Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
11 päivänä huhtikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kemikaalien rekisteröinti, arviointi, lupamenettelyt ja rajoitukset – Asetus (EY) N:o 1907/2006 (REACH-asetus) – 2 artiklan 1 kohdan b alakohta – Soveltamisala – 3 artiklan 10 ja 11 alakohta – Käsitteet ”maahantuonti” ja ”maahantuoja” – 6 artikla – Rekisteröintivelvollisuus – Rekisteröinnistä vastuussa oleva henkilö – Asetus (EU) N:o 952/2013 – Euroopan unionin tullikoodeksi – Tullivarasto
Asiassa C‑654/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka rechtbank van eerste aanleg Oost-Vlaanderen, afdeling Gent (Itä‑Flanderin alioikeus, Gentin istuntopaikka, Belgia) on esittänyt 17.10.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 19.10.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
FOD Volksgezondheid, Veiligheid van de voedselketen & Leefmilieu
vastaan
Triferto Belgium NV,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Lycourgos sekä tuomarit O. Spineanu-Matei, J.-C. Bonichot, S. Rodin (esittelevä tuomari) ja L. S. Rossi,
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Lamote,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.10.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Triferto Belgium NV, edustajinaan E. Vermeulen, advocaat, ja S. A. Gawronski, advocate,
– Belgian hallitus, asiamiehinään S. Baeyens, P. Cottin ja C. Pochet, avustajanaan M. Rysman, avocate,
– Euroopan komissio, asiamiehinään E. Mathieu, K. Mifsud-Bonnici, F. Moro ja G. Wils,
kuultuaan julkisasiamiehen 16.11.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (EUVL 2006, L 396, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 16.12.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1272/2008 (EUVL 2008, L 353, s. 1) (jäljempänä REACH-asetus), 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 3 artiklan 10 ja 11 alakohdan sekä 6 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat FOD Volksgezondheid, Veiligheid van de voedselketen & Leefmilieu (Belgian liittovaltion kansanterveys-, elintarvikeketjun turvallisuus- ja elinympäristöasioiden ministeriö, jäljempänä FOD Volksgezondheid) ja Triferto Belgium NV (jäljempänä Triferto), jonka kotipaikka on Gent (Belgia), ja jossa on kyse seuraamusmaksusta, joka Trifertolle määrättiin sen laiminlyötyä REACH-asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn aineiden rekisteröintivelvollisuuden.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
REACH-asetus
3 REACH-asetuksen johdanto-osan 10, 16, 17 ja 19 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”(10) Aineita, jotka ovat tullin valvonnassa väliaikaisessa varastossa, vapaa-alueella tai vapaavarastossa jälleenvientiä varten tai kauttakuljetettavana, ei käytetä tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla ja ne olisi sen vuoksi jätettävä sen soveltamisalan ulkopuolelle. Vaarallisten aineiden ja vaarallisten [seosten] kuljetus rautatie-, maantie-, sisävesi-, meri- tai lentoliikenteessä olisi myös jätettävä sen soveltamisalan ulkopuolelle, koska tällaiseen kuljetukseen sovelletaan jo erityistä lainsäädäntöä.
– –
(16) Tässä asetuksessa vahvistetaan sellaisenaan, [seoksissa] tai esineissä olevien aineiden valmistajien, maahantuojien ja jatkokäyttäjien erityiset tehtävät ja velvollisuudet. Tämä asetus perustuu periaatteeseen, jonka mukaan teollisuuden olisi aineita valmistaessaan, maahan tuodessaan, käyttäessään tai markkinoille saattaessaan osoitettava sellaista vastuuta ja huolellisuutta, joka on tarpeen sen varmistamiseksi, että kohtuudella ennakoitavissa olosuhteissa ei vaikuteta haitallisesti ihmisten terveyteen tai ympäristöön.
(17) Aineista sellaisenaan, [seoksissa] ja esineissä olisi koottava kaikki saatavissa oleva ja asiaankuuluva tieto, jotta autetaan vaarallisten ominaisuuksien tunnistamisessa, ja riskinhallintatoimenpiteisiin liittyvät suositukset olisi välitettävä järjestelmällisesti läpi toimitusketjujen, niin kuin se on kohtuudella tarpeen ihmisten terveydelle tai ympäristölle haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi. – –
– –
(19) Tämän vuoksi rekisteröintiä koskevissa säännöksissä vaaditaan valmistajia ja maahantuojia tuottamaan tietoja valmistamistaan tai maahantuomistaan aineista, käyttämään näitä tietoja kyseisiin aineisiin liittyvien riskien arvioimiseen ja laatimaan ja suosittamaan asianmukaisia riskinhallintatoimenpiteitä. Jotta varmistetaan, että valmistajat ja maahantuojat todella täyttävät nämä velvollisuudet, sekä avoimuuden vuoksi rekisteröinnin pitäisi edellyttää, että nämä toimittavat kaikki nämä tiedot sisältävän asiakirja-aineiston [Euroopan] kemikaalivirastolle. Rekisteröityjen aineiden liikkuminen sisämarkkinoilla olisi sallittava.”
4 Kyseisen asetuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Aihe ja soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tämän asetuksen tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, mukaan lukien vaihtoehtoisten keinojen edistäminen aineiden vaarojen arvioimiseksi, sekä aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla samalla kilpailukykyä ja innovointia edistäen.”
5 Mainitun asetuksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltaminen”, 1 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta ei sovelleta:
– –
b) aineisiin sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, jotka ovat tullin valvonnassa, edellyttäen ettei niitä käsitellä eikä prosessoida, ja jotka ovat väliaikaisessa varastossa tai vapaa-alueella tai vapaavarastossa jälleenvientiä varten tai kauttakuljetettavana”.
6 Kyseisen asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 10–14 ja 24 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan
– –
10) ’maahantuonnilla’ fyysistä tuomista yhteisön tullialueelle;
11) ’maahantuojalla’ yhteisön alueelle sijoittautunutta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka vastaa maahantuonnista;
12) ’markkinoille saattamisella’ toimittamista tai tarjoamista kolmannelle osapuolelle joko maksua vastaan tai maksutta. Maahantuontia pidetään markkinoille saattamisena;
13) ’jatkokäyttäjällä’ yhteisön alueelle sijoittautunutta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka ei ole valmistaja eikä maahantuoja ja joka käyttää ainetta joko sellaisenaan tai seoksessa omassa teollisessa tai ammatillisessa toiminnassaan. – –;
14) ’jakelijalla’ yhteisön alueelle sijoittautunutta luonnollista tai oikeushenkilöä, myös vähittäismyyjää, joka ainoastaan varastoi ja saattaa markkinoille aineen sellaisenaan tai seoksessa, kolmansien osapuolten puolesta;
– –
24) ’käytöllä’ prosessointia, formulointia, kulutusta, varastointia, säilytystä, käsittelyä, täyttämistä pakkauksiin, siirtoa pakkauksesta toiseen, sekoittamista, esineen tuotantoa tai mitä tahansa muuta käyttämistä”.
7 REACH-asetuksen 5 artiklan, jonka otsikko on ”Ei tietoja, ei markkinoita”, sanamuoto on seuraava:
”Jollei 6, 7, 21 ja 23 artiklasta muuta johdu, aineita sellaisenaan, seoksissa tai esineissä ei saa valmistaa yhteisössä eikä saattaa markkinoille, jollei niitä ole rekisteröity tämän osaston asiaa koskevien säännösten mukaisesti kun sitä edellytetään.”
8 Kyseisen asetuksen 6 artiklan, jonka otsikko on ”Yleinen velvollisuus rekisteröidä aineet sellaisenaan tai seoksissa”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, valmistajan tai maahantuojan, joka valmistaa tai tuo ainetta joko sellaisenaan tai yhdessä tai useammassa seoksessa vuodessa yhden tonnin tai enemmän, on toimitettava rekisteröinti kemikaalivirastolle.”
9 Mainitun asetuksen 10 artiklan, jonka otsikko on ”Yleisiä rekisteröintitarkoituksia varten toimitettavat tiedot”, sanamuoto on seuraava:
”Edellä 6 artiklassa tai 7 artiklan 1 tai 5 kohdassa vaaditun rekisteröinnin on sisällettävä kaikki seuraavat tiedot:
a) tekninen asiakirja-aineisto, johon sisältyvät:
– –
– –
b) muodoltaan liitteessä I määritetty kemikaaliturvallisuusraportti, jos se vaaditaan 14 artiklan mukaan. Tämän raportin asiaa koskevat jaksot voivat sisältää asiaankuuluvat käyttö- ja altistumiskategoriat, jos rekisteröijä katsoo sen asianmukaiseksi.”
10 REACH-asetuksen 21 artiklan, jonka otsikko on ”Aineiden valmistus ja maahantuonti”, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Rekisteröijä voi aloittaa aineen valmistuksen tai maahantuonnin tai esineen tuottamisen tai maahantuonnin tai jatkaa sitä, ellei kemikaalivirasto toisin ilmoita 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti kolmen viikon kuluessa toimituspäivästä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 27 artiklan 8 kohdan soveltamista.”
11 Kyseisen asetuksen 22 artiklan, jonka otsikko on ”Rekisteröijien muut velvollisuudet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Rekisteröinnin jälkeen rekisteröijä on vastuussa siitä, että hän oma-aloitteisesti saattaa rekisteröintinsä viipymättä ajan tasalle asiaankuuluvin uusin tiedoin ja toimittaa tiedot kemikaalivirastolle seuraavissa tapauksissa:
– –”
Tullikoodeksi
12 Unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (EUVL 2013, L 269, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi) 5 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 3, 11 ja 17 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”[Tullikoodeksia] sovellettaessa tarkoitetaan:
– –
3) ’tullitarkastuksilla’ tulliviranomaisten suorittamia erityistoimia, joiden tarkoituksena on varmistaa tullilainsäädännön ja muun sellaisen lainsäädännön moitteeton noudattaminen, joka koskee unionin tullialueen ja sen ulkopuolisten maiden tai alueiden välillä liikkuvien tavaroiden saapumista, poistumista, passitusta, liikkumista, varastointia ja tiettyä käyttötarkoitusta sekä muiden kuin unionitavaroiden ja tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn asetettujen tavaroiden unionin tullialueella oloa ja liikkumista;
– –
11) ’väliaikaisen varastoinnin ilmoituksella’ tointa, jolla henkilö osoittaa määrämuodossa ja säädetyllä tavalla, että tavarat ovat väliaikaisesti varastoituina;
– –
17) ’väliaikaisella varastoinnilla’ tilannetta, jossa muut kuin unionitavarat ovat tullivalvonnassa väliaikaisesti varastoituina niiden tullille esittämisen ja tullimenettelyyn asettamisen tai jälleenviennin välisenä aikana”.
13 Väliaikaisesti varastoitujen tavaroiden menettelystä säädetään tullikoodeksin 144–152 artiklassa, jotka sisältyvät kyseisen koodeksin IV osaston 2 luvun 3 jaksoon. Kyseisen menettelyn mukaan tavarat, jotka eivät ole peräisin Euroopan unionista (jäljempänä muut kuin unionitavarat), ovat väliaikaisesti varastoituina siitä ajankohdasta, jona ne on esitetty tullille. Nämä tavarat voivat olla mainitussa menettelyssä enintään 90 päivää.
14 Passitusta koskevasta tullimenettelystä säädetään tullikoodeksin 226–236 artiklassa, jotka sisältyvät kyseisen koodeksin VII osaston 2 luvun 1 jaksoon, ja kyseinen menettely käsittää ensinnäkin ulkoisen passitusmenettelyn, jossa voidaan kuljettaa muita kuin unionitavaroita paikasta toiseen unionin tullialueella ilman, että niihin sovelletaan tuontitullia, muita maksuja tai kauppapoliittisia toimenpiteitä. Toiseksi se käsittää sisäisen passitusmenettelyn, jossa voidaan kuljettaa unionitavaroita paikasta toiseen unionin tullialueella kyseisen alueen ulkopuolella sijaitsevan maan tai alueen kautta tavaroiden tullioikeudellisen aseman muuttumatta.
15 Tullivarastointimenettelystä säädetään tullikoodeksin 240–242 artiklassa, jotka sisältyvät kyseisen koodeksin VII osaston 3 luvun 2 jaksoon. Kyseisessä menettelyssä voidaan varastoida muita kuin unionitavaroita tulliviranomaisten tätä menettelyä varten hyväksymissä tiloissa tai muissa sijoituspaikoissa, joita kutsutaan tullivarastoiksi, ja tullivalvonnan alaisena. Tullivarastot voivat olla kenen tahansa käytettävissä tavaroiden tullivarastointiin (yleinen tullivarasto) tai tarkoitettuja tavaroiden varastointiin tullivarastointia koskevan luvan haltijan toimesta (yksityinen tullivarasto).
16 Tullikoodeksin VII osaston 3 luvun 3 jaksossa on kyseisen koodeksin 243–249 artikla, joissa säädetään vapaa-alueita koskevasta tullimenettelystä, johon asetetaan tavarat, joista ei väliaikaisesti kanneta muun muassa tuontitulleja ja muita veroja.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
17 Triferto tilasi vuonna 2019 Dreymoor Fertilizers Overseas PTE LTD:ltä, jonka kotipaikka on Singapore, yli tonnin ureaa. Tavara oli peräisin kolmannesta maasta, ja toimituspaikaksi oli sovittu Gent. Belor-Eurofert GmbH (jäljempänä Belor), jonka kotipaikka on Bamberg (Saksa), toi Dreymoor Fertilizers Overseas PTE LTD:n toimeksiannosta pääasiassa kyseessä olevan urealastin fyysisesti unioniin ja varastoi sen Gentissä sijaitsevaan tullivarastoon. Belor oli aiemmin jättänyt pääasiassa kyseessä olevaa ureaa koskevan rekisteröintihakemuksen REACH-asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna maahantuojana ja tehnyt kyseistä tavaraa koskevan tulli-ilmoituksen.
18 REACH-asetuksen noudattamisen todentamiseksi 11.2.2020 tehdyn tarkastuksen jälkeen FOD Volksgezondheid katsoi, että REACH-asetuksen 6 artiklassa, luettuna yhdessä 3 artiklan kanssa, tarkoitettuna maahantuojana ei ollut pidettävä Beloria vaan Trifertoa. Koska FOD Volksgezondheid katsoi, että Triferton olisi pitänyt hakea pääasiassa kyseessä olevan urean rekisteröintiä, se määräsi tälle 32 856 euron suuruisen seuraamusmaksun.
19 Triferto ja FOD Volksgezondheid nostivat kumpikin kanteen 10.2.2022 rechtbank van eerste aanleg Oost-Vlaanderen, afdeling Gentissä (Itä-Flanderin alioikeus, Gentin istuntopaikka, Belgia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.
20 Kyseinen tuomioistuin muistuttaa unionin oikeuden merkityksellisistä säännöksistä ja pohtii, miten REACH-asetuksen 3 artiklan 11 alakohdan käsitettä ”maahantuoja” on tulkittava, koska tämä käsite on sen mukaan ratkaisevan tärkeä kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdan asianmukaisen soveltamisen kannalta.
21 Mainittu tuomioistuin pohtii lisäksi, miten on sovellettava mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, jonka mukaan tätä asetusta ei sovelleta aineisiin sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, jotka ovat tullivalvonnassa, kunhan niitä ei käsitellä eikä prosessoida, ja jotka ovat väliaikaisessa varastossa tai vapaa-alueella tai vapaavarastossa jälleenvientiä varten tai kauttakuljetettavana.
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että FOD Volksgezondheidin mukaan REACH-asetuksessa tarkoitettua maahantuojan käsitettä on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan henkilöä, joka on ostanut aineen suoraan kolmannessa maassa, eikä sitä, joka on tuonut fyysisesti ja/tai kuljettanut aineen unioniin. Kyseisen tuomioistuimen mukaan FOD Volksgezondheid tukeutui tältä osin kemikaaliviraston verkkosivustolla oleviin tietoihin.
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että Triferto väittää sen sijaan, että yritystä, joka vastaa kyseessä olevan aineen fyysisestä tuomisesta, on pidettävä maahantuojana aineen ostajasta riippumatta. Kyseinen yhtiö väittää ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan myös, että kyseessä olevat yritykset voivat sopia joko siitä, että yritys, joka tekee tulli-ilmoituksen, on REACH-asetuksessa tarkoitettu maahantuoja ja siten vastuussa kemikaalivirastolle tehtävästä rekisteröinnistä, tai siitä, että lopullinen vastuu tuonnista on muulla yrityksellä kuin huolitsijalla tai logistiikkapalvelujen tarjoajalla, jolloin tämä yritys on kyseisessä asetuksessa tarkoitettu maahantuoja. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Triferto tukeutuu tältä osin kyseistä asetusta ja maahantuojia koskevaan tietolomakkeeseen, jonka Alankomaiden viranomaiset ovat julkaisseet verkkosivustolla.
24 Tässä tilanteessa rechtbank van eerste aanleg Oost-Vlaanderen, afdeling Gent päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko REACH-asetuksen 6 artiklan 1 kohtaa sekä 3 artiklan 10 ja 11 alakohtaa tulkittava siten, että rekisteröintivelvollisuus koskee henkilöä, joka tilaa tai ostaa aineen EU:n ulkopuolelle sijoittautuneelta valmistajalta, vaikka kaikki fyysiseen tuomiseen unionin tullialueelle liittyvät järjestelyt hoitaa kolmas osapuoli, joka myös nimenomaisesti vahvistaa olevansa niistä vastuussa?
Onko edelliseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, koskeeko tilattu tai ostettu määrä vain osaa (vaikkakin tonnia suurempaa määrää) saman EU:n ulkopuolelle sijoittautuneen valmistajan valmistamasta suuremmasta erästä samaa ainetta, jonka kyseinen kolmas osapuoli tuo unionin tullialueelle varastoitavaksi siellä tullivarastoon?
2) Onko REACH asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että myös aine, joka varastoidaan tullivarastoon (merkitsemällä menettelyssä J koodi 71 00 yhtenäisasiakirjan kohtaan 37), jää REACH-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle siihen asti, kunnes se myöhemmässä vaiheessa poistetaan varastosta ja asetetaan toiseen tullimenettelyyn (esimerkiksi luovutetaan vapaaseen liikkeeseen)?
Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko REACH-asetuksen 6 artiklan 1 kohtaa sekä 3 artiklan 10 ja 11 alakohtaa tulkittava siten, että tällaisissa olosuhteissa rekisteröintivelvollisuus on henkilöllä, joka on ostanut aineen suoraan unionin ulkopuolelta ja joka pyytää sen toimittamista (tuomatta itse aiemmin ainetta fyysisesti unionin tullialueelle), myös jos kolmas yritys, joka on tuonut aineen aiemmin fyysisesti unionin tullialueelle, on jo rekisteröinyt aineen?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Toisen kysymyksen ensimmäinen osa
25 Toisen kysymyksen ensimmäisessä osassa, jota on tarkasteltava ensin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, onko REACH-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä säädettyä asetuksen soveltamisalan rajoitusta sovelletaan aineisiin sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, jotka ovat tullivalvonnassa ja joita ei käsitellä eikä prosessoida, vain jos jokin kyseisessä säännöksessä nimenomaisesti tarkoitetuista tilanteista koskee kyseisiä aineita.
26 REACH-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan asetusta ei sovelleta aineisiin, ”jotka ovat tullin valvonnassa, edellyttäen ettei niitä käsitellä eikä prosessoida, ja jotka ovat väliaikaisessa varastossa tai vapaa-alueella tai vapaavarastossa jälleenvientiä varten tai kauttakuljetettavana”.
27 Tästä seuraa, että REACH-asetusta ei sovelleta tullille esitettyihin aineisiin, jotka täyttävät kaksoisehdon eli joita ei siis ensinnäkään käsitellä tai prosessoida (l. jalosteta) ja joita koskee toiseksi jokin kyseisessä säännöksessä tarkoitetuista tilanteista.
28 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisessa kysymyksessä esittämästä täsmennyksestä ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva aine oli tullivalvonnassa, jonka aikana se merkittiin menettelyssä J koodilla 71 00 hallinnollisen yhtenäisasiakirjan 37 kohtaan. Tämä koodi tarkoittaa, että kyseinen aine asetettiin tullivarastointimenettelyyn (71) eikä edeltävää tullimenettelyä ollut (00).
29 Jotta REACH-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainittua asetuksen soveltamisalan rajoitusta voidaan soveltaa, on välttämätöntä, että jokin kyseisessä säännöksessä tarkoitetuista tilanteista koskee kyseessä olevaa ainetta eli että aine on väliaikaisessa varastossa tai vapaa-alueella tai vapaavarastossa jälleenvientiä varten tai kauttakuljetettavana (l. passitusmenettelyssä), kuten tämän tuomion 27 kohdassa on todettu.
30 Koska tullivarastointimenettely ei ole yksikään näistä tilanteista, on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy lähinnä, voidaanko tullivarastointimenettely, josta säädetään tullikoodeksin 240–242 artiklassa, jotka sisältyvät kyseisen koodeksin VII osaston 3 luvun 2 jaksoon, kuitenkin rinnastaa johonkin mainituista tilanteista REACH-asetuksen soveltamisalan rajaamiseksi.
31 Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse väliaikaisesta varastoinnista, siihen viitataan tullikoodeksin 5 artiklan 11 ja 17 alakohdassa ja siitä säädetään kyseisen koodeksin 144–152 artiklassa, jotka sisältyvät tämän koodeksin IV osaston 2 luvun 3 jaksoon. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 34 kohdassa, siinä on kyse vaihtoehdosta tullimenettelyyn asettamiselle, siis myös tullivarastossa varastoinnille, joten viimeksi mainittua menettelyä ei voida rinnastaa väliaikaiseen varastointiin.
32 Siltä osin kuin on toiseksi kyse REACH-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitusta menettelystä, jossa tavarat varastoidaan vapaa-alueella, on todettava, että vaikka tämä menettely kuuluu tullivarastoinnin tavoin niihin varastointimenettelyihin, joista säädetään tullikoodeksin VII osaston 3 luvussa, sitä säännellään kuitenkin kyseisen luvun eri jaksossa, nimittäin 3 jaksossa, joka sisältää tullikoodeksin 243–249 artiklan. Nämä kaksi tullimenettelyä sulkevat näin ollen toisensa pois, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 35 kohdassa.
33 Siltä osin kuin on kolmanneksi kyse vapaavarastoa koskevasta menettelystä, joka mainitaan myös REACH-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, on riittävää todeta, että tullikoodeksissa ei pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan enää säädetty kyseisestä menettelystä, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 36 kohdassa.
34 Neljänneksi ja viimeiseksi on todettava, että passitusmenettely on varastointimenettelyistä erillinen erityinen tullimenettely, josta säädetään tullikoodeksin VII osaston 2 luvussa ja jota ei siten myöskään voida rinnastaa tullivarastointimenettelyyn, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 38 kohdassa.
35 Tästä seuraa, että tullivarastointimenettely on erityinen tullimenettely, jota ei voida rinnastaa yhteenkään REACH-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainituista tilanteista.
36 Tämän seurauksena on todettava, että koska kyseistä säännöstä ei sovelleta tullivarastointimenettelyyn asetettuihin aineisiin, nämä aineet kuuluvat REACH-asetuksen soveltamisalaan, ja näin ollen on katsottava, että ne on maahantuotu kyseisen asetuksen 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitetulla tavalla siitä ajankohdasta alkaen, jona ne on fyysisesti tuotu ensimmäistä kertaa unionin tullialueelle.
37 Tämän tuomion 35 kohdassa mainittua päätelmää tukevat REACH-asetuksen tavoitteet ja sen 5 artiklassa mainittu sääntö ”Ei tietoja, ei markkinoita”.
38 Tässä yhteydessä on todettava ensinnäkin, että REACH-asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen ”tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, mukaan lukien vaihtoehtoisten keinojen edistäminen aineiden vaarojen arvioimiseksi, sekä aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla samalla kilpailukykyä ja innovointia edistäen”. Toiseksi kyseisen asetuksen 5 artiklassa kielletään lähtökohtaisesti sellaisen aineen markkinoille saattaminen, jota ei ole rekisteröity mainitun asetuksen asiaa koskevien säännösten mukaisesti, kun rekisteröintiä edellytetään. Saman asetuksen 3 artiklan 12 alakohdan mukaan maahantuontia pidetään markkinoille saattamisena.
39 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan REACH-asetuksen tarkoituksena ei ole säännellä aineiden vientiä vaan sillä luodaan oikeudellinen kehys, jota sovelletaan valmistajien, maahantuojien ja jatkokäyttäjien osalta niiden valmistaessa, maahantuodessa, saattaessa markkinoille tai käyttäessä aineita, jotta varmistetaan tavaroiden vapaa liikkuvuus ja korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu sisämarkkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 27.4.2017, Pinckernelle, C‑535/15, EU:C:2017:315, 43 kohta). Edellyttäen, että kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty käsittelyn ja prosessoinnin puuttumista koskeva edellytys täyttyy, on katsottava, että aineita, joita koskee jokin kyseisessä säännöksessä tarkoitettu tilanne, ei tässä vaiheessa käytetä unionissa, kuten mainitun asetuksen johdanto-osan 10 perustelukappaleessa todetaan. Näin ollen kyseisessä säännöksessä säädetty soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen perustuu siihen, että on epätodennäköistä, että asianomaisiin aineisiin liittyvät riskit toteutuisivat unionissa.
40 Toisen kysymyksen ensimmäiseen osaan on siten vastattava, että REACH-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä säädettyä asetuksen soveltamisalan rajoitusta sovelletaan aineisiin sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, jotka ovat tullivalvonnassa ja joita ei käsitellä eikä prosessoida, vain jos jokin kyseisessä säännöksessä nimenomaisesti tarkoitetuista tilanteista koskee kyseisiä aineita.
41 Kun otetaan huomioon toisen kysymyksen ensimmäiseen osaan annettu vastaus, tämän kysymyksen toiseen osaan ei ole tarpeen vastata.
Ensimmäinen kysymys
42 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko REACH-asetuksen 3 artiklan 10 ja 11 alakohtaa sekä 6 artiklaa tulkittava siten, että ostaja, joka vuodessa ostaa yli tonnin unioniin tuotua ja kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa ainetta, ei ole velvollinen itse jättämään hakemusta kyseisen aineen rekisteröimiseksi, jos toinen unioniin sijoittautunut henkilö on ottanut vastuun aineen tuonnista unioniin.
43 REACH-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan maahantuojan, joka tuo ainetta vuodessa yhden tonnin tai enemmän, on toimitettava rekisteröinti kemikaalivirastolle.
44 Tältä osin REACH-asetuksen 3 artiklan 10 ja 11 alakohdan sanamuodosta ilmenee, että asetuksessa tarkoitetaan maahantuonnilla aineen ”fyysistä tuomista [unionin] tullialueelle” ja maahantuojalla ”[unionin] alueelle sijoittautunutta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka vastaa maahantuonnista”.
45 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 48 ja 49 kohdassa, on niin, että vaikka ei voida sulkea pois sitä, että vastuu aineiden fyysisestä tuomisesta unionin tullialueelle voidaan antaa usealle unionin alueelle sijoittautuneelle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, tämä seikka ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että REACH-asetuksen 3 artiklan 11 alakohtaa sekä 6 artiklaa tulkitaan siten, että jokaisen näistä henkilöistä on haettava kyseisten aineiden rekisteröintiä.
46 Kun mainittuja säännöksiä luetaan REACH-asetuksen johdanto-osan 17 perustelukappaleen valossa, niillä pyritään siihen, että kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvista aineista kootaan kaikki saatavissa oleva asiaankuuluva tieto, jotta autetaan aineiden vaarallisten ominaisuuksien tunnistamisessa. Näin ollen tällaisen unionissa valmistetun tai unioniin tuodun aineen kaikki määrät, jotka ovat vuodessa yhden tonnin tai enemmän, on rekisteröitävä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei ole kuitenkaan tarpeen, että useat henkilöt, jotka voidaan luokitella maahantuojiksi, jättävät saman maahantuonnin yhteydessä hakemuksen kyseessä olevien aineiden rekisteröimiseksi. Edellyttäen, että rekisteröintihakemus on täydellinen, on riittävää, että kyseisistä henkilöistä yksi täyttää mainitun asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisen velvollisuuden.
47 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytössä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että ainoastaan yhtiöt Belor ja Triferto voivat kuulua REACH-asetuksen 3 artiklan 11 alakohdassa tarkoitetun maahantuojan käsitteen piiriin.
48 Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka rekisteröintiä koskevista kemikaaliviraston toimintaohjeista, joiden mukaan maahantuoja on määritettävä yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella, voi käytännössä olla jotain hyötyä, koska niistä löytyy tietoja, joiden avulla REACH-asetuksen 3 artiklan 11 alakohdassa tarkoitettu ”henkilö, joka vastaa maahantuonnista” voidaan määrittää, kyseiset toimintaohjeet eivät kuitenkaan ole sitovia (ks. vastaavasti tuomio 10.9.2015, FCD ja FMB, C‑106/14, EU:C:2015:576, 29 kohta).
49 Kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 51–53 kohdassa, kyseisistä toimintaohjeista ilmenee lisäksi, että vaikka aineen vastaanottaja on usein vastuussa aineen maahantuonnista, ei voida sulkea pois sitä, että vastuun ottaa henkilö, joka järjestää maahantuonnin, tai jopa aineen myyjä.
50 Näin ollen kyseisiin toimintaohjeisiin ei voida tehokkaasti vedota sen mahdollisuuden poissulkemiseksi, että jokin henkilö toimitusketjussa ottaa tietyissä olosuhteissa REACH-asetuksen mukaisen vastuun aineen maahantuonnista ja rekisteröinnistä.
51 Vastuuta maahantuodun aineen maahantuonnista ja rekisteröinnistä ei kuitenkaan voida ottaa REACH-asetuksesta johtuvien velvollisuuksien kiertämiseksi jakamalla ainemäärä eri maahantuojien kesken siten, että kunkin maahantuojan ainemäärä jää alle rekisteröintivelvollisuutta koskevan kynnyksen tai sellaisen kynnyksen alle, jonka ylittyessä on velvollisuus toimittaa laajempia tietoja.
52 REACH-asetuksen 10 artiklasta ilmenee lisäksi, että aineen rekisteröintihakemukseen on liitettävä ainetta koskeva täydellinen ja yksityiskohtainen asiakirja-aineisto ja kemikaaliturvallisuusraportti, ja toiseksi kyseisen asetuksen 22 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee, että tietyissä tapauksissa rekisteröijä on vastuussa siitä, että hän oma-aloitteisesti saattaa rekisteröintinsä viipymättä ajan tasalle asiaankuuluvin uusin tiedoin ja toimittaa tiedot kemikaalivirastolle.
53 Tästä seuraa, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 56 kohdassa – vastuun ottaminen REACH-asetuksen 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitetusta maahantuonnista edellyttää kaikkien maahantuontiin osallistuvien toimijoiden perusteltua luottamusta siihen, että henkilöllä, joka ottaa vastuun aineen rekisteröinnistä, on tarvittava tietämys ja voimavarat kyseisen asetuksen 10 ja 22 artiklasta johtuvien velvollisuuksien täyttämiseksi. Näin ollen kyseisten toimijoiden on noudatettava tarvittavaa huolellisuutta varmistamalla ennen maahantuontia, että rekisteröijä on tosiasiallisesti rekisteröinyt ainemäärän kemikaalivirastossa.
54 Koska mikään seikka unionin tuomioistuimen käytettävissä olevassa asiakirja-aineistossa ei osoita, että Belor olisi ottanut vastuun pääasiassa kyseessä olevan aineen maahantuonnista kiertääkseen REACH-asetuksesta johtuvat velvollisuudet, ja olettaen, että asiassa voidaan selvittää, että mainitun yhtiön jättämä rekisteröintihakemus koski kyseessä olevaa ainetta kokonaisuudessaan kyseisen maahantuonnin osalta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava, nyt käsiteltävässä asiassa ei voida katsoa, että Trifertolla itsellään oli velvollisuus rekisteröidä kyseessä oleva aine.
55 Edellä esitetyn perusteella REACH-asetuksen 3 artiklan 10 ja 11 alakohtaa sekä 6 artiklaa on tulkittava siten, että ostaja, joka vuodessa ostaa yli tonnin unioniin tuotua ja kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa ainetta, ei ole velvollinen itse jättämään hakemusta kyseisen aineen rekisteröimiseksi, jos toinen unioniin sijoittautunut henkilö on ottanut vastuun aineen tuonnista unioniin, tämä henkilö on jättänyt kyseisen hakemuksen ja jos mikään seikka ei osoita, että kyseisessä asetuksessa säädettyjä rekisteröintijärjestelmään liittyviä velvollisuuksia olisi kierretty.
Oikeudenkäyntikulut
56 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006, sellaisena kuin se on muutettuna 16.12.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1272/2008, 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa
on tulkittava siten, että
kyseisessä säännöksessä säädettyä asetuksen N:o 1907/2006, sellaisena kuin se on muutettuna, soveltamisalan rajoitusta sovelletaan aineisiin sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, jotka ovat tullivalvonnassa ja joita ei käsitellä eikä prosessoida, vain jos jokin kyseisessä säännöksessä nimenomaisesti tarkoitetuista tilanteista koskee kyseisiä aineita.
2) Asetuksen N:o 1907/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1272/2008, 3 artiklan 10 ja 11 alakohtaa sekä 6 artiklaa
on tulkittava siten, että
ostaja, joka vuodessa ostaa yli tonnin Euroopan unioniin tuotua ja asetuksen N:o 1907/2006, sellaisena kuin se on muutettuna, soveltamisalaan kuuluvaa ainetta, ei ole velvollinen itse jättämään hakemusta kyseisen aineen rekisteröimiseksi, jos toinen unioniin sijoittautunut henkilö on ottanut vastuun aineen tuonnista unioniin, tämä henkilö on jättänyt kyseisen hakemuksen ja jos mikään seikka ei osoita, että kyseisessä asetuksessa säädettyjä rekisteröintijärjestelmään liittyviä velvollisuuksia olisi kierretty.
Allekirjoitukset