Kanne 15.9.2010 - voestalpine ja voestalpine Austria Draht AG v. komissio
(Asia T-418/10)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantajat: voestalpine AG (Linz, Itävalta) ja voestalpine Austria Draht GmbH (Bruck an der Mur, Itävalta) (edustaja: asianajaja A. Ablasser-Neuhuber ja G. Fussenegger)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Komission SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä 30.9.2010 asiassa COMP/38.344 - Jänneteräs tekemä päätös K(2010) 4387 lopullinen on kumottava kantajia koskevilta osin
toissijaisesti on alennettava päätöksen 2 artiklassa kantajille määrättyjen sakkojen määrää
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantajat riitauttavat komission SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä 30.9.2010 asiassa COMP/38.344 - Jänneteräs tekemän päätöksen K(2010) 4387 lopullinen. Riidanalaisessa päätöksessä kantajille ja muille yrityksille määrättiin sakko SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta. Komission mukaan kantajat ovat osallistuneet jatkettuun kartelliin ja/tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan jänneteräksen alalla sisämarkkinoilla ja Euroopan talousalueella.
Kantajat vetoavat kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.
Ensimmäisenä kanneperusteenaan kantajat väittävät, etteivät ne ole rikkoneet SEUT 101 artiklaa. Kantajat esittävät tässä yhteydessä, että komissio teki virheen, kun se totesi niiden osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen yksinomaan Italiassa toimivan kauppaedustajan välityksellä, sillä kyseinen kauppaedustaja ei kantajien mukaan edustanut niitä ns. Club Italian tapaamisissa, että kauppaedustajan, joka ei toimi yksinomaisena edustajana, menettelyä ei voida laskea kantajien syyksi, koska tämä ei kuulu samaan taloudelliseen yksikköön, ja että se, että vastaaja laski automaattisesti kauppaedustajan, joka ei toimi yksinomaisena edustajana, menettelyn kantajien syyksi, on vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, sekä että kantajat eivät olleet tietoisia mainitun kauppaedustajan menettelystä. Kantajat esittävät toissijaisesti, että kilpailusääntöjen rikkomisen kesto on niiden osalta laskettu virheellisesti.
Toisessa kanneperusteessaan kantajat kiistävät osallistuneensa yhtenä kokonaisuutena pidettävään, monitahoiseen ja pitkäkestoiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Kantajat esittävät tältä osin muun muassa, että ns. Club Italian yhteydessä tapahtunut rikkominen on erotettava muista riidanalaisessa päätöksessä mainituista kilpailusääntöjen rikkomisista. Lisäksi kantajat väittävät, että ne eivät ole osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään, monitahoiseen ja pitkäkestoiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen, koska ne eivät olleet tietoisia kokonaissuunnitelmasta eivätkä olleet kohtuudella voineet olettaa tällaisen suunnitelman olemassaoloa eivätkä olleet valmiita kantamaan tällaiseen suunnitelmaan liittyvää riskiä.
Lopuksi kantajat moittivat kolmannessa kanneperusteessaan komissiota sakon määrän laskennassa tehdyistä virheistä. Kantajat väittävät tässä yhteydessä, että komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta kun se määräsi kantajille määrältään kohtuuttoman suuren sakon, vaikka asiassa nousi esille uusia (ennakoitavissa olevia) oikeudellisia kysymyksiä, ja kun yksinomaan sillä perusteella, että ne olivat olleet tietoisia muiden yritysten kilpailusääntöjen rikkomisista, määrättiin saman suuruinen sakko. Lisäksi kantajat katsovat, että komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, sovelsi virheellisesti sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja
1 ja loukkasi puolustautumisoikeuksia sekä oikeutta oikeudenmukaiseen menettelyyn.