Kanne 19.1.2011 - Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio

(Asia T-22/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband (Münster, Saksa) (edustajat: asianajajat I. Liebach ja A. Rosenfeld)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

valtiontuesta (MC 8/2009 ja C 43/2009, Saksa - WestLB) 21.12.2010 tehty komission päätös C (2010) 9525 lopullinen on osittain kumottava siltä osin kuin päätöksellä on kieltäydytty myöntämästä Saksan 28.10.2010 pyytämää pidennystä Westdeutsche Immobilienbank AG:n uuden liiketoiminnan luovuttamisen ja lakkauttamisen määräaikaan pidemmäksi ajaksi kuin 15.2.2011 asti

toissijaisesti valtiontuesta (MC 8/2009 ja C 43/2009, Saksa - WestLB) 21.12.2010 tehty komission päätös C (2010) 9525 lopullinen on osittain kumottava siltä osin kuin komissio on siinä välillisesti katsonut, että Saksa oli tehnyt vain yhden yhdistetyn pyynnön Westdeutsche Immobilienbank AG:n uuden liiketoiminnan luovuttamisen ja lakkauttamisen määräajan pidentämisestä 15.2.2011 asti ja ettei määräajan jatkamisesta sitä pidemmäksi ajaksi ole sen vuoksi ollut tarpeen lausua

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteen tueksi viiteen kanneperusteeseen.

1.    Ensimmäinen kanneperuste: SEUT 296 artiklan 2 kohdan mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyöminen

Kantaja väittää tältä osin, ettei komissio ole selittänyt, miksi se on käsitellyt Saksan tekemät määräajan pidentämistä koskeneet kaksi pyyntöä yhtenä yhdistettynä pyyntönä.

Kantajan mukaan komissio ei myöskään ole selittänyt, miksi valtiontuesta C 43/08 (ex N 390/08), jonka Saksa haluaa myöntää WestLB AG:n rakenneuudistukseen, 12.5.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 3900 lopullinen korjattu (jäljempänä 12.5.2009 tehty päätös) 2 artiklan 2 kohdan mukaiset edellytykset määräajan pidentämiselle eivät olisi täyttyneet.

2.    Toinen kanneperuste: virhe harkintavallan käyttämisessä ja arviointivirhe

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että komission harkinnanvarainen ratkaisu määräajan pidentämisestä perustuu tosiseikkojen virheelliseen toteamiseen. Kantajan mukaan riidanalainen päätös on virheellinen siksi, että sen lähtökohtana on, että määräajan pidentämistä olisi pyydetty vain 15.2.2011 asti, ja vastaavasti siksi, että siinä välillisesti katsotaan, ettei pyynnöstä, joka koskee määräajan pidentämistä sitä pidemmäksi ajaksi, ole enää tarpeen lausua.

Lisäksi kantaja väittää, ettei komissio ole käyttänyt 12.5.2009 tehdyn päätöksen 2 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti edellytettyä mahdollisuutta määräajan pidentämiseen, vaikka sen edellytykset ovat olleet olemassa. Sen sijaan komissio on vedonnut määräajan pidentämistä koskevaan erityislaatuiseen kirjoittamattomaan toimivaltaan, jolla ei ole oikeudellista perustaa ja jonka yksityiskohtaiset edellytykset ovat täysin epäselvät.

3.    Kolmas kanneperuste: suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

Kantaja väittää tältä osin muun muassa, että komission päätös Westdeutsche Immobilienbank AG:n uuden liiketoiminnan lakkauttamisesta 15.2.2011 jälkeen on epäsuhteessa siitä aiheutuviin haittoihin.

4.    Neljäs kanneperuste: yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

Tässä yhteydessä väitetään, että komissio on myöntänyt selvästi pidempiä määräaikoja osakkuuksien ja myös kiinteistörahoitusyhtiöiden luovuttamiseen muissa rahoituskriisiin liittyneissä tapauksissa, joissa rahoituslaitoksille myönnetyt tuet ovat olleet olennaisesti suurempia.

5.    Viides kanneperuste: Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkominen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen

Kantaja väittää viidennen kanneperusteen yhteydessä, ettei komissiolla ole oikeutta tulkita ja ratkaista jäsenvaltion tekemiä pyyntöjä niiden nimenomaisen sanamuodon, sisällön ja tarkoituksen vastaisella tavalla.

____________