EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(toinen jaosto)

17 päivänä joulukuuta 2015

Asia F-76/14

Alfonso López Cabeza

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Avoin kilpailu – Kilpailuilmoitus EPSO/AD/248/13 – Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen – Riittämätön arvosana arviointikeskuksessa järjestetyissä kokeissa – Kumoamiskanne – Kilpailuilmoituksen vastainen menettely – Kokeen lainvastaisuus

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Alfonso López Cabeza vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan avoimen kilpailun EPSO/AD/248/13 valintalautakunnan päätöksen olla merkitsemättä hänen nimeään varallaololuetteloon, joka laadittiin sen kilpailun alalla, johon hän oli ilmoittautunut hakijaksi.

Ratkaisu:      Kanne hylätään selvästi perusteettomana. Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan vastaamaan kaikista Alfonso López Cabezalle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Kilpailun varallaololuetteloon merkitsemättä jättämistä koskevasta päätöksestä nostettu kanne – Mahdollisuus vedota varallaololuetteloon merkitsemättä jättämisen riitauttamiseksi oppaan sääntöjenvastaisuuteen osana kilpailuilmoitusta – Edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Käsite – Kilpailu – Hakijoiden erilainen kohtelu sellaisen kilpailun yhteydessä, joka koskee kahta toisistaan erillistä alaa – Laillisuus

3.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen – Kohtuullisuusvaatimusten huomioon ottaminen – Asian voittaneen asianosaisen velvoittaminen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

1.      Vaikka pitää paikkansa, että kilpailun hakijalla on oikeus vedota kilpailun yhteydessä ilmenneisiin sääntöjenvastaisuuksiin, mukaan lukien niihin, joiden alkuperä voidaan löytää itse kilpailuilmoituksen tekstistä, mukaan lukien opas, joka on osa kyseistä kilpailuilmoitusta, on varallaololuetteloon merkitsemättä jättämistä koskevasta päätöksestä nostetun kanteen yhteydessä kuitenkin niin, että jos riidanalaisen päätöksen perusteluiden ja kilpailuilmoituksen tai siihen sisällytetyn oppaan, joita ei ole riitautettu ajoissa, lainvastaisuutta koskevan väitteen välillä ei ole kiinteää yhteyttä, on kyseinen väite jätettävä tutkimatta.

(ks. 62 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio 23.1.2013, Katrakasas v. komissio (F-24/11, EU:F:2013:4, 71 kohta) ja tuomio 21.3.2013, Taghani v. komissio (F-93/11, EU:F:2013:40, 38 kohta)

2.      Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukataan, kun kahta henkilöiden luokkaa, joiden tosiseikkoja koskevissa ja oikeudellisissa tilanteissa ei ole keskeistä eroa, kohdellaan eri tavoin tai kun erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavoin. Yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen voidaan nimittäin vedota ainoastaan hallinnon lainalaisuusperiaatteen noudattamisen asettamissa rajoissa, ja sen mukaan kukaan ei voi vedota toisen hyväksi tehtyyn lainvastaisuuteen.

Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu sellaisen kilpailun yhteydessä, joka koskee kahta toisistaan erillistä alaa, kun valintalautakunta on merkinnyt toisella alalla varallaololuetteloon enemmän kilpailun läpäisseitä hakijoita kuin paikkoja on avoimena, vaikka se ei toiminut täten alalla, jonka asianomainen hakija oli valinnut. Kun tämä viimeksi mainittu päätti ilmoittautua hakijaksi yhdelle kilpailun alalle, hän ei ollut samassa tilanteessa kuin toisen alan hakijat eikä hän voi vedota väitteeseen, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

(ks. 63–65 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 4.7.1985, Williams v. tilintarkastustuomioistuin (134/84, EU:C:1985:297, 14 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 22.12.2005, Gorostiaga Atxalandabaso v. parlamentti (T-146/04, EU:T:2005:584, 141 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio 18.5.2015, Dupré v. EUH (F-11/14, EU:F:2015:47, 69 kohta)

3.      Virkamiestuomioistuin voi työjärjestyksensä 102 artiklan 2 kohdan mukaan päättää, että asian voittanut asianosainen velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan toiselle osapuolelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, jos se katsotaan perustelluksi kyseisen osapuolen menettelyn takia, ottaen huomioon myös tämän menettely ennen asian vireilletuloa. Tältä osin toimielin voidaan velvoittaa vastaamaan oikeudenkäyntikuluista sen takia, että se on toiminut huolimattomasti oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä.

Työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohtaa on aiheellista soveltaa silloin, kun avoimen kilpailun hakijan esittämän uudelleentarkastelua koskevan vaatimuksen hylkäämispäätöstä ei ole tehty kohtuullisessa ajassa, vaan lähes kuusi ja puoli kuukautta sen jälkeen, kun Euroopan henkilöstövalintatoimisto vastaanotti vaatimuksen ja yli viisi kuukautta sen jälkeen, kun kilpailun varallaololuettelo julkaistiin, koska hakija joutui ilman hyväksyttävää perustetta epävarmaan tilanteeseen siltä osin kuin oli kyse hänen mahdollisuuksistaan saada nimensä merkityksi varallaololuetteloon siinä tapauksessa, että hänen uudelleentarkastelua koskeva vaatimuksensa hyväksyttäisiin.

(ks. 103 ja 107–109 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: määräys 5.7.2011, Coedo Suárez v. neuvosto (F-73/10, EU:F:2011:102, 47 kohta)