Väliaikainen versio
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)
21 päivänä helmikuuta 2024(*)
Julkiset hankinnat – Neuvottelumenettelyn käyttäminen julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta – Desinfiointirobottien toimittaminen Euroopan sairaaloihin – Äärimmäinen kiire – Covid-19 – Kantajat eivät osallistuneet hankintamenettelyyn – Kumoamiskanne – Toimi ei koske kantajia erikseen – Oikeusriidan sopimusperusteinen luonne – Tutkimatta jättäminen – Vastuu
Asiassa T‑38/21,
Inivos Ltd, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta),
Inivos BV, kotipaikka Rotterdam (Alankomaat),
edustajinaan asianajajat R. Martens, L. Hoet ja A. Van Laer,
kantajina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään L. André ja M. Ilkova,
vastaajana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),
toimien päätösharkinnassa kokoonpanossa: puheenjohtaja D. Spielmann sekä tuomarit V. Valančius, R. Mastroianni, M. Brkan (esittelevä tuomari) ja T. Tóth,
kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,
ottaen huomioon 21.5.2021 annetun määräyksen Inivos ja Inivos v. komissio (T‑38/21 R, ei julkaistu, EU:T:2021:287),
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon 28.2.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 22 artiklan ja 24 artiklan 1 kohdan sen johdosta, että tuomari Valančiusin toimikausi päättyi 26.9.2023,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantajat Inivos Ltd ja Inivos BV vaativat kanteessaan ensinnäkin SEUT 263 artiklan nojalla, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa Euroopan komission 18.9.2020 päivätyn päätöksen käyttää neuvottelumenettelyä desinfiointirobottien hankkimiseksi julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta (jäljempänä päätös käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta), 3.11.2020 päivätyn päätöksen hankintasopimusten tekemisestä (jäljempänä riidanalainen hankintasopimusten tekopäätös) ja 19.11.2020 päivätyn päätöksen puitesopimusten tekemisestä kahden toimijan kanssa, sekä toteaa, että kyseiset puitesopimukset ovat mitättömiä, ja toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin määrää SEUT 268 artiklan nojalla korvauksen kantajille aiheutuneesta vahingosta.
Asian tausta
2 Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Alankomaihin sijoittautuneet kantajat toimivat lääketieteellisen teknologian alalla ja ne ovat erikoistuneet infektioiden ehkäisemiseen ja hallintaan.
3 Covid‑19-kriisin yhteydessä komissio päätti avustaa jäsenvaltioita rahoittamalla hätätilanteen tukivälineestä desinfiointirobottien käyttöönottoa sairaaloissa sisätilojen desinfiointia varten. Käytettävissä olevien tekniikoiden arvioinnin jälkeen se valitsi menetelmäksi UV-desinfioinnin autonomisten robottien avulla.
4 Covid‑19-kriisistä johtuvan kiireellisyyden perusteella komissio päätti 18.9.2020 käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (EUVL 2018, L 193, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus) liitteessä I olevan 11.1 kohdan toisen alakohdan c alakohdan mukaisesti.
5 Hankintamenettelyn valmistelemiseksi ja tietojen keräämiseksi kyseessä olevista markkinoista ja mahdollisista toimittajista komissio aloitti varainhoitoasetuksen 166 artiklan mukaisen markkinakartoituksen lähettämällä kyselylomakkeita erityisesti robotinvalmistajia edustaville yhdistyksille ja muille yhteisöille.
6 Tämän kartoituksen perusteella komissio perusti laajan tietokannan toimittajista, joita tämän jälkeen arvioitiin ennalta määritellyillä kriteereillä, jotka olivat CE-merkintä (välttämätön edellytys), tuotantokapasiteetti (vähintään 20 yksikköä kuukaudessa) ja kokemus robottien käyttöön saattamisesta sairaaloissa (vähintään 10 robottia).
7 Kuutta toimittajaa, jotka täyttivät nämä perusteet, pyydettiin tekemään tarjous neuvottelumenettelyssä CNECT/LUX/2020/NP0084, josta ei julkaistu etukäteen hankintailmoitusta, mutta ainoastaan kolme niistä tosiasiallisesti jätti tarjouksen.
8 Hankintasopimuksen tekemistä varten laadittiin 30.10.2020 arviointiraportti varainhoitoasetuksen 168 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kaksi tarjousta hyväksyttiin vertailuun ja kolmas hylättiin, koska se ei täyttänyt valintaperusteita.
9 Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä teki 3.11.2020 riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen arviointiraportissa esitetyn suosituksen perusteella.
10 Puitesopimukset desinfiointiroboteista Euroopan sairaaloita varten (Covid-19) (jäljempänä riidanalaiset puitesopimukset) tehtiin kahden sopimuspuoleksi valitun tarjoajan kanssa 19.11.2020, ja niiden allekirjoittamisesta ilmoitettiin 9.12.2020 Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa jälki-ilmoituksessa 2020/S 240‑592299.
11 Kantajat saivat 23.11.2020 tiedon komission lehdistötiedotteesta, jossa komissio ilmoitti aikovansa ostaa 200 desinfiointirobottia, jotka rahoitetaan hätätilanteen tukivälineessä tätä varten varatusta erityisestä budjettikohdasta.
12 Lehdistötiedotteessaan komissio totesi, että valtaosa jäsenvaltioiden sairaaloista oli ilmoittanut tarvitsevansa ja olevansa kiinnostuneita vastaanottamaan näitä robotteja, jotka pystyvät desinfioimaan standardimitoitetun potilashuoneen ultraviolettivalolla vain 15 minuutissa ja siten osaltaan ehkäisemään ja vähentämään viruksen leviämistä. Robotin käyttäjä valvoo prosessia desinfioitavan tilan ulkopuolelta, jotta vältetään kaikenlainen altistus ultraviolettivalolle. Hätätilanteen rahoitusvälineestä on asetettu käyttöön näiden robottien hankkimista varten erityinen budjettikohta, jonka yläraja on 12 miljoonaa euroa.
13 Koska kyseisestä hankinnasta ei ollut julkaistu hankintailmoitusta Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosan sähköisessä vastineessa, jossa julkaistaan Euroopan julkisia hankintoja koskevia ilmoituksia, ja koska komissio ei ollut julkaissut hankintasopimusten tekopäätöksestä minkäänlaisia tietoja, kantajat lähettivät 3.12.2020 komissiolle kirjeen, jossa ne ilmaisivat huolensa siitä, ettei julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, jotka perustuvat varainhoitoasetukseen, ole noudatettu. Ne myös vaativat komissiota keskeyttämään riidanalaisten puitesopimusten täyttämisen tai päättämään ne sekä peruuttamaan mahdollisesti tekemänsä hankintasopimusten tekopäätökset ja pyysivät komissiota järjestämään hankintamenettelyn uudelleen tarjouskilpailulla, josta julkaistaan etukäteen hankintailmoitus.
14 Kantajat saivat 9.12.2020 selville jälki-ilmoituksesta (EUVL 2020/S 240‑592299), että riidanalaiset puitesopimukset oli tehty jo 19.11.2020.
15 Kyseisessä jälki-ilmoituksessa perusteltiin ilman etukäteen julkaistavaa hankintailmoitusta järjestettävän neuvottelumenettelyn käyttämistä seuraavasti:
”Äärimmäinen kiire, joka on aiheutunut hankintaviranomaisen kannalta ennalta arvaamattomista tapahtumista, joihin liittyvät olosuhteet ovat kaikilta osin direktiivissä asetettujen edellytysten mukaiset.
Selitys:
Covid-19-pandemia aiheuttaa valtavia paineita terveydenhuoltojärjestelmille ympäri maailmaa ja Eurooppaa. Tässä tilanteessa ja edistääkseen pyrkimyksiä parantaa kiireellisesti henkilöstön ja potilaiden turvallisuutta tietyissä eurooppalaisissa sairaaloissa ja muissa vastaavissa hoitolaitoksissa komissio on päättänyt tukea hätätilanteiden tukivälineestä autonomisten desinfiointirobottien käyttöönottoa sisätilojen desinfiointia varten (C(2020) 5162 final). Desinfiointirobotteja käytetään jo sairaaloiden desinfioinnissa, ja komissio on saanut niistä useita raportteja sairaaloilta, joissa tätä tekniikkaa on käytetty Covid-19-kriisin aikana. Käytössä olevien robottien määrä ei kuitenkaan ole riittävä eikä niitä ole läheskään kaikissa niissä sairaaloissa, jotka joutuvat suoraan hoitamaan tätä tautia. Komissio toteuttaa toimenpiteitä tämän ongelman osittaiseksi helpottamiseksi.
Tässä on tarpeen käyttää poikkeuksellista neuvottelumenettelyä, josta ei julkaista etukäteen hankintailmoitusta, sillä toimenpide on äärimmäisen kiireellinen, koska tätä jälki-ilmoitusta laadittaessa Covid-19-pandemian toinen aalto leviää nopeasti, kuten edellä jo selitettiin. Joissakin jäsenvaltioissa tartuntaluvut ovat tällä hetkellä korkeammat kuin ne olivat ensimmäisen aallon huipulla, ja terveydenhuoltopalveluihin kohdistuu jatkuvasti enemmän painetta koko EU:ssa. Sen vuoksi on tarpeen ottaa nopeasti käyttöön desinfiointirobotteja terveydenhuollon ammattilaisten auttamiseksi pandemian torjunnassa.”
16 Komissio julkaisi 24.12.2020 uuden ilmoituksen (EUVL 2020/S 251-626998) 9.12.2020 julkaistun jälki-ilmoituksen jälkeen ja korvasi julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65) varainhoitoasetuksella oikeudellisena perustana enintään 200 desinfiointirobotin hankkimiselle.
Asianosaisten vaatimukset
17 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa päätöksen käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta
– kumoaa riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen
– kumoaa 19.11.2020 tehdyn komission päätöksen riidanalaisten puitesopimusten tekemisestä kahden muun toimijan kanssa
– toteaa, että riidanalaiset puitesopimukset ovat mitättömiä
– määrää komission ilmoittamaan hankintaperusteet, joiden perusteella riidanalaiset puitesopimukset on tehty
– ratkaisee välituomiolla kysymyksen komission vastuusta siltä osin kuin se käytti lainvastaisesti neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta
– toissijaisesti velvoittaa komission maksamaan kantajille 3 000 000 euroa korvausta mahdollisuuksien menettämisestä aiheutuneesta vahingosta
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat
– toissijaisesti hylkää kanteen ilmeisen perusteettomana
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Kumoamisvaatimukset
Ensimmäinen vaatimus, jolla vaaditaan kumoamaan päätös käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta: tutkittavaksi ottaminen
19 Vastineessaan komissio väittää, ettei ensimmäistä vaatimusta voida ottaa tutkittavaksi, koska kantajilla ei ole intressiä vaatia, että päätös käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta kumotaan. Komissio nimittäin katsoo, että koska kantajat eivät osallistuneet hankintamenettelyyn, niillä ei ole oikeussuojan tarvetta. Tältä osin komissio väittää, että jos päätös käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta kumotaan, ei ole lainkaan varmaa, että komissio käynnistäisi uuden tarjouskilpailun, eikä mikään myöskään takaa, että kantajat valittaisiin sopimuspuoliksi.
20 Kantajat katsovat, että ensimmäinen vaatimus on otettava tutkittavaksi. Ne väittävät, ettei ensimmäisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen riitauttamiseksi voida vedota siihen, että ne eivät osallistuneet tarjouspyyntömenettelyyn, koska niiden osallistumatta jääminen johtui siitä, ettei komissio julkaissut hankintailmoitusta. Kantajat katsovat, että jos unionin yleinen tuomioistuin jättäisi ensimmäisen vaatimuksen tutkimatta tämän takia, seurauksena olisi, että kilpailijoiden olisi mahdotonta riitauttaa hankintasopimusten tekeminen suorahankintana. Kantajien mukaan se, etteivät ne osallistuneet menettelyyn, yhtäältä johtuu siitä, ettei komissio julkaissut hankintailmoitusta, ja toisaalta ei sulje pois sitä, että niillä on oikeussuojan tarve.
21 On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimia, jotka voivat olla kumoamiskanteen kohteena, ovat vain sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa jonkin kolmannen osapuolen etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. vastaavasti tuomio 31.3.1971, komissio v. neuvosto, 22/70, EU:C:1971:32, 42 kohta; tuomio 2.3.1994, parlamentti v. neuvosto, C‑316/91, EU:C:1994:76, 8 kohta ja tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C‑463/10 P ja C‑475/10 P, EU:C:2011:656, 36 kohta).
22 Määritettäessä, onko toimella, jonka kumoamista vaaditaan, tällaisia vaikutuksia, on otettava huomioon sen sisältö (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta), asiayhteys, jossa se on laadittu (ks. vastaavasti tuomio 17.2.2000, Stork Amsterdam v. komissio, T‑241/97, EU:T:2000:41, 62 kohta), sekä toimen laatijan tarkoitus (tuomio 26.1.2010, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, C‑362/08 P, EU:C:2010:40, 52 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 17.7.2008, Athinaïki Techniki v. komissio, C‑521/06 P, EU:C:2008:422, 42, 46 ja 52 kohta). Toimen muodolla ei sen sijaan lähtökohtaisesti ole merkitystä arvioitaessa, voidaanko kumoamiskanne ottaa tutkittavaksi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta ja tuomio 7.7.2005, Le Pen v. parlamentti, C‑208/03 P, EU:C:2005:429, 46 kohta).
23 Ainoastaan toimi, jolla sen toteuttaja määrittää kantansa yksiselitteisesti ja lopullisesti sellaisessa muodossa, että toimen luonne on yksilöitävissä, on päätös, josta voidaan nostaa kumoamiskanne (tuomio 13.12.2016, IPSO v. EKP, T‑713/14, EU:T:2016:727, 20 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 26.5.1982, Saksa ja Bundesanstalt für Arbeit v. komissio, 44/81, EU:C:1982:197, 12 kohta).
24 Silloin kun on kyse toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä eli esimerkiksi sisäisessä menettelyssä, kannekelpoisia toimia ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan komission kanta kyseisen menettelyn päätteeksi; sen sijaan menettelyn kuluessa tehdyt toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät ole kannekelpoisia (tuomio 7.3.2002, Satellimages TV5 v. komissio, T‑95/99, EU:T:2002:62, 32 kohta ja tuomio 16.12.2020, Balti Gaas v. komissio ja INEA, T‑236/17 ja T‑596/17, ei julkaistu, EU:T:2020:612, 88 kohta).
25 Edellä esitettyjen seikkojen valossa on tutkittava, onko päätös käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta toimi, jossa lopullisesti vahvistetaan komission kanta, joka on kantajille epäedullinen ja josta voidaan nostaa kumoamiskanne.
26 Tältä osin on tarkasteltava kyseisen päätöksen sisältöä. Kyseessä on ensimmäinen vaihe neuvottelumenettelyssä, josta ei julkaista etukäteen hankintailmoitusta, ja päätös on tehty muistiona, jonka tekoälyä ja digitaalitaloutta koskevista asioista vastaavan osaston johtaja on allekirjoittanut 18.9.2020. Tämän asiakirjan tarkoituksena on perustella kyseisen menettelyn käyttöä tehtäessä hankintaa, jonka otsikko on ”Desinfiointirobotit Covid-19-kriisin torjunnan tueksi”.
27 Vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen komissio väitti, että päätös käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta on sisäinen toimi, jolla ei ole oikeusvaikutuksia sen toimielimen ulkopuolella, joka on tehnyt kyseisen päätöksen. Vasta siitä lähtien, kun komissio on lähettänyt yksittäiset tarjouspyynnöt, on mahdollista katsoa, että kyseisellä päätöksellä on oikeusvaikutuksia. Päätöksessä käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta ei nimittäin määrätä ennalta niitä toimijoita, jotka voivat tehdä tarjouksen. Komissio täsmensi, että oikeusvaikutuksia voi syntyä vasta hankintamenettelyssä tehtyjen toimien ketjun päättyessä. Päätöksellä käyttää jotakin tiettyä hankintamenettelyä ei itsessään voi olla oikeusvaikutuksia eikä se tuota näitä vaikutuksia muuten kuin sellaisten toimien välityksellä, joilla se pannaan nimenomaisesti täytäntöön hankintamenettelyn toteuttamiseksi, kuten hankintasopimuksen tekopäätöksen välityksellä.
28 Unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa kantajat korostivat, että komission lainvastainen menettely oli seurausta useista eri päätöksistä, joista yksi on päätös käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta mutta jotka liittyvät väistämättä toisiinsa, koska päätös käyttää kyseistä menettelyä johti riidanalaiseen hankintasopimusten tekopäätökseen ja mahdollisti lopulta riidanalaisten puitesopimusten tekemisen. Kantajien mukaan päätöstä käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta ei ole pidettävä riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen valmistelutoimena, sillä se tuottaa havaittavia oikeusvaikutuksia, koska osapuolet, joita ei pyydetty tekemään tarjousta, suljettiin ipso facto tarjouspyyntömenettelyn ulkopuolelle, eikä niillä ollut mitään mahdollisuutta tulla valituiksi hankintasopimuksen sopimuspuoliksi. Lisäksi niille toimijoille, joita ei kutsuttu osallistumaan tähän menettelyyn, ilmoitettiin muodollisesti puitesopimuksen tekemisestä vasta 9.12.2020 julkaistulla ensimmäisellä jälki-ilmoituksella. Näin ollen kantajat katsovat, ettei päätöstä käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta pitäisi jättää unionin yleisen tuomioistuimen laillisuusvalvonnan ulkopuolelle.
29 On todettava, että päätöksessä käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta mainitaan syyt, joiden vuoksi tämän menettelyn käyttäminen oli välttämätöntä. Näin kyseisessä asiakirjassa vahvistetaan menettely, jota kyseisen hankintasopimuksen tekemisessä on valittu käyttää. Kuten komissio korostaa unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, kyseistä asiakirjaa ei kuitenkaan ole osoitettu kenellekään eikä siinä määrätä ennalta niitä talouden toimijoita, joita pyydetään tekemään tarjous kyseisestä julkisesta hankinnasta. Näin ollen ketään toimijaa ei ole pyydetty tekemään tarjousta menettelyn tässä vaiheessa eikä ketään niistä siten ole voitu sulkea sen ulkopuolelle.
30 Käsiteltävässä asiassa päätös olla pyytämättä kantajilta tarjouksia konkretisoitui siis riidanalaisena hankintasopimusten tekopäätöksenä, joka oli kantajille epäedullinen. Kantajat voivat siten nostaa kanteen viimeisestä kyseisen kanteen nostamisen ajankohtana voimassa olevasta toimesta, jolla ne suljetaan menettelyn ulkopuolelle, edellyttäen, että ne ovat saaneet siitä tiedon. Päätös käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta ei ole kantajien intresseihin vaikuttava päätös, koska kantajia ei suljettu hankintamenettelyn ulkopuolelle kyseisellä päätöksellä. Kanteen nostamisen ajankohtana komissio oli 3.11.2020 jo tehnyt hankintasopimusten tekopäätöksen, jolla sopimuspuolet valittiin lopullisesti ja jonka seurauksena kantajat suljettiin lopullisesti hankintamenettelyn ulkopuolelle.
31 Näin ollen päätös käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta on luonteeltaan valmisteleva.
32 Kantajien väitteestä, jonka mukaan kanteen, jonka ne ovat nostaneet päätöksestä käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta, tutkittavaksi ottamisen riitauttamiseksi ei voida vedota siihen, etteivät ne osallistuneet tarjouspyyntömenettelyyn, on muistutettava, että luonteeltaan puhtaasti valmisteleviin toimenpiteisiin mahdollisesti sisältyviin lainvastaisuuksiin voidaan vedota sellaisen kanteen tueksi, joka on nostettu sitä lopullista toimea vastaan, jonka valmisteluvaihe ne ovat (ks. tuomio 16.12.2020, Balti Gaas v. komissio ja INEA, T‑236/17 ja T‑596/17, ei julkaistu, EU:T:2020:612, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Käsiteltävässä asiassa kantajat vaativat toisessa vaatimuksessaan riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen kumoamista, mikä lähtökohtaisesti antaa niille mahdollisuuden vedota mihin tahansa virheeseen päätöksessä käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta edellyttäen, että riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen kumoamista koskeva vaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi.
33 Näin ollen ensimmäinen vaatimus, jossa vaaditaan kumoamaan päätös käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta, on jätettävä tutkimatta.
Toisen vaatimuksen, jossa vaaditaan kumoamaan riidanalainen hankintasopimusten tekopäätös, tutkittavaksi ottaminen
34 Vastineessa komissio väittää, että toinen vaatimus on jätettävä tutkimatta, koska kantajilla ei ole mitään intressiä vaatia riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen kumoamista. Komissio nimittäin katsoo, että koska kantajat eivät osallistuneet kyseiseen hankintamenettelyyn, niillä ei ole oikeussuojan tarvetta. Tältä osin komissio väittää, ettei riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen kumoaminen tarkoita, että kantajat valittaisiin sopimuspuoliksi, koska ne eivät kuuluneet tarjoajien joukkoon.
35 Kantajat väittävät, että toinen vaatimus on otettava tutkittavaksi. Ensinnäkin ne katsovat, ettei kanteen tutkittavaksi ottamisen riitauttamiseksi voida vedota siihen, että ne eivät osallistuneet tarjouskilpailumenettelyyn, koska niiden osallistumatta jääminen johtui siitä, ettei komissio julkaissut hankintailmoitusta. Ne katsovat, että jos unionin yleinen tuomioistuin jättää toisen vaatimuksen tutkimatta tämän takia, seurauksena olisi, että kilpailijoiden olisi mahdotonta riitauttaa hankintasopimusten tekeminen suorahankintana. Kantajien mukaan se, etteivät ne osallistuneet menettelyyn, ei sulje pois sitä, että niillä on oikeussuojan tarve. Ne nimittäin katsovat, että erityisesti riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen kumoaminen johtaa tasapuolisten kilpailuedellytysten palauttamiseen suhteessa kilpailijoihin.
36 Toiseksi kantajat väittävät, että riidanalainen hankintasopimusten tekopäätös koskee niitä suoraan ja erikseen. Ne nimittäin väittävät yhtäältä, että ne toimivat samoilla markkinoilla kuin hankintasopimusten sopimuspuoliksi valitut tarjoajat, ja toisaalta, että ne kykenevät toimittamaan jälki-ilmoituksessa esitetyn laatuvaatimusten kuvauksen mukaisia robotteja. Näin ollen ne väittävät, että ne olisivat olleet valintakelpoisia ehdokkaita osallistumaan komission puitesopimusten tekemiseksi järjestämään hankintamenettelyyn.
37 Kuten edellä 21 kohdassa muistutettiin, toimia, jotka voivat olla kumoamiskanteen kohteena, ja siten kannekelpoisia toimia ovat vain sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa jonkin kolmannen osapuolen etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.
38 On myös muistutettava, että asiavaltuus ja oikeussuojan tarve muodostavat unionin oikeudessa kaksi erillistä tutkittavaksi ottamisen edellytystä, jotka luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön on täytettävä kumulatiivisesti voidakseen nostaa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaisen kumoamiskanteen (ks. tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
– Toimen kannekelpoisuus
39 Kuten edellä 23 kohdasta ilmenee, ainoastaan toimi, jolla sen toteuttaja määrittää kantansa yksiselitteisesti ja lopullisesti sellaisessa muodossa, että toimen luonne on yksilöitävissä, on päätös, josta voidaan nostaa kumoamiskanne.
40 Käsiteltävässä asiassa, kuten edellä 30 kohdassa mainittiin, kantajia ei suljettu kyseisen neuvottelumenettelyn, josta ei julkaistu etukäteen hankintailmoitusta, ulkopuolelle tämän menettelyn käyttämisestä 18.9.2020 tehdyllä päätöksellä, jossa ei vielä ollut määritetty toimijoita, jotka kutsutaan osallistumaan kyseiseen menettelyyn, eikä siten myöskään toimijoita, jotka suljetaan sen ulkopuolelle. Sen, mitkä toimijat kutsuttiin osallistumaan tähän menettelyyn ja mitkä ei, ratkaisivat komission kuudelle toimijalle lähettämät tarjouspyynnöt. Kyseisessä menettelyssä jälki-ilmoitus, jossa ilmoitettiin hankintasopimuksen tekemisestä kahden tarjoajan kanssa, oli kuitenkin se toimi, jonka julkaiseminen antoi kantajille mahdollisuuden saada tietoonsa, että hankintasopimuksen tekemisessä oli käytetty kyseistä menettelyä. Näin ollen riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen automaattisena vaikutuksena oli, että kantajat menettivät lopullisesti mahdollisuutensa osallistua tähän menettelyyn ja että ne myös suljettiin sen ulkopuolelle. Riidanalaisella hankintasopimusten tekopäätöksellä oli siten vaikutuksia kantajien oikeusasemaan, koska sillä vahvistettiin lopullisesti niiden oikeusasema toimijoina, jotka oli suljettu kyseisen neuvottelumenettelyn, josta ei julkaistu etukäteen hankintailmoitusta, ulkopuolelle.
41 Näin ollen riidanalainen hankintasopimusten tekopäätös on kannekelpoinen toimi.
– Kantajien oikeussuojan tarve
42 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain siltä osin kuin tällä henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi näin mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä. Kantajan on esitettävä näyttö tästä intressistä, jota arvioidaan sen päivän osalta, jolloin kanne on nostettu, ja joka muodostaa olennaisen ja ensimmäisen edellytyksen kaikille kanteille (tuomio 18.10.2018, Gul Ahmed Textile Mills v. neuvosto, C‑100/17 P, EU:C:2018:842, 37 kohta ja tuomio 27.3.2019, Canadian Solar Emea ym. v. neuvosto, C‑236/17 P, EU:C:2019:258, 91 kohta).
43 Näin ollen on selvitettävä, voiko riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen mahdollinen kumoaminen tuottaa kantajille jotakin hyötyä.
44 Komissio väittää, että näin ei ole, sillä tämä kumoaminen ei merkitse, että kantajat valittaisiin sopimuspuoliksi, koska ne eivät osallistuneet kyseiseen hankintamenettelyyn.
45 Tältä osin on muistutettava, että osallistuminen hankintamenettelyyn voi olla lähtökohtaisesti pätevä edellytys, jonka on täytyttävä sen toteen näyttämiseksi, että asianomaisella henkilöllä on intressi saada kyseinen hankintasopimus tai että hänelle saattaa aiheutua vahinkoa kyseisen hankintasopimuksen sopimuspuolen valintaa koskevan, lainvastaiseksi väitetyn päätöksen takia. Tilanteessa, jossa yritys ei ole tehnyt tarjousta neuvottelumenettelyssä, jossa ei julkaista etukäteen hankintailmoitusta, koska se ei ole saanut tarjouspyyntöä, olisi liiallista ja jopa ristiriitaista vaatia, että sen on oltava osallistunut kyseiseen menettelyyn, vaikka kyseiseen menettelyyn osallistuminen edellyttää sitä, että hankintaviranomainen on esittänyt yritykselle tarjouspyynnön (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 26.1.2022, Leonardo v. Frontex, T‑849/19, EU:T:2022:28, 25–28 kohta).
46 Käsiteltävässä asiassa on todettava, etteivät kantajat voineet tietää neuvottelumenettelystä, josta ei julkaistu etukäteen hankintailmoitusta, ja ettei niille esitetty tarjouspyyntöä kyseisessä menettelyssä. Näin ollen niitä ei voida arvostella siitä, etteivät ne osallistuneet tähän menettelyyn.
47 On myös selvitettävä, ovatko kantajat kyseisen ilman etukäteen julkaistua hankintailmoitusta järjestetyn neuvottelumenettelyn kohteena olevilla markkinoilla toimivia toimijoita.
48 Tältä osin 24.12.2020 julkaistusta jälki-ilmoituksesta ilmenee, että hankintamenettelyn tarkoituksena oli, että komissio hankkii 200 autonomista desinfiointirobottia, joissa käytetään desinfiointimenetelmänä UV-säteilyä, jotta niitä voitaisiin ottaa käyttöön eurooppalaisissa sairaaloissa. Kantajat mainitsivat kanteessaan, että ne valmistavat ”kannettavaa Ultra‑V-desinfiointirobottia, joka on älykäs desinfiointirobotti, jossa käytetään UVC-säteilytekniikkaa kestävän dekontaminointitehon saavuttamiseksi”. Kantajat esittivät kanteensa liitteessä Ultra-V-robottiin liittyviä todisteita ja Yhdistyneen kuningaskunnan terveydenhuoltopalveluista vastaavan kansallisen viranomaisen tästä robotista laatimia tieteellisiä arviointeja. Näistä tiedoista ilmenee, että kantajat valmistavat UV-säteilyä käyttäviä desinfiointirobotteja.
49 Komissio kuitenkin väitti istunnossa, ettei kantajia ollut voitu kutsua osallistumaan kyseiseen hankintamenettelyyn, koska menettelyn tarkoituksena oli hankkia itsestään liikkuvia autonomisia robotteja, joita kantajien valmistamat Ultra-V-robotit eivät ole.
50 Tältä osin on todettava, ettei tällaista vaatimusta mainita valintaperusteissa, joita komissio sovelsi valitessaan yrityksiä, joille lähetetään tarjouspyyntö, eikä 24.12.2020 päivätyssä jälki-ilmoituksessa julkaistuissa ratkaisuperusteissa. Komission mukaan tämä vaatimus kuitenkin ilmaisee hankintamenettelyn varsinaisen tarkoituksen, koska jälki-ilmoituksen II.1.4 kohdassa, jonka otsikko on ”Lyhyt kuvaus”, mainitaan, että komissio ostaa enintään 200 autonomista ja helppokäyttöistä desinfiointirobottia, jotka toimivat UV-säteilyllä.
51 Kantajien toimittamista todisteista ilmenee, että niiden valmistama Ultra‑V-robotti vaatii käyttäjän ohjausta ainoastaan desinfiointiprosessia edeltävässä valmisteluvaiheessa. Robotti nimittäin toimii kuudella ”spektromiksi” kutsutulla anturilla, jotka käyttäjä asettaa paikoilleen huoneeseen ennen desinfiointia. Kun kantajilta kysyttiin tästä istunnossa, ne täsmensivät, että käyttäjän tarvitsee vain asettaa anturit paikoilleen huoneeseen ennen desinfiointia ja sen jälkeen robotti liikkuu itsekseen antureita kohti, joten se soveltuu käytettäväksi kaikissa huoneissa, minkä vuoksi tämä UV-säteilyyn perustuva desinfiointiratkaisu on muita tehokkaampi. Lisäksi anturit asetetaan vain kerran, eikä niitä tarvitse joka kerta poistaa ennen huoneen seuraavaa desinfiointia. Tästä ilmenee, ettei Ultra-V-robotti vaadi minkäänlaista ihmisen ohjausta itse desinfiointiprosessin aikana.
52 Edellä esitetyn perusteella ja koska 24.9.2020 julkaistussa jälki-ilmoituksessa ei täsmennetä, minkä asteista autonomiaa roboteilta edellytetään, on katsottava, että kantajien valmistama Ultra‑V-robotti on autonominen ja helppokäyttöinen robotti, kuten jälki-ilmoituksessa määritetään.
53 Tästä seuraa, että kantajat ovat esittäneet riittävästi todisteita sen osoittamiseksi, että ne toimivat niillä UV-säteilyä käyttävien autonomisten desinfiointirobottien markkinoilla, joita kyseinen neuvottelumenettely, josta ei julkaistu etukäteen hankintailmoitusta, koski.
54 On myös muistutettava, että kantajalla on intressi vaatia sitä suoraan koskevan toimen kumoamista saadakseen yhteisöjen tuomioistuimet toteamaan, että sitä kohtaan on menetelty lainvastaisesti, koska tällainen toteamus voisi toimia mahdollisen vahingonkorvauskanteen, jolla pyrittäisiin korjaamaan riittävällä tavalla riidanalaisella toimella aiheutettu vahinko, perustana (ks. tuomio 5.9.2014, Éditions Odile Jacob v. komissio, T‑471/11, EU:T:2014:739, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Ensimmäisellä kanneperusteellaan kantajat riitauttavat nimenomaan päätöksen käyttää tätä poikkeuksellista menettelyä ja väittävät, että sen käyttämisen edellytykset, jotka määritetään varainhoitoasetuksen liitteessä I olevan 11.1 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa, eivät täyttyneet.
56 Tästä seuraa, että kantajien esittämien kumoamisvaatimusten tarkoituksena on saada unionin yleinen tuomioistuin toteamaan, että komissio on menetellyt niitä kohtaan lainvastaisesti kyseisen hankintamenettelyn yhteydessä, jotta tällainen toteamus voisi toimia niiden vahingonkorvauskanteen perustana. Kantajat vahvistivat tämän istunnossa ja täsmensivät, että vahingonkorvauksen saaminen komissiolta mahdollistaisi tasapainon palauttamisen markkinoille.
57 Edellä esitetystä ilmenee, että kantajat ovat osoittaneet, että niillä on intressi vaatia riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen kumoamista.
– Kantajien asiavaltuus
58 SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.
59 Koska on todettava, että riidanalainen hankintasopimusten tekopäätös on osoitettu kyseisten sopimusten sopimuspuolille eikä kantajille ja että tällainen päätös ei ole yleisesti sovellettava sääntelytoimi, on selvitettävä, koskeeko tämä päätös kantajia suoraan ja erikseen.
60 Ensinnäkin siitä, koskeeko riidanalainen hankintasopimusten tekopäätös kantajia suoraan, on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätty vaatimus, jonka mukaan kanteen kohteena olevan toimenpiteen on koskettava luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, edellyttää kahden edellytyksen täyttymistä kumulatiivisesti eli ensinnäkin sen, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia tämän henkilön oikeusasemaan, ja toiseksi sen, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, minkäänlaista harkintavaltaa, koska täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin säännöstöön eikä edellytä muiden välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. tuomio 14.7.2022, Italia ja Comune di Milano v. neuvosto ja parlamentti (Euroopan lääkeviraston kotipaikka), C‑106/19 ja C‑232/19, EU:C:2022:568, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 Se, täyttävätkö kantajat nämä edellytykset, on tutkittava kummankin edellytyksen osalta erikseen.
62 Ensimmäiseksi on tutkittava, onko riidanalaisella hankintasopimusten tekopäätöksellä välittömiä vaikutuksia kantajien oikeusasemaan.
63 Tältä osin edellä 40 kohdasta ilmenee, että riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen vaikutuksena oli, että kantajat menettivät lopullisesti mahdollisuutensa osallistua kyseiseen neuvottelumenettelyyn, josta ei julkaistu etukäteen hankintailmoitusta, ja että ne myös suljettiin tämän menettelyn ulkopuolelle. Riidanalaisella hankintasopimusten tekopäätöksellä oli siten välittömiä vaikutuksia kantajien oikeusasemaan, koska sillä vahvistettiin lopullisesti niiden oikeusasema toimijoina, jotka oli suljettu kyseisen neuvottelumenettelyn, josta ei julkaistu etukäteen hankintailmoitusta, ulkopuolelle.
64 Riidanalainen hankintasopimusten tekopäätös voi kuitenkin vaikuttaa suoraan kantajien oikeusasemaan vain, jos ne pystyvät osoittamaan, että ne ovat kyseisillä markkinoilla toimivia toimijoita.
65 Käsiteltävässä asiassa, kuten edellä 47–53 kohdasta ilmenee, kantajat ovat esittäneet riittävästi todisteita sen osoittamiseksi, että ne toimivat UV-säteilyä käyttävien autonomisten desinfiointirobottien markkinoilla.
66 Toiseksi riidanalaisessa hankintasopimusten tekopäätöksessä kaksi toimijaa nimettiin lopullisesti kyseisten sopimusten sopimuspuoliksi välittömin ja sitovin vaikutuksin. Koska tällä hankintasopimusten tekopäätöksellä on tältä osin oikeusvaikutuksia ilman, että mitään lisätoimenpiteitä tarvittaisiin, edellä 60 kohdassa mainittu toinen vaatimus täyttyy.
67 Tästä seuraa, että riidanalainen hankintasopimusten tekopäätös on vaikuttanut kantajiin suoraan.
68 Toiseksi siitä, koskeeko riidanalainen hankintasopimusten tekopäätös kantajia erikseen, on todettava, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että muut henkilöt kuin päätöksen adressaatit voivat väittää, että päätös koskee niitä erikseen, ainoastaan, jos kyseinen päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä henkilöt erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin adressaatti (tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio, 25/62, EU:C:1963:17, s. 223; ks. vastaavasti myös tuomio 20.1.2022, Deutsche Lufthansa v. komissio, C‑594/19 P, EU:C:2022:40, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
69 Näin ollen on selvitettävä, vaikuttaako riidanalainen hankintasopimusten tekopäätös kantajiin niiden tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella kantajat erottuvat kaikista muista.
70 Tältä osin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun toimi vaikuttaa sellaiseen henkilöryhmään, jonka jäsenet olivat tiedossa tai yksilöitävissä toimen toteuttamisajankohtana kyseisen ryhmän jäsenille ominaisten kriteerien perusteella, mainitun toimen voidaan katsoa koskevan näitä henkilöitä erikseen taloudellisten toimijoiden rajoitettuun joukkoon kuuluvina henkilöinä (tuomio 13.3.2008, komissio v. Infront WM, C‑125/06 P, EU:C:2008:159, 71 ja 72 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 12.7.2022, Nord Stream 2 v. parlamentti ja neuvosto, C‑348/20 P, EU:C:2022:548, 158 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
71 Sellaisissa erityisolosuhteissa, joissa hankintaviranomainen käyttää neuvottelumenettelyä julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta, toimijan, jota ei ole kutsuttu osallistumaan tähän menettelyyn, vaikka se olisi täyttänyt kriteerit, joita hankintaviranomainen sovelsi valitessaan yritykset, joille se lähetti tarjouspyynnön, on katsottava kuuluvan sellaisten kilpailijoiden rajattuun ryhmään, jotka olisivat kyenneet tekemään tarjouksen, jos ne olisi kutsuttu osallistumaan menettelyyn.
72 Käsiteltävässä asiassa komissio selitti vastineessa, että kriteerit, joita käytettiin määritettäessä, mitkä toimijat kutsutaan osallistumaan kyseiseen menettelyyn, olivat CE-merkintä, tuotantokapasiteetti (vähintään 20 yksikköä kuukaudessa) ja kokemus robottien käyttöön saattamisesta sairaaloissa (vähintään 10 robottia). Komissio, jolta kysyttiin tästä istunnossa, vahvisti, että nämä kriteerit olivat samalla valintaperusteita, joita käytettiin kyseisessä menettelyssä.
73 Kriteerit, joita komissio käytti sen määrittämiseksi, mitkä toimijat kutsutaan osallistumaan kyseiseen neuvottelumenettelyyn, josta ei julkaista etukäteen hankintailmoitusta, on siten saatettu kantajien tietoon oikeudenkäynnin yhteydessä. Kantajat, joilta kysyttiin istunnossa, täyttivätkö ne nämä kriteerit ja olivatko ne toimittaneet siitä todisteita, myös viittasivat kannekirjelmänsä liitteeseen A.8.
74 Ensinnäkin kantajat totesivat istunnossa CE-merkintää koskevasta kriteeristä, että Ultra-V-robotilla on CE-merkintä, koska toinen kantajista on alankomaalainen yhtiö, joka on saattanut robottejaan käyttöön unionissa. Kuten kantajat myös kannekirjelmässä totesivat, Ultra-V-robotin käyttöohjeessa on CE-merkinnän logo. Näin ollen on katsottava, että kyseinen robotti täytti tämän kriteerin.
75 Toiseksi kantajat väittivät istunnossa tuotantokapasiteettia koskevasta kriteeristä, että ne täyttävät tämän kriteerin ja että ne kykenevät myös lisäämään tuotantokapasiteettiaan. On kuitenkin todettava, etteivät kantajat ole esittäneet kannekirjelmässä, liite A.8 mukaan luettuna, eivätkä myöskään vastauksessa mitään todisteita, jotka osoittaisivat, että niiden tuotantokapasiteetti on vähintään 20 robottia kuukaudessa.
76 Kolmanneksi on todettava siitä kriteeristä, joka koskee kantajien kokemusta robottien käyttöönotosta sairaaloissa, että kantajat esittivät Yhdistyneen kuningaskunnan yliopistollisten sairaaloiden teettämiä tutkimuksia sekä North West Anglia NHS Foundation Trustin kahden hygienia-asiantuntijan laatiman raportin, joista ilmenee muun muassa, että ne ovat saattaneet käyttöön robotteja Yhdistyneen kuningaskunnan julkisen terveydenhuollon sairaaloissa huhtikuusta 2015 lähtien. Näiden todisteiden perusteella ei kuitenkaan pystytä määrittämään käyttöön otettujen robottien täsmällistä määrää.
77 Vaikka siten oletettaisiin, että kantajat ovat saattaneet käyttöön vähintään 10 robottia sairaaloissa, on kuitenkin niin, että ne eivät ole osoittaneet, että niiden Ultra-V-robottien kuukausittainen tuotantokapasiteetti täyttää arvon, jonka komissio määritti niiden toimijoiden valitsemiseksi, joille lähetetään tarjouspyyntö.
78 Tästä seuraa, etteivät kantajat ole esittäneet riittävästi todisteita, jotka osoittaisivat, että ne kykenivät täyttämään kriteerit, joita komissio käytti niiden toimijoiden valitsemiseksi, joille lähetettiin tarjouspyynnöt neuvottelumenettelyssä, josta ei julkaistu etukäteen hankintailmoitusta. Näin ollen kantajat eivät ole osoittaneet, että ne kuuluivat sellaisten toimijoiden rajoitettuun ryhmään, joille olisi voitu lähettää tarjouspyyntö ja jotka olisivat kyenneet tekemään tarjouksen. Tästä seuraa, ettei riidanalainen hankintasopimusten tekopäätös koske kantajia erikseen.
79 Toinen vaatimus, joka koskee riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen kumoamista, on siten jätettävä tutkimatta.
Kolmannen ja neljännen vaatimuksen, jotka koskevat komission päätöksen, jolla riidanalaiset puitesopimukset tehtiin, kumoamista ja näiden sopimusten toteamista mitättömiksi, tutkittavaksi ottaminen
80 Komissio väittää, että kolmas ja neljäs vaatimus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin niillä vaaditaan komission päätöksen, jolla riidanalaiset puitesopimukset on tehty, kumoamista ja sitä, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa nämä sopimukset mitättömiksi. Komissio väittää, ettei riidanalaisen hankintasopimusten tekopäätöksen kumoaminen saa aikaan sitä, että sopimuksista, jotka on jo allekirjoitettu, tulee mitättömiä, koska näitä sopimuksia ei ole riitautettu sopimusasioita käsittelevässä tuomioistuimessa eikä unionin tuomioistuin voi kumota niitä SEUT 263 artiklan nojalla nostetun kumoamiskanteen yhteydessä.
81 Siitä, onko päätös, jolla puitesopimukset on tehty, kannekelpoinen toimi, on muistutettava, että SEUT 263 artiklan mukaan unionin tuomioistuimet tutkivat ainoastaan unionin toimielinten, elinten tai laitosten sellaisten säädösten laillisuuden, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin.
82 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklan nojalla esitetyt vaatimukset sellaisten toimielinten toimien kumoamisesta, jotka liittyvät puhtaasti sopimusoikeudelliseen asiayhteyteen, josta niitä ei voida erottaa, on jätettävä tutkimatta (ks. määräys 3.10.2018, Pracsis ja Conceptexpo Project v. komissio ja EACEA, T‑33/18, ei julkaistu, EU:T:2018:656, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 17.6.2010, CEVA v. komissio, T‑428/07 ja T‑455/07, EU:T:2010:240, 52 kohta ja tuomio 29.1.2013, Cosepuri v. EFSA, T‑339/10 ja T‑532/10, EU:T:2013:38, 26 kohta).
83 Käsiteltävässä asiassa kantajat vaativat 19.11.2020 tehdyn komission päätöksen, jolla riidanalaiset puitesopimukset on tehty, kumoamista ja komission ja hankintasopimuksen sopimuspuoliksi valittujen tarjoajien välillä tehtyjen puitesopimusten toteamista mitättömiksi. Tältä osin on riittävää todeta yhtäältä, että puitesopimusten allekirjoittaminen on luonnostaan erottamaton osa sopimuksentekoprosessia, eikä käsiteltävässä asiassa voida tältä osin yksilöidä tästä prosessista erillistä päätöstä, ja toisaalta, että kyseisten puitesopimusten kaikki vaikutukset syntyvät ja lakkaavat sopimussuhteessa, joka yhdistää kyseessä olevat sopimusosapuolet ja johon nähden kantajat ovat kolmansia osapuolia.
84 Edellä esitetystä seuraa, että kolmas ja neljäs vaatimus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin niillä vaaditaan päätöksen, jolla puitesopimukset on tehty, ja kyseisten komission ja sopimuspuoliksi valittujen tarjoajien välillä tehtyjen puitesopimusten kumoamista.
85 Edellä esitetyn perusteella kumoamisvaatimukset on jätettävä tutkimatta.
Vahingonkorvausvaatimus
86 Kantajat vaativat korvausta siitä, että ne menettivät mahdollisuutensa tarjouksen tekemiseen julkisesta hankinnasta, koska komissio käytti lainvastaisesti neuvottelumenettelyä, jossa ei julkaistu etukäteen hankintailmoitusta. Kantajien mukaan tätä vahinkoa on pidettävä todellisena ja varmana, sillä ne menettivät lopullisesti mahdollisuutensa tulla valituiksi hankintasopimuksen sopimuspuoliksi. Ne väittävät, että koska komissio kieltäytyi ilmaisemasta teknisiä arviointiperusteita ja ratkaisuperusteita, joiden perusteella sopimuspuolet valittiin, niiden on mahdotonta esittää näyttöä siitä, että ne olisivat tosiasiallisesti voineet voittaa tarjouskilpailun. Näin ollen kantajat vaativat ensisijaisesti määräämään komission ilmoittamaan hankintaperusteet, joiden perusteella riidanalaiset puitesopimukset tehtiin, ja ratkaisemaan välituomiolla kysymyksen komission vastuusta siltä osin kuin se käytti lainvastaisesti neuvottelumenettelyä, josta ei julkaistu etukäteen hankintailmoitusta, ja sen jälkeen määrittämään vahingonkorvauksen määrän. Toissijaisesti kantajat vaativat 3 000 000 euron vahingonkorvauksen maksamista.
87 Komissio kiistää nämä väitteet.
88 Aluksi on muistutettava, että SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella unioni korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.
89 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unioni on SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetussa sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa elintensä lainvastaisesta menettelystä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: unionin toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiassa syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Jos yksikin näistä edellytyksistä jää täyttymättä, kanne on hylättävä kokonaisuudessaan, eikä ole tarpeen tutkia muita edellytyksiä (ks. tuomio 15.10.2013, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T‑474/10, ei julkaistu, EU:T:2013:528, 215 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 9.9.2008, FIAMM ym. v. neuvosto ja komissio, C‑120/06 P ja C‑121/06 P, EU:C:2008:476, 106 ja 164–166 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
90 Käsiteltävässä asiassa on aluksi tutkittava edellä 89 kohdassa mainittu sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymisen toinen edellytys, joka koskee sen määrittämistä, ovatko kantajat osoittaneet, että vahinko, johon ne vetoavat, on tosiasiassa syntynyt.
91 Vahingon todellisuutta koskevasta edellytyksestä on todettava, että unioni voi joutua vastuuseen ainoastaan siinä tapauksessa, että kantaja on kärsinyt ”todellisen ja varman vahingon”. Kantajan on esitettävä unionin tuomioistuimille se näyttö, joka on tarpeen kantajalle aiheutuneen vahingon olemassaolon ja laajuuden selvittämiseksi (ks. tuomio 8.11.2011, Idromacchine ym. v. komissio, T‑88/09, EU:T:2011:641, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
92 Tältä osin on huomautettava, että vahinko, johon kantajat vetoavat, on mahdollisuuksien menettäminen tarjouksen tekemiseen julkisesta hankinnasta. Kuten komissio toteaa, tarjouksen tekeminen ei tuota etua tarjoajalle, koska se ei takaa sitä, että tarjoaja voi olla varma hankintasopimuksen saamisesta. Mahdollisuuksien menettäminen tarjouksen tekemiseen ei siten ole todellinen ja varma vahinko, joka voidaan korvata, vaan se on hypoteettinen vahinko.
93 Siltä osin kuin kantajat vetoavat vahinkoon, joka niille aiheutui siitä, että ne menettivät mahdollisuudet tulla valituiksi sopimuspuoliksi, on muistutettava, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että mahdollisuuksien menettämistä myöhemmän sopimuksen saamiseen voidaan pitää tosiasiallisena ja varmana vahinkona vain siinä tapauksessa, että jos toimielin ei olisi menetellyt virheellisellä tavalla, olisi ollut varmaa, että kantajat olisivat saaneet sopimuksen (ks. vastaavasti määräys 22.6.2011, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T‑409/09, EU:T:2011:299, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
94 Kantajat toteavat itse, että niille aiheutuneen vahingon määrittämisessä on otettava huomioon sen, miten todennäköisesti ne olisivat voittaneet tarjouskilpailun. Tältä osin kantajien toissijaisesti vaatiman korvauksen määrä vastaa nettovoittoa, jonka ne olisivat saaneet, jos ne olisi valittu hankintasopimuksen sopimuspuoliksi.
95 On tutkittava, ovatko kantajat esittäneet todisteita, jotka osoittavat, että ne olisivat saaneet hankintasopimuksen, jos ne olisi kutsuttu osallistumaan kyseiseen neuvottelumenettelyyn, josta ei julkaistu etukäteen hankintailmoitusta.
96 Tältä osin kantajat väittävät, ettei niillä ole saatavillaan teknisiä arviointiperusteita ja ratkaisuperusteita, joiden perusteella hankintasopimuksen sopimuspuolet on valittu, ja vaativat viidennessä vaatimuksessaan, että unionin yleinen tuomioistuin määrää komission ilmoittamaan hankintaperusteet, joiden perusteella riidanalaiset puitesopimukset on tehty. On kuitenkin todettava, että kantajilla on ollut saatavillaan kyseisessä hankintamenettelyssä käytetyt ratkaisuperusteet, jotka julkaistiin 24.12.2020 päivätyssä jälki-ilmoituksessa.
97 Käsiteltävässä asiassa 24.12.2020 päivätyn jälki-ilmoituksen II.1.4 kohdassa, jonka otsikko on ”Lyhyt kuvaus”, mainitaan, että hankintamenettelyn tarkoituksena on, komissio ostaa enintään 200 autonomista ja helppokäyttöistä desinfiointirobottia, jotka toimivat UV-säteilyllä. Jälki-ilmoituksen II.2.5 kohdassa, jonka otsikko on ”Ratkaisuperusteet”, on lyhyt kuvaus hankintasopimusten sopimuspuolten valinnassa käytetyistä perusteista. Kyse on kolmesta laadullisesta perusteesta, joista ensimmäinen koskee desinfiointirobotin teknistä erinomaisuutta ja kehittyneisyyttä (erityisesti desinfiointiprosessin laatu, desinfiointiprosessin tehokkuus ja nopeus, robotin autonomia, käyttösäde ja helppokäyttöisyys), toinen niiden järjestelyjen laatua, joilla varmistetaan toimitus valitulle sairaalalle tilausta seuraavien neljän viikon aikana, sairaalahenkilöstön perehdytys sekä tuki ja huolto, ja kolmas teknisen avun ja huollon vasteaikaa.
98 Kantajat toteavat olevansa lääketieteellisen teknologian sekä infektioiden ehkäisemisen ja hallinnan alalla toimiva kansainvälinen yritys ja valmistavansa Ultra‑V-nimistä kannettavaa desinfiointirobottia, joka käyttää UVC-säteilytekniikkaa. Ne myös väittävät, että ne olisivat kyenneet täyttämään asianmukaisesti jokaisen 97 kohdassa määritetyistä ratkaisuperusteista.
99 Ratkaisuperusteista, jotka koskevat yhtäältä valitulle sairaalalle lähetettävien toimitusten laatua ja nopeutta ja sairaalahenkilöstön myöhempää perehdytystä ja toisaalta teknisen tuen ja huollon vasteaikaa, on kuitenkin todettava, etteivät kantajat ole esittäneet mitään näyttöä sen kannekirjelmän 20 kohdassa esittämänsä väitteen tueksi, jonka mukaan ne olisivat kyenneet täyttämään nämä kriteerit.
100 Edellä esitetystä ilmenee, etteivät kantajat ole osoittaneet, että on varmaa, että ne olisivat saaneet kyseisen hankintasopimuksen, jos niitä olisi pyydetty tekemään tarjous kyseisessä neuvottelumenettelyssä, josta ei julkaistu etukäteen hankintailmoitusta.
101 Näin ollen komissiota ei ole tarpeen määrätä ilmoittamaan hankintaperusteita, joiden perusteella riidanalaiset puitesopimukset tehtiin.
102 Tästä seuraa, että vahingon todellisuutta koskeva edellytys ei täyty niin, että sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu voisi syntyä SEUT 340 artiklan toisen kohdan perusteella.
103 Koska SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymiseksi kaikkien edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti, ei muita oikeuskäytännössä tältä osin vaadittuja edellytyksiä ole tarpeen tutkia.
104 Näin ollen vahingonkorvausvaatimus ja kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
105 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantajat on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Inivos Ltd ja Inivos BV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.
Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä helmikuuta 2024.
Allekirjoitukset