Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
13 päivänä kesäkuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) – Tukijärjestelmät – Viljelijöille myönnettävät suorat tuet – Asetus (EU) N:o 1307/2013 – 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta – Tilan käsite – Viljelijän johtama tila – Maataloustoiminnan käsite – 33 artiklan 1 kohta – Käsite ”maatalousmaa, joka on viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä” tukioikeuksien aktivoimiseksi – Viljelijän omistuksessa olevan maa-alueen viljelylohkojen kausiluontoinen vastikkeellinen luovuttaminen käyttäjille kyseisten lohkojen kunnossapitoa ja sadonkorjuuta varten
Asiassa C‑731/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesverwaltungsgericht (liittovaltion hallintotuomioistuin, Itävalta) on esittänyt 25.11.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen samana päivänä, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
IJ und PO GesbR ja
IJ
vastaan
Agrarmarkt Austria
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. Piçarra (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. Jääskinen ja M. Gavalec,
julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Agrarmarkt Austria, asiamiehenään M. Borotschnik,
– Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch , J. Schmoll ja A. Kögl,
– Espanjan hallitus, asiamiehenään A. Pérez-Zurita Gutiérrez,
– Euroopan komissio, asiamiehinään A. C. Becker ja A. Sauka,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 608) 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat IJ und PO GesBR, joka oli siviiliyhtiö (eine Gesellschaft bürgerlichen Rechts) vuoteen 2020 saakka, ja vuodesta 2021 lähtien ainoastaan luonnollinen henkilö IJ (jäljempänä yhdessä IJ) ja Agrarmarkt Austria (jäljempänä AMA), joka on Itävallan oikeuden mukaan perustettu oikeushenkilö, joka toimii viljelijöille myönnettävien tukien maksajana ja selvitysmiehenä, ja jossa on kyse kolmesta päätöksestä, joilla AMA kieltäytyi myöntämästä IJ:lle suoria tukia vuosilta 2019–2021.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus (EY) N:o 1782/2003
3 Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71, (EY) N:o 1254/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003 (EUVL 2003, L 270, s. 1) kumottiin yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 73/2009 (EUVL 2009, L 30, s. 16). Asetuksen N:o 1782/2003 44 artiklan, jonka otsikko oli ”Tukioikeuksien käyttö”, 2 ja 3 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”2. ’Tukikelpoisilla hehtaareilla’ tarkoitetaan tilan maatalousalaa, joka on ollut peltona tai pysyvänä laitumena, lukuun ottamatta pysyvillä kasveilla, metsänä tai muussa kuin maatalouskäytössä olleita aloja.
3. Viljelijän on ilmoitettava viljelylohkot, jotka vastaavat tukioikeuksiin liittyvää tukikelpoista hehtaarimäärää. Ylivoimaista estettä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta, kyseisten lohkojen on oltava viljelijän käytössä vähintään 10 kuukautta alkaen päivästä, jonka jäsenvaltio vahvistaa, kuitenkin aikaisintaan 1 päivästä syyskuuta sitä vuotta edeltävänä kalenterivuotena, jona tilatukijärjestelmään osallistumista koskeva hakemus jätettiin.”
Asetus N:o 1307/2013
4 Asetuksen N:o 1307/2013, joka on kumottu jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta 2.12.2021 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/2115 (EUVL 2021, L 435, s. 1), mutta jota sovelletaan ajallisesti pääasiaan, johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”Erilaisten viljelijöiden tukijärjestelmien soveltamisesta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että tukea on eräissä tapauksissa myönnetty luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, joiden liiketoiminnan tarkoituksena ei ole lainkaan ollut tai on vain hyvin vähäisessä määrin ollut maataloustoiminnan harjoittaminen. Jotta varmistetaan tuen parempi kohdentaminen, jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä myöntämästä suoria tukia tietyille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, elleivät kyseiset henkilöt voi osoittaa, että niiden maataloustoiminta ei ole hyvin vähäistä. Lisäksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus olla myöntämättä suoria tukia muille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden maataloustoiminta on hyvin vähäistä. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava myöntää suoria tukia pienille osa-aikaviljelijöille, koska kyseisillä viljelijöillä on välitön vaikutus maaseudun elinvoimaisuuteen. – – ”
5 Tämän asetuksen 1 artiklassa, jonka otsikko oli ”Soveltamisala”, säädettiin seuraavaa:
”Tässä asetuksessa vahvistetaan:
a) yhteiset säännöt, jotka koskevat viljelijöille liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä suoraan myönnettäviä tukia, jäljempänä ’suorat tuet’;
– –”
6 Kyseisen asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikkona oli ”Määritelmät ja niihin liittyvät säännökset”, säädettiin seuraavaa:
”1. Tässä asetuksessa tarkoitetaan
– –
b) ’tilalla’ kaikkia viljelijän johtamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia maataloustoimintaan käytettäviä yksiköitä;
c) ’maataloustoiminnalla’
i) maataloustuotteiden tuottamista, kasvatusta tai viljelyä sadonkorjuu, lypsäminen sekä tuotantoeläinten kasvatus ja pito maataloustarkoituksiin mukaan luettuina,
ii) maatalousmaan säilyttämistä sellaisessa kunnossa, että se soveltuu laitumeksi tai viljelyyn ilman, että sitä pitäisi valmistella muutoin kuin tavanomaisilla maatalousmenetelmillä ja ‑koneilla, jäsenvaltioiden [Euroopan] komission vahvistamien puitteiden perusteella määrittämien vaatimusten mukaisesti, tai
iii) jäsenvaltioiden määrittelemien vähimmäistoimien toteuttamista maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa;
– –
e) ’maatalousmaalla’ pellon, pysyvien nurmien ja pysyvien laidunten tai pysyvien viljelykasvien pinta-alaa;
– –
2. Jäsenvaltioiden on:
– –
b) määriteltävä vähimmäistoimet, jotka on toteutettava 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa tarkoitetulla maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa, mikäli tätä sovelletaan jäsenvaltiossa;
– –”
7 Saman asetuksen 9 artiklan, jonka otsikko oli ”Aktiiviviljelijät”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Suoria tukia ei myönnetä sellaiselle luonnolliselle tai oikeushenkilölle taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden ryhmälle, jonka maatalousmaa koostuu pääosin aloista, jotka luontaisesti pysyvät laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa, ja joka ei harjoita kyseisillä aloilla jäsenvaltion 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti määrittelemiä vähimmäistoimia.”
8 Asetuksen N:o 1307/2013 32 artiklassa, jonka otsikko oli ”Tukioikeuksien aktivoiminen”, säädettiin seuraavaa:
”1. Viljelijälle myönnetään perustukijärjestelmässä tukea 33 artiklan 1 kohdan mukaisella ilmoituksella, kun tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet on aktivoitu tukioikeudet myöntäneessä jäsenvaltiossa. Aktivoidut tukioikeudet antavat oikeuden niissä vahvistettuihin vuotuisiin tukimääriin – –
2. Tässä osastossa 'tukikelpoisella hehtaarilla' tarkoitetaan
a) tilan maatalousmaata, mukaan lukien maa, joka ei ollut 30 päivänä kesäkuuta 2003 hyvässä maatalouskunnossa niissä unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 liittyneissä jäsenvaltioissa, jotka päättivät liittymisestä alkaen soveltaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, jota käytetään maataloustoimintaan tai silloin kun maata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, sitä käytetään valtaosin maataloustoimintaan; – –
– –”
9 Tämän asetuksen 33 artiklan, jonka otsikko oli ”Tukikelpoisten hehtaarien ilmoittaminen”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Viljelijän on 32 artiklan 1 kohdan mukaisten tukioikeuksien aktivoimiseksi ilmoitettava viljelylohkot, jotka vastaavat johonkin tukioikeuteen liittyvää tukikelpoista hehtaaria. Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, ilmoitettujen viljelylohkojen on oltava lohkoja, jotka ovat viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä – –”
Itävallan oikeus
10 Yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevista horisontaalisista säännöistä annetun Itävallan liittovaltion maa- ja metsätalous-, ympäristö- ja vesitalousministerin asetuksen (Verordnung des Bundesministers für Land- und Forstwirtschaft, Umwelt und Wasserwirtschaft mit horizontalen Regeln für den Bereich der Gemeinsamen Agrarpolitik, jäljempänä horisontaalinen YMP-asetus), BGBl. II nro 100/2015) 20 §:n, jonka otsikko on ”Muuhun kuin maataloustoimintaan käytetyt alat”, 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”Edellä 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tukikelpoisiin aloihin eivät missään tapauksessa kuulu päällystetyt tie- tai rakennusalat, soralouhokset, louhokset, puistot, vapaa-ajanalueet, joulupuuviljelmät, pysyvät varastoalueet sekä pensasaidat, puuaidat ja muurit, jos ne eivät kuulu 18 §:n 1 tai 2 momentin soveltamisalaan.”
11 Horisontaalisen YMP-asetuksen 23 §:n, jonka otsikko on ”Tiettyihin käyttötarkoituksiin sovellettavat erityissäännökset”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Ratkaisevaksi päiväksi, jona tukikelpoisten alojen on oltava viljelijän käytössä tukioikeuksien aktivoimiseksi [asetuksen N:o 1307/2013] 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti, vahvistetaan asianomaisen hakuvuoden 9. päivä kesäkuuta. – –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
12 IJ jätti vuosina 2019–2021 vuosittain suoria tukia koskevan hakemuksen omistamalleen maa-alalle, jonka pinta-ala oli 1,0840 hehtaaria peltomaata, jolla viljellään yksinomaan avomaavihanneksia ja joka oli jaettu erikokoisiin viljelylohkoihin (jäljempänä kyseessä oleva ala). IJ vastaa maanmuokkauksesta, viljelysuunnittelusta ja vihannesten viljelystä. Kauden alussa se luovuttaa nämä viljelylohkot käyttäjille niiden kunnossapitoa ja sadonkorjuuta varten ja viljelee itse yhtä mainituista lohkoista opettaakseen uusille käyttäjille sovellettavan standardin.
13 Kun lohkot on luovutettu käyttäjille IJ:lle suoritettavaa ”kausimaksua” vastaan nämä sitoutuvat viimeksi mainitun kanssa tehdyn käyttösopimuksen mukaan pitämään nämä lohkot biologista viljelyä koskevien suuntaviivojen mukaisessa kunnossa ja hävittämään rikkakasvit säännöllisesti koko viljelykauden ajan. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kunkin hakuvuoden 9. päivänä kesäkuuta, joka on horisontaalisen YMP-asetuksen 23 §:n 1 momentissa vahvistettu asetuksen N:o 1307/2013 33 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta ratkaiseva päivä, kyseessä oleva ala on näiden käyttäjien ”hoidossa”.
14 Sinä aikana, jona lohkot ovat kyseisten käyttäjien ”hoidossa”, IJ huolehtii niiden kastelusta omien kriteeriensä mukaisesti. Se varaa lisäksi itselleen mahdollisuuden kitkeä näiden lohkojen rikkakasvit käyttäjien kustannuksella, jos nämä eivät sitä tee. Jos käyttäjät ovat poissa pitkään, heidän on löydettävä sijainen, jonka on pidettävä heidän lohkonsa kunnossa ja korjattava sato, jonka osalta IJ ei anna mitään takeita ”luonnonolosuhteiden ennakoimattomuuden vuoksi”.
15 Paikan päällä 13.7.2021 suoritetun tarkastuksen jälkeen AMA luokitteli kyseessä olevan alan horisontaalisen YMP-asetuksen 20 §:n 3 momentin perusteella vapaa-ajanalueeksi, jolle ei voida maksaa suoria tukia, sillä perusteella, että käyttäjät pitivät lohkot kunnossa ja korjasivat sadon vapaa-ajallaan pyrkimättä järjestelmälliseen tuotantoon väestönhuoltotarkoituksessa, johon YMP:n alaan kuuluvalla maataloustoiminnalla pääasiallisesti pyritään.
16 AMA epäsi 10.1.2022 tekemillään päätöksillä ensinnäkin suorat tuet kyseessä olevan alan osalta hakuvuosina 2019–2021, toiseksi vaati jo maksettujen tukien palauttamista ja kolmanneksi määräsi IJ:lle seuraamuksia sillä perusteella, että kyseinen ala ei ole enää asetuksen N:o 1307/2013 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla IJ:n ”käytössä” siitä päivästä lähtien, jona sen muodostavat lohkot luovutetaan käyttäjille. AMA katsoo erityisesti 14.10.2010 annetun tuomion Landkreis Bad Dürkheim (C‑61/09, EU:C:2010:606) perusteella, ettei IJ enää ollut kunkin hakuvuoden 9. kesäkuuta riittävän itsenäinen harjoittaakseen maataloustoimintaansa mainitulla alalla. Koska lohkojen käyttäjät lisäksi pitävät korjaamansa sadon, he eivät työskentele IJ:n nimissä, lukuun ja riskeillä, toisin kuin kyseisessä oikeuskäytännössä edellytetään.
17 IJ nosti Bundesverwaltungsgerichtissä, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, kanteen AMA:n 10.1.2022 tekemistä päätöksistä ja väitti, että kyseessä olevat lohkot ovat asetuksen N:o 1307/2013 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”sen käytössä” sen hetken, jona ne luovutetaan käyttäjille, ja sen hetken, jona niiden sato korjataan, välisenä aikana, koska se vastaa muun muassa kyseisten lohkojen maanmuokkauksesta, niiden kastelusta ja kaikkien siementen ja istutusten toimittamisesta. Näin ollen käyttäjien velvollisuus pitää itse lohkonsa kunnossa kyseisenä ajanjaksona on vain markkinointitoimenpide, jonka noudattamatta jättäminen voi johtaa kyseisen sadon määrän tai sen laadun heikkenemiseen.
18 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ei ole epäilystäkään siitä, että asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ilmaistu ensimmäinen edellytys ”tilan” määrittelemiseksi eli se, että saman jäsenvaltion alueella sijaitsevaa alaa käytetään ”maataloustoimintaan”, täyttyy, koska kyseessä olevaa alaa käytetään maataloustuotteiden (vihannesten) viljelyyn. Kyseisen tuomioistuimen mukaan AMA:n suorittama kyseisen alan luokittelu vapaa-ajanalueeksi on näin ollen virheellinen, koska se perustuu horisontaalisen YMP-asetuksen 20 §:n 3 momentin tulkintaan, joka ei ole unionin oikeuden mukainen.
19 Kun sitä vastoin otetaan huomioon 14.10.2010 annettu tuomio Landkreis Bad Dürkheim (C‑61/09, EU:C:2010:606), ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee, täyttyykö nyt käsiteltävässä asiassa kyseisen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetettu toinen edellytys eli se, että kyseessä oleva ala on viljelijän johtama, koska kyseisen tuomion mukaan maataloustoimintaa kyseisellä alalla on harjoitettava kyseisen viljelijän ”nimissä ja hänen lukuunsa”. Se toteaa tältä osin, että unionin tuomioistuin on asettanut tällaisen edellytyksen nyt käsiteltävästä asiasta täysin erilaisessa tapauksessa, jossa oli ennen kaikkea tarkoitus välttää se, että useat viljelijät väittäisivät kyseisten viljelylohkojen olevan osa omaa tilaansa. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällaisen edellytyksen ”ei ole täysimittaisesti täytyttävä”.
20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee lisäksi, täyttyykö nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 1307/2013 33 artiklan 1 kohdassa säädetty edellytys, jonka mukaan IJ:n tukioikeuksien aktivoimiseksi ilmoittamien lohkojen on oltava sen ”käytössä” kunkin hakuvuoden 9. kesäkuuta, koska kyseiset lohkot olivat kyseisenä ajankohtana käyttäjien ”hoidossa”.
21 Kyseinen tuomioistuin toteaa, ettei yksikään unionin tuomioistuimen asiaa koskevista tuomioista kata nyt käsiteltävää tapausta ”yksityiskohtaisesti”. Se katsoo kuitenkin, että vahvimmat perustelut puoltavat kyseessä olevan alan luonnehtimista asetuksen N:o 1307/2013 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi tukikelpoiseksi hehtaariksi, jonka perusteella voidaan saada oikeus kyseessä oleviin suoriin tukiin. Sen mukaan IJ:llä on nimittäin edelleen määräämisvalta ja riittävä itsenäisyys maataloustoimintansa harjoittamisessa kyseessä olevalla alalla, koska se valitsee vapaasti tämän alan lohkojen käyttäjät ja vaikuttaa viljelykauden aikana sadonkorjuun tuloksiin suorittamalla valmistelutöitä, kastelemalla mainittua alaa, poistamalla tarvittaessa rikkakasvit ja säilyttämällä saman alan ilmoitettujen avomaavihannesten viljelyn kannalta suotuisissa olosuhteissa, vaikkei se korjaakaan satoa.
22 Tässä tilanteessa Bundesverwaltungsgericht on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko asetuksen [N:o 1307/2013] 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa, luettuina yhdessä 33 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että maatalousmaan on katsottava olevan viljelijän johtama ja viljelijän käytössä, jos kyseinen maatalousmaa on tosin viljelijän omistuksessa ja viljelijä hoitaa myös alkuperäisen maanmuokkauksen, viljelemisen ja viljelykasvien jatkuvan kastelun, mutta maatalousmaa, joka on jaettu erisuuruisiin viljelylohkoihin, luovutetaan kauden alusta (huhtikuu/toukokuun alku) sen loppuun asti (lokakuu) kiinteää maksua vastaan eri käyttäjille sen kunnossapitoa ja sadonkorjuuta varten ilman, että viljelijä on suoraan osallisena sadon onnistumisessa?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ainoalla kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa, luettuna yhdessä 33 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että viljelijä saa kyseisen asetuksen 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja suoria tukia omistamalleen alalle, ja sille, että kyseisen alan luonnehditaan olevan kyseisen viljelijän ”johtama tila” ja tämän ”käytössä oleva”, kun yhtäältä viljelylohkot, joista mainittu ala muodostuu, luovutetaan mainitun viljelijän valitsemille käyttäjille kiinteää maksua vastaan kyseisten lohkojen kunnossapitoa ja sadonkorjuuta varten, ja toisaalta sama viljelijä suorittaa kyseisten lohkojen alkuperäisen maanmuokkauksen, kasvien istuttamisen ja säännöllisen kastelun ja näiden käyttäjien poissa ollessa jopa niiden kunnossapidon ilman, että hänellä on oikeutta saatuun satoon.
24 Tilan käsite määritellään asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan ”kaikkia viljelijän johtamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia maataloustoimintaan käytettäviä yksiköitä”.
25 Jo tämän säännöksen sanamuodosta ilmenee, että sille, että kyseessä on ”tila”, on asetettu kaksi kumulatiivista edellytystä. Ensimmäisen edellytyksen mukaan kyseisiä saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia aloja on käytettävä kyseisen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun ”maataloustoimintaan”. Toisen edellytyksen mukaan näiden alojen on oltava viljelijän ”johtamia”.
26 Ensimmäisen edellytyksen osalta on kiistatonta, että kyseessä olevaa alaa, joka on asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan e alakohdassa tarkoitettua ”maatalousmaata”, käytetään yksinomaan avomaavihannesten viljelyyn. Tästä seuraa, että tämä toiminta kuuluu kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdan soveltamisalaan maataloustuotteiden tuottamisena, kasvatuksena tai viljelynä sadonkorjuu mukaan lukien
27 Kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan todennut, kyseisessä 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ei edellytetä, että jotta toimintaa voitaisiin pitää maataloustoimintana, sitä harjoitettaisiin ainoastaan tavanomaisina pidettyinä työskentelykausina mutta ei vapaa-ajan ajanjaksoina, eikä sitä, että viljelijä itse korjaa sadon tai että sen tuotteet varattaisiin hänelle. Tässä säännöksessä ei myöskään edellytetä, että maataloustoiminnan yksinomaisena tarkoituksena olisi järjestelmällinen tuotanto väestönhuoltotarkoituksiin. Tältä osin riittää, kun todetaan, että mainitun säännöksen ii alakohdan mukaan ”maatalousmaan säilyttämi[nen] sellaisessa kunnossa, että se soveltuu laitumeksi tai viljelyyn ilman, että sitä pitäisi valmistella muutoin kuin tavanomaisilla maatalousmenetelmillä ja ‑koneilla, jäsenvaltioiden komission vahvistamien puitteiden perusteella määrittämien vaatimusten mukaisesti” on myös samassa säännöksessä tarkoitettua maataloustoimintaa.
28 Toisesta edellytyksestä, josta asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ”tilan” olemassaolo riippuu, eli siitä, että ”maataloustoimintaan” käytetyt alat ovat ”viljelijän johtamia”, unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, ettei tällainen edellytys tarkoita, että viljelijällä on rajoittamatonvalta määrätä kyseessä olevasta alasta, kun sitä käytetään maataloustoimintaan. Riittää, että viljelijä voi toimia tällä alalla riittävän itsenäisesti tai hänellä on tietty päätösvalta maataloustoimintaansa harjoittaakseen, mitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet huomioon ottaen (ks. vastaavasti tuomio 14.10.2010, Landkreis Bad Dürkheim, C‑61/09, EU:C:2010:606, 61 ja 62 kohta ja tuomio 7.4.2022, Avio Lucos, C‑116/20, EU:C:2022:273, 49 ja 50 kohta).
29 Lisäksi asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 1 kohdasta, luettuna yhdessä sen johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että kyseisen asetuksen 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen suorien tukien maksamiseksi ensiksi mainitussa säännöksessä tarkoitettuina aktiiviviljelijöinä voidaan pitää sellaisia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää, joiden maatalousmaa ”koostuu pääosin aloista, jotka luontaisesti pysyvät laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa”, ja jotka harjoittavat kyseisillä aloilla jäsenvaltion mahdollisesti kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä kyseisen artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan kanssa, mukaisesti määrittelemiä vähimmäistoimia.
30 Lisäksi asetuksen N:o 1307/2013 33 artiklan 1 kohdassa edellytetään kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen kahden edellytyksen yhteydessä mainitun asetuksen 32 artiklan 1 kohdassa säädettyä suorien tukioikeuksien aktivoimista varten, että jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, tukikelpoisiksi hehtaareiksi ilmoitettujen tilan viljelylohkojen on oltava myös lohkoja, ”jotka ovat viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä”. Tukikelpoisen hehtaarin käsitteellä määritellään kyseisen 32 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettavan tilan maatalousmaata, jota käytetään maataloustoimintaan tai silloin kun maata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, sitä käytetään valtaosin maataloustoimintaan.
31 Unionin tuomioistuin on jo tulkinnut asetuksen N:o 1782/2003 44 artiklan 2 ja 3 kohtaa siten, että maataloustoiminnan harjoittamisen tietyllä alalla on tapahduttava viljelijän nimissä ja hänen lukuunsa, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava (tuomio 14.10.2010, Landkreis Bad Dürkheim, C‑61/09, EU:C:2010:606, 69 kohta).
32 Jos kuitenkin oletetaan, että niiden säännösten sisältö vastaa asetuksen N:o 1307/2013 32 artiklan 2 kohdan ja 33 artiklan 1 kohdan säännöksiä, on todettava, että unionin tuomioistuin on vahvistanut edellisessä kohdassa mainitun edellytyksen, joka ei ilmene näiden kahden viimeksi mainitun säännöksen sanamuodosta, oikeusriidassa, jossa vastakkain olivat AMA:aa vastaava saksalainen elin ja julkisoikeudellinen yhteisö eli Landkreis Bad Dürkheim (Bad Dürkheimin piirikunta), joka oli tehnyt viljelijän kanssa sopimuksen, jossa tämä sitoutui kiinteää maksua vastaan hoitamaan ja viljelemään tiettyjä aloja, joista osa oli osavaltion omistuksessa ja toinen kuului muille omistajille, jotka olivat hyväksyneet laiduntamisen luonnonsuojelutarkoituksessa. Tilatukijärjestelmän mukaisten tukioikeuksien myöntämiseksi kyseinen viljelijä oli ilmoittanut nämä alat osana tilaansa, ja kyseinen elin oli hylännyt hänen hakemuksensa sillä perusteella, että kyseisiä aloja ei voitu luokitella asetuksen N:o 1782/2003 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuiksi tukikelpoisiksi hehtaareiksi.
33 Unionin tuomioistuin on ensinnäkin pitänyt olennaisen tärkeänä, että tällaisessa tilanteessa kyseessä olevat alat eivät ole kolmannen harjoittaman minkäänlaisen maataloustoiminnan kohteena, sen välttämiseksi, että useat viljelijät väittävät kyseisten viljelylohkojen olevan tilansa osia. Unionin tuomioistuin on tämän jälkeen tulkinnut kyseistä säännöstä siten, että se ei estä sitä, että alan, joka on annettu viljelijän käyttöön vastikkeetta käytettäväksi tietyllä tavalla ja rajoitetun ajan ympäristönsuojelun tavoitteiden mukaisesti, katsotaan kuuluvan tilaan sillä edellytyksellä, että viljelijä voi käyttää tällaista alaa riittävän itsenäisesti maataloustoiminnassaan vähintään kymmenen kuukauden ajan (tuomio 14.10.2010, Landkreis Bad Dürkheim, C‑61/09, EU:C:2010:606, 66 kohta ja 71 kohdan toinen luetelmakohta).
34 Tämän oikeuskäytännön valossa maatalousmaan tilapäinen luovuttaminen viljelijän vapaasti valitsemille eri käyttäjille, jotta nämä suorittaisivat tiettyjä maataloustoiminnan käsitteeseen kuuluvia tehtäviä kiinteää maksua vastaan, ei voi olla esteenä kyseisen viljelijän oikeudelle saada suoria tukia asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan ja 33 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti. Kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan todennut, jotta maatalousmaan voitaisiin katsoa kuuluvan viljelijän tilaan, ratkaisevaa on yhtäältä se, että kyseinen viljelijä voi taata, että tällaista alaa todella käytetään maataloustoimintaan, ja toisaalta se, että hän voi valvoa, että tämän maataloustoiminnan harjoittamiseen liittyviä aineellisia vaatimuksia noudatetaan.
35 Maatalousmaan on katsottava olevan viljelijän johtama ja hänen käytössään, jos nämä molemmat edellytykset täyttyvät. Se on myös luokiteltava hehtaariksi, jolta voidaan maksaa näitä tukia, vaikka se kyseessä olevan jäsenvaltion vahvistamana päivänä olisikin viljelijän valitsemien käyttäjien hoidossa. Lisäksi silloin, kun tällainen viljelijä harjoittaa kyseisellä alalla ainakin kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa, luettuna asetuksen johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen valossa, tarkoitettua vähimmäismaataloustoimintaa, häntä on pidettävä aktiiviviljelijänä mainitun asetuksen 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen suorien tukien myöntämiseksi.
36 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee yhtäältä, että IJ suorittaa maanmuokkauksen, viljelysuunnittelun ja viljelyn ennen kuin se luovuttaa kyseessä olevan alan eri viljelylohkot valituille käyttäjille kunnossapitoa ja sadonkorjuuta varten, ja vastaa myös näiden lohkojen kastelusta. Toisaalta IJ:n kanssa tehdyn käyttösopimuksen mukaan nämä käyttäjät ovat vastuussa muun muassa rikkakasvien säännöllisestä kitkemisestä, ja heidän on noudatettava biologista viljelyä koskevia suuntaviivoja. Jollei selvityksistä, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä, muuta johdu, vaikuttaa siis siltä, että kyseessä oleva ala täyttää tämän tuomion 34 ja 35 kohdassa mainitut edellytykset ja että IJ on asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, tarkoitettu aktiiviviljelijä.
37 Tältä osin on lisättävä, että ennakkoratkaisupyynnössä ei viitata siihen, että pääasiassa olisi olemassa riski siitä, että muuta viljelijät kuin IJ hakisivat suoria tukia kyseessä olevalle alalle. Tältä osin nyt käsiteltävänä oleva asia eroaa asiasta, joka johti 14.10.2020 annettuun tuomioon Landkreis Bad Dürkheim (C‑61/09, EU:C:2010:606). Jos siis oletetaan, että asetuksen N:o 1307/2013 32 artiklan 2 kohtaa ja 33 artiklan 1 kohtaa on tulkittava samalla tavalla kuin kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin on tulkinnut asetuksen N:o 1782/2003 44 artiklan 2 ja 3 kohtaa, eli siten, että mainitun tuomion taustalla olevan kaltaisessa tilanteessa niissä edellytetään, että maataloustoimintaa kyseisillä aloilla harjoitetaan suoria tukia hakevan viljelijän nimissä ja lukuun, tällaista vaatimusta ei voitaisi soveltaa nyt käsiteltävään asiaan (ks. analogisesti tuomio 17.12.2020, Land Berlin (Yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvät tukioikeudet), C‑216/19, EU:C:2020:1046, 43 ja 44 kohta).
38 Esitettyyn kysymykseen on edellä todettujen seikkojen perusteella vastattava siten, että asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa, luettuna yhdessä 33 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että viljelijä saa kyseisen asetuksen 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja suoria tukia omistamalleen alalle, eikä sille, että kyseinen ala luokitellaan kyseisen viljelijän ”johtamaksi” ja tämän ”käytössä olevaksi”, kun yhtäältä viljelylohkot, joista mainittu ala muodostuu, luovutetaan mainitun viljelijän valitsemille käyttäjille kiinteää maksua vastaan kyseisten lohkojen kunnossapitoa ja sadonkorjuuta varten, ja toisaalta sama viljelijä suorittaa kyseisten lohkojen alkuperäisen maanmuokkauksen, kasvien istuttamisen ja säännöllisen kastelun ja näiden käyttäjien poissaollessa jopa niiden kunnossapidon, ilman, että hänellä on oikeutta saatuun satoon.
Oikeudenkäyntikulut
39 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa sekä 33 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
ne eivät ole esteenä sille, että viljelijä saa kyseisen asetuksen 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja suoria tukia omistamalleen alalle, eikä sille, että kyseinen ala luokitellaan kyseisen viljelijän ”johtamaksi” ja tämän ”käytössä olevaksi”, kun yhtäältä viljelylohkot, joista mainittu ala muodostuu, luovutetaan mainitun viljelijän valitsemille käyttäjille kiinteää maksua vastaan kyseisten lohkojen kunnossapitoa ja sadonkorjuuta varten, ja toisaalta sama viljelijä suorittaa kyseisten lohkojen alkuperäisen maanmuokkauksen, kasvien istuttamisen ja säännöllisen kastelun ja näiden käyttäjien poissaollessa jopa niiden kunnossapidon, ilman, että hänellä on oikeutta saatuun satoon.
Allekirjoitukset