymän tutkinnan yhteydessä ilmoitettujen tietojen täydellisyyttä koskeviin päätöksiin liittyvään komission käytäntöön ei voida vedota, kun kyse on tietojen paikkansapitävyyttä koskevasta päätöksestä, eikä se näin ollen voi synnyttää perusteltua luottamusta.
(ks. 68, 117–120, 122 ja 123 kohta)