Asia C-326/07

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Italian tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – EY 43 ja EY 56 artikla – Yksityistettyjen yritysten yhtiöjärjestykset – Tiettyjen valtion säilyttämien erityisten oikeuksien käyttämisen edellytykset

Tuomion tiivistelmä

1.        Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Pääomien vapaa liikkuvuus – Perustamissopimuksen määräykset – Soveltamisala

(EY 43 ja EY 56 artikla)

2.        Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Pääomien vapaa liikkuvuus – Rajoitukset – Yhtiöoikeus

(EY 43 ja EY 56 artikla)

3.        Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Rajoitukset – Yhtiöoikeus

(EY 43 artikla)

1.        Sellainen kansallinen lainsäädäntö, jota ei sovelleta pelkästään sellaisiin omistusosuuksiin, jotka antavat selvän vaikutusvallan yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta, mutta jota sovelletaan riippumatta siitä, kuinka suuren osuuden osakkeenomistaja omistaa yhtiöstä, voi kuulua sekä EY 43 artiklan että EY 56 artiklan soveltamisalaan.

Niinpä omistusosuuden hankkimista ja sellaisten osakkaiden, jotka edustavat tiettyä prosenttiosuutta äänioikeuksista, tekemiä sopimuksia kansallisessa yhtiössä koskevien valtion vastustamisoikeuksien osalta vähintään viiden prosentin osuus äänioikeuksista tai mahdollisesti vahvistettu alempi prosenttiosuus todennäköisesti mahdollistaa sen, että asianosaiset voivat tosiasiallisesti osallistua mainitun yhtiön johtamiseen, mikä kuuluu EY 56 artiklan säännösten soveltamisalaan. Sellaisissa yhtiöissä, joiden omistus on yleensä hyvin hajautunutta, ei ole kuitenkaan suljettu pois, että näitä prosenttiosuuksia vastaavien osuuksien omistajilla on selvä vaikutusvalta tällaisen yhtiön johtamiseen ja mahdollisuus määrätä yhtiön toiminnasta, mikä kuuluu EY 43 artiklan soveltamisalaan. Koska lisäksi kyseisessä kansallisessa säännöstössä vahvistetaan vähimmäisprosenttiosuus, tätä sääntelyä sovelletaan myös osuuksiin, jotka ylittävät tämän prosenttiosuuden ja antavat ilmeisen määräysvallan.

Kyseisen kansallisen yhtiön tiettyihin päätöksiin kohdistuvasta veto-oikeuden käyttämisestä on todettava, että tämä oikeus koskee yhtiön johtamiseen liittyviä päätöksiä ja siten vain niitä osakkeenomistajia, jotka voivat käyttää selvää vaikutusvaltaa kyseisissä yhtiöissä, joten tämän oikeuden käyttöä koskevia kriteerejä on tutkittava EY 43 artiklan valossa. Vaikka muutoin näillä kriteereillä olisi rajoittavia vaikutuksia pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, tällaiset vaikutukset olisivat väistämätön seuraus mahdollisesta sijoittautumisvapauden rajoittamisesta, eivätkä ne näin ollen ole peruste sille, että niitä tutkittaisiin erikseen EY 56 artiklan kannalta.

(ks. 36–39 kohta)

2.        Jäsenvaltio, joka antaa kansallista lainsäädäntöä, jossa vahvistetaan kriteerit tiettyjen omistusosuuksien hankintaa tai tiettyjen osakkaiden, jotka edustavat tiettyä prosenttiosuutta äänioikeuksista kyseissä kansallisissa yhtiöissä, välisten sopimusten tekemistä kyseisissä yhtiöissä koskevien valtion vastustamisoikeuksien käyttämiselle, ei noudata EY 43 ja EY 56 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan, jos näiden kriteerien soveltaminen ei mahdollista käsiteltävänä olevassa asiassa tavoiteltujen päämäärien saavuttamista, koska mainittujen kriteerien ja näiden oikeuksien välillä ei ole yhteyttä.

Jäsenvaltion puuttumisoikeudet, kuten vastustamisoikeudet, joiden käyttämisen edellytykset määritetään kyseessä olevilla kriteereillä ja joille ei ole asetettu mitään edellytyksiä lukuun ottamatta yleisesti muotoiltua viittausta kansallisten etujen turvaamiseen eikä täsmennetty erityisiä ja objektiivisia olosuhteita, joissa näitä oikeuksia käytetään, merkitsevät pääomien vapaan liikkuvuuden vakavaa loukkausta. Tältä osin on huomattava, että vaikka riidanalaiset kriteerit koskevat erityyppisiä yleisiä etuja, jotka liittyvät erityisesti energiavarojen ja yhteiskunnan kannalta keskeisten hyödykkeiden vähimmäissaatavuuteen, julkisen palvelutuotannon jatkuvuuteen, keskeisten julkisten palvelujen tuottamiseen käytettävien laitosten turvallisuuteen, maanpuolustukseen, yleisen järjestyksen säilyttämiseen ja yleiseen turvallisuuteen sekä terveydellisiin hätätilanteisiin, nämä kriteerit on muotoiltu yleisellä ja epätäsmällisellä tavalla. Lisäksi yhteyden puuttuminen näiden kriteerien ja niiden erityisten oikeuksien, joihin ne liittyvät, väliltä vahvistaa epävarmuutta niistä olosuhteista, joissa näitä oikeuksia voidaan käyttää, ja tekevät mainituista oikeuksista niiden täytäntöönpanoa koskevan kansallisten viranomaisten liikkumavaran vuoksi vapaaharkintaisia. Tällainen liikkumavara ei ole oikeasuhteinen tavoiteltuihin päämääriin nähden.

Pelkkä kansallisessa säännöstössä esitetty maininta, jonka mukaan erityisiä oikeuksia voidaan käyttää vain yhteisön oikeuden mukaisesti, ei voi tehdä näiden kriteerien käyttämisestä yhteisön oikeuden mukaista. Kriteerien yleisyyden ja abstraktiuden vuoksi niillä ei voida taata, että erityisiä oikeuksia käytetään yhteisön oikeuden vaatimusten mukaisesti.

Vaikka se, että erityisten oikeuksien käyttö voidaan saattaa kansallisen tuomioistuimen tarkasteltavaksi, on välttämätöntä henkilöiden suojaamiseksi pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten soveltamisen kannalta, se ei kuitenkaan yksin riitä korjaamaan erityisten oikeuksien soveltamista koskevien kriteerien yhteensopimattomuutta pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten kanssa.

Siltä osin kuin vastustamisoikeuksien käyttö koskee myös osuuksia, jotka antavat haltijoilleen selvän vaikutusvallan kyseisten yhtiöiden johtamiseen sekä mahdollisuuden määrätä niiden toiminnasta, ja voi siten rajoittaa sijoittautumisvapautta, on katsottava samoista syistä, että kyseisillä kriteereillä annetaan kansallisille viranomaisille vastustamisoikeuden käyttämistä koskeva suhteettoman suuri harkintavalta.

(ks. 40, 45, 47 ja 51–57 kohta sekä tuomiolauselma)

3.        Jäsenvaltio, joka antaa kansallista lainsäädäntöä, jossa vahvistetaan kriteerit valtion erityiselle oikeudelle käyttää veto-oikeutta kyseisten kansallisten yhtiöiden päätöksistä, jotka koskevat yhtiön purkamista, yrityksen luovutusta, sulautumista, jakautumista, yhtiön kotipaikan siirtoa ulkomaille, toimialan muuttamista tai yhtiöjärjestysten muuttamista sillä tavoin, että erityiset oikeudet poistettaisiin tai niitä muutettaisiin, ei noudata EY 43 artiklan mukaisia velvoitteitaan, jos olosuhteet, joissa tätä oikeutta voidaan käyttää, ovat epätäsmälliset ja jos sääntely ei ole oikeasuhteista esitettyyn tavoitteeseen nähden.

Vaikka tätä oikeutta voidaan käyttää vain vakavan ja todellisen vaaran tilanteissa tai terveydellisissä hätätilanteissa ja kansallisessa säännöstössä tarkoitettuja, erityisesti yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen, kansanterveyteen tai maanpuolustukseen liittyviä edellytyksiä noudattaen, sijoittajat eivät tiedä, milloin tätä veto-oikeutta voidaan soveltaa, koska niitä konkreettisia olosuhteita, joissa kysymyksessä olevaa oikeutta voidaan käyttää, ei ole täsmennetty. Siten on katsottava, että tilanteet, joissa veto-oikeutta voidaan käyttää, ovat mahdollisesti runsaslukuisia, määrittämättömiä ja ei-määritettävissä olevia ja että ne jättävät kansallisille viranomaisille laajan harkintavallan. Siten kyseessä olevaan kansalliseen säännöstöön ei sisälly mitään täsmennyksiä niistä konkreettisista olosuhteista, joissa veto-oikeutta voidaan käyttää, ja siinä esitetyt kriteerit eivät näin ollen perustu objektiivisiin ja valvottavissa oleviin edellytyksiin.

Maininta, jonka mukaan veto-oikeutta voidaan käyttää vain yhteisön oikeuden mukaisesti, ja se seikka, että sen käyttö voidaan saattaa kansallisten tuomioistuinten valvontaan, eivät tee kyseisestä säännöstöstä yhteisön oikeuden mukaista.

(ks. 45, 60–63, 66 ja 72–74 kohta sekä tuomiolauselma)