EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

28 päivänä maaliskuuta 2012

Asia F–19/10

Letizia Marsili

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Avoin kilpailu – Hakijan jättäminen merkitsemättä varallaololuetteloon – Suullisen kokeen arviointi – Valintalautakunnan kokoonpano

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Letizia Marsili vaatii virkamiestuomioistuinta ensisijaisesti kumoamaan avoimen kilpailun EPSO/AST/51/08 valintalautakunnan päätöksen jättää hänen nimensä merkitsemättä varallaololuetteloon.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kilpailu – Tutkintoihin ja kokeisiin perustuva kilpailu – Kokeita koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja niiden sisältö – Valintalautakunnan harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen liite III)

2.      Virkamiehet – Kilpailu – Hakijoiden soveltuvuuden arviointi – Valintalautakunnan harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 5 artikla)

3.      Virkamiehet – Kilpailu – Valintalautakunta – Hakemuksen hylkääminen – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Työskentelyn salaisuuden säilyttäminen

(Henkilöstösääntöjen 25 artikla; liitteessä III oleva 6 artikla)

4.      Virkamiehet – Kilpailu – Valintalautakunta – Kokoonpano – Naisten ja miesten tasavertainen edustus

(Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 3 artiklan 5 kohta)

1.      Valintalautakunnalla on laaja harkintavalta kilpailun kokeita koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja niiden tarkan sisällön osalta. Virkamiestuomioistuin voi puuttua kokeen järjestämistapoihin vain siltä osin kuin on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että hakijoita kohdellaan yhdenvertaisesti ja että heidän välillään tapahtuva valinta suoritetaan objektiivisesti. Virkamiestuomioistuimen asiana ei myöskään ole puuttua jonkin kokeen yksityiskohtaiseen sisältöön, paitsi jos tämä poikkeaa kilpailuilmoituksessa mainitusta tai jos se ei ole yhteensopiva kokeen tai kilpailun tavoitteiden kanssa.

Niiden arviointiperusteiden osalta, jotka eivät liity hakijalta odotettuihin erityisiin tietoihin, vaan sellaisiin ominaisuuksiin kuten ”motivaatio”, ”mukautumiskyky” tai ”luovuus”, joita hakijan on osoitettava, näitä hakijan ominaisuuksia voidaan arvioida sen avulla, miten hakija käyttäytyy ja mitä hän suullisessa kokeessa kertoo ilman, että hänelle esitettäisiin kysymyksiä, jotka liittyvät suoraan tai nimenomaisesti kyseessä oleviin ominaisuuksiin.

Näin ollen sen perusteella, ettei hakijalle esitetty kysymyksiä, jotka liittyvät suoraan ja ilmeisellä tavalla tällaisten ominaisuuksien osoittamiseen, ei voida päätellä, ettei valintalautakunnalla ollut mahdollisuutta arvioida näitä ominaisuuksia.

(ks. 20, 23 ja 24 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑193/00, Felix v. komissio, 7.2.2002, 35 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑48/09, Schopphoven v. komissio, 5.5.2010, 31 kohta

2.      Arvioinnit, joita kilpailun valintalautakunta tekee arvioidessaan hakijoiden tietämystä ja soveltuvuutta, eivät kuulu virkamiestuomioistuimen valvontavaltaan.

Lisäksi kilpailun yhteydessä hakijoiden suoritusten arvoa arvioidaan vertaillen. Näin ollen sen perusteella, että on osoitettu, että hakija täyttää kilpailuilmoituksessa edellytetyt ominaisuudet, ei voida päätellä, että on tapahtunut ilmeinen arviointivirhe, joka rasittaa valintalautakunnan arviota.

Kilpailun valintalautakunnalla on valintakokeiden arvioinnissa laaja harkintavalta ja sen arviot voidaan saattaa tuomioistuinvalvonnan alaisiksi vain, jos valintalautakunnan työskentelyyn sovellettavia sääntöjä on rikottu ilmeisellä tavalla.

(ks. 39, 42 ja 52 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 112/73, 144/73 ja 145/73, Campogrande ym. v. komissio, 9.10.1974, 53 kohta; asia 40/86, Kolivas v. komissio, 16.6.1987, 11 kohta ja asia C‑254/95 P, parlamentti v. Innamorati, 4.7.1996, 32 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑127/07, Coto Moreno v. komissio, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Valintalautakunnan hakijasta tekemän päätöksen kaltaisen asianomaiselle vastaisen päätöksen perustelemista koskevan velvollisuuden tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle henkilölle tarvittavat tiedot sen selvittämiseksi, onko päätös perusteltu, ja toisaalta mahdollistaa päätöksen tuomioistuinvalvonta.

Kilpailun valintalautakunnan tekemien päätösten osalta tämä perusteluvelvollisuus on sovitettava yhteen valintalautakunnan työskentelyn salaisen luonteen kanssa, josta säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa.

Tämän salaisuuden tarkoituksena on taata kilpailun valintalautakuntien työskentelyn riippumattomuus ja objektiivisuus suojaamalla niitä kaikilta sellaisilta ulkoisilta asiaan puuttumisilta ja paineilta, jotka voivat olla lähtöisin yhteisön hallintokoneistosta itsestään, asianomaisilta hakijoilta tai kolmansilta tahoilta. Salaisuuden säilyttäminen on siten vastoin valintalautakuntien jäsenten henkilökohtaisten kannanottojen ja hakijoiden luonteeltaan henkilökohtaiseen tai vertailevaan arviointiin liittyvien seikkojen paljastamista.

Hakijoiden kykyjä arvioitaessa valintalautakunnan työskentely on ennen kaikkea vertailevaa ja siihen sovelletaan näin ollen valintalautakunnan työskentelyn salaisuutta.

Kun otetaan huomioon, että perusteluvelvollisuus on sovitettava yhteen valintalautakunnan työskentelyn salassapidon kanssa, eri kokeista saatujen arvosanojen ilmoittaminen on riittävä perustelu valintalautakunnan päätöksille.

Tällaisilla perusteluilla ei loukata hylättyjen hakijoiden oikeuksia ja virkamiestuomioistuin voi sen avulla harjoittaa tämän tyyppisiä riita-asioita varten asianmukaista tuomioistuinvalvontaa.

(ks. 47–52 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Campogrande ym. v. komissio, 53 kohta; asia 195/80, Michel v. parlamentti, 26.11.1981, 22 kohta; em. asia parlamentti v. Innamorati, 23, 24, 28, 31 ja 32 kohta ja em. asia Kolivas v. komissio, 11 kohta

4.      Henkilöstösääntöjen liitteessä III ja erityisesti sen 3 artiklassa, joka koskee kilpailuiden valintalautakuntien kokoonpanoa, ei säädetä mahdollisuudesta nimittää varajäseniä, vaikka oikeuskäytännössä katsotaan, että hallinto voi turvautua varajäseniin. Tämän liitteen säännöksissä viitataan siis lähtökohtaisesti vakituisista jäsenistä koostuviin valintalautakuntiin ilman, että siinä otetaan kantaa siihen, että näitä säännöksiä voidaan soveltaa analogisesti varajäseniin.

Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 3 artiklan viidennessä kohdassa oleva ilmaisu ”valintalautakun[ta, jossa] on enemmän kuin neljä jäsentä”, on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan ”valintalautakuntaa, jossa on enemmän kuin neljä vakituista jäsentä”.

Valintalautakunnan varajäsenet voivat nimittäin lausua suulliseen kokeeseen osallistuvan hakijan ominaisuuksista vain silloin kun he toimivat poissa olevan vakituisen jäsenen sijaisena, koska valintalautakunnassa on yhtä monta äänioikeutta kuin siinä on vakituisia jäseniä. Varajäseniin turvautumisesta ei siis ole seurauksena valintalautakunnan jäsenten lukumäärän muuttuminen.

Ilmaisun ”valintalautakun[ta, jossa] on enemmän kuin neljä jäsentä”, analoginen soveltaminen varajäseniin ei ole mahdollista, koska jokaista kilpailua varten on määriteltävä yksi ainoa kynnysarvo, jonka ylittyessä henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 3 artiklan viidennessä kohdassa säädettyä sääntöä sovelletaan.

Sen arvioimiseksi, onko henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 3 artiklan viidennen kohdan sääntöä noudatettu, on periaatteessa otettava huomioon ainoastaan valintalautakunnan varsinaiset jäsenet, sillä yleensä he ovat ne, joiden on tarkoitus osallistua kokeiden tosiasialliseen kulkuun. Kyseisen säännön noudattaminen on varmistettava valintalautakunnan jäsenistä laaditun luettelon julkaisemisen yhteydessä eikä valintakokeiden yhteydessä.

(ks. 83–86, 88 ja 91 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑100/04, Giannini v. komissio, 12.3.2008, 207 kohta; asia T‑43/07 P, Neophytou v. komissio, 13.10.2008, 53 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑50/08, Bartha v. komissio, 23.11.2010, 39 ja 41 kohta