Asia T-201/17
Printeos, SA
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kolmas jaosto) 12.2.2019
Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Sakot – Tuomio, jolla päätös kumotaan osittain – Sakon pääoman palauttaminen – Viivästyskorko – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Syy-yhteys – Vahinko – SEUT 266 artikla – Delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 90 artiklan 4 kohdan a alakohdan toinen virke
1. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Kumulatiiviset edellytykset
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
(ks. 49 kohta)
2. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Toimielimen harkintavalta toimen toteuttamisessa
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
(ks. 50 ja 51 kohta)
3. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, käsite – Kumoamistuomion täytäntöönpanon laiminlyönti – Komissio laiminlöi velvollisuutensa maksaa kumotun sakon palautetusta määrästä kertyneet viivästyskorot – Saatavan käytön estäminen – Soveltamisalaan kuuluminen
(SEUT 266 artiklan ensimmäinen kohta ja SEUT 340 artiklan toinen kohta)
(ks. 55–59 kohta)
4. Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Johdetun oikeuden säännöksen tulkinta – Sanamuodon vastainen tulkinta, jota ei voida hyväksyä
(SEUT 266 artiklan ensimmäinen kohta; komission asetuksen N:o 1268/2012 90 artiklan 4 kohta)
(ks. 61 kohta)
5. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Komissio laiminlöi velvollisuutensa maksaa kumotun sakon palautetusta määrästä kertyneet viivästyskorot – SEUT 266 artiklan rikkominen – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen
(SEUT 266 artiklan ensimmäinen kohta ja SEUT 340 artiklan toinen kohta)
(ks. 64–69 kohta)
6. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Syy-yhteyden käsite – Komissio laiminlöi velvollisuutensa maksaa kumotun sakon palautetusta määrästä kertyneet viivästyskorot – SEUT 266 artiklan loukkaaminen – Saatavan käytön estämisestä aiheutunut vahinko – Suoran syy-yhteyden olemassaolo
(SEUT 266 artiklan ensimmäinen kohta ja SEUT 340 artiklan toinen kohta)
(ks. 70 ja 71 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 12.2.2019 antamassaan tuomiossa Printeos v. komissio (T-201/17) SEUT 268 artiklan perusteella nostetun sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan kanteen yhteydessä kantajan ensisijaisen vaatimuksen sen vahingon korvaamisesta, joka oli aiheutunut kantajalle siitä, että Euroopan komissio oli kieltäytynyt maksamasta sille viivästyskorkoja palautetun sakon pääomasta SEUT 101 artiklan rikkomisesta annetun sakon määräämisestä tehdyn päätöksen kumoamisen jälkeen.
Euroopan komissio oli todennut SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (AT.397880 – Kirjekuoret) 10.12.2014 antamallaan päätöksellä C(2014) 9295 final (jäljempänä 10.12.2014 tehty päätös), että kantajana oleva Printeos SA oli rikkonut SEUT 101 artiklaa ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 53 artiklaa osallistuessaan kartelliin, joka oli muodostettu ja pantu täytäntöön tuoteluetteloihin sisältyvien vakiokirjekuorten ja painettujen erikoiskirjekuorten eurooppalaisilla markkinoilla. Komissio oli määrännyt tämän perusteella kantajalle ja sen tietyille tytäryhtiöille yhdessä ja yhteisvastuullisesti 4 729 000 euron suuruisen sakon.
Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.2.2015 jättämällään kannekirjelmällä SEUT 263 artiklaan perustuvan kanteen, jossa se vaati ensisijaisesti 10.12.2014 tehdyn päätöksen osittaista kumoamista. Kantaja maksoi sille määrätyn sakon alustavasti 9.3.2015. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 13.12.2016 antamallaan tuomiolla Printeos ym. v. komissio(1) vaatimuksen 10.12.2014 tehdyn päätöksen osittaisesta kumoamisesta. Komissio palautti tämän seurauksena kantajalle alustavasti maksetun sakon pääoman mutta kieltäytyi kuitenkin komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 90 artiklan 4 kohdan a alakohdan toisen virkkeen (jäljempänä riidanalainen säännös) perusteella hyväksymästä kantajan vaatimusta, joka koski alustavasti maksetun sakon määrästä kertyvien viivästyskorkojen maksamista, koska rahastoon sijoitetun määrän kokonaistuotto oli ollut negatiivinen. Riidanalaisessa säännöksessä säädetään nimittäin, että kun sakko peruutetaan tai sitä pienennetään, aiheettomasti perityt määrät on palautettava asianomaiselle kolmannelle osapuolelle niistä kertyneine korkoineen, kun kaikki muutoksenhakukeinot on käytetty, ja lisäksi siinä täsmennetään, että jos rahastoon sijoitetun alustavasti maksetun sakon määrän kokonaistuotto on asianomaiselta ajanjaksolta negatiivinen, maksetaan takaisin vain kyseisen aiheettomasti perityn määrän nimellisarvo.
Kerrattuaan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen edellytykset unionin yleinen tuomioistuin toi esille, että kantaja vetoaa erityisesti SEUT 266 artiklan rikkomiseen ja että näin ollen oli selvitettävä, oliko kyseistä määräystä rikottu riittävän ilmeisellä tavalla. Se totesi tässä tapauksessa, että SEUT 266 artikla on oikeussääntö, jolla on tarkoitus antaa yksityisille oikeuksia, koska siinä määrätään toimielimelle, jonka toimi on kumottu, pakottava ja ehdoton velvollisuus toteuttaa asian voittaneen kantajan edun mukaisesti kyseisen toimen kumonneen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, mitä vastaa kantajan oikeus kyseisen velvollisuuden täysimääräiseen noudattamiseen. Jos sakon määräämisestä tehty päätös kumotaan, oikeuskäytännön perusteella kantajalla on oikeus tulla palautetuksi tilanteeseen, jossa se oli ennen kyseistä päätöstä, mikä tarkoittaa erityisesti kumotun päätöksen vuoksi perusteettomasti maksetun pääoman palauttamista ja viivästyskorkojen maksamista. Toisin kuin hyvityskorkojen maksaminen, viivästyskorkojen maksaminen on nimittäin kumoamistuomion SEUT 266 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanotoimenpide siltä osin kuin sillä on tarkoitus hyvittää kiinteämääräisesti sitä, ettei velkoja ole voinut käyttää saatavaansa, ja kannustaa velallista panemaan kumoamistuomio täytäntöön mahdollisimman nopeasti (tuomio 12.2.2015, komissio v. IPK International, C-336/13 P, EU:C:2015:83, 29 ja 30 kohta; määräys 21.3.2006, Holcim (Ranska) v. komissio, T-86/03, ei julkaistu, EU:T:2006:90, 30 ja 31 kohta, ja tuomio 10.10.2001, Corus UK v. komissio, T-171/99, EU:T:2001:249, 50, 52 ja 53 kohta).
Unionin yleinen tuomioistuin korosti sitten, että kun otetaan huomioon riidanalaisen säännöksen sääntely-yhteys ja selkeä sanamuoto nimenomaisine viittauksineen muutoksenhakukeinoihin sekä sakon määräämisestä tehdyn päätöksen kumoaminen, riidanalaisella säännöksellä on tarkoitus panna täytäntöön SEUT 266 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätyt vaatimukset ja sitä on siis tulkittava viimeksi mainitun määräyksen valossa, ja unionin yleinen tuomioistuin toi esille erityisesti, ettei komission delegoidussa asetuksessa N:o 1268/2012 täsmennetä ilmaisun ”ja niistä kertynyt korko” merkitystä eikä määritellä kyseistä korkoa ”viivästyskoroiksi”. Unionin yleinen tuomioistuin muistutti näin ollen, että SEUT 266 artiklan ensimmäisestä kohdasta suoraan johtuvalla velvollisuudella on tarkoitus hyvittää kiinteämääräisesti se, ettei saatavaa ole voitu käyttää, restitutio in integrum -periaatteen noudattamiseksi, ja unionin yleinen tuomioistuin totesi, että koska 10.12.2014 tehty päätös oli kumottu taannehtivasti, komission suorittama sakon pääoman palautus oli väistämättä myöhässä alustavasta maksusta lähtien.
Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä, että komission oli SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla asiassa T-95/15 annetun tuomion täytäntöönpanotoimenpiteinä paitsi palautettava sakon pääoma, myös maksettava viivästyskorot kiinteämääräisenä hyvityksenä siitä, ettei kyseessä olevaa määrää ole voitu käyttää viitekauden aikana, eikä komissiolla ollut tämän suhteen harkintavaltaa, sillä tämän pakottavan ja ehdottoman velvollisuuden laiminlyönti merkitsee asianomaisen oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista, josta voi syntyä unionin sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu.
Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että sillä, ettei komissio ollut noudattanut velvollisuuttaan maksaa viivästyskorkoa SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, oli riittävän suora syy-yhteys kantajalle aiheutuneeseen vahinkoon, joka vastasi viitekaudella menetettyjä viivästyskorkoja, jotka ovat kiinteämääräinen hyvitys siitä, ettei sakon pääoman määrää ole voitu käyttää saman kauden aikana, ja jotka vastaavat sovellettavaa Euroopan keskuspankin (EKP) jälleenrahoituskorkoa korotettuna kantajan vaatimilla kahdella prosenttiyksiköllä.
Tämän perusteella unionin yleinen tuomioistuin määräsi Euroopan unionin, jota Euroopan komissio edusti, korvaamaan vahingon, joka oli aiheutunut kantajalle siitä, ettei sille maksettu 184 592,95 euron suuruista summaa, joka oli 9.3.2015–1.2.2017 kertynyttä viivästyskorkoa, johon lisättiin kyseisen tuomion julistamispäivästä korvauksen täysimääräiseen maksamiseen asti viivästyskorko, jonka suuruus oli EKP:n pääasiallisissa jälleenrahoitusliiketoimissaan soveltama korkokanta korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä.