EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
11 päivänä huhtikuuta 2016
Asia F‑49/15
FU
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Kurinpitomenettely – Kurinpitolautakunta – Tilintarkastustuomioistuimen väliaikainen toimihenkilö, joka on nimitetty komissioon koeajalla olevaksi virkamieheksi – Asemapaikan vaihtaminen – Tilintarkastustuomioistuimen hallinnolle ei ole tehty ilmoitusta asemapaikan vaihtumisesta – Uudelleenasettautumiskorvausta lähtömaahan ja asettautumiskorvausta Brysseliin koskevat samanaikaiset hakemukset – Muuttokulujen korvaamista Luxemburgista lähtömaahan koskeva hakemus – OLAF:n tutkimus – Kurinpitoseuraamus – Siirtäminen alempaan tehtäväryhmään ilman palkkaluokan alentamista – Henkilöstösäännöissä olevan IX liitteen 25 artikla – Ilmeinen arviointivirhe – Kontradiktorista periaatetta ei ole noudatettu – Uusi seikka – Velvollisuus aloittaa kurinpitomenettely uudelleen – Rangaistuksen oikeasuhteisuus – Menettelyn kesto
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa FU vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan komission nimittävän viranomaisen 3.6.2014 tekemän päätöksen, jolla hänelle määrättiin kurinpitoseuraamuksena alempaan tehtäväryhmään luokitteleminen ilman palkkaluokan alentamista 1.7.2014 alkaen.
Ratkaisu: Kanne hylätään. FU vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
Yhteenveto
1. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Kurinpitomenettely ja rikossyytteet, jotka on pantu vireille samanaikaisesti samojen tosiseikkojen vuoksi – Hallinnon velvollisuus käsitellä virkamiehen tilanne lopullisesti vasta rikostuomioistuimen lopullisen päätöksen jälkeen ja noudattaa rikostuomioistuimen tosiseikoista tekemiä toteamuksia – Virkamiehen velvollisuus esittää hallinnolle seikat, joiden avulla voidaan vertailla tosiseikkoja, jotka kuuluvat kurinpitomenettelyyn ja tosiseikkoja, jotka kuuluvat rikosoikeudellisten syytetoimien piiriin
(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 25 artikla)
2. Virkamiehet – Kulukorvaus – Muuttokulut – Korvaamista koskevat edellytykset
(Henkilöstösääntöjen 20 artikla ja liitteessä VII olevan 9 artiklan 1 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 22 artikla)
3. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Velvollisuutta aloittaa kurinpitomenettely uudelleen ei ole
(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 28 artikla)
4. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Seuraamus– Nimittävän viranomaisen harkintavallan rajat – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 10 artikla)
5. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Määräajat – Hallinnon velvollisuus toimia kohtuullisessa ajassa – Arviointi – Noudattamatta jättäminen – Erityiset olosuhteet – Todistustaakka
(Henkilöstösääntöjen liite IX)
1. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 25 artiklassa asetetaan nimittävälle viranomaiselle kielto ratkaista kurinpidolliselta kannalta lopullisesti asianomaisen virkamiehen tilanne lausumalla tosiseikoista, jotka ovat samanaikaisesti rikossyytteen kohteena, niin kauan kuin rikosoikeudenkäynnissä annettu ratkaisu ei ole tullut lopulliseksi. Tässä artiklassa ei siis myönnetä tälle viranomaiselle, jonka tehtävänä on ratkaista lopullisesti sellaisen virkamiehen tilanne, jota vastaan on pantu vireille kurinpitomenettely, harkintavaltaa siltä osin, lykkääkö se asian käsittelyä kyseisen virkamiehen tilanteen osalta, kun tämä virkamies on syytettynä rikostuomioistuimessa.
Henkilöstösääntöjen IX liitteessä olevalla 25 artiklalla on kaksi tarkoitusta. Yhtäältä kyseisellä artiklalla pyritään siihen, että asianomaisen virkamiehen asemaa häntä vastaan vireillä olevassa rikosoikeudenkäynnissä ei heikennetä sellaisten tekojen vuoksi, jotka ovat lisäksi kurinpitomenettelyn kohteena hänen toimielimessään. Toisaalta kurinpitomenettelyn keskeyttäminen rikosoikeudellisen menettelyn päättymistä odotettaessa mahdollistaa sen, että kurinpitomenettelyssä otetaan huomioon rikostuomioistuimen lainvoimaisessa tuomiossaan toteamat tosiseikat. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 25 artiklassa vahvistetaan nimittäin periaate, jonka mukaan rikosoikeudenkäynti määrää kurinpitomenettelyä, mikä on perusteltua erityisesti sen vuoksi, että kansallisilla rikostuomioistuimilla on laajemmat tutkintavaltuudet kuin nimittävällä viranomaisella. Näin ollen silloin, kun samat tosiseikat voivat täyttää sekä rikoksen että virkamiehelle henkilöstösääntöjen mukaan kuuluvien velvollisuuksien rikkomisen tunnusmerkistön, rikostuomioistuimen rikosoikeudenkäynnissä toteamat tosiseikat sitovat hallintoa. Kun viimeksi mainittu on todennut tosiseikkojen olemassaolon käsiteltävänä olevassa tapauksessa, hallinto voi tämän jälkeen luokitella ne oikeudellisesti kurinpitotoimien käsitteen kannalta ja tutkia erityisesti, merkitsevätkö ne henkilöstösääntöihin perustuvien velvoitteiden noudattamatta jättämistä.
Lisäksi kyseisen virkamiehen on toimitettava nimittävälle viranomaiselle tiedot, jonka perusteella tämä voi arvioida, käsitelläänkö tosiseikkoja, joista virkamiestä arvostellaan, samanaikaisesti häntä vastaan aloitetussa rikosoikeudellisessa menettelyssä. Tämän velvollisuuden täyttääkseen virkamiehen on pääsääntöisesti osoitettava, että häntä vastaan oli nostettu syyte, samaan aikaan kuin häneen kohdistui kurinpitomenettely. Ainoastaan silloin, kun tällainen syyte on nostettu, on nimittäin mahdollista yksilöidä tosiseikat, joihin syyte perustuu, ja verrata näitä tosiseikkoihin, joiden vuoksi kurinpitomenettely on pantu vireille ja todeta, ovatko ne samanlaiset.
(ks. 66–70 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 19.3.1998, Tzoanos v. komissio (T-74/96, EU:T:1998:58, 32–34 kohta); tuomio 21.11.2000, A v. komissio (T-23/00, EU:T:2000:273, 37 kohta); tuomio 30.5.2002, Onidi v. komissio (T-197/00, EU:T:2002:135, 81 kohta); tuomio 13.3.2003, Pessoa e Costa v. komissio (T-166/02, EU:T:2003:73, 45 kohta); tuomio 10.6.2004, François v. komissio (T-307/01, EU:T:2004:180, 75 kohta)ja tuomio 8.7.2008, Franchet ja Byk v. komissio (T-48/05, EU:T:2008:257, 341 ja 342 kohta)
2. Henkilöstösääntöjen 20 artiklasta ja liitteessä VII olevan 9 artiklan 1 kohdasta, jota sovelletaan väliaikaisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 22 artiklan mukaisesti, seuraa, kun niitä luetaan yhdessä, että toimihenkilölle, joka joutuu siirtämään asuinpaikkansa asuakseen asemapaikkansa paikkakunnalla tai siitä sellaisen välimatkan päässä, ettei hänelle aiheudu haittaa tehtäviensä hoitamisessa, korvataan muuttokulut jollei hän saa muulta taholta korvausta näistä kuluista. Tämä asuinpaikan siirtäminen voi siis tapahtua väliaikaisen toimihenkilön tai virkamiehen aloittaessa tehtävissään, jolloin hän muuttaa lähtöpaikkakunnaltaan asemapaikan paikkakunnalle, tai asemapaikan sellaisen myöhemmän muuttumisen yhteydessä, jonka perusteena voi olla muun muassa tietyn toimielimen väliaikaisen toimihenkilön nimittäminen koeajalla olevaksi virkamieheksi toiseen toimielimeen ja tästä hänelle seuraava velvollisuus siirtää asuinpaikkansa uuden asemapaikan paikkakunnalle.
(ks. 90 kohta)
3. Henkilöstösääntöjen liitteen IX ja erityisesti sen 28 artiklan mukaan nimittävällä viranomaisella ei ole mitään velvollisuutta aloittaa kurinpitomenettelyä uudelleen saattamalla asia uudelleen kurinpitolautakunnalle, koska tässä säännöksessä sallitaan tälle viranomaiselle mahdollisuus valita, aloittaako se kurinpitomenettelyn omasta aloitteestaan tai asianomaisen virkamiehen pyynnöstä uudelleen vai ei.
(ks. 109 kohta)
4. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 10 artiklan mukaan kurinpitoseuraamusten ankaruuden on oltava suhteessa tehdyn virheen vakavuuteen. Tässä samassa artiklassa säädetään myös, mitkä arviointiperusteet nimittävän viranomaisen on otettava huomioon seuraamuksen valinnassa.
Mitä tulee kurinpitolautakunnan virkamiehen syyksi toteamien laiminlyöntien vakavuuden arvioimiseen ja näihin laiminlyönteihin nähden asianmukaisimman seuraamuksen valintaan, nämä kuuluvat lähtökohtaisesti nimittävän viranomaisen laajaan harkintavaltaan paitsi jos määrätty seuraamus on tosiseikkoihin nähden kohtuuton. Tällä viranomaisella on näin ollen toimivalta arvioida virkamiehen vastuuta eri tavalla kuin kurinpitolautakunta on arvioinut ja valita kurinpitoseuraamus, joka sen mukaan on asianmukainen seuraamus todetuista kurinpitorikkomuksista.
Jotta virkamiestuomioistuin voi arvioida, onko kurinpidollinen seuraamus suhteutettu tosiseikkojen vakavuuteen, sen on otettava huomioon se seikka, että seuraamus määritellään nimittävän viranomaisen jokaisen yksittäistapauksen kaikista konkreettisista seikoista ja olosuhteista tekemän kokonaisarvion perusteella. Henkilöstösäännöissä ei säädetä niissä mainittujen seuraamusten ja virkamiesten laiminlyöntien eri luokkien välisestä kiinteästä yhteydestä, eikä niissä täsmennetä, missä määrin raskauttavat tai lieventävät seikat on otettava huomioon seuraamuksen valinnassa. Ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsittelevän tuomioistuimen arviointi rajoittuu näin ollen kysymykseen siitä, painottiko nimittävä viranomainen raskauttavia ja lieventäviä seikkoja oikeassa suhteessa, ja on täsmennettävä, että tämän arvioinnin aikana tämä tuomioistuin ei voi omalla arvioinnillaan korvata kyseisen viranomaisen tältä osin suorittamia arvoarviointeja.
(ks. 120–122 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: tuomio 19.11.2014, EH v. komissio (F-42/14, EU:F:2014:250, 91 ja 93 kohta)
5. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 5 jaksossa vahvistetaan kurinpitolautakunnassa käytävään kurinpitomenettelyyn sovellettavat määräajat. Tämän liitteen 18 artiklassa säädetään näin ollen, että kurinpitolautakunta toimittaa nimittävälle viranomaiselle ja asianomaiselle virkamiehelle perustellun lausunnon kahden kuukauden kuluessa kyseisen viranomaisen kertomuksen vastaanottamisesta, edellyttäen, että tämä määräaika on asian monimutkaisuuteen nähden soveltuva. Saman liitteen 22 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asianomaista virkamiestä kuultuaan tämä viranomainen tekee päätöksensä kahden kuukauden kuluessa kurinpitolautakunnan lausunnon vastaanottamisesta.
Vaikka nämä määräajat eivät ole preklusiivisia, niissä kuitenkin vahvistetaan hyvän hallinnon sääntö, jonka tarkoitus on välttää sekä hallinnon että virkamiesten edun mukaisesti perusteeton viivästys sellaisen päätöksen tekemisessä, jolla kurinpitomenettely saatetaan päätökseen. Näin ollen kurinpitoviranomaisilla on velvollisuus saattaa kurinpitomenettely päätökseen viivyttelemättä ja toimia siten, että jokainen kurinpitomenettelyyn liittyvä toimenpide toteutetaan kohtuullisen ajan kuluessa tätä edeltävästä toimenpiteestä. Tämän määräajan noudattamatta jättäminen ‐ jota voidaan arvioida vain tapaukseen liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella – voi johtaa toimenpiteen kumoamiseen.
Kurinpitomenettelyn keston kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian erityisten olosuhteiden perusteella ja muun muassa sen mukaan, mikä on oikeusriidan merkitys asianosaiselle ja asian monimutkaisuus sekä sen mukaan, miten asian vireille saattanut asianosainen ja toimivaltainen viranomainen ovat toimineet. Mikään erityinen tekijä ei ole ratkaiseva. Jokaista tekijää on tarkasteltava erikseen, ja tämän jälkeen on arvioitava niiden yhteisvaikutusta. Jotkut nimittävästä viranomaisesta johtuvaa viivästymistä koskevat esimerkit eivät välttämättä vaikuta kohtuuttomilta erikseen tarkasteltuina, mutta ne voivat olla kohtuuttomia yhdessä. Menettelyn joutuisuutta koskevat vaatimukset eivät myöskään ohita vaatimuksia, jotka ovat hyvän hallinnon periaatteiden mukaisia.
Kun menettelyn kesto ylittää nimittävän viranomaisen tekemien päätösten vuoksi sen, mikä katsotaan tavallisesti kohtuulliseksi, tämän viranomaisen on osoitettava erityiset olosuhteet, joilla keston ylittyminen voidaan perustella.
(ks. 135–139 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: tuomio 8.3.2012, Kerstens v. komissio (F-12/l0, EU:F:2012:29, 124 ja 128–130 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)