Asia T‑396/10
Zucchetti Rubinetteria SpA
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kylpyhuonekalusteiden markkinat Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Itävallassa – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hinnankorotusten koordinointi ja arkaluonteisten liiketaloudellisten tietojen vaihto – Kilpailusääntöjen rikkomisen käsite – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen – Merkitykselliset markkinat – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Vakavuus – Kertoimet
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.9.2013
1. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuimen täysi toimivalta – Ulottuvuus – Sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen huomioon ottaminen – Rajat – Yleisten oikeusperiaatteiden noudattaminen
(SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
2. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Käsite – Kokonaisvaltainen yhteistoimintajärjestely – Arviointiperusteet – Yksi ainoa tavoite – Kilpailusääntöjen rikkomisen yksityiskohtaisella toteuttamistavalla ei ole merkitystä
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Velvollisuus määrittää relevantit markkinat – Ulottuvuus
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
4. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Kilpailunvastainen tarkoitus tai vaikutus – Olettama – Edellytykset
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
5. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Arviointiperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Kartellissa sovitusta poikkeava toiminta – Rajoitettu osallistuminen – Edellytykset
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan kolmas luetelmakohta)
6. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa määritetty laskentamenetelmä – Sakon perusmäärän laskeminen – Kokonaisuutena tarkastellun rikkomisen ominaispiirteiden huomioon ottaminen
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 9–11 ja 21–23 kohta)
7. Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus
(SEUT 296 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Arviointiperusteet – Rikkomisen vakavuus – Sakon vahvistaminen suhteessa rikkomisen vakavuuden arviointiin liittyviin seikkoihin
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Arviointiperusteet – Rikkomisen vakavuus – Kunkin yrityksen osallistumisen vakavuus – Eroavaisuudet – Useasta osasta koostuva kartelli
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 17 ja 143–145 kohta)
2. Kilpailuasiassa SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen voi olla seurausta paitsi yksittäisistä sopimuksista tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joista on määrättävä seuraamus yksittäisinä rikkomisina, myös useista sopimuksista tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista, jotka ovat yhteydessä toisiinsa siten, että ne on katsottava yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osatekijöiksi. Yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolon toteamiseksi komission on osoitettava, että kyseessä olevat sopimukset tai yhdenmukaistetut menettelytavat – vaikka ne koskevat erillisiä tavaroita, palveluja tai alueita – kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, jota asianomaiset yritykset toteuttivat tarkasti yhden ainoan kilpailunvastaisen tavoitteen toteuttamiseksi.
Tutkittaessa sitä, muodostavatko kyseessä olevat lainvastaiset käytännöt useita rikkomisia vai yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen, ei ole tutkittava sitä, koskevatko kyseessä olevat käytännöt yksille ainoille markkinoille kuuluvia tuotteita, vaan sitä, katsovatko yritykset itse näiden käytäntöjen kuuluvan tällaiseen kokonaissuunnitelmaan.
Komissio ei tee oikeudellista virhettä todetessaan, että yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen koskee kolmea tuotteiden alaryhmää, vaikka ne kuuluvat erillisille tuotemarkkinoille.
Toteamuksella, jonka mukaan kolme tuotteiden alaryhmää eivät kuulu yksille ainoille tuotemarkkinoille, koska ne eivät ole korvattavissa toisillaan tarjonnan tai kysynnän näkökulmasta ja ne ovat teknisesti, taloudellisesti ja esteettisesti erilaisia, ei kyseenalaisteta tosiseikkoja, joiden perusteella komissio arvioi, että kyseisten menettelytapojen oli katsottava olevan osa yhtenä kokonaisuutena pidettävää kilpailusääntöjen rikkomista, kun otetaan huomioon niitä yhdistävät tekijät ja toteutetun kokonaissuunnitelman olemassaolo.
(ks. 25, 26, 30, 31 ja 36 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 28 ja 38 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 53–59, 89–92 ja 95 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 84, 132 ja 133 kohta)
6. Kilpailuasiassa – kuten asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 9–11 kohdasta ilmenee – komissio vahvistaa sakon kaksivaiheisessa menettelyssä. Ensiksi komissio määrittää perusmäärän kullekin yritykselle tai yrityksen yhteenliittymälle. Toisessa vaiheessa komissio voi mukauttaa perusmäärää korottamalla tai alentamalla sitä ottaen huomioon kunkin yrityksen osallistumiselle ominaiset raskauttavat tai lieventävät seikat.
Kun kyse on tarkemmin sakkojen vahvistamismenetelmän ensimmäisestä vaiheesta, vuoden 2006 suuntaviivojen 21–23 kohdan mukaan huomioon otettavan myynnin arvon suhdeluku (”rikkomisen vakavuuskerroin”) vahvistetaan tasolle 0–30 prosenttia, jossa otetaan huomioon tiettyjä seikkoja, kuten rikkomisen luonne, kaikkien osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus, rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus ja se, onko rikkominen toteutunut käytännössä, kun muistetaan, että hinnoista sopimisesta, markkinoiden jakamisesta ja tuotantorajoituksista tehdyt sopimukset kuuluvat luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Suuntaviivojen 25 kohdan mukaan komissio sisällyttää varoittavan vaikutuksen takaamiseksi perusmäärään suhdeluvun, jonka perusteella voidaan laskea lisäsumma (”lisäsummakerroin”) ja joka on 15–25 prosenttia myynnin arvosta edellä mainitut tekijät huomioon ottaen.
Näin ollen maantieteellisen laajuuden erolla, joka johtuu yritysten osallistumisesta yhtäältä kuusi unionin aluetta kattavaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuudessaan ja toisaalta yhden ainoan jäsenvaltion alueella, voidaan perustella erillisten ”rikkomisen vakavuuskertoimen” ja ”lisäsummakertoimen” soveltamista. Kuusi unionin aluetta kattavan ja kolmea tuotteiden alaryhmää koskevan kilpailusääntöjen rikkomisen ei nimittäin voida pätevästi katsoa olevan yhtä vakava kuin ainoastaan yhden jäsenvaltion alueella toteutettu ja kahta tuotteiden alaryhmää koskeva rikkominen. Kun otetaan huomioon niiden vaikutukset unionin kilpailuun, ensin mainittua rikkomista on pidettävä vakavampana kuin toiseksi mainittua rikkomista.
(ks. 103, 104 ja 118 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 111 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 120 ja 121 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 123 kohta)