Kanne 29.6.2022 – UniCredit Bank v. SRB

(asia T-405/22)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: UniCredit Bank AG (München, Saksa) (edustajat: asianajajat F. Schäfer, H. Großerichter ja F. Kruis)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) 11.4.2022 tekemän päätöksen yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2022 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskennasta (SRB/ES/2022/18), siltä osin kuin se koskee kantajaa

velvoittaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaaman oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin:

Ensimmäinen kanneperuste: 11.4.2022 tehdyllä päätöksellä ja sen liitteillä I–III rikotaan SEUT 263 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja olennaisia muotomääräyksiä ja loukataan oikeutta hyvään hallintoon, sillä siinä ei esitetä SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisia riittäviä perusteluja.

Toinen kanneperuste: 11.4.2022 tehdyllä päätöksellä ja sen liitteillä I–II loukataan perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdan mukaista oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, koska päätöksen aineellista oikeellisuutta on käytännössä mahdotonta saattaa tehokkaan tuomioistuinvalvonnan kohteeksi.

Kolmas kanneperuste: 11.4.2022 tehty päätös liitteineen on lainvastainen, sillä asetuksen N:o 806/2014¹ 70 artiklan 2 kohta ja direktiivin 2014/59² 103 artiklan 2 ja 7 kohta ovat lainvastaisia. Kyseisillä säännöksillä loukataan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, sillä ne johtivat päätöksiin, jotka eivät ole läpinäkyviä ja joissa poiketaan niiden perusteista. Tämän vuoksi on todettava, että niitä ei voida soveltaa.

Neljäs kanneperuste: 11.4.2022 tehdyllä päätöksellä rikotaan delegoidun asetuksen (EU) 2015/63¹ 6 ja 7 artiklaa ja 20 artiklan 1 kohtaa, koska vastaaja ei ole riskikerrointa laskiessaan ottanut huomioon pysyvän varainhankinnan vaatimusta (NSFR) koskevaa riski-indikaattoria eikä omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta (MREL) koskevaa riski-indikaattoria eikä myöskään riski-indikaattoreita ”monitahoisuus” (complexity) ja ”purkamismahdollisuudet” (resolvability).

Viides kanneperuste: 11.4.2022 tehty päätös on lainvastainen myös sen vuoksi, että SRB laski kantajan vakausmaksun aineellisesti virheellisesti.

____________

¹ Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1).

¹ Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190).

¹ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/63 (EUVL 2015, L 11, s. 44).