UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
17 päivänä helmikuuta 2011 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin ANN TAYLOR LOFT rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi kansallinen sanamerkki LOFT – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta
Asiassa T‑385/09,
Annco, Inc., kotipaikka Wilmington, Delaware (Yhdysvallat), edustajanaan asianajaja G. Triet,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään A. Folliard-Monguiral,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa oli
Freche et fils associés, kotipaikka Pariisi (Ranska),
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 1.7.2009 tekemästä päätöksestä (asia R 1485/2008-1), joka koskee Freche et fils associés’n ja Annco, Inc:n välistä väitemenettelyä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien päätösneuvotteluissa kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. E. Martins Ribeiro (esittelevä tuomari) sekä tuomarit S. Papasavvas ja A. Dittrich,
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.10.2009 toimitetun kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.1.2010 toimitetun vastauskirjelmän,
ottaen huomioon sen, etteivät asianosaiset ole kuukauden kuluessa siitä, kun niille on ilmoitettu kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet järjestämään suullista käsittelyä, ja päätettyään näin ollen esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 a artiklan nojalla ratkaista asian ilman suullista käsittelyä,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Annco, Inc. teki 16.3.2004 yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)), nojalla.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki ANN TAYLOR LOFT.
3 Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 18, 25 ja 35, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta:
– luokka 18: ”Nahat ja nahan jäljitelmät ja niistä valmistetut tuotteet; eläinten nahat, vuodat; matka-arkut, matkalaukut ja matkakassit; sateenvarjot, päivävarjot ja kävelykepit; käsilaukut, kukkarot, matkalaukut”
– luokka 25: ”Vaatteet, jalkineet, päähineet, mekot, hameet, puvut, farkut, neulepuserot, paidat, t-paidat, hihattomat t-paidat, bodyt, neulepuserot, liivit, käsineet, yöasut, kylpytakit, uimapuvut, paitapuserot, kengät, housut, sortsit, pusakat, takit, sukat, sukkahousut, hatut ja lakit, vyöt, huivit ja alusvaatteet”
– luokka 35: ”Vähittäiskauppapalvelut; tuotteiden vähittäismyyntipalvelut maailmanlaajuisten tietoverkkojen välityksellä; vaatteiden, jalkineiden, käsilaukkujen, pienten nahkaisten ja tekonahkaisten asusteiden, korujen, toilettitarvikkeiden, tuoksujen ja kosmeettisten tuotteiden vähittäismyyntipalvelut”.
4 Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus julkaistiin 20.12.2004 ilmestyneessä Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 51/2004.
5 Freche et fils associés teki 18.3.2005 asetuksen N:o 40/94 42 artiklan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 41 artikla) nojalla väitteen haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan ja vetosi asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) tarkoitettuun sekaannusvaaraan.
6 Väite perustui sanamerkin LOFT, joka on rekisteröity 22.8.2003 Ranskassa numerolla 13089435 16.3.2001 alkavin vaikutuksin muun muassa luokkiin 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten, kattamiin tiettyihin tavaroihin ja palveluihin, jotka vastaavat seuraavaa kuvausta:
– luokka 18: ”Nahat ja nahan jäljitelmät; nahasta tai nahan jäljitelmistä valmistetut tuotteet (paitsi kotelot, jotka sopivat niihin tuotteisiin, joiden säilytykseen ne on tarkoitettu, käsineet ja vyöt); muut kuin jalometalliset kukkarot; käsilaukut; matkalaukut; nahasta tai nahkapahvista valmistetut laatikot; matka-arkut; nahkapeitteet (turkit); muuhun kuin siivoamiseen tarkoitetut säämiskänahkat; eläinten nahat, vuodat; matka-arkut ja matkakassit; sateenvarjot, päivävarjot ja kävelykepit”
– luokka 25: ”Vaatteet, alusvaatteet, muut kuin sukeltamiseen tarkoitetut urheiluvaatteet, vyöt, käsineet, jalkineet, päähineet”.
7 Väite kohdistui kaikkiin hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin kattamiin tavaroihin ja palveluihin.
8 Väiteosasto hyväksyi väitteen 12.8.2008 tekemällään päätöksellä luokkiin 18 ja 25 kuuluvien tavaroiden osalta sillä perusteella, että oli olemassa sekaannusvaara, ja hylkäsi väitteen luokkaan 35 kuuluvien palveluiden osalta. Väiteosasto totesi kyseessä olevien tavaroiden olevan samanlaisia ja katsoi, että merkit LOFT ja ANN TAYLOR LOFT olivat kokonaisuutena arvioituna keskimääräisen samankaltaisia, koska molemmissa esiintyi sanaa ”loft” koskeva käsite. Kun otetaan huomioon tavaroiden samanlaisuus sekä se, että sanalla ”loft” oli haetussa tavaramerkissä itsenäinen erottamiskykyinen asema, kuluttajat saattoivat luulla tavaroiden olevan peräisin keskenään sidoksissa olevista yrityksistä.
9 Kantaja valitti 10.10.2008 väiteosaston päätöksestä SMHV:n sisällä asetuksen N:o 40/94 57–62 artiklan (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 58–64 artikla) nojalla.
10 Ensimmäinen valituslautakunta hylkäsi valituksen 1.7.2009 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Se katsoi erityisesti yhtäältä, että haetun tavaramerkin kattamat tavarat ja aikaisemman tavaramerkin kattamat tavarat olivat samanlaisia, ja toisaalta, että vaikka kyseiset merkit olivat merkityssisällöltään huomattavan samankaltaisia, ne olivat kokonaisuutena arvioituna vähäisessä määrin samankaltaisia. Valituslautakunnan mukaan sekaannusvaara oli olemassa sillä perustella, että yhteinen sana ”loft” oli haetun tavaramerkin hallitseva osatekijä ja ainoa aikaisemman tavaramerkin osatekijä. Nahkatuotteiden ja vaatteiden ranskalaisista keskiverto-ostajista muodostuva kohdeyleisö saattoi luulla, että tavaroiden alkuperä on sama tai että ANN TAYLOR LOFT on Freche et fils associés’n uuden tuotevalikoiman nimi.
Asianosaisten vaatimukset
11 Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
– toteamaan, että kanne on perusteltu
– kumoamaan riidanalaisen päätöksen
– muuttamaan riidanalaista päätöstä siten, että tavaramerkki ANN TAYLOR LOFT rekisteröidään luokkien 18 ja 25 osalta luokan 35 lisäksi; jälkimmäisen osalta väiteosasto on perustellusti hyväksynyt rekisteröinnin, eikä sitä ole riitautettu
– velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
12 SMHV vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
– hylkäämään kanteen
– velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Vaatimus riidanalaisen päätöksen kumoamisesta
13 Kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka koskevat yhtäältä asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan toisen virkkeen rikkomista ja toisaalta saman asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista.
14 Ensin on tutkittava kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista.
15 Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos ”sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, sen alueen yleisön keskuudessa, jolla aikaisempi tavaramerkki on suojattu, on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä”.
16 Lisäksi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa säädetään, että aikaisemmilla tavaramerkeillä tarkoitetaan jäsenvaltiossa rekisteröityjä tavaramerkkejä, joiden rekisteröintihakemus on tehty ennen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivää.
17 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä (ks. asia T-325/06, Boston Scientific v. SMHV, tuomio 10.9.2008, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; ks. myös analogisesti asia C-39/97, Canon, tuomio 29.9.1998, Kok., s. I-5507, 29 kohta ja asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999, Kok., s. I-3819, 17 kohta).
18 On myös kiistatonta, että sekaannusvaaraa yleisön keskuudessa on arvioitava kokonaisuutena ja huomioon on otettava kaikki tekijät, jotka ovat merkityksellisiä kyseisessä yksittäistapauksessa (ks. edellä 17 kohdassa mainittu asia CAPIO, tuomion 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös analogisesti asia C-251/95, SABEL, tuomio 11.11.1997, Kok., s. I-6191, 22 kohta; ks. lisäksi edellä 17 kohdassa mainittu asia Canon, tuomion 16 kohta ja edellä 17 kohdassa mainittu asia Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomion 18 kohta).
19 Tällainen kokonaisarviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja näiden kattamien tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden tiettyä keskinäistä riippuvuutta. Niinpä kyseisten tavaroiden tai palvelujen vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (ks. asia C-234/06 P, Il Ponte Finanziaria v. SMHV, tuomio 13.9.2007, Kok., s. I-7333, 48 kohta ja asia T-6/01, Matratzen Concord v. SMHV – Hukla Germany (MATRATZEN), tuomio 23.10.2002, Kok., s. II-4335, 25 kohta; ks. myös analogisesti edellä 17 kohdassa mainittu asia Canon, tuomion 17 kohta). Näiden tekijöiden keskinäinen riippuvuus on ilmaistu asetuksen N:o 207/2009 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa, jonka mukaan samankaltaisuuden käsitettä on tulkittava suhteessa sekaannusvaaraan, jonka arviointi riippuu lukuisista tekijöistä ja erityisesti siitä, kuinka hyvin tavaramerkki tunnetaan markkinoilla, vakiintuneeseen tai rekisteröityyn merkkiin liittyvästä mielleyhtymästä sekä samankaltaisuuden asteesta tavaramerkin ja merkin sekä kyseisten tavaroiden tai palvelujen välillä (ks. edellä 17 kohdassa mainittu asia CAPIO, tuomion 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Lisäksi tämän kokonaisarvioinnin on kyseessä olevien tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osatekijät. Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta ”yleisön keskuudessa – – on sekaannusvaara” nimittäin ilmenee, että sillä, miten kyseisten tyyppisten tavaroiden tai palvelujen keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkit, on ratkaiseva merkitys sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa. Yleensä keskivertokuluttaja käsittää tavaramerkin kokonaisuutena eikä ryhdy tutkimaan merkin erilaisia yksityiskohtia (ks. edellä 17 kohdassa mainittu asia CAPIO, tuomion 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös analogisesti edellä 18 kohdassa mainittu asia SABEL, tuomion 23 kohta).
21 Sekaannusvaaraa koskevassa kokonaisarvioinnissa kyseisten tavaroiden keskivertokuluttajan oletetaan olevan tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen. Lisäksi on otettava huomioon se, että keskivertokuluttajalla on ainoastaan harvoin mahdollisuus verrata suoraan eri tavaramerkkejä, joten hänen on turvauduttava epätäydelliseen muistikuvaan, joka hänellä on tavaramerkeistä. On myös syytä ottaa huomioon se, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan (ks. asia T-104/01, Oberhauser v. SMHV – Petit Liberto (Fifties), tuomio 23.10.2002, Kok., s. II-4359, 28 kohta ja asia T-186/02, BMI Bertollo v. SMHV – Diesel (DIESELIT), tuomio 30.6.2004, Kok., s. II-1887, 38 kohta; ks. myös analogisesti edellä 17 kohdassa mainittu asia Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomion 26 kohta).
22 Nyt käsiteltävässä asiassa aikaisempi tavaramerkki on Ranskassa rekisteröity kansallinen tavaramerkki. Kuten valituslautakunta on todennut riidanalaisen päätöksen 12 kohdassa, tutkimuksen on näin ollen rajoituttava Ranskan alueeseen. On myös kiistatonta, että kohdeyleisö muodostuu – kuten valituslautakunta on perustellusti todennut riidanalaisen päätöksen 13 kohdassa – nahkatuotteiden ja vaatteiden ranskalaisesta keskivertokuluttajasta, mikä vastaa hyvin suurta osaa väestöstä. Nämä toteamukset, joita kantaja ei ole riitauttanut, on vahvistettava.
23 Valituslautakunnan arviointia kyseessä olevien merkkien sekaannusvaarasta on tarkasteltava edellä esitettyjen näkökohtien valossa.
Tavaroiden samankaltaisuus
24 Tästä on riittävää todeta, että valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 10 kohdassa omaksuma näkemys, jonka mukaan kyseessä olevat tavarat ovat samanlaisia ja jota kantaja ei ole myöskään riitauttanut, on vahvistettava.
Merkkien samankaltaisuus
25 Kuten edellä 20 kohdassa on jo todettu, sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on kyseessä olevien tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osatekijät (ks. myös asia C-254/09 P, Klein Trademark Trust v. SMHV, tuomio 2.9.2010, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
26 Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että kaksi tavaramerkkiä ovat samankaltaisia, kun ne ovat kohdeyleisön näkökulmasta ainakin osittain samanlaisia yhden tai useamman ulkoasuun, lausuntatapaan ja merkityssisältöön liittyvän seikan osalta (ks. edellä 19 kohdassa mainittu asia MATRATZEN, tuomion 30 kohta ja edellä 17 kohdassa mainittu asia CAPIO, tuomion 89 kohta; ks. myös analogisesti edellä 18 kohdassa mainittu asia SABEL, tuomion 23 kohta).
27 Nyt käsiteltävässä asiassa aikaisempi tavaramerkki muodostuu yksinomaan sanasta ”loft”, kun taas haettu tavaramerkki muodostuu sanaosasta ”ann taylor loft”.
28 Valituslautakunta on ensinnäkin todennut, että kyseiset merkit olivat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan samankaltaisia mutta että samankaltaisuus ei ollut huomattava, koska sanan ”loft” edellä oli haetussa tavaramerkissä muita osatekijöitä. Vaikka kantaja väittää, että merkeistä syntyvät visuaaliset ja foneettiset vaikutelmat ovat hyvin erilaisia haetun tavaramerkin sisältämän hallitsevan osatekijän ”ann taylor” vuoksi, se kuitenkin myöntää, että ”kyseessä olevat merkit ovat vähäisessä määrin samankaltaisia”. Valituslautakunnan tätä koskeva päätelmä on näin ollen vahvistettava.
29 Toiseksi valituslautakunta on todennut riidanalaisen päätöksen 18–20 kohdassa merkityssisällön samankaltaisuudesta samalla, kun se on vahvistanut lopputuloksen, johon väiteosasto on päätynyt, että sanamerkki ANN TAYLOR LOFT muistutti anglosaksisen henkilön koko nimeä, jossa voitiin helposti tunnistaa sana ”ann” etunimeksi, sana ”taylor” toiseksi etunimeksi tai etunimen osaksi ja sana ”loft” sukunimeksi. Valituslautakunta on lisännyt riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa asiassa T-212/07, Harman International Industries v. SMHV – Becker (Barbara Becker), 2.12.2008 annettuun tuomioon (Kok., s. II-3431) tukeutuen, että ”loft” oli nimenä haetun tavaramerkin hallitseva osatekijä. Lisäksi valituslautakunta on katsonut riidanalaisen päätöksen 23 kohdassa, että sana ”loft” oli erottamiskykyinen, koska se oli Ranskassa vieraskielinen sana, jota ei välttämättä mielletä tavaroiden myyntipaikan yleisnimeksi. Sana ”loft” mielletään pikemminkin merkityksettömäksi englanninkieliseksi substantiiviksi tai sukunimeksi.
30 Kantaja riitauttaa tämän arvioinnin. Ranskalainen yleisö ei kantajan mukaan miellä molemmissa kyseessä olevissa merkeissä olevaa sanaa ”loft” anglosaksiseksi sukunimeksi, koska sitä käytetään ranskan kielessä yksityistä tai kaupallista tarkoitusta varten huoneistoksi muutetun varastotilan kuvaamiseen. Vaikka molempiin merkkeihin sisältyy sana ”loft”, osatekijä ”ann taylor” siis hallitsee kokonaisuutta siinä määrin, että kaikki muut osatekijät jäävät merkityksettömiksi, koska se on merkkien ANN TAYLOR ja ANN TAYLOR LOFT erottava ja hallitseva osatekijä. Kyseiset merkit eivät näin ollen ole merkityssisällöltään samankaltaisia.
31 On todettava, ettei valituslautakunnan tekemää arviointia voida vahvistaa, koska se perustuu virheelliseen oletukseen.
32 Kuten väiteosasto on jo todennut päätöksessään, sana ”loft” ei ole suinkaan vieraskielinen sana vaan sana, jolla kuvaillaan ranskan kielellä tietynlaista huoneistoa. Vaikka sana ”loft” juontuu vastaavasta englanninkielisestä sanasta, siitä on tullut täysin ranskankielinen sana sen myötä, kun se on otettu käyttöön ranskan kielessä. Tästä seuraa, että koska sanalla on erityinen merkitys ranskan kielessä, sen kanssa kosketuksiin joutuva ranskalainen keskivertoyleisö – jos se tuntee kyseisen merkityksen – yhdistää sen tietynlaiseen huoneistoon eikä ulkomaiseen sukunimeen, joka ei myöskään kuulu yleisimpiin sukunimiin anglosaksisissa maissa, kuten SMHV on myöntänyt. Ei voida myöskään pätevästi väittää, että sanaa ”loft” käytetään harvoin ranskan kielessä.
33 Myöskään kantajan väitettä siitä, että osatekijä ”ann taylor” hallitsee kokonaisvaikutelmaa, koska merkit ANN TAYLOR ja ANN TAYLOR LOFT ovat laajalti tunnettuja yleisön keskuudessa, ei voida hyväksyä.
34 Tästä on riittävää todeta, ettei kantaja ole esittänyt mitään seikkaa, joka osoittaisi merkin ANN TAYLOR LOFT tai merkin ANN TAYLOR olevan laajalti tunnettu kohdeyleisön keskuudessa, sillä esitetyt todisteet liittyvät Yhdysvaltoihin. Tässä yhteydessä internetsivun olemassaolo ei ole riittävä osoitus laajasta tunnettuudesta. Lisäksi kantaja itsekin täsmentää, että se on ”toteuttanut tiettyjä toimenpiteitä voidakseen laajentaa toimintaansa muihin valtioihin, joihin kuuluvat Euroopan unionin jäsenvaltiot”, mikä osoittaa, ettei haettu tavaramerkki tai merkki ANN TAYLOR ole tällä hetkellä yleisesti tunnettu Euroopan unionissa tai varsinkaan Ranskassa.
35 Vaikka lisäksi oletettaisiin, että osatekijää ”ann taylor” voitaisiin pitää hallitsevana merkissä ANN TAYLOR LOFT, merkityssisällön samankaltaisuutta ei voida tutkia siten, että siinä otettaisiin huomioon ainoastaan hallitseva osatekijä, sillä samankaltaisuutta voidaan arvioida oikeuskäytännön mukaan yksin hallitsevan osatekijän perusteella ainoastaan silloin, kun kaikki muut tavaramerkin osatekijät jäävät merkityksettömiksi (ks. asia C-498/07 P, Aceites del Sur-Coosur v. Koipe ja SMHV, tuomio 3.9.2009, Kok., s. I-7371, 62 kohta).
36 Haettuun tavaramerkkiin sisältyvän sanan ”loft” ei kuitenkaan voida katsoa jäävän merkityksettömäksi kokonaisvaikutelmassa, koska se täydentää osatekijää ”ann taylor” lisäämällä siihen ominaisuuden, joka voisi kyseessä olevien tavaroiden tapauksessa liittyä vaatesarjaan, joka on yhdistettävissä tähän uuteen asumistyyliin liittyvään tiettyyn elämäntapaan tai jossa on otettu siitä tiettyjä vaikutteita.
37 On lisäksi kiistatonta, että osatekijä ”ann taylor” on ranskalaisyleisön keskuudessa haetusta tavaramerkistä syntyvässä kokonaisvaikutelmassa selvästi paljon sanaa ”loft” erottamiskykyisempi juuri siksi, että jälkimmäisellä on selkeä ja erityinen merkitys ranskan kielessä. Osatekijä ”ann taylor” viittaa englanninkielisiin etunimiin tai englanninkieliseen etu- ja sukunimeen, joten ranskalainen yleisö kiinnittää siihen enemmän huomiota.
38 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kun otetaan huomioon toteamus ulkoasun ja lausuntatavan samankaltaisuudesta, joka ei ole huomattava, sekä se, että kyseessä olevat merkit ovat merkityssisällöltään tietyssä määrin samankaltaisia, on kaiken kaikkiaan todettava kyseisten merkkien olevan kokonaisuutena tarkasteltuna vähäisessä määrin samankaltaisia, kun huomataan myös se seikka, että osatekijä ”ann taylor” on haetun tavaramerkin erottamiskykyisin osatekijä ja kohdeyleisö kiinnittää siihen enemmän huomiota.
Sekaannusvaara
39 On muistutettava, että sekaannusvaara on olemassa silloin, kun sekä kyseessä olevat tavaramerkit että niiden kattamat tavarat tai palvelut ovat riittävän samankaltaisia (ks. edellä 19 kohdassa mainittu asia MATRATZEN, tuomion 45 kohta).
40 Kantaja väittää, että koska merkin ANN TAYLOR LOFT alkuosan muodostaa erottava ja hallitseva osatekijä ”ann taylor”, kohdeyleisön keskuudessa ei ole sekaannusvaaraa niin, että se voisi luulla kyseessä olevien merkkien liittyvän kahteen eri tuotelinjaan, joihin kuuluvia tuotteita tarjotaan saman yhtiön tai keskenään taloudellisesti sidoksissa olevien yhtiöiden valvonnassa.
41 Valituslautakunta on sen sijaan katsonut riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa, että sana ”loft” oli haetun tavaramerkin hallitseva osatekijä, joten sekaannusvaara oli olemassa, koska tavarat olivat samanlaisia.
42 Jälkimmäistä arviointia ei voida vahvistaa.
43 Tässä yhteydessä on todettava, että kun otetaan huomioon kyseessä olevien merkkien merkityssisällön samankaltaisuuden arvioinnin yhteydessä esitetyt toteamukset, sana ”loft” ei ole haetun tavaramerkin hallitseva osatekijä. Lisäksi samoista toteamuksista ilmenee, että koska osatekijältä ”ann taylor” puuttuu kohdeyleisön näkökulmasta katsottuna merkitys, sitä on pidettävä haetussa tavaramerkissä erottamiskykyisempänä kuin sanaa ”loft”, sillä jälkimmäisellä sanalla on kohdeyleisön näkökulmasta katsottuna erityinen merkitys.
44 Lisäksi kyseessä olevat merkit ovat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan vähäisessä määrin samankaltaisia ja merkityssisällöltään tietyssä määrin samankaltaisia.
45 Tässä yhteydessä on muistutettava, että vaatetusalalla on yleistä esittää sama tavaramerkki eri muodossa sen mukaan, minkä tyyppisiin tavaroihin se liittyy. Toimialalla on nimittäin tavanomaista, että sama vaatetusyritys käyttää alatavaramerkkejä eli merkkejä, jotka on johdettu päätavaramerkistä ja joilla on sen kanssa yhteinen hallitseva osatekijä, vaatetusalan eri tuotelinjojensa erottamiseksi toisistaan (ks. yhdistetyt asiat T-117/03–T-119/03 ja T-171/03, New Look v. SMHV – Naulover (NLSPORT, NLJEANS, NLACTIVE ja NLCollection), tuomio 6.10.2004, Kok., s. II-3471, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Kun otetaan ensiksi huomioon tavaroiden luonne ja niiden myyntitapa, toiseksi tavaramerkkien käyttämiseen vaatetustuotteissa liittyvät käytännöt ja lopuksi kohdeyleisön odotukset ja tavat, on katsottava, että näiden kahden kyseessä olevan merkin kanssa kosketuksiin joutuva kohdeyleisö ei yhdistä niitä toisiinsa, koska haetun tavaramerkin erottamiskykyisin osatekijä ei ole sama kuin aikaisemman tavaramerkin ainoa osatekijä, ja että on tavallista johtaa ”kotitavaramerkistä” tavaramerkkejä lisäämällä siihen osatekijä, joka on ominainen toissijaiselle tuotelinjalle.
47 Kuten kantaja on perustellusti todennut, kohdeyleisö on nimittäin tottunut siihen, että sama valmistaja markkinoi eri tuotelinjoja, joiden nimenä on kyseessä olevan suunnittelijan ja/tai vaatetusliikkeen nimi, jota seuraa linjan nimi, joka on linjan ominaispiirteiden (urheilullinen, virallinen, rento jne.) mukainen.
48 Nyt käsiteltävässä asiassa on katsottu, että kyseessä olevat merkit ovat vähäisessä määrin samankaltaisia, kun otetaan huomioon niistä syntyvä kokonaisvaikutelma. Vaikka kyseessä olevat tavarat ovat samanlaisia, on todettava, että kun otetaan huomioon merkkien vähäinen samankaltaisuus, kohdeyleisö, joka on tottunut siihen, että sama vaatetusyritys käyttää päätavaramerkistä johdettuja alatavaramerkkejä, ei yhdistä merkkejä ANN TAYLOR LOFT ja LOFT toisiinsa, koska aikaisempaan tavaramerkkiin ei sisälly osatekijää ”ann taylor”, joka on haetun tavaramerkin erottamiskykyisin osatekijä, kuten edellä 37 kohdassa on todettu (ks. myös edellä 43 kohta).
49 Vaikka oletettaisiin, että osatekijällä ”loft” olisi haetussa tavaramerkissä itsenäinen erottamiskykyinen asema, siitä ei kuitenkaan voida automaattisesti päätellä, että kyseessä olevien merkkien välillä on sekaannusvaara.
50 Sekaannusvaaraa ei nimittäin voida määrittää abstraktisti, vaan sitä on tarkasteltava sellaisen kokonaisarvioinnin yhteydessä, jossa otetaan erityisesti huomioon kaikki tekijät, jotka ovat merkityksellisiä kyseisessä yksittäistapauksessa (ks. edellä 18 kohdassa mainittu asia SABEL, tuomion 22 kohta; ks. myös asia C-120/04, Medion, tuomio 6.10.2005, Kok., s. I-8551, 37 kohta), erityisesti kyseessä olevien tavaroiden ja palveluiden luonne, myyntitavat sekä yleisön jokseenkin korkea tarkkaavaisuuden aste ja tavat kyseisellä alalla. Nyt käsiteltävään asiaan liittyvien merkityksellisten tekijöiden tutkimisessa, joka on kuvattu edellä 45–48 kohdassa, ei ole kuitenkaan ilmennyt ensi näkemältä, että kyseessä olevien merkkien välillä olisi sekaannusvaara.
51 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalainen päätös kumottava ilman, että on tarpeen tutkia toista kanneperustetta, joka koskee kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista.
Vaatimus riidanalaisen päätöksen muuttamisesta
52 Kolmannesta vaatimuksesta, jolla kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta muuttamaan riidanalaista päätöstä siten, että haettu tavaramerkki rekisteröidään, on muistettava, että koska valituslautakunnalla on itsellään asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus käyttää riidanalaisen päätöksen tehneen elimen toimivaltaa, unionin yleinen tuomioistuin voi päätösten muuttamista koskevan toimivaltansa puitteissa käyttää SMHV:n alempien elinten, joiden päätöksistä voidaan valittaa valituslautakuntaan, toimivaltaa. Unionin yleinen tuomioistuin voi näin ollen tässä yhteydessä tehdä päätöksen, jonka tutkija, väiteosasto tai mitättömyysosasto olisi voinut tehdä. Sen sijaan se ei voi tehdä päätöksiä, joiden tekeminen ei kuulu näiden elinten toimivaltaan. Tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin ei voi rekisteröidä tavaramerkkiä, sillä tämä rekisteröinti ei kuulu tutkijan eikä väiteosaston toimivaltaan (ks. vastaavasti asia T-285/08, Securvita v. SMHV (Natur-Aktien-Index), määräys 30.6.2009, Kok., s. II-2171, 16–23 kohta).
53 Kolmas vaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
54 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska SMHV on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 1.7.2009 tekemä päätös (asia R 1485/2008-1) kumotaan.
2) Kanne jätetään muilta osin tutkimatta.
3) SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Martins Ribeiro | Papasavvas | Dittrich |
Julistettiin Luxemburgissa 17. päivänä helmikuuta 2011.
Allekirjoitukset