Asia T‑84/07

EuroChem Mineral and Chemical Company OAO (EuroChem MCC)

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Venäjältä peräisin olevan urean ja ammoniumnitraatin liuosseoksen tuonti – Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelupyyntö – Välivaiheen tarkastelupyyntö – Tutkittavaksi ottaminen – Normaaliarvo – Vientihinta – Asetuksen (EY) N:o 384/96 1 artikla, 2 artikla ja 11 artiklan 1 – 3 kohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 1225/2009 1 artikla, 2 artikla ja 11 artiklan 1 – 3 kohta)  

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 7.2.2013

1.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Unionin toimielinten harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

2.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Laskennallisen arvon käyttäminen – Valmistukseen liittyvien kustannusten huomioon ottaminen – Kustannusten laskeminen kirjanpitomerkintöjen perusteella – Kustannukset, joihin vaikuttaa markkinoiden vinoutuma – Oikaiseminen – Hyväksyttävyys – Perusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 3 ja 5 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 3 ja 5 kohta)

3.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Vuoden 1994 GATTin polkumyyntisopimukseen sisältyvät polkumyyntimarginaalin laskemista koskevat säännöt – Täytäntöönpano unionin oikeudessa polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden perusasetuksella – Kyseisen asetuksen 2 artiklan 5 kohdan tulkinta mainitun polkumyyntisopimuksen valossa

(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen (vuoden 1994 polkumyyntisopimus) 2.2.1.1. artikla; neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 5 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohta)

4.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Normaaliarvon määrittämistä koskeva päätös – Perustelut – Asianomaisten yritysten hallinnollisen menettelyn aikana toimittamien tietojen huomioon ottaminen

(SEUT 296 artikla; neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artikla ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artikla)

5.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon ja vientihinnan välisen vastaavuuden puute, joka vaikuttaa niiden vertailtavuuteen – Oikaisut – Myynnistä maksettujen palkkioiden huomioon ottaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 10 kohdan i alakohta ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohdan i alakohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 31 ja 32 kohta)

2.      Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 384/96 2 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta) säädetään normaaliarvon laskentamenetelmästä, mikäli samankaltaista tuotetta ei myydä tavanomaisessa kaupankäynnissä tai myynti on riittämätöntä tai erityisestä markkinatilanteesta johtuen tällaisen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen virkkeen (josta on tullut asetuksen n:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta) mukaan laskennallinen normaaliarvo lasketaan tavallisesti valmistukseen liittyvien kustannusten perusteella. Tällaisessa tapauksessa kustannukset lasketaan tavallisesti tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen perusteella. Saman säännöksen mukaan kirjanpitomerkintöjä ei kuitenkaan käytetä normaaliarvon laskentaperusteena, jos ne eivät anna kohtuullisen hyvää käsitystä tutkinnan kohteena olevan tuotteen valmistukseen liittyvistä kustannuksista.

Tilanne on tällainen, jos asianomaisen tuotteen valmistukseen liittyviin kustannuksiin vaikuttaa kotimarkkinoiden vinoutuma, kuten silloin, kun tuotteen hinta vientimaassa on säännelty ja sitä eivät siis määrää markkinavoimat. Tässä tapauksessa kirjanpitomerkintöihin perustuvia kustannuksia ei voida pitää kohtuullisena, ja toimielimet voivat suorittaa oikaisun oikaista käyttämällä muita lähteitä, jotka ovat peräisin markkinoilta, joita ne pitivät edustavampina. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 5 kohta mahdollistaa tietyin edellytyksin muilta markkinoilta kuin viejämaan tai alkuperämaan markkinoilta peräisin olevien tietojen huomioon ottamisen.

(ks. 45, 51, 53, 58, 60, 61 ja 62 kohta)

3.      Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimukset eivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin, joihin nähden unionin tuomioistuimet valvovat unionin toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta EY 230 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla. Unionin tuomioistuinten on kuitenkin valvottava unionin toimen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden, jos unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä unionin toimessa nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin.

Tältä osin polkumyynnin vastaisen perusasetuksen johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisellä asetuksella on erityisesti tarkoitus panna unionin oikeudessa mahdollisimman hyvin täytäntöön vuoden 1994 polkumyyntisopimukseen sisältyvät uudet ja yksityiskohtaiset säännöt, joihin kuuluvat erityisesti polkumyyntimarginaalin laskemista koskevat säännöt. Unionilla on näin ollen ollut tarkoitus panna täytäntöön kyseisen asetuksen 2 artiklan 5 kohdalla (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohta) vuoden 1994 polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklaan sisältyvät erityiset velvoitteet. Tästä seuraa, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa on tulkittava mahdollisuuksien mukaan mainitun sopimuksen 2.2.1.1 artiklan valossa.

On lisäksi ilmeistä, että vuoden 1994 polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklan sanamuoto ei merkittävästi poikkea perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta) tekstistä, joka koskee sitä, että kirjanpitomerkinnät on tehty yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen asianomaisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista.

Sen sijaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohdan toinen alakohta) säännöstä ei mainita vuoden 1994 polkumyyntisopimuksessa, eikä sitä voida näin ollen tulkita mainitun sopimuksen valossa.

(ks. 74–78, 81 ja 82 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 112 kohta)

5.      Niin polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 384/96 2 artiklan 10 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohta) sanamuodosta kuin sen rakenteestakin ilmenee, että vientihintaa tai normaaliarvoa voidaan oikaista ainoastaan hintoihin ja näin ollen niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden erojen huomioon ottamiseksi. Toisin sanoen oikaisun tekemisen syynä on tuotteen normaaliarvon ja vientihinnan välisen vastaavuuden palauttaminen.

Erityisesti siltä osin kuin kyse on polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohdan i alakohta) säädetystä myynnistä maksettujen palkkioiden huomioon ottamisesta, kyseisen säännöksen mukaan näihin palkkioihin katsotaan sisältyvän tuotteen tai samankaltaisen tuotteen kauppiaan saama voittomarginaali, jos kyseisen kauppiaan toiminta muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa. Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdassa mahdollistetaan siten oikaisun tekeminen tarkasteltavan myynnin osalta maksettujen palkkioiden eroavuuden lisäksi tuotteen kauppiaiden saaman marginaalin perusteella, jos niiden toiminta muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa.

(ks.124, 125 ja 127 kohta)