Asia T-204/03

Haladjian Frères SA

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kilpailu – EY 81 artikla – EY 82 artikla – Varaosien jakelu – Rinnakkaistuonti – Kantelu – Hylkäävä päätös

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kantelujen tutkiminen

(Neuvoston asetus N:o 17; komission asetus N:o 2842/98)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kantelujen tutkiminen – Komission velvollisuudet

(EY 81 ja EY 82 artikla)

3.      Kumoamiskanne – Komission päätös, joka edellyttää taloudellisen tilanteen monitahoista arviointia

(EY 81, EY 82 ja EY 230 artikla)

4.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Arviointiperusteet

(EY 81 artiklan 1 kohta)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kantelujen tutkiminen – Liiallinen pitkittyminen

(EY 81 ja EY 82 artikla)

6.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet

(EY 81 ja EY 82 artikla)

7.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 81, EY 82 ja EY 253 artikla)

1.      Asetuksessa N:o 17 ja kuulemisesta tietyissä [EY 81] ja [EY 82] artiklan mukaisissa menettelyissä annetussa asetuksessa N:o 2842/98 ei ole nimenomaisia säännöksiä, jotka koskisivat kantelun johdosta tehtävää aineellista ratkaisua tai komission mahdollisia velvollisuuksia suorittaa tutkimuksia siltä osin kuin on kysymys kantelun tutkimisesta. Tästä syystä komissiolla ei ole velvollisuutta aloittaa menettelyjä yhteisön oikeuden mahdollisten rikkomisten toteamiseksi ja kantelijoille asetuksilla N:o 17 ja N:o 2842/98 annettuihin oikeuksiin ei sisälly oikeutta saada lopullista päätöstä siitä, onko väitetty rikkominen tapahtunut.

Koska komissiolla ei ole velvollisuutta ottaa kantaa siihen, onko kilpailusääntöjä rikottu, sillä ei voi olla velvollisuutta suorittaa tutkintaa, koska tutkinnalla ei voi olla muuta tavoitetta kuin todisteiden etsiminen siitä, onko kilpailusääntöjä rikottu, minkä vahvistamiseen komissiolla ei ole velvollisuutta. Lisäksi vaikka tällainen tutkinta olisi suoritettu, missään johdetun oikeuden säännöksessä ei anneta kantelijalle oikeutta velvoittaa komissiota jatkamaan menettelyä siihen saakka, että asiassa tehdään lopullinen päätös, jossa todetaan, että kilpailusääntöjä on rikottu väitetyn tavoin tai että niitä ei ole rikottu. Se, että komissiolla on tällainen harkintavalta tutkiessaan kanteluja, ei nimittäin riipu siitä, kuinka pitkälle asian tutkinta on edennyt.

(ks. 27 ja 28 kohta)

2.      Komissiolla ei ole EY 81 ja EY 82 artiklan rikkomista koskevan kantelun johdosta velvollisuutta aloittaa menettelyä näiden rikkomisten toteamiseksi, vaan se on pelkästään velvollinen tutkimaan kantelijan sen tietoon saattamat tosiseikat ja oikeudelliset seikat tarkasti arvioidakseen, osoittavatko nämä seikat, että yritys on käyttäytynyt tavalla, joka on omiaan vääristämään kilpailua yhteismarkkinoilla ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kun komissio päättää tutkia kantelun, sen on – ellei sillä ole asianmukaisesti yksilöityjä perusteita tehdä toisin – tutkintaa suorittaessaan noudatettava vaadittua huolellisuutta, vakavuutta ja tarkkuutta, jotta se voisi täysin tietoisena asiaan vaikuttavista seikoista arvioida kantelijoiden sen harkittaviksi esittämät tosiseikat ja oikeudelliset seikat.

(ks. 29 ja 212 kohta)

3.      Sellaisesta komission päätöksestä nostetun kumoamiskanteen yhteydessä, jolla hylätään yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta tehty kantelu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tarkastettava, onko riidanalaisessa päätöksessä tutkittu komission harkittaviksi hallinnollisessa menettelyssä esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat asianmukaisesti. Tältä osin tuomioistuimen valvoessa komission toimia, jotka edellyttävät monitahoisten taloudellisluonteisten arviointien tekemistä, kuten silloin, kun EY 81 ja EY 82 artiklaa väitetään rikotun, tämä valvonta kohdistuu vain siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa, ettei ole tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

(ks. 30 kohta)

4.      Kilpailusääntöjen soveltaminen sellaisia tuotteita koskevaan sopimukseen, jotka on ostettu Yhdysvalloista myytäviksi yhteisössä, on perusteltua vain siinä tapauksessa, että on kaikkien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella riittävän todennäköistä, että sopimuksella voi olla vähäistä suurempaa vaikutusta kilpailuun yhteisössä ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Pelkästään se seikka, että käyttäytymisellä on tiettyjä – millaisia tahansa – vaikutuksia yhteisön talouteen, ei yksinään muodosta sellaista riittävän tiivistä yhteyttä, jonka perusteella yhteisölle syntyisi toimivalta. Jotta tämä vaikutus voitaisiin ottaa huomioon, sen on oltava huomattava eli tuntuva ja vähäpätöistä suurempi.

(ks. 167 kohta)

5.      Yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta tehdyn kantelun käsittelyn mahdollisesti liian pitkä kesto ei lähtökohtaisesti voi vaikuttaa komission tekemän lopullisen päätöksen sisältöön. Käsittelyn kesto ei nimittäin voi muutoin kuin poikkeuksellisissa tilanteissa muuttaa asian aineellisia perusteita, jotka tapauksen mukaan osoittavat, että kilpailusääntöjä on joko rikottu tai että niitä ei ole rikottu, tai joiden vuoksi on perusteltua, että komissio jättää tutkinnan tekemättä. Kantelun tutkinnan kesto ei siis lähtökohtaisesti aiheuta vahinkoa kantelijalle, kun kantelu hylätään.

(ks. 193 kohta)

6.      Se, että komission on toimittava kohtuullisessa ajassa, kun se tekee päätöksiä kilpailupolitiikan alaan kuuluvien hallinnollisten menettelyjen päätteeksi, on hyvän hallinnon periaatteen sovellus. Tällaisen menettelyn keston kohtuullisuutta on arvioitava tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa on otettava huomioon erityisesti asiayhteys, ne eri menettelyvaiheet, joita komission on noudatettava, asian vaikeusaste sekä asian merkitys eri osapuolille.

(ks. 195 kohta)

7.      Kun komissio perustelee päätöksiään, joita sen on tehtävä yhteisön kilpailusääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sen ei tarvitse ottaa kantaa kaikkiin osapuolten vaatimustensa tueksi esittämiin perusteluihin. Riittää, että se esittää päätöksen systematiikan kannalta olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset näkökohdat.

(ks. 199 kohta)