Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
11 päivänä huhtikuuta 2024 (1)
Asia C‑600/22 P
Carles Puigdemont i Casamajó ja
Antoni Comín i Oliveres
vastaan
Euroopan parlamentti
Valitus – Toimielimiä koskeva oikeus – Euroopan parlamentin jäsenet – Päätökset, joissa valittajilta, jotka ovat valittuja Euroopan parlamentin jäseniä, evätään mahdollisuus ryhtyä hoitamaan edustajantointaan ja kaikki tähän liittyvät oikeudet – Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne
Johdanto
1. Käsiteltävän asian taustalla olevat tosiseikat liittyvät Kataloniassa (Espanja) 1.10.2017 järjestettyyn itsemääräämisoikeutta koskeneeseen kansanäänestykseen sekä sen oikeudellisiin ja poliittisiin jälkiseurauksiin. Unionin tuomioistuimella on ollut jo tilaisuus tarkastella näiden tapahtumien seurauksia unionin oikeuden näkökulmasta siltä osin kuin tietyt kyseisiin tapahtumiin osalliset henkilöt osallistuivat menestyksekkäästi Euroopan parlamentin vaaleihin.
2. Unionin tuomioistuin lausui muun muassa tuomiossaan Junqueras Vies(2) siitä, millä hetkellä valittu ehdokas saa Euroopan parlamentin jäsenen aseman. Käsiteltävänä oleva valitus koskee lähinnä edellä mainitun tuomion ja siitä johdettavien oikeusohjeiden tulkintaa.
3. Unionin tuomioistuimen toiveiden mukaisesti tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään ensimmäiseen valitusperusteeseen, joka on kaikkein merkityksellisin käsiteltävässä asiassa ja joka herättää unionin oikeuteen liittyviä perustuslaillisia kysymyksiä – kysymyksiä parlamentin jäsenten asemasta sekä unionin ja jäsenvaltioiden välisestä toimivallan jaosta parlamentin jäsenten valinnan yhteydessä. Tämä on myös valitusperuste, jota asianosaiset ovat käsitelleet eniten kirjelmissään.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
4. EU- ja EUT-sopimuksiin liitetyn Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7)(3) (jäljempänä pöytäkirja) 9 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on
a) oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;
b) toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus.
Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.
Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.”
5. Euroopan parlamentin vaaleja säännellään unionin oikeuden tasolla 20.9.1976 tehdyn neuvoston päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom(4) liitteenä olevalla Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetulla säädöksellä, sellaisena kuin se on muutettuna 25.6. ja 23.9.2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/772/EY, Euratom(5) (jäljempänä vaalisäädös). Vaalisäädöksen 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei tämän säädöksen säännöksistä muuta johdu, vaalit toimitetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisten säännösten mukaan.”
6. Kyseisen säädöksen 12 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Euroopan parlamentti tarkastaa Euroopan parlamentin jäsenten valtuudet. Tätä varten se merkitsee tiedoksi jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat tulokset ja ratkaisee tämän säädöksen määräyksistä mahdollisesti johtuvat erimielisyydet lukuun ottamatta niitä kansallisia määräyksiä, joihin säädöksessä viitataan.”
7. Vaalisäädöksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Euroopan parlamentin jäsenen paikka vapautuu, kun hänen toimikautensa päättyy hänen erottuaan, kuoltuaan tai kun hänen edustajan toimensa päättyy.”
8. Parlamentin sisäiseen organisaatioon sovelletaan sen omaa työjärjestystä. Yhdeksänteen vaalikauteen (2019–2024) sovellettavan Euroopan parlamentin työjärjestyksen (jäljempänä työjärjestys) 3 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. – – parlamentin yleisten vaalien jälkeen [parlamentin] puhemies pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ilmoittamaan parlamentille viipymättä jäseniksi valittujen nimet, jotta kaikki jäsenet voivat ryhtyä hoitamaan edustajantointaan ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen.
Samalla [parlamentin] puhemies kiinnittää mainittujen viranomaisten huomiota [vaali]säädöksen asiaa koskeviin säännöksiin ja pyytää näitä ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta vältetään yhteensopimattomuudet – – parlamentin jäsenen tehtävän kanssa.
2. Kunkin jäsenen, jonka valituksi tulemisesta on ilmoitettu parlamentille, on ennen kuin hän ryhtyy hoitamaan edustajantointaan ilmoitettava kirjallisesti siitä, ettei hänellä ole [vaali]säädöksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja, Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän kanssa yhteensopimattomia tehtäviä. Yleisten vaalien jälkeen ilmoitus on tehtävä mahdollisuuksien mukaan viimeistään kuusi päivää ennen parlamentin ensimmäistä vaalien jälkeistä istuntoa. Niin kauan kuin jäsenen valtakirjaa ei ole tarkastettu tai sitä koskevaa muistutusta ratkaistu, jäsen osallistuu parlamentin ja sen elinten istuntoihin ja hänellä on kaikki jäsenelle kuuluvat oikeudet edellyttäen, että hän on ensin allekirjoittanut edellä mainitun kirjallisen ilmoituksen.
Jos ilmenee, että jäsenellä on jokin [välittömistä vaaleista annetun] säädöksen 7 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu, Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän kanssa yhteensopimaton tehtävä, ja tieto voidaan todentaa julkisten lähteiden avulla, parlamentti toteaa puhemiehen antaman ilmoituksen perusteella edustajantoimen vapautuneen.
3. Parlamentti tarkastaa viipymättä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön perusteella valtakirjat ja tekee ratkaisunsa kunkin vastavalitun jäsenen valtuutuksien pätevyydestä sekä mahdollisista [vaali]säädöksen säännösten mukaisesti esitetyistä muistutuksista, lukuun ottamatta muistutuksia, jotka kyseisen säädöksen nojalla kuuluvat yksinomaan niiden kansallisten määräysten soveltamisalaan, joihin säädöksessä viitataan.
Valiokunnan mietintö perustuu kunkin jäsenvaltion vaalien kokonaistuloksesta antamaan viralliseen ilmoitukseen, jossa täsmennetään valituksi tulleet ehdokkaat ja heidän mahdolliset varajäsenensä vaalien tulokseen perustuvassa järjestyksessä.
Jäsenen valtakirja voidaan julistaa päteväksi vasta, kun jäsen on tehnyt tästä artiklasta sekä tämän työjärjestyksen liitteestä I johtuvat kirjalliset ilmoitukset.
– –”
Asian tausta, valituksenalainen tuomio, unionin tuomioistuimessa käytävä oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
9. Carles Puigdemont i Casamajó ja Antoni Comín i Oliveres vaativat valituksessaan, että unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 6.7.2022 antaman tuomion Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti (T‑388/19, jäljempänä valituksenalainen tuomio, EU:T:2022:421), jossa unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta heidän kanteensa, jossa vaadittiin kumoamaan parlamentin puhemiehen(6) 29.5.2019 antama kehotus, jonka nojalla heiltä evättiin uusille Euroopan parlamentin jäsenille tarjottavat perehdyttämis- ja avustuspalvelut (jäljempänä 29.5.2019 annettu kehotus), ja valittajille osoitettuun 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen (jäljempänä 27.6.2019 toteutettu toimi) sisältynyt parlamentin puhemiehen kieltäytyminen tunnustamasta heille parlamentin jäsenen asemaa ja tekemästä kiireellistä aloitetta heidän koskemattomuutensa vahvistamiseksi työjärjestyksen 8 artiklan perusteella.
Asian tausta
10. Asian tausta esitetään valituksenalaisen tuomion 13–36 kohdassa. Se voidaan tiivistää seuraavasti.
11. Puigdemont i Casamajó oli Generalitat de Cataluñan (Katalonian aluehallinto, Espanja) puhemies ja Comín i Oliveres Gobierno autonómico de Cataluñan (Katalonian itsehallintoalueen hallitus, Espanja) jäsen, kun 6.9.2017 annettiin itsemääräämisoikeutta koskevan kansanäänestyksen järjestämisestä Parlamento de Cataluñan (Katalonian parlamentti) laki 19/2017 (Ley 19/2017 del Parlamento de Cataluña, reguladora del referéndum de autodeterminación)(7) ja 8.9.2017 oikeudellisesta siirtymäkaudesta ja tasavallan perustamisesta Parlamento de Cataluñan laki 20/2017 (Ley 20/2017 del Parlamento de Cataluña, de transitoriedad jurídica y fundacional de la República)(8) sekä järjestettiin 1.10.2017 itsemääräämisoikeudesta kansanäänestys, josta säädettiin näistä kahdesta ensimmäisenä mainitussa laissa, jonka säännösten soveltaminen oli sillä välin keskeytetty Tribunal Constitucionalin (perustuslakituomioistuin, Espanja) ratkaisulla.
12. Näiden lakien antamisen ja itsemääräämisoikeutta koskeneen kansanäänestyksen pitämisen johdosta Ministerio fiscal (syyttäjäviranomainen, Espanja), Abogado del Estado (julkisen vallan edustaja, Espanja) ja Partido político VOX (VOX-puolue, Espanja) panivat vireille muun muassa valittajia vastaan rikosoikeudellisen menettelyn, jossa heidän väitettiin syyllistyneen muun muassa kansankiihotukseen ja julkisten varojen väärinkäyttöön, jotka ovat rikokseksi luokiteltavia tekoja. Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) totesi 9.7.2018 antamallaan määräyksellä valittajien jääneen pois istunnosta heidän paettuaan Espanjasta ja keskeytti rikosoikeudellisen menettelyn siihen saakka, kunnes heidät löydettäisiin.
13. Valittajat asettuivat tämän jälkeen ehdolle Espanjassa 26.5.2019 järjestetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa ja tulivat valituiksi.
14. Parlamentin puhemies kehotti 29.5.2019 annetulla kehotuksella kyseisen toimielimen pääsihteeriä yhtäältä epäämään kaikilta Espanjassa valituilta ehdokkailta pääsyn ”welcome village” ‑tiloihin ja parlamenttiin valituille uusille jäsenille tarjottavan avun (jäljempänä erityinen perehdyttämispalvelu) sekä toisaalta lykkäämään akkreditoinnin antamista heille siihen saakka, kunnes parlamentti saa vahvistuksen siitä, että heidät oli valittu vaalisäädöksen 12 artiklan mukaisesti.
15. Junta Electoral Central (keskusvaalilautakunta, Espanja) teki 13.6.2019 päätöksen ”26.5.2019 järjestetyissä vaaleissa Euroopan parlamenttiin valittujen jäsenten julkistamisesta”(9) (jäljempänä 13.6.2019 tehty julkistus). Kyseisessä julkistuksessa todettiin, että keskusvaalilautakunta oli laskenut äänet uudelleen kansallisella tasolla, jakanut vastaavat paikat kullekin ehdokkaalle ja julkistanut valittujen ehdokkaiden, joihin valittajat kuuluivat, nimet. Julkistuksessa todettiin myös, että valittujen ehdokkaiden oli määrä antaa 17.6.2019 yleisestä vaalijärjestelmästä 19.6.1985 annetun lain 5/1985 (Ley Orgánica 5/1985 del Régimen Electoral General),(10) sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä vaalilaki), 224 §:n 2 momentissa edellytettävä vala Espanjan perustuslain noudattamisesta.
16. Valittajat vaativat 14.6.2019 päivätyllä kirjeellä parlamentin puhemiestä merkitsemään tiedoksi 13.6.2019 tehdystä julkistuksesta ilmenevät 26.5.2019 järjestettyjen vaalien tulokset, peruuttamaan 29.5.2019 annetun kehotuksen, jotta he pääsisivät parlamentin tiloihin ja saisivat erityistä perehdyttämispalvelua ja jotta he voisivat ottaa haltuunsa paikkansa parlamentissa ja alkaa käyttää parlamentin jäsenen asemaan liittyviä oikeuksiaan 2.7.2019, jolloin pidettiin ensimmäinen vaalien jälkeinen täysistunto.
17. Tribunal Supremon tutkintatuomari hylkäsi 15.6.2019 valittajien vaatimuksen, jonka mukaan Espanjan rikostuomioistuinten heihin kohdistamat kansalliset pidätysmääräykset, joiden tarkoituksena oli antaa heille tuomio edellä tämän ratkaisuehdotuksen 12 kohdassa mainitussa rikosoikeudellisessa menettelyssä, olisi pitänyt peruuttaa. Keskusvaalilautakunta epäsi 20.6.2019 valittajilta mahdollisuuden vannoa vaalilain 224 §:n 2 momentissa edellytettävän valan Belgiassa notaarille annettavalla kirjallisella ilmoituksella tai belgialaisen notaarin vahvistamalla asiakirjalla nimettyjen asiamiesten välityksellä sillä perusteella, että tämä vala on keskusvaalilautakunnan mielestä annettava henkilökohtaisesti.
18. Keskusvaalilautakunta antoi 17.6.2019 parlamentille tiedoksi Espanjassa valittujen ehdokkaiden luettelon (jäljempänä 17.6.2019 päivätty ilmoitus), johon ei sisältynyt valittajien nimiä. Keskusvaalilautakunta ilmoitti 20.6.2019 parlamentille, etteivät valittajat olleet vannoneet valaa Espanjan perustuslain noudattamisesta ja julisti siten vaalilain 224 §:n 2 momentin mukaisesti, että heille parlamentissa osoitetut paikat olivat vapautuneet ja että kaikki heille tehtäviensä perusteella kuuluvat etuoikeudet keskeytetään väliaikaisesti, kunnes he ovat vannoneet tämän valan (jäljempänä 20.6.2019 päivätty ilmoitus).
19. Parlamentin puhemies vastasi 27.6.2019 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä 27.6.2019 päivätty kirje) muun muassa 14.6.2019 päivättyyn kirjeeseen ilmoittamalla valittajille lähinnä, ettei hän voinut kohdella heitä parlamentin tulevina jäseninä, koska heidän nimensä eivät olleet Espanjan viranomaisten virallisesti toimittamassa valittujen ehdokkaiden luettelossa.
20. Valittajat vaativat 28.6.2019 nostamassaan kanteessa, joka on rekisteröity numerolla T‑388/19, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa yhtäältä 29.5.2019 annetun kehotuksen ja toisaalta heidän mielestään 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältyneet eri toimet, joita ovat ensinnäkin parlamentin puhemiehen kieltäytymisen merkitsemästä tiedoksi 26.5.2019 järjestettyjen vaalien tuloksia, toiseksi parlamentin puhemiehen ilmoitus siitä, että kummallekin henkilölle annetut paikat olivat vapautuneet, kolmanneksi parlamentin puhemiehen kieltäytyminen myöntämästä heille oikeutta ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää Euroopan parlamentin jäsenen valtuutuksia ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa ensimmäisen 26.5.2019 järjestettyjen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen ja neljänneksi parlamentin puhemiehen kieltäytyminen tekemästä työjärjestyksen 8 artiklan perusteella kiireellistä aloitetta heidän erioikeuksiensa ja vapauksiensa vahvistamiseksi.
21. Valittajat tekivät samana päivänä välitoimihakemuksen, jossa vaadittiin lykkäämään parlamentin eri päätösten, joissa kieltäydyttiin tunnustamasta heille parlamentin jäsenen asema, täytäntöönpanoa. Valittajat vaativat lisäksi, että parlamentti velvoitetaan toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, myös vahvistamaan heidän pöytäkirjan 9 artiklasta johtuvat erioikeutensa ja vapautensa, jotta he voivat ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi välitoimihakemuksen 1.7.2019 antamallaan määräyksellä Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti.(11)
22. Unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Junqueras Vies muun muassa, että henkilöllä, jonka on virallisesti julistettu tulleen valituksi Euroopan parlamenttiin mutta joka ei ole saanut lupaa mennä täyttämään tiettyjä kansallisessa oikeudessa säädettyjä vaatimuksia kyseisen valintansa julkistamisen jälkeen eikä matkustaa Euroopan parlamenttiin osallistuakseen tämän ensimmäiseen istuntoon, on katsottava olevan koskemattomuus pöytäkirjan 9 artiklan toisen kohdan nojalla.
23. Unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentti kumosi 1.7.2019 annetun unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräyksen, jolla välitoimihakemus hylättiin, 20.12.2019 antamallaan määräyksellä Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti,(12) palautti asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
24. Parlamentti päätti merkitä 13.1.2020 pidetyssä täysistunnossaan tuomion Junqueras Vies perusteella tiedoksi, että valittajat oli valittu parlamenttiin 2.7.2019 lukien (jäljempänä 13.1.2020 tehty päätös).
25. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti totesi 19.3.2020 antamassaan määräyksessä Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti(13) asian palauttamisen jälkeen, että kun otetaan huomioon 13.1.2020 tehty päätös, välitoimihakemuksesta ei ole enää tarpeen lausua, ja päätti, että oikeudenkäyntikuluista määrätään myöhemmin.
Valituksenalainen tuomio
26. Unionin yleinen tuomioistuin antoi valituksenalaisen tuomion 6.7.2022.
27. Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 70 kohdassa, että kantajien kanteessa vaaditaan kumoamaan yhtäältä 29.5.2019 annettu kehotus ja toisaalta 27.6.2019 toteutettu toimi eli lähinnä 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt parlamentin puhemiehen kieltäytyminen tunnustamasta kantajille kyseisen toimielimen jäsenen asemaa.
28. Unionin yleinen tuomioistuin totesi 27.6.2019 toteutetusta toimesta muun muassa, että se, että kantajien oli mahdotonta ottaa tehtävänsä vastaan, käyttää valtuutuksiaan ja ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa, ei johtunut kyseisestä toimesta vaan Espanjan lainsäädännön soveltamisesta, sellaisena kuin se ilmenee 17.6. ja 20.6.2019 päivätyistä ilmoituksista, joiden osalta parlamentin puhemiehellä ja parlamentilla ei ollut mitään harkintavaltaa (valituksenalaisen tuomion 146 kohta). Siitä, ettei kantajien erioikeuksien ja vapauksien vahvistamiseksi ja puolustamiseksi ollut toteutettu toimia, unionin yleinen tuomioistuin totesi lähinnä, ettei tämän voida katsoa johtuvan 27.6.2019 toteutetusta toimesta (ks. mm. valituksenalaisen tuomion 157 ja 166 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin jätti siten kanteen tutkimatta kyseisen toimen osalta sillä perusteella, ettei tällä toimella ole sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa kantajien etuihin, ja ettei siihen voida siksi hakea muutosta (valituksenalaisen tuomion 167 kohta).
29. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei 29.5.2019 annetusta kehotuksesta seurannut, etteivät kantajat voineet toteuttaa hallinnollisia toimenpiteitä, jotka olivat tarpeen, jotta he voivat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä, ja ettei se ollut syynä siihen, että kantajien oli mahdotonta käyttää valtuutuksiaan parlamentin ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon avaamisesta lähtien. Sillä enintään evättiin heiltä parlamentin apu tehtävän vastaanottamiseen (valituksenalaisen tuomion 184 ja 185 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin jätti siten kanteen tutkimatta 29.5.2019 annetun kehotuksen osalta samoista syistä kuin 27.6.2019 toteutetun toimen yhteydessä (valituksenalaisen tuomion 186 ja 187 kohta).
Asian käsittely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
30. Valittajat valittivat 16.9.2022 valituksenalaisesta tuomiosta. Parlamentti toimitti vastineensa 8.12.2022 ja Espanjan kuningaskunta 7.12.2022. Unionin tuomioistuimen presidentin päätöksellä asianosaisille myönnettiin lupa vastauksen esittämiseen.
31. Valittajat vaativat valituksessaan, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen tai toissijaisesti kumoaa riidanalaiset päätökset
– velvoittaa parlamentin ja Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut tai toissijaisesti määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
32. Parlamentti ja Espanjan kuningaskunta vaativat, että unionin tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana
– velvoittaa valittajat korvaamaan muutoksenhakumenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
33. Unionin tuomioistuin päätti ratkaista asian järjestämättä istuntoa asianosaisten kuulemiseksi.
Asian tarkastelu
34. Valittajat esittävät valituksensa tueksi neljä valitusperustetta. Kuten edellä jo todettiin, tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään unionin tuomioistuimen toiveiden mukaisesti ensimmäiseen valitusperusteeseen. Ennen kyseisen valitusperusteen perusteltavuuden arviointia on kuitenkin tarkasteltava parlamentin ja Espanjan kuningaskunnan esiin tuomia epäilyjä, jotka koskevat sitä, täyttääkö käsiteltävänä oleva valitus tutkittavaksi ottamisen edellytykset.
Valituksen tutkittavaksi ottaminen
35. Parlamentti ja Espanjan kuningaskunta katsovat, että käsiteltävänä oleva valitus on jätettävä tutkimatta kokonaisuudessaan lähinnä sillä perusteella, etteivät valittajat ole yksilöineet täsmällisesti, mitkä valituksenalaisen tuomion kohdat riitautetaan, eivätkä perustelleet valitusperusteitaan riittävästi, ettei valitus ole selkeä ja ymmärrettävä ja että valittajat vaativat tosiasiallisesti asian, josta unionin yleinen tuomioistuin on antanut tuomion, uudelleentarkastelua, kun he ainoastaan toistavat unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämänsä argumentit. Lisäksi parlamentti ja Espanjan kuningaskunta katsovat, että useat valitusperusteet ja tietyt argumentit on jätettävä tutkimatta.
36. Valittajat kumoavat nämä väitteet vastauksessaan väittämällä lähinnä, että parlamentti ymmärtää heidän valituksensa väärin tai jopa vääristyneellä tavalla.
37. Mielestäni ei kuitenkaan vaikuta siltä, että käsiteltävänä oleva valitus on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta. Pitää paikkansa, että se on paikoin sekava ja että siinä esiintyy toistoa. Toisin kuin parlamentti ja Espanjan kuningaskunta väittävät, valittajat kuitenkin yksilöivät unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan toisen kohdan mukaisesti täsmällisesti, mitkä valituksenalaisen tuomion kohdat riitautetaan, unionin yleisen tuomioistuimen heidän mielestään tekemät oikeudelliset virheet ja väitteidensä tueksi esittämänsä oikeudelliset perusteet. Työjärjestyksessä ei sitä vastoin edellytetä, että valitusperusteet ja argumentit esitetään ennalta määritellyssä järjestyksessä tai ennalta määritellyn logiikan mukaisesti. Vaikka jotkin tämän valituksen oikeudelliset perusteet tai argumentit voivat osoittautua tosiasiallisesti tehottomiksi tai ne on jopa jätettävä tutkimatta, tämä ei siten nähdäkseni päde valitukseen kokonaisuudessaan.
38. Arvioin näin ollen seuraavaksi aineellisesti ensimmäistä valitusperustetta.
Ensimmäinen valitusperuste
39. Ensimmäinen valitusperuste koskee sitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin pitänyt 29.5.2019 annettua kehotusta eikä 27.6.2019 toteutettua toimea kannekelpoisina toimina. Jälkimmäisellä on nähdäkseni ratkaiseva merkitys käsiteltävän asian ratkaisemisen kannalta. Analysoin siksi ensin tätä toista osaa.
27.6.2019 toteutettu toimi
– Alustavat huomautukset
40. On syytä muistuttaa, että valituksenalaisen tuomion 70 kohdan mukaan 27.6.2019 toteutetun toimen muodostaa parlamentin puhemiehen kieltäytyminen tunnustamasta valittajille parlamentin jäsenen asemaa, mikä tehtiin konkreettisesti 27.6.2019 päivätyllä kirjeellä.
41. Tämä kieltäytyminen johtui siitä, että vaikka valittajien oli 13.6.2019 tehdyllä julkistuksella julistettu tulleen valituiksi parlamenttiin, heitä ei ollut sisällytetty 17.6.2019 päivättyyn ilmoitukseen, koska he eivät olleet vannoneet vaalilain 224 §:n 2 momentissa edellytettävää valaa. Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 28 kohdassa jo mainittiin, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että se, että valittajien oli mahdotonta käyttää valtuutuksiaan, ei johtunut 27.6.2019 toteutetusta toimesta vaan Espanjan lainsäädännön, jota parlamentti ei voi riitauttaa, soveltamisesta,(14) joten kyseisellä toimella ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa heidän etuihinsa, eikä se ole siksi kannekelpoinen toimi.(15)
42. Samoin kuin parlamentti teki vastauksessaan, en tarkastele valittajien argumentteja siinä järjestyksessä kuin ne on esitetty valituksessa vaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa noudattamassa päättelyjärjestyksessä. Koska parlamentin puhemiehen kieltäytyminen tekemästä aloitetta valittajien koskemattomuuden vahvistamiseksi, mikä sisältyy samoin 27.6.2019 toteutettuun toimeen, on kolmannen ja neljännen valitusperusteen kohteena, seuraavat toteamukset ja ehdotukset eivät koske tätä kieltäytymistä, eikä niissä oteta etukäteen kantaa näiden valitusperusteiden perusteltavuuteen.
– 27.6.2019 päivätyn kirjeen sisältö
43. Valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin(16) otti tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon tai teki näiden tosiseikkojen oikeudellista luonnehdintaa koskevan virheen valituksenalaisen tuomion 81–84 kohdassa, joissa unionin yleinen tuomioistuin analysoi parlamentin puhemiehen valittajille osoittaman sen kirjeen sisältöä, jolla 27.6.2019 toteutettu toimi konkreettisesti toteutettiin.
44. Tässä yhteydessä ei mielestäni voida todeta, että unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon, koska nämä tosiseikat voidaan tiivistää 27.6.2019 päivätyn kirjeen sanamuotoon. Toisin kuin parlamentti väittää, näitä valituksenalaisen tuomion kohtia ei nähdäkseni voida kuitenkaan pitää myöskään yksinomaan kyseiseen kirjeeseen liittyvinä tosiseikkoja koskevina toteamuksina. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin totesi valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa, että oikeuskäytännön perusteella sitä, voiko toimi olla kumoamiskanteen kohteena, on tarkasteltava objektiivisten arviointiperusteiden, ”kuten [kyseisen] toimen sisällön, perusteella”. Kun valituksenalaisen tuomion 81–84 kohtaan sisältyviä toteamuksia luetaan tässä asiayhteydessä, niitä ei siten voida pitää pelkästään tosiseikkoja koskevina toteamuksina, vaan on katsottava, että niissä tehdään myös 27.6.2019 toteutetun toimen oikeudellinen luonnehdinta sen kirjeen sisällön perusteella, jolla kyseinen toimi konkreettisesti toteutettiin.
45. Valittajat voivat nähdäkseni perustellusti väittää, että tämä luonnehdinta on virheellinen. Todetessaan, että 27.6.2019 päivätyllä kirjeellä parlamentin puhemies oli vain merkinnyt tiedoksi valittajien oikeudellisen tilanteen, ”josta Espanjan viranomaiset olivat ilmoittaneet hänelle virallisesti 17.6. ja 20.6.2019 päivätyillä ilmoituksilla”, unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin ottanut huomioon kyseisen kirjeen todellista merkitystä, joka on ratkaiseva arvioitaessa, onko se kannekelpoinen toimi, sillä parlamentin puhemies ilmaisi siinä päätöksensä merkitä tiedoksi 13.6.2019 tehtyyn julkistukseen sisältyvien vaalitulosten sijaan ainoastaan 17.6. ja 20.6.2019 päivätyt ilmoitukset. Tämä päätös vahvistetaan 27.6.2019 päivätyn kirjeen sanamuodossa, jonka mukaan parlamentin puhemies ei voinut kohdella valittajia kyseisen toimielimen tulevina jäseninä, ”ennen kuin Espanjan viranomaiset tekevät uuden ilmoituksen”.
46. Unionin yleinen tuomioistuin teki siten oikeudellisen virheen, kun se katsoi 27.6.2019 päivätyn kirjeen sisällön perusteella, ettei kyseinen kirje ole luonteeltaan päätös eikä lopullinen kanta, vaikka siitä ilmeni selvästi parlamentin puhemiehen lopullinen päätös ottaa huomioon ainoastaan Espanjan viranomaisten ilmoitukset, jotka koskivat parlamenttiin valittuja henkilöitä, ja jättää 13.6.2019 tehty julkistus huomiotta. Tämä virhe on mielestäni valituksenalaisen tuomion ”perisynti”, joka vaikuttaa unionin yleisen tuomioistuimen muuhun päättelyyn siitä, onko 27.6.2019 toteutettu toimi kannekelpoinen. Jäljempänä mainittavat oikeudelliset virheet nimittäin vain vahvistavat tämän alkuperäisen virheen.
– Vaalisäädöksen 12 artiklan tulkinta
47. Seuraavaksi valittajat esittävät yksityiskohtaisesti,(17) että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan vaalisäädöksen 12 artiklaa. Tämä väite on nähdäkseni perusteltu.
48. Aluksi unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 97–114 kohdassa tulkintansa vaalisäädöksen 12 artiklasta, luettuna yhdessä työjärjestyksen 3 artiklan kanssa ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, erityisesti tuomion Italia ja Donnici v. parlamentti,(18) valossa. Edellä mainittujen seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi, että ”tarkastaessaan jäsentensä valtakirjat parlamentin on nojauduttava kansallisten viranomaisten virallisesti toimittamaan valittujen ehdokkaiden luetteloon, joka lähtökohtaisesti laaditaan virallisesti julkistettujen tulosten perusteella ja sen jälkeen kun nämä viranomaiset ovat ratkaisseet mahdolliset kansallisen lainsäädännön soveltamiseen perustuvat muistutukset”.(19)
49. Seuraavaksi valituksenalaisen tuomion 116–119 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin sovelsi tätä edellä mainittujen säännösten tulkintaa käsiteltävässä asiassa ja päätteli, että 17.6. ja 20.6.2019 päivätyt ilmoitukset kuvastavat vaalien virallisia tuloksia, ”sellaisina kuin ne on – – vahvistettu sen jälkeen kun mahdolliset kansallisen lainsäädännön perusteella esitetyt muistutukset on ratkaistu”,(20) joten parlamentin puhemies ei ollut toimivaltainen valvomaan sitä, oliko tietyt valitut ehdokkaat, valittajat mukaan luettuina, jätetty perustellusti pois tästä luettelosta, minkä on katsottava tarkoittavan sitä, että hän saattoi ainoastaan merkitä tämän tiedoksi. Unionin yleinen tuomioistuin rinnasti siten sen, etteivät valittajat noudattaneet velvoitetta vannoa vaalilain 224 §:n 2 momentissa edellytettävä vala, vaalisäädöksen 12 artiklassa tarkoitettuun erimielisyyteen. Tämä rinnastus ilmenee selvästi valituksenalaisen tuomion 107 ja 108 kohdasta, ja se vahvistetaan nimenomaisesti kyseisen tuomion 129 kohdassa.(21) Kyseessä on mielestäni vaalisäädöksen 12 artiklan tulkintaan liittyvä virhe, jolla voidaan kyseenalaistaa 27.6.2019 toteutettua toimea koskeva unionin yleisen tuomioistuimen päättely kokonaisuudessaan.
50. Unionin yleisen tuomioistuimen päättelyjen virheellisyys johtuu nähdäkseni siitä, että se tulkitsi tuomiota Junqueras Vies väärin valituksenalaisen tuomion 85 ja 86 kohdassa. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan unionin tuomioistuin nimittäin erotti kyseisessä tuomiossa toisistaan parlamentin jäsenen aseman ja siihen liittyvien valtuutuksien käytön. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin myönsi valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa, että valittajilla oli ollut parlamentin jäsenen asema 13.6.2019 tehdystä julkistuksesta lähtien, se saattoi siten todeta kyseisen tuomion 107 ja 108 kohdassa, että vaalilain 224 §:n 2 momentissa säädetyn kaltaisen velvoitteen noudattamatta jättäminen voi estää tämän aseman saanutta henkilöä ryhtymästä tosiasiallisesti hoitamaan tehtäviään,(22) ja siten päätellä kyseisen tuomion 118 kohdassa, että tällaisen henkilön jättäminen pois valittujen ehdokkaiden luettelosta voi olla perusteltua ”mahdollis[ten] kansallisen lainsäädännön perusteella [esitettyjen muistutusten ratkaisuna]”.
51. Unionin tuomioistuin erotti tuomiossa Junqueras Vies toisistaan parlamentin jäsenen aseman ja siihen liittyvät valtuutukset kuitenkin ainoastaan väliaikaisesti ja yksinomaan erottaakseen pöytäkirjan 9 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa tarkoitetut parlamentaarisen koskemattomuuden soveltamisjaksot, kuten jäljempänä tämän tuomion 77–81 kohdasta selvästi ilmenee. Mikään kyseiseen tuomioon sisältyvä seikka ei sitä vastoin oikeuta toteamusta, jonka mukaan unionin tuomioistuin myönsi, että parlamentin jäsenen aseman saaneelta henkilöltä voidaan evätä mahdollisuus käyttää valtuutuksiaan, jos hän ei ole aiemmin menettänyt tätä asemaansa. Tuomion Junqueras Vies 65 kohdassa unionin tuomioistuin päinvastoin totesi, ”[parlamentin] jäsenten toimikausi puolestaan on kyseisen aseman pääominaisuus”.
52. Pitää paikkansa, että tuomiossa Junqueras Vies keskitytään parlamentaariseen koskemattomuuteen, koska se on kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten aiheena. Kaikessa päättelyssä, jonka perusteella unionin tuomioistuin päätyi kyseisessä tuomiossa tehtyyn ratkaisuun, keskitytään kuitenkin parlamentin jäsenen käsitteeseen.(23) Nimenomaan tämän aseman Espanjan viranomaiset yrittivät evätä kyseiseen tuomioon johtaneen pääasian kantajalta, ja unionin tuomioistuin totesi, että nimenomaan tämä asema oli saatu vaalitulosten virallisesta julkistamisesta(24) alkaen ja pelkästään sen perusteella. Unionin tuomioistuin totesi lisäksi tuomion Junqueras Vies 70 kohdassa nimenomaisesti, että ”kun [parlamentti] ’merkitsee tiedoksi’ jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat vaalitulokset, se pitää välttämättä selvänä, että henkilöistä, jotka on virallisesti julistettu valituiksi, on juuri tämän seikan perusteella tullut kyseisen toimielimen jäseniä, minkä vuoksi sen tehtävänä on käyttää toimivaltaansa heidän osaltaan tarkastamalla heidän valtuutensa”.
53. Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa edellä mainittujen kohtien lisäksi 144 kohdassa esittämä toteamus, jonka mukaan parlamentin jäsenen asema voidaan erottaa siihen liittyvien valtuutuksien käyttämisestä siten, että henkilöä voidaan estää käyttämästä näitä valtuutuksiaan, vaikka hän säilyttää tämän aseman, on siten selvästi ristiriidassa tuomion Junqueras Vies logiikan ja sanamuodon kanssa. Jos tällainen ratkaisu hyväksyttäisiin, kyseinen tuomio menettäisi kaiken tehokkaan vaikutuksen, koska jäsenvaltiot voisivat tällöin päättää vapaasti, kuka valituista henkilöistä voi tosiasiallisesti käyttää valtuutuksiaan, mikä kyseisellä tuomiolla pyrittiin nimenomaan estämään.
54. Tuomion Junqueras Vies virheellinen tulkinta johti siihen, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 118 kohdassa oikeudellisen virheen vaalisäädöksen, erityisesti sen 12 artiklan, tulkinnassa.
55. Kyseisestä artiklasta, sellaisena kuin unionin tuomioistuin tulkitsi sitä muun muassa tuomiossa Donnici, ilmenee, että parlamentin on merkittävä tiedoksi asianomaisen jäsenvaltion suorittama vaalitulosten julkistaminen ja kaikki tähän julkistamiseen liittyvät oikeudelliset kysymykset, myös mahdolliset muut kuin itse vaalisäädöksestä johtuvat erimielisyydet, jotka ratkaistaan kansallisella tasolla.(25)
56. Kuten tuomiosta Junqueras Vies selvästi ilmenee, vaalisäädöksen 12 artiklassa ja tuomiossa Donnici tarkoitetulla jäsenvaltioiden suorittamalla vaalitulosten virallisella julkistamisella ja parlamentin jäsenten asemalla on läheinen yhteys siinä mielessä, että valituiksi julistetut henkilöt saavat parlamentin jäsenen aseman tästä julkistamisesta alkaen ja pelkästään sen perusteella.(26) Näin ollen tuomion Donnici 55 kohdassa mainitut ”kyseiseen julkistamiseen liittyvät oikeudelliset kysymykset” ja vaalisäädöksen 12 artiklassa tarkoitetut ”[mahdolliset] erimielisyydet” liittyvät nimenomaan asianomaisen henkilön parlamentin jäsenen asemaan.
57. Nämä oikeudelliset kysymykset ja erimielisyydet voivat liittyä muun muassa ensinnäkin vaalimenettelyyn, joka toteutetaan vaalisäädöksen 8 artiklan nojalla jäsenvaltioiden kansallisten säännösten mukaan,(27) toiseksi vaalisäädöksen 13 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin toimikauden päättymistapauksiin ja kolmanneksi kansallisen oikeuden yhteensopimattomuussääntöihin vaalisäädöksen 7 artiklan 3 kohdan nojalla. Nämä ovat nimenomaan ne kolme kohtaa, joissa vaalisäädöksessä viitataan sen 12 artiklan lopussa mainittuihin kansallisiin määräyksiin. Oikeudellisten kysymysten tai erimielisyyksien ratkaiseminen voi johtaa siihen, ettei asianomainen henkilö saa parlamentin jäsenen asemaa tai hän menettää sen, kuten käsiteltävässä asiassa paikan vapautumiseen.
58. Tilannetta, jossa jäsenvaltio ei ilmoita valituksi julistetun henkilön nimeä eikä päätä hänen edustajantoimeaan tai kyseenalaista muulla tavoin hänen valintansa julkistamista, ei sitä vastoin voida rinnastaa tällaiseen vaalitulosten julkistamiseen liittyvään oikeudelliseen kysymykseen eikä vaalisäädöksen 12 artiklassa tarkoitettuun erimielisyyteen. Kyseisessä säännöksessä, sellaisena kuin unionin tuomioistuin sitä tulkitsee, ei siis edellytetä, että parlamentti merkitsee tiedoksi tällaisen ilmoituksen arvioimatta sen perusteltavuutta etenkin, jos kyseinen ilmoitus ei kuvasta tarkasti vaalitulosten virallista julkistamista.
59. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa, asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että valittajat saivat parlamentin jäsenen aseman 13.6.2019 tehdystä julkistuksesta alkaen, ja kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 108 ja 152 kohdassa, Espanjan viranomaiset eivät todenneet, että heidän valtuutuksensa ovat päättyneet, vaan ainoastaan, että heidän etuoikeutensa keskeytetään väliaikaisesti.
60. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei siten ollut ratkaista unionin ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon liittyvää ongelmaa, koska tämä jako perustuu selvästi vaalisäädökseen, sellaisena kuin unionin tuomioistuin sitä tulkitsee, vaan sen tehtävänä oli tehdä johtopäätökset tästä toimivallan jaosta. Valittajat väittävät kuitenkin perustellusti, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen vaalisäädöksen 12 artiklan tulkinnassa, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 118 kohdassa, että 17.6. ja 20.6.2019 päivätyt ilmoitukset kuvastavat virallisia vaalituloksia, sellaisina kuin ne on vahvistettu sen jälkeen kun kansallisen lainsäädännön perusteella esitetyt muistutukset on ratkaistu, joten parlamentin puhemies ei ollut toimivaltainen valvomaan niiden perusteltavuutta. En ole vakuuttunut vastauksesta, jonka parlamentti antoi tähän väitteeseen, jossa ainoastaan väitetään unionin yleisen tuomioistuimen tulkintaa virheelliseksi.(28)
61. Unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn ytimen muodostaa sen valituksenalaisen tuomion 118 kohdassa esittämä toteamus, jonka mukaan 17.6. ja 20.6.2019 päivätyt ilmoitukset kuvastavat vaalisäädöksen 12 artiklassa tarkoitettuja vaalituloksia, joten parlamentti pystyi ainoastaan merkitsemään ne tiedoksi. Kyseisen artiklan tulkintaa koskevalla virheellä on siten ratkaiseva merkitys valituksenalaisessa tuomiossa 27.6.2019 toteutetun toimen osalta tehdyn ratkaisun kannalta. Sillä on suora yhteys muun muassa kyseisen tuomion 146 ja 153 kohtaan sisältyviin toteamuksiin, joiden mukaan kantajille heidän parlamentin jäsenen epäämisestään aiheutuneet eri seuraukset eivät johtuneet 27.6.2019 toteutetusta toimesta vaan Espanjan lainsäädännön soveltamisesta, sellaisena kuin se ilmenee 17.6. ja 20.6.2019 päivätyistä ilmoituksista. Tämä oikeudellinen virhe on siten sellaisenaan riittävä peruste kumota kyseisen tuomion tämä osa.
– 13.1.2020 tehdyn päätöksen vaikutus
62. Valittajat riitauttavat myös valituksenalaisen tuomion 120–123 kohdan, joissa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi heidän väitteensä siitä, että parlamentti antoi 13.1.2020 tehdyllä päätöksellä heille luvan ryhtyä hoitamaan edustajantointaan parlamentissa, vaikka Espanjan viranomaiset eivät olleet antaneet virallista ilmoitusta heidän valinnastaan, mikä osoitti, että 27.6.2019 toteutettu toimi on luonteeltaan päätös.(29)
63. Pitää paikkansa, kuten parlamentti väittää vastauksessaan, että 27.6.2019 toteutettua toimea on arvioitava sellaisenaan ja objektiivisten arviointiperusteiden mukaan.
64. Olisi kuitenkin ristiriitaista todeta yhtäältä, että 17.6. ja 20.6.2019 päivätyt ilmoitukset sitoivat parlamenttia, eikä sillä ollut mitään harkintavaltaa, ja toisaalta, että se ”päätti antaa” valittajille 13.1.2020 tehdyllä päätöksellä ”luvan”(30) ottaa tehtävänsä vastaan. Jos 13.1.2020 tehty päätös oli luonteeltaan päätös, loogisesti ajateltuna myös 27.6.2019 toteutettu toimi oli päätös, ellei ensin mainittua toimea todeta laittomaksi, mitä unionin yleinen tuomioistuin ei ole edes ehdottanut. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 121 kohdassa, sillä, että parlamentti teki 13.1.2020 tehdyn päätöksen, kyseenalaistetaan siten tietyt unionin yleisen tuomioistuimen esittämät toteamukset, nimittäin kyseisen tuomion 82–84, 108 ja erityisesti 118 kohtaan sisältyvät toteamukset. Koska unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon 13.1.2020 tehdystä päätöksestä loogisesti aiheutuvia seurauksia arvioidessaan 27.6.2019 toteutetun toimen oikeudellista luonnetta, se teki ainakin päättelyvirheen valituksenalaisen tuomion perusteluissa.
65. Lisäksi on kiistatonta, että 13.1.2020 tehty päätös tehtiin tuomion Junqueras Vies perusteella, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi implisiittisesti valituksenalaisen tuomion 121 kohdassa. Siltä osin kuin kyseisessä tuomiossa tulkitaan unionin oikeutta ex tunc, sen vaikutukset olisi pitänyt ottaa huomioon myös arvioitaessa 27.6.2019 toteutetun toimen oikeudellista luonnetta, kuten valittajat perustellusti väittävät. Heidän oikeudellinen tilanteensa ei nimittäin ollut muuttunut kyseisen toimen toteuttamisen ja 13.1.2020 tehdyn päätöksen tekemisen välillä.
– Vaalilain 224 §:n 2 momentin vaikutukset
66. Unionin yleisen tuomioistuimen väitetään tehneen myös perusteluihin liittyvän virheen(31) valituksenalaisen tuomion 128–131 kohdassa, joissa se vastasi kantajien argumentteihin, jotka koskevat sitä, ettei Espanjan kuningaskunta ole toimivaltainen antamaan vaalilain 224 §:n 2 momentin kaltaisia säännöksiä, toisin sanoen kyseisen kansallisen säännöksen lainvastaisuutta unionin oikeuteen nähden. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei parlamentti eikä se itse ole tässä oikeudenkäyntimenettelyssä toimivaltainen kyseenalaistamaan tai valvomaan kyseistä kansallista säännöstä.
67. Valittajien argumenttien perusteella kyse ei ollut kuitenkaan niinkään kyseessä olevan kansallisen säännöksen laillisuuden valvonnasta vaan Espanjan kuningaskunnan ja parlamentin siinä asetetun velvoitteen noudattamatta jättämiseen liittämien seurausten valvonnasta. Näistä seurauksista on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi täysin valituksenalaisen tuomion 152 kohdassa Espanjan kuningaskunnan selityksen, jonka mukaan valittajien mahdollisuutta ryhtyä hoitamaan edustajantointaan ainoastaan ”lykätään” 20.6.2019 päivätyn ilmoituksen mukaisesti siihen asti, kunnes he vannovat vaalilain 224 §:n 2 momentissa edellytettävän valan.
68. Vaikka vaalisäädöksen 13 artiklassa luetellaan useita tapahtumia, jotka johtavat parlamentin jäsenen edustajantoimen päättymiseen ja joista jotkin voivat johtua jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden soveltamisesta, jäsenvaltio ei kuitenkaan voi minkään kyseisen lain säännöksen nojalla lykätä väliaikaisesti edustajantoimeen liittyvien valtuutuksien käyttöä, sillä kaikki tällaiset pyrkimykset ovat selvästi unionin oikeuden vastaisia. Koska Espanjan kuningaskunta ei siis ole toimivaltainen lykkäämään 20.6.2019 päivätyllä ilmoituksella valittajien edustajantoimeen liittyvien valtuutuksien käyttöä, he voivat siten väittää perustellusti, että parlamentin puhemies antoi kyseiselle ilmoitukselle tehokkaan vaikutuksen 27.6.2019 toteutetulla toimella.
– 27.6.2019 toteutettua toimea koskeva päätelmä
69. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli valituksenalaisen tuomion 167 ja 168 kohdassa, ettei 27.6.2019 toteutetulla toimella ole sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa kantajien etuihin, ja että tästä toimesta nostettu kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta.
70. Valittajat ovat nähdäkseni oikeassa väittäessään, että unionin yleinen tuomioistuin totesi näin sellaisen päättelyn päätteeksi, johon sisältyi, kuten olen edellä osoittanut, useita virheitä, nimittäin se, että 27.6.2019 päivätyn kirjeen sisältöä luonnehdittiin virheellisesti valituksenalaisen tuomion 81–84 kohdassa, tuomiota Junqueras Vies sovellettiin virheellisesti valituksenalaisen tuomion 85, 86 ja 144 kohdassa, vaalisäädöksen 12 artiklan tulkinnassa tehtiin oikeudellinen virhe kyseisen tuomion 118 kohdassa, kyseisen tuomion 116–123 kohdassa esitetyt 13.1.2020 tehdyn päätöksen vaikutuksia koskevat päätelmät olivat epäjohdonmukaisia eikä valituksenalaisen tuomion 128–131 kohdassa otettu huomioon, että valittajien edustajantoimeen liittyvien valtuutuksien käytön lykkääminen oli lainvastaista.
71. Parlamentin puhemies, jolle oli esitetty yhtäältä 13.6.2019 tehty julkistus, jota se ei voinut jättää huomiotta sen julkisuuden vuoksi, sekä toisaalta 17.6. ja 20.6.2019 päivätyt ilmoitukset, päätti 27.6.2019 toteutetulla toimella tosiasiallisesti noudattaa molempia ilmoituksia jättämällä huomiotta julkistuksen ja kieltäytymällä myöntämästä valittajille kyseisen toimielimen jäsenen asemaa. Tätä päätöstä sittemmin muutettiin 13.1.2020 tehdyllä päätöksellä.
72. Kun unionin yleinen tuomioistuin ei pitänyt 27.6.2019 toteutettua toimea kannekelpoisena, se rikkoi siten SEUT 263 artiklaa. Ensimmäinen valitusperuste on siten hyväksyttävä, ja valituksenalainen tuomio on kumottava tätä toimea koskevilta osin.
29.5.2019 annettu kehotus
73. On syytä muistuttaa, että 29.5.2019 annetulla kehotuksella parlamentin puhemies kehotti parlamentin hallintoyksiköitä epäämään Espanjassa valituilta parlamentin jäseniltä erityisen perehdyttämispalvelun, jonka oli tarkoitus helpottaa hallinnollisia toimenpiteitä, jotka olivat tarpeen, jotta he voivat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä, kunnes Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet virallisesti heidän valinnastaan.
74. Unionin yleinen tuomioistuin analysoi valituksenalaisen tuomion 169–187 kohdassa oikeudellisia perusteita, jotka kantajat olivat esittäneet 29.5.2019 annettua kehotusta koskevan kumoamiskanteensa tueksi. Tämän analyysin päätteeksi se katsoi, ettei kyseisellä kehotuksella ole sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa kantajien etuihin, joten siitä nostettu kanne on jätettävä tutkimatta.
75. Valittajat riitauttavat tämän toteamuksen(32) vetoamalla lähinnä siihen, että 29.5.2019 annettu kehotus ja 27.6.2019 toteutettu toimi ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa, kun otetaan huomioon erityisesti heidän väitteensä, jonka mukaan 27.6.2019 päivätty kirje ainoastaan kuvastaa huomattavasti aiemmin tehtyä päätöstä.
76. Nämä argumentit eivät tunnu vakuuttavilta. Pitää paikkansa, että unionin yleinen tuomioistuin, joka piti kiinni 27.6.2019 toteutettua toimea koskevasta analyysistaan, katsoi, etteivät kantajille 29.5.2019 annettuun kehotukseen sisältyneestä kieltäytymisestä aiheutuneet kielteiset seuraukset johtuneet kyseisestä kehotuksesta vaan Espanjan oikeuden soveltamisesta. Se päätteli täten valituksenalaisen tuomion 185 kohdassa, että vaikka kyseisellä kehotuksella oli kantajiin kohdistuvia oikeusvaikutuksia, tämä ei päde enää 7.6.2019 päivättyyn ilmoitukseen. Tämä päätelmä on kuitenkin yhtä virheellinen kuin valituksenalaisen tuomion osa, jossa analysoidaan 27.6.2019 toteutettua toimea.
77. Ensinnäkään valittajien argumenteilla ei voida kuitenkaan kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan 29.5.2019 annetun kehotuksen aiheena ollut erityinen perehdyttämispalvelu ei ollut välttämätön parlamentin jäsenen tehtävien hoitamiseen liittyvien muodollisuuksien täyttämiseksi vaan ainoastaan keino antaa heille teknistä apua. Tällaisen avun epäämisellä ei voi kuitenkaan olla pysyviä vaikutuksia asianomaisten henkilöiden oikeudelliseen tilanteeseen.
78. Toiseksi se, etteivät valittajat voineet toteuttaa tehtäviinsä ryhtymiseksi tarvittavia toimenpiteitä, ei nähdäkseni johtunut 29.5.2019 annetusta kehotuksesta vaan 27.6.2019 toteutetusta toimesta. Valittajat vahvistavat tämän sitä paitsi itsekin implisiittisesti, kun he väittävät,(33) että tämän mahdollisuuden epääminen kesti siihen saakka, kunnes tehtiin 13.1.2020 tehty päätös, joka kumosi ainakin osittain kyseisen toimen oikeusvaikutukset.
79. Katson näin ollen, että ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana siltä osin kuin se koskee unionin yleisen tuomioistuimen 29.5.2019 annetusta kehotuksesta esittämiä päätelmiä.
Ensimmäistä valitusperustetta koskeva päätelmä
80. Edellä esittämieni seikkojen perusteella ehdotan, että ensimmäinen valitusperuste hyväksytään ja valituksenalainen tuomio kumotaan 27.6.2019 toteutettua toimea koskevilta osin ja että kyseinen valitusperuste hylätään muilta osin perusteettomana.
Kumoamisen jälkeen annettava ratkaisu
81. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklassa määrätään, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen. Valittajat vaativat tätä toissijaisesti.
82. Jos unionin tuomioistuin hyväksyy ehdotukseni mukaisesti ensimmäisen valitusperusteen ja kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin se koskee 27.6.2019 toteutettua toimea, asia on nähdäkseni kyseisen toimen osalta ratkaisukelpoinen. Kyseisen toimen kannekelpoisuutta ja laillisuutta koskevissa argumenteissa keskitytään nimittäin, kuten Espanjan kuningaskunnan vastaus osoittaa, tosiasiallisesti suurimmaksi osaksi kyseisen toimen perusteltavuuden puolustamiseen. Valituksenalaisessa tuomiossa jo esitettyjen toteamusten lisäksi mikään muu tosiseikkoja koskeva toteamus ei vaikuta välttämättömältä asian ratkaisemisen kannalta. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin ratkaisee itse valittajien ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän 27.6.2019 toteutetun toimen kumoamista koskevan vaatimuksen.
Valittajien oikeussuojan tarve
83. Ennen tämän vaatimuksen tarkastelua on selvitettävä, onko valittajilla edelleen tältä osin oikeussuojan tarve, kun otetaan huomioon, että parlamentti peruutti 13.1.2020 tehdyllä päätöksellä kieltäytymisen tunnustamasta kyseisen toimielimen jäsenten asemaa poistamalla siten useat 27.6.2019 toteutetun toimen oikeusvaikutukset. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan nimittäin tutkia vain siltä osin kuin tällä henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Mikä tahansa unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymiseen liittyvä seikka voi olla oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste, joka unionin tuomioistuimen on muutoksenhaun yhteydessä otettava huomioon viran puolesta.(34) Unionin tuomioistuimen on siten tutkittava viran puolesta, onko valittajilla intressi saada 27.6.2019 toteutettu toimi kumotuksi 13.1.2020 tehdystä päätöksestä huolimatta.
84. Tähän on nähdäkseni vastattava myöntävästi. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 122 kohdassa, parlamentti nimittäin selitti unionin yleisessä tuomioistuimessa, että 13.1.2020 tehty päätös tehtiin, koska ”kantajien asemasta vallitsi oikeudellista epävarmuutta [tuomion Junqueras Vies] ja [määräyksen Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres v. parlamentti](35) jälkeen”. Kyseisessä päätöksessä valittajille annettiin väliaikaisesti lupa käyttää valtuutuksiaan työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan loppuosan perusteella, mutta heidän valtakirjojaan ei kuitenkaan tarkastettu odotettaessa työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaista kansallisten viranomaisten virallista ilmoitusta heidän valituiksi tulemisestaan.
85. Parlamentin päätös olla tarkastamatta valittajien valtakirjoja ja työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan, sellaisena kuin parlamentti sitä tulkitsee, pätevyys vaalisäädökseen nähden eivät ole käsiteltävän asian kohteena. Jos 27.6.2019 toteutettu toimi kumottaisiin, valittajien oikeudellista tilannetta voitaisiin kuitenkin selkeyttää, ja parlamentti voisi antaa heitä koskevan väliaikaisen päätöksen sijaan lopullisen päätöksen, joka perustuu asiaa koskevien oikeussääntöjen oikeaan tulkintaan. Valittajilla on siten nähdäkseni oikeus saada kyseinen toimi kumotuksi.
27.6.2019 toteutetun toimen pätevyys
86. Parlamentin puhemies kieltäytyi 27.6.2019 toteutetulla toimella tunnustamasta valittajien kyseisen toimielimen jäsenen asemaa ja noudatti siten 17.6. ja 20.6.2019 päivättyjä ilmoituksia. Unionin yleinen tuomioistuin määritteli valituksenalaisen tuomion 96 kohdassa, että sen käsiteltävänä oleva oikeudellinen kysymys on se, oliko parlamentin puhemies toimivaltainen kyseenalaistamaan 17.6.2019 päivätyn ilmoituksen, jossa ei mainittu kantajien nimiä, vaikka heidän nimensä sisältyivät 13.6.2019 tehtyyn julkistukseen. Valittajat sen sijaan huomauttavat(36) mielestäni perustellusti, että tämä kysymys olisi pitänyt muotoilla toisinpäin ja että sen olisi pitänyt koskea sitä, oliko parlamentin puhemies toimivaltainen kyseenalaistamaan tämän julkistuksen kyseessä olevien ilmoitusten perusteella.
87. Ensinnäkin vaalisäädöksen 12 artiklassa todetaan, että tarkastaessaan jäsentensä valtuudet parlamentti ”merkitsee tiedoksi jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat [vaali]tulokset”. Kyseisessä artiklassa säädetään seuraavaksi, että parlamentti ratkaisee vaalisäädöksestä johtuvat erimielisyydet lukuun ottamatta kansallisia määräyksiä. Kun otetaan huomioon, miten unionin tuomioistuin tulkitsi tätä tuomiossa Donnici, tämä sanamuoto tarkoittaa sitä, ettei parlamentilla ole lainkaan harkintavaltaa, joten jäsenvaltion suorittama tulosten julkistaminen muodostaa sille olemassa olevan oikeudellisen tilanteen.(37)
88. Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 55–61 kohdassa esitetyn analyysin mukaisesti vaalilain 224 §:n 2 momentissa säädetyn velvoitteen noudattamatta jättämistä ei voida rinnastaa vaalisäädöksen 12 artiklassa tarkoitettuun kansallisista määräyksistä johtuvaan erimielisyyteen eikä tuomion Donnici 55 kohdassa tarkoitettuun heidän valituksi tulemisensa julkistamista koskevaan oikeudelliseen kysymykseen, sillä se ei johda heidän parlamentin jäsenen asemansa menettämiseen.
89. Näin ollen ei voida katsoa, että 17.6. ja 20.6.2019 päivätyt ilmoitukset laadittiin ”virallisesti julkistettujen tulosten perusteella”, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 114 kohdassa, koska ne eivät kuvasta luotettavasti ja kattavasti näitä tuloksia. Tulokset julkistettiin virallisesti 13.6.2019 tehdyllä julkistuksella, kuten unionin tuomioistuin nimenomaisesti vahvisti tuomiossa Junqueras Vies,(38) ja tämä julkistus sitoi parlamenttia, eikä se ollut toimivaltainen kyseenalaistamaan sitä, samoin kuin Italian viranomaisten 29.3.2007 tekemä julkistus sitoi sitä tuomioon Donnici(39) johtaneessa asiassa.
90. Toisin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa vaalisäädöksen 8 artiklalla, jossa määrätään, että vaalit toimitetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisten säännösten mukaan.
91. Parlamentin jäsenet eivät ole jäsenvaltioiden edustajia eivätkä edes näiden jäsenvaltioiden kansojen edustajia vaan SEU 14 artiklan 2 kohdan nojalla unionin kansalaisten edustajia, jotka valitaan yleisillä vaaleilla. Yhdenmukaisen vaalimenettelyn, josta kuitenkin määrätään SEUT 223 artiklassa, puuttuessa vaalimenettelyyn sovelletaan toissijaisesti parlamenttivaalit omilla alueillaan järjestävien jäsenvaltioiden kansallista oikeutta sillä edellytyksellä, että se yhdenmukaistetaan vaalisäädöksellä. Tässä valtuutuksessa annetaan jäsenvaltioille laajat toimivaltuudet, jotka ulottuvat varsinaista vaalimenettelyä pitemmälle etenkin äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden tai ristiriitojen osalta.
92. Vaalimenettely, johon sovelletaan kansallisia säännöksiä, johtaa loogisesti tulosten viralliseen julkistamiseen. Unionin tuomioistuin totesi näin tuomiossa Junqueras Vies(40) katsoessaan, että ”unionin oikeuden nykytilassa jäsenvaltioilla on lähtökohtaisesti edelleen toimivalta säännellä vaalimenettelyä ja sen päätteeksi julkistaa virallisesti vaalitulokset”. Täten julkistettuja tuloksia voidaan muuttaa jälkikäteen vain joko yhden tai useamman henkilön valinnan perumisen tai jonkin vaalisäädöksen 13 artiklan 1 kohdassa luetellun, parlamentin jäsenen aseman menettämiseen johtaneen tapahtuman seurauksena.
93. Jäsenvaltio ei sitä vastoin voi heikentää parlamentin jäsenen aseman saamisen, sellaisena kuin se ilmenee tuomiosta Junqueras Vies,(41) tehokasta vaikutusta ainoastaan vaalitulosten julkistamisen vuoksi laajentamalla vaalimenettelyn käsitettä millä tahansa kansallisen oikeutensa säännöksellä, jolla se haluaa estää valituksi julistettua henkilöä käyttämästä valtuutuksiaan, jotka ovat kyseisen tuomion(42) mukaan kyseisen aseman pääominaisuus. Tällaisella mahdollisuudella rikottaisiin paitsi vaalisäädöksen 8, 12 ja 13 artiklaa, sellaisina kuin niitä tulkitaan tuomioissa Donnici ja Junqueras Vies, myös SEU 14 artiklassa vahvistettua yleisiä vaaleja koskevaa periaatetta, jonka nojalla parlamentin kokoonpanon on heijastettava luotettavasti ja kattavasti unionin kansalaisten vapaasti tekemiä valintoja niiden henkilöiden osalta, joiden välityksellä he haluavat olla edustettuina.(43)
94. Kuten olen jo aiemmin todennut, vaalilain 224 §:n 2 momentti ei myöskään ole Espanjan oikeuden mukaan osa vaalimenettelyä.(44) Vaalisäädöksen 8 artiklan tulkinnasta ei siten voida väittää päinvastaista.
95. Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 89 kohdassa esitettyä toteamusta ei voida kyseenalaistaa myöskään työjärjestyksen 3 artiklan 1–3 kohdalla, joissa määrätään, että vaalien jälkeen parlamentin puhemies pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ilmoittamaan jäseniksi valittujen nimet ja että parlamentti tarkastaa valtakirjat ja tekee ratkaisunsa jäsentensä valtuutuksien pätevyydestä jäsenvaltioiden vaalituloksista antaman ilmoituksen perusteella.
96. Työjärjestys on sisäistä organisointia koskevana toimena nimittäin normihierarkiassa vaalisäädöksen kaltaisia lainsäädäntötoimia alemman tasoinen, eikä siinä voida poiketa niistä.(45) Työjärjestyksen 3 artiklan 1 ja 3 kohdan ei voida siten tulkita olevan esteenä sille, että parlamentti merkitsee tiedoksi vaalitulosten virallisen julkistamisen vaalisäädöksen 12 artiklan mukaisesti, sillä verukkeella, etteivät jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ole ilmoittaneet näitä tuloksia. Tällainen tulkinta kyseenalaistaisi nimittäin työjärjestyksen edellä mainittujen määräysten pätevyyden kyseisen säädöksen kannalta.
97. Toiseksi 20.6.2019 päivätyn ilmoituksen johdosta 27.6.2019 toteutetulla toimella parlamentin puhemies pani täytäntöön parlamentin jäsenen asemasta johtuvien valittajien etuoikeuksien keskeyttämisen, jonka keskusvaalilautakunta määräsi siitä syystä, etteivät he olleet noudattaneet vaalilain 224 §:n 2 momentissa säädettyä velvoitetta.
98. Jäsenvaltiolle ei kuitenkaan myönnetä vaalisäädöksen 13 artiklassa eikä missään muussakaan unionin oikeussäännössä lupaa keskeyttää parlamentin jäsenten etuoikeuksia. Tämä keskeyttäminen oli siten laitonta, mikä vahvisti 27.6.2019 toteutetun toimen laittomuutta.
99. Merkitsemällä 27.6.2019 toteutetun toimen tiedoksi parlamentin puhemies kyseenalaisti siten virallisesti julkistetut vaalitulokset ja pani täytäntöön valittajien etuoikeuksien keskeyttämisen vaalisäädöksen 12 ja 13 artiklan vastaisesti. Kyseinen toimi on siksi nähdäkseni todettava laittomaksi ja kumottava.
Oikeudenkäyntikulut
100. Koska tässä ratkaisuehdotuksessa tarkastellaan ainoastaan ensimmäistä valitusperustetta, en esitä oikeudenkäyntikuluja koskevaa ehdotusta, koska niiden ratkaiseminen riippuu työjärjestyksen 138 artiklan mukaisesti muiden valitusperusteiden ratkaisusta.
Ratkaisuehdotus
101. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin
– kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 6.7.2022 antaman tuomion Puigdemont i Casamajó ja Comín i Oliveres vastaan parlamentti (T‑388/19, EU:T:2022:421) siltä osin kuin se koskee Carles Puigdemont i Casamajólle ja Antoni Comín i Oliveresille osoitettuun 27.6.2019 päivättyyn kirjeeseen sisältynyttä Euroopan parlamentin puhemiehen kieltäytymistä myöntämästä heille parlamentin jäsenen asemaa
– kumoaa kyseessä olevan kieltäytymisen
– hylkää ensimmäisen valitusperusteen muilta osin.