Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Electricité de Francen (EDF) 27.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-156/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Electricité de France (EDF), jonka kotipaikka on Pariisi, on nostanut 27.4.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Michel Debroux ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    kumoaa Ranskan kantajalle ja sähkö- ja kaasuteollisuudenalalle EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn johdosta vuonna 1997 toteutettujen kirjanpito- ja verotoimenpiteiden muodossa myöntämiin valtiontukiin liittyvän 16.12.2003 tehdyn komission päätöksen C(2003)4637 lopullinen 3 ja 4 artiklan;

-    toissijaisesti kumoaa riitautetun päätöksen 3 ja 4 artiklan siltä osin, kuin määrä, jonka EDF on määrätty maksamaan takaisin, on erittäin merkittävästi yliarvioitu;

-    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Riitautetussa päätöksessä komissio on katsonut sen, että kantaja ei ole maksanut yhtiöveroa sen johdosta, että yleisen sähkön toimitusverkon uudistamista varten verovapaasti tehdyt varaukset on uudelleen luokiteltu pääomansiirroiksi, olevan yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa ensiksi kanneperusteeseen, joka koskee väitettyä olennaisen menettelymääräyksen rikkomista. Se tähdentää, että muuttamalla arviointiaan menettelyn aloittamista koskevan päätöksen ja riitautetun päätöksen tekemisen välisenä aikana sallimatta kantajan esittää huomautuksiaan komissio on rikkonut puolustautumisoikeutta.

Kantaja väittää lisäksi, että riitautettuja toimenpiteitä on arvioitava hyväksyttävänä kantajan uudelleen pääomittamisena. Jättämällä vastaamatta tähän väitteeseen komissio on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa ja tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan valtiontuen käsitettä. Kantaja väittää myös saman kanneperusteen yhteydessä, että riitautetut toimenpiteet eivät ole vaikuttaneet jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, eikä niitä siis voida pitää valtiontukena.

Lopuksi kantaja väittää toissijaisen vaatimuksensa tueksi, että riitautetussa päätöksessä takaisin maksettavaksi määrätty summa on suurempi kuin mitä kantajan mahdollisesti voidaan katsoa kuuluvan maksaa.

____________