Asia T-777/19
Coopérative des artisans pêcheurs associés (CAPA) Sarl ym.
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu yhdeksäs jaosto) 15.9.2021
Valtiontuet – Merituulipuistoille myönnetyt yksittäiset tuet – Velvollisuus ostaa sähköä markkinahintaa korkeampaan hintaan – Alustava tutkintamenettely – Päätös olla esittämättä huomautuksia – Kumoamiskanne – Asetuksen (EU) 2015/1589 1 artiklan h alakohta – Asianomaisen osapuolen asema – Kalastusyritykset – Puistojen sijoittaminen kalastusalueille – Kilpailusuhde – Ei ole – Vaara siitä, että tukien myöntäminen vaikuttaa kalastusyritysten etuihin – Ei ole – Toimi ei koske kantajia suoraan ja erikseen – Tutkimatta jättäminen
1. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jossa valtiontuki todetaan muodollista tutkintamenettelyä aloittamatta sisämarkkinoille soveltuvaksi – SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tahojen, joita asia koskee, nostama kanne – Edellytykset – Asianomaisen osapuolen aseman puuttuminen – Tutkimatta jättäminen
(SEUT 108 artiklan 2 kohta ja SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen 2015/1589 1 artiklan h alakohta)
(ks. 58-62, 65, 66, 82, 113, 115 ja 116 kohta)
2. Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Hallinnollinen menettely – SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu taho, jota asia koskee – Käsite – Yritys, joka ei kilpaile suoraan tuensaajan kanssa – Kyseisen yrityksen tarve osoittaa tuen konkreettinen vaikutus sen tilanteeseen
(SEUT 108 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen 2015/1589 1 artiklan h alakohta)
(ks. 63, 64, 71-73, 83-87 ja 89 kohta)
3. Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Hallinnollinen menettely – SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu taho, jota asia koskee – Käsite – Kalastusyritykset, jotka vetoavat siihen, että tukien kohteena olevien merituulipuistojen toiminnalla on kielteisiä vaikutuksia olemassa olevan kalastustoiminnan kannalta – Toimijat eivät käytä samaa ”raaka-ainetta” – Kilpailusuhteen puuttuminen – Vaikutukset, jotka aiheutuvat päätöksistä, jotka koskevat tuulipuistojen sijoittelua ja yleisten merialueiden hallinnointia – Tukien myöntämistä koskevan mekanismin ja mainittujen vaikutusten välisen yhteyden puuttuminen – Vaaraa siitä, että mainittujen tukien myöntäminen vaikuttaisi konkreettisesti kalastajien etuihin, ei ole – Asianomaisen osapuolen aseman puuttuminen
(SEUT 108 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen 2015/1589 1 artiklan h alakohta)
(ks. 74-81 ja 90-97 kohta)
4. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Oikeussuojaintressi – Asiavaltuus – Luonteeltaan kumulatiiviset edellytykset – Kannetta ei tutkita, jos yksikin tällainen edellytys jää täyttymättä
(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)
(ks. 112 kohta)
Tiivistelmä
Toimintatuilla tuetut merituulipuistot: yleinen tuomioistuin jättää tutkimatta kanteen, jonka kalastusosuuskunta ja kalastusalusten omistajat ovat nostaneet komission päätöksestä olla esittämättä huomautuksia
Yleinen tuomioistuin täsmentää asianomaisen osapuolen käsitteen ulottuvuutta ja katsoo, etteivät kantajat ole osoittaneet, että riidanalaisilla tuilla olisi konkreettinen vaikutus niiden tilanteeseen
Ranska käynnisti vuosina 2011 ja 2013 tarjouskilpailuja ensimmäisten Ranskassa toimivien merituulipuistojen perustamiseksi. Nämä kuusi hanketta, joiden ennakoitu käyttöaika on 25 vuotta, sijoittuvat kalastukseen käytetyille merialueille.
Tuulipuistojen rakentamiseen ja käyttöön liittyviä hankkeita tuetaan velvollisuudella ostaa sähköä markkinahintaa korkeampaan hintaan. Valtio korvaa maksetun ylihinnan.
Euroopan komissio antoi 26.7.2019 päätöksen(1) (jäljempänä kanteen kohteena oleva päätös), jossa se katsoi, että kyseiset tuet olivat sisämarkkinoille soveltuvia valtiontukia(2) (jäljempänä riidanalaiset tuet). Komissio päätti tällä perusteella olla esittämättä huomautuksia.
Coopérative des artisans pêcheurs associés (CAPA), joka on yhtiö, jonka asiakaskunta koostuu kalastajista, ja 10 kalastusyritystä tai kalastusalusten omistajaa (jäljempänä kantajina olevat kalastajat) nostivat yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskanteen kanteen kohteena olevasta päätöksestä. Yleisen tuomioistuimen laajennettu yhdeksäs jaosto, joka toteaa, ettei kantajilla ole asiavaltuutta kanteen kohteena olevan päätöksen osalta, on kuitenkin jättänyt kanteen tutkimatta.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Yleinen tuomioistuin palauttaa aluksi mieleen, että kanteen kohteena oleva päätös on päätös, jolla päätetään olla esittämättä huomautuksia riidanalaisia tukia vastaan ja jolla komissio on implisiittisesti mutta välttämättä kieltäytynyt aloittamasta SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrättyä muodollista tutkintamenettelyä. Koska kyseinen päätös estää ”asianomaisia osapuolia”(3) esittämästä huomautuksiaan kyseisiä tukia koskevassa muodollisessa tutkintamenettelyssä, asianomaiset osapuolet voivat riitauttaa mainitun päätöksen unionin tuomioistuimissa siltä osin kuin sillä loukataan niiden menettelyllisiä oikeuksia. Jotta tiettyä henkilöä, yritystä tai yritysten yhteenliittymää voitaisiin pitää ”asianomaisena osapuolena”, kyseisen tahon on osoitettava oikeudellisesti riittävällä tavalla, että on olemassa vaara siitä, että tuki vaikuttaa konkreettisesti sen tilanteeseen.
Siltä osin kuin on kyse kantajina olevien kalastajien luokittelusta ”asianomaisiksi osapuoliksi”, joilla on kelpoisuus nostaa kanne kanteen kohteena olevasta päätöksestä, yleinen tuomioistuin toteaa, että osoittaakseen asiavaltuutensa kantajat vetoavat yhtäältä siihen, että niiden toiminta kilpailee välillisesti riidanalaisten tukien saajien toiminnan kanssa, ja toisaalta ja joka tapauksessa siihen, että on olemassa vaara siitä, että kyseiset tuet vaikuttavat konkreettisesti niiden tilanteeseen.
Siltä osin kuin on kyse välillisestä kilpailusuhteesta, johon kantajina olevat kalastajat vetoavat, yleinen tuomioistuin toteaa, etteivät kantajat voi väittää, että niiden tuotantoprosessi edellyttää saman ”raaka-aineen” käyttöä kuin tuulipuistojen toiminnan harjoittajien käyttämä ”raaka-aine”. Ilmaisun ”raaka-aine” tavanomaisen merkityksen mukaan sillä tarkoitetaan nimittäin luonnonvaroja tai jalostamatonta tavaraa, jota käytetään tuotantopanoksena tietyn tavaran valmistusprosessissa. Nyt käsitellyssä asiassa pääsy yleiselle merialueelle, jota sekä kalastajat että merituulipuistojen toiminnan harjoittajat käyttävät, ei sellaisenaan ole niiden taloudellisen toiminnan ”raaka-aine”, vaan kyseisenä raaka-aineena on pidettävä kyseisellä alueella olevia luonnonvaroja, eli yhtäältä kalavaroja ja toisaalta tuulen liike-energiaa. Koska mainitut luonnonvarat ovat toisiinsa nähden erilliset, kantajina olevat kalastajat eivät näin ollen kilpaile niiden käytöstä tuulipuistojen toiminnan harjoittajien kanssa.
Yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, ettei kantajina olevia kalastajia voida pitää asianomaisina osapuolina, joilla olisi kelpoisuus nostaa kanne kanteen kohteena olevasta päätöksestä sellaisen väitetyn välillisen kilpailusuhteen perusteella, joka niillä on riidanalaisten tukien saajien kanssa.
Siltä osin kuin on kyse kantajina olevien kalastajien mainitsemasta vaarasta siitä, että riidanalaiset tuet vaikuttavat konkreettisesti niiden tilanteeseen, yleinen tuomioistuin tarkastelee seuraavaksi sitä, voidaanko oletettuja kielteisiä vaikutuksia, joita tuulipuistoilla on ympäristöönsä, erityisesti olemassa olevaan kalastustoimintaan, meriympäristöön ja kalavaroihin, pitää konkreettisena vaikutuksena, joka kyseisten tukien myöntämisellä on asianomaisten kalastusyritysten tilanteeseen.
Yleinen tuomioistuin korostaa tältä osin, että vaikka lähtökohtaisesti ei voida sulkea pois sitä, että tietty tuki vaikuttaa konkreettisesti kolmansien osapuolten etuihin sellaisten vaikutusten takia, joita tuetulla laitoksella on ympäristöönsä ja esimerkiksi muihin sen läheisyydessä harjoitettaviin toimintoihin nähden, kyseisten kolmansien osapuolten on sitä varten, että niitä voitaisiin pitää asianomaisina osapuolina, osoitettava oikeudellisesti riittävällä tavalla, että vaara tällaisesta konkreettisesta vaikutuksesta on olemassa. Tätä varten ei riitä mainittujen vaikutusten näyttäminen toteen, vaan on kyettävä osoittamaan myös, että kyseiset vaikutukset aiheutuvat tuesta itsestään. Tätä kantajina olevat kalastajat eivät ole näyttäneet toteen.
Väitetyt vaikutukset, joita kyseisillä hankkeilla on kantajina olevina kalastajien toimintaan, liittyvät nimittäin erottamattomasti yhtäältä Ranskan viranomaisten päätöksiin, jotka koskevat kyseisten hankkeiden sijoittamista asianomaisille alueille osana niiden energiavarojen hallinnointiin liittyvää politiikkaa, ja toisaalta yleisiä merialueita koskevaan lainsäädäntöön ja mainittuihin hankkeisiin sovellettaviin teknisiin toimenpiteisiin. Vaikka kyseisten viranomaisten päätös myöntää kyseisiin hankkeisiin liittyvän toiminnan harjoittajille tukia valtion korvaaman ostovelvollisuuden muodossa antaa niille edun suhteessa sellaisiin sähköntuottajiin, jotka eivät saa tukea, kyseinen päätös ei itsessään vaikuta kantajina olevien kalastajien taloudellisiin tuloksiin.
Yleinen tuomioistuin päättelee edellä esitetyn valossa, ettei voida katsoa, että riidanalaiset tuet voisivat sellaisinaan vaikuttaa konkreettisesti kantajina olevien kalastajien tilanteeseen, joten kantajina olevat kalastajat eivät voi tukeutua niihin osoittaakseen, että niillä on asiavaltuus kanteen kohteena olevan päätöksen osalta.
Siltä osin kuin on lopuksi kyse Coopérative des artisans pêcheurs associés’n (CAPA) luokittelusta ”asianomaiseksi osapuoleksi”, yleinen tuomioistuin toteaa, että kyseisen yhtiön, jonka asiakaskunta koostuu kalastajista, toiminta riippuu sen asiakaskunnan taloudellisista päätöksistä eikä riidanalaisten tukien myöntämisestä. Tästä seuraa, ettei vaaraa siitä, että mainituilla tuilla olisi konkreettinen vaikutus sen tilanteeseen, ole näytetty toteen, ja ettei kyseistä yhtiötä voida myöskään pitää asianomaisena osapuolena.