Language of document : ECLI:EU:C:2024:385

Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JEAN RICHARD DE LA TOUR

7 päivänä toukokuuta 2024 (1)

Asia C4/23 [Mirin] (i)

M.-A.A.

vastaan

Direcţia de Evidenţă a Persoanelor Cluj, Serviciul stare civilă

Direcţia pentru Evidenţa Persoanelor şi Administrarea Bazelor de Date din Ministerul Afacerilor Interne ja

Municipiul Cluj-Napoca,

Asociaţia Acceptin ja

Consiliul Naţional pentru Combaterea Discriminăriin

osallistuessa asian käsittelyyn

(Ennakkoratkaisupyyntö – Judecătoria Sectorului 6 Bucureşti (Bukarestin 6. kaupunginosan ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania))

Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin kansalaisuus – SEUT 21 artiklan 1 kohta – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuva kansalainen, jolla on kyseisen valtion ja jäsenvaltion kansalaisuus – Viimeksi mainitun valtion viranomaisten kieltäytyminen tekemästä hänen syntymätodistukseensa merkintää etunimen ja sukupuolen muutoksista, jotka oli ensin mainitussa valtiossa laillisesti hyväksytty – Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan väestörekisteriasiakirjan muuttaminen yksinomaan lainvoimaisella tuomioistuimen päätöksellä – Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen vaikutukset






I       Johdanto

1.        Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 2 artiklan, SEUT 18, SEUT 20 ja SEUT 21 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan(2) 1, 7, 20, 21 ja 45 artiklan tulkintaa.

2.        Asianomainen pyyntö on esitetty asiassa, jossa valittajana on Romanian kansalainen ja vastapuolina kyseisen jäsenvaltion väestörekisterien pitämisestä ja henkilötunnusten hallinnasta vastaavat kansalliset viranomaiset(3) ja jossa on kyse siitä, että kyseiset viranomaiset ovat kieltäytyneet tunnustamasta ja kirjaamasta valittajan syntymätodistukseen tämän uutta etunimeä ja sukupuoli-identiteettiä,(4) jotka kyseinen henkilö on hankkinut(5) Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jonka kansalainen hän myös on.

3.        Tämä tapaus antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden täsmentää SEUT 21 artiklaan perustuvien unionin kansalaisten henkilökohtaisen aseman tunnustamista koskevien päätöstensä soveltamisalaa jäsenvaltioilla väestörekisteriasioissa ja henkilöiden asemaa koskevissa asioissa olevan toimivallan rajoissa.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Erosopimus

4.        Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä 17.10.2019 tehdyn ja 1.2.2020 voimaan tulleen sopimuksen(6), joka hyväksyttiin 30.1.2020 annetulla neuvoston päätöksellä (EU) 2020/135(7), johdanto-osan neljännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”[sopimuspuolet] palauttavat mieleen, että jollei tämän sopimuksen mukaisista järjestelyistä muuta johdu, unionin ja Euratomin oikeuden soveltaminen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan lakkaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan ja Euratom-sopimuksen 106 A artiklan nojalla kaikilta osiltaan tämän sopimuksen voimaantulopäivästä,

– –

katsovat, että häiritsevien katkosten välttämiseksi kaudella, jonka aikana tulevaa suhdetta koskevasta sopimuksesta (koskevista sopimuksista) neuvotellaan, on sekä unionin että Yhdistyneen kuningaskunnan edun mukaista määrätä siirtymä- tai täytäntöönpanokaudesta, jonka aikana unionin oikeutta, mukaan lukien kansainväliset sopimukset, sovellettaisiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa yleisesti ottaen samoin oikeusvaikutuksin kuin jäsenvaltioissa – –.”

5.        Erosopimuksen 126 artiklassa, jonka otsikkona on ”Siirtymäkausi” ja joka sisältyy kyseisen sopimuksen ”siirtymäkautta” koskevaan neljänteen osaan, todetaan seuraavaa:

”Siirtymä- tai täytäntöönpanokausi alkaa tämän sopimuksen voimaantulopäivänä ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020.”

6.        Kyseisen sopimuksen 127 artiklan, jonka otsikkona on ”Siirtymäkauden soveltamisala”, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 6 kohdassa määrätään seuraavaa:

”1.      Ellei tässä sopimuksessa toisin määrätä, unionin oikeutta sovelletaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa siirtymäkauden ajan.

– –

6.      Ellei tässä sopimuksessa toisin määrätä, 1 kohdan nojalla sovellettavassa unionin oikeudessa, myös sellaisena kuin se on pantu täytäntöön ja sitä sovelletaan jäsenvaltioissa, olevia viittauksia jäsenvaltioihin on siirtymäkauden ajan pidettävä viittauksina myös Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.”

B       Romanian oikeus

7.        Väestörekisteriasiakirjoista 16.10.1996 annetun lain nro 119/1996 (Legea nr. 119/1996 cu privire la actele de stare civilă, jäljempänä laki nro 119/1996)(8), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 9 §:n sanamuoto on seuraava:

”Jos väestörekisteriviranomainen tai väestörekisteritehtävissä oleva virkamies kieltäytyy laatimasta toimivaltaansa kuuluvaa asiakirjaa tai tekemästä toimivaltaansa kuuluvaa merkintää, tähän tyytymätön henkilö voi saattaa asian toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi lain mukaisesti.”

8.        Kyseisen lain 43 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Syntymätodistuksissa ja tapauksen mukaan avioliittotodistuksissa tai kuolintodistuksissa on oltava merkinnät henkilön väestörekisteritietojen muutoksista seuraavissa tapauksissa:

– –

f)      nimen muuttaminen;

– –

i)       sukupuolen vaihtaminen, kun tuomioistuimen päätös on lainvoimainen.”

9.        Mainitun lain 57 §:n 1 momentissa todetaan seuraavaa:

”Väestörekisteriasiakirjoja ja niihin kirjattuja merkintöjä voidaan perua, täydentää tai muuttaa ainoastaan tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen perusteella.”

10.      Lain nro 119/1996 1 ja 2 §:n sekä 10 §:n ja sitä seuraavien pykälien mukaan väestörekisterien pitämisestä vastaavat viranomaiset antavat syntymä-, avioliitto- ja kuolintodistuksia hallussaan olevien väestörekisteriasiakirjojen perusteella jäljentämättä niitä kokonaisuudessaan.

11.      Luonnollisten henkilöiden nimien saamisesta ja muuttamisesta hallintomenettelyssä 30.1.2003 annetun hallituksen asetuksen nro 41/2003 (Ordonanța Guvernului nr. 41/2003 privind dobândirea și schimbarea pe cale administrativă a numelor persoanelor fizice)(9) 4 §:n 2 momentin l kohdassa todetaan seuraavaa:

”Nimen muuttamista koskevia hakemuksia pidetään perusteltuina seuraavissa tapauksissa:

– –

l)      kun henkilön sukupuolenvaihdos on hyväksytty lainvoimaisella tuomioistuimen päätöksellä, jota ei voida kumota, ja kun kyseisen henkilö pyytää saada käyttää uutta sukupuoltaan vastaavaa nimeä ja esittää oikeuslääketieteellisen asiakirjan, josta hänen sukupuolensa ilmenee.”

12.      Väestörekisteriasioita koskevien säännösten yhdenmukaiseen soveltamiseen liittyvien menetelmien hyväksymisestä 26.1.2011 annetun hallituksen päätöksen nro 64/2011 (Hotărârea Guvernului nr. 64/2011 pentru aprobarea Metodologiei cu privire la aplicarea unitară a dispozițiilor în materie de stare civilă) 131 §:n 2 momentin, jolla menetelmä hyväksyttiin, sanamuoto on seuraava:

”Henkilötunnus annetaan syntymätodistukseen kirjattujen sukupuolta ja syntymäaikaa koskevien tietojen perusteella.”

13.      Tämä henkilötunnus kirjataan väestörekisteriasiakirjoihin.(10)

14.      Romanian henkilökorttien ja passien myöntämistä koskevan lainsäädännön(11) mukaan kyseisiin asiakirjoihin merkitään muun muassa asiakirjan haltijan sukunimi, etunimi, sukupuoli ja henkilötunnus. Näihin tietoihin ulkomailla tehdyt muutokset eivät voi tulla voimaan Romaniassa ilman väestörekisteriviranomaisten ennakkoon tekemää rekisteröintiä silloin, kun on kyse passin myöntämisestä sukunimen ja etunimen muuttamisen yhteydessä tai henkilökortin myöntämisestä väestörekisteritietojen muuttamisen yhteydessä. Hallituksen kiireellisen asetuksen nro 97/2005 19 §:n i momentin mukaan henkilörekisteristä vastaava julkinen palvelu myöntää uuden henkilöllisyystodistuksen, kun henkilön sukupuoli vaihtuu.

C       Yhdistyneen kuningaskunnan oikeus

15.      Sukupuolen vahvistamisesta annetun vuoden 2004 lain (Gender Recognition Act 2004), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa,(12) 2 §:n 1 momentin ja 3 §:n mukaan 18 vuotta täyttäneen henkilön, joka haluaa saada oikeudellisen vahvistuksen ilmoittamalleen sukupuolelle, on haettava sukupuolen vahvistamistodistusta(13) sukupuolen vahvistamislautakunnalta, joka tutkii hänen esittämänsä näytön. Näytöllä tarkoitetaan yhtäältä sitä, että asiaan erikoistunut lääkäri tai psykologi on diagnosoinut henkilöllä sukupuoliristiriidan, ja toisaalta sitä, että henkilö antaa juhlallisen ilmoituksen siitä, että hän on elänyt hankkimansa sukupuolen mukaisesti vähintään kaksi vuotta ja että hän aikoo elää hankkimansa sukupuolen mukaisesti loppuelämänsä ajan.

16.      Kyseisen lain 9 §:n 1 momentissa säädetään, että täydellisen sukupuolen vahvistamistodistuksen myöntäminen merkitsee sitä, että hakijan hankittu sukupuoli on täysin vahvistettu kaikissa tarkoituksissa. Todistusta ei kuitenkaan voida käyttää tunnistautumisvälineenä.(14)

17.      Asiakirjojen rekisteröinnistä (nimen muuttaminen) vuonna 1994 annetun asetuksen (Enrolment of Deeds (Change of Name) Regulations 1994)(15) mukaan Kansainyhteisön kansalainen voi muuttaa sukunimeään tai etunimeään pelkällä ilmoituksella, josta käytetään nimitystä deed poll ja joka voidaan rekisteröidä, kun henkilö on vähintään 18-vuotias, High Court of Justice (England & Wales), King’s Bench Divisionin (Englannin ja Walesin alioikeus, King’s Bench ‑osasto, Yhdistynyt kuningaskunta) kirjaamossa. Tässä tapauksessa se julkaistaan The London Gazette ‑lehdessä. Kyseinen rekisteröinti ei ole pakollinen, sillä nimen muutos voidaan osoittaa millä tahansa lain mukaisella keinolla.

III  Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset

18.      Valittaja(16), joka on Romanian kansalainen, rekisteröitiin hänen syntyessään 24.8.1992 Cluj-Napocassa (Romania) naispuoliseksi.

19.      Valittaja muutti vanhempiensa kanssa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vuonna 2008 ja sai Ison-Britannian kansalaisuuden 21.4.2016 kansalaistamisen kautta. Siitä lähtien hänellä on ollut sekä Romanian että Ison-Britannian kansalaisuus.

20.      Valittaja muutti 21.2.2017 etunimensä ja puhuttelumuotonsa deed poll ‑menettelyssä feminiinisestä maskuliiniseksi.

21.      Asianomaisen muodollisuuden suoritettuaan hän on vaihtanut tiettyjä Ison-Britannian viranomaisten hänelle myöntämiä virallisia asiakirjoja eli ajokorttinsa ja brittiläisen passinsa.

22.      Valittaja sai 29.6.2020 Yhdistyneessä kuningaskunnassa sukupuolen vahvistamistodistuksen, asiakirjan, jossa vahvistetaan hänen miespuolinen sukupuoli-identiteettinsä.

23.      Valittaja pyysi toukokuussa 2021, että Clujin henkilörekisteripalvelu kirjaisi mainittujen kahden Yhdistyneessä kuningaskunnassa hankitun asiakirjan eli deed poll ‑ilmoituksen ja sukupuolen vahvistamistodistuksen perusteella hänen etunimensä, sukupuolensa ja henkilötunnuksensa muuttamista koskevat merkinnät hänen syntymätodistukseensa, jotta se vastaisi miessukupuolta, ja antaisi hänelle uuden syntymätodistuksen, joka sisältäisi nämä uudet tiedot.

24.      Koska kyseinen palvelu kieltäytyi toteuttamasta pyyntöä, valittaja esitti 14.9.2021 samat vaatimukset Judecătoria Sectorului 6 Bucureştille (Bukarestin 6. kaupunginosan ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania), ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, kanteessa, jonka se nosti Clujin henkilörekisteripalvelua, sisäministeriön henkilörekisteristä ja tietokantojen hallinnasta vastaavaa osastoa ja Cluj-Napocan kuntaa vastaan.

25.      Valittaja väittää pyytävänsä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin määrää, että hänen syntymätodistuksensa saatetaan vastaamaan hänen sukupuoli-identiteettiään, joka on lopullisesti vahvistettu Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Hän vaatii unionin oikeuden, erityisesti jokaisen unionin kansalaisen oikeuden liikkua ja oleskella vapaasti unionin alueella, suoraa soveltamista, jotta hän voisi esteettä käyttää kyseistä oikeuttaan, kun hänellä olisi hallussaan miespuolista sukupuoli-identiteettiään vastaava matkustusasiakirja. Hänen mukaansa se, että hänet velvoitettaisiin käymään Romaniassa läpi uusi oikeudenkäyntimenettely, joka koskisi suoraan sukupuolenvaihdoksen hyväksymistä, altistaisi hänet vaaralle, että hän saisi Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten antaman ratkaisun vastaisen ratkaisun, sillä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin(17) on todennut, että Romanian menettely on epäselvä ja vaikeasti ennakoitava.(18)

26.      Vastapuolina olevat Romanian viranomaiset väittävät, että kanteen tarkoituksena on saada tunnustetuksi henkilön uusi henkilökohtainen sosiaalinen asema, joka on seurausta ulkomailla tapahtuneista muutoksista. Lain nro 119/1996 43 §:n i momentin mukaan väestörekisteritietojen muutoksia koskevat merkinnät kirjataan syntymätodistuksiin, kun kyseessä on sukupuolenvaihdos, lainvoimaisen tuomioistuimen päätöksen perusteella.

27.      Consiliul Naţional pentru Combaterea Discriminării (syrjinnän vastainen kansallinen neuvosto, Romania) on otettu mukaan menettelyyn pakollisena väliintulijana, ja Asociația Acceptin (Accept-yhdistyksen) tekemä hakemus saada esiintyä ylimääräisenä valittajan vaatimuksia tukevana väliintulijana on hyväksytty.

28.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ensiksikin unionin tuomioistuimen asian kannalta merkitykselliseen oikeuskäytäntöön, erityisesti 2.10.2003 annettuun tuomioon Garcia Avello(19), 14.10.2008 annettuun tuomioon Grunkin ja Paul(20), 8.6.2017 annettuun tuomioon Freitag(21) ja 14.12.2021 annettuun tuomioon Stolichna obshtina, rayon ”Pancharevo”(22), ja ilmaisee sitten epäilyksensä siitä, onko kansallinen lainsäädäntö unionin kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien mukainen siltä osin kuin siinä edellytetään, että asianosainen käy läpi uuden oikeudenkäyntimenettelyn yhdessä niistä jäsenvaltioista, joiden kansalainen hän on, vaikka hän on jo saattanut menestyksekkäästi päätökseen menettelyn toisessa jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän niin ikään on, riippumatta viimeksi mainitussa valtiossa käydyn menettelyn luonteesta, eritoten siitä, onko menettely ollut oikeudellinen vai hallinnollinen.

29.      Kyseinen tuomioistuin katsoo vielä lisäksi, että pääasian ratkaisu riippuu myös Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen seurausten selventämisestä. Etenkin, jos tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, on syytä täsmentää, onko jäsenvaltio velvollinen tunnustamaan sellaisen sukupuolen muuttamismenettelyn oikeusvaikutukset, joka on käynnistetty valtiossa, joka oli kyseisen menettelyn alussa jäsenvaltio mutta joka oli jo eronnut unionista sinä ajankohtana, jona mainittu menettely saatiin päätökseen.

30.      Näissä olosuhteissa Judecătoria Sectorului 6 București on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko se, ettei lain [nro 119/1996] 43 §:n i momentissa ja 57 §:ssä tunnusteta sukupuolesta ja etunimestä väestörekisteriasiakirjoihin tehtyjen merkintöjen muutoksia, jotka transsukupuolinen mies, jolla on kaksoiskansalaisuus (Romanian ja toisen jäsenvaltion), on tehnyt toisessa jäsenvaltiossa saatuaan menestyksekkäästi päätökseen sukupuolen oikeudellista vahvistamista koskevan menettelyn, vaan edellytetään, että Romanian kansalainen aloittaa Romaniassa julkista henkilö- ja väestörekisteripalvelua vastaan uuden erillisen oikeudenkäyntimenettelyn, vaikka yhtäältä [EIT] on todennut, että kyseinen menettely on epäselvä ja vaikeasti ennakoitava ([tuomio X. ja Y. v. Romania]), ja vaikka toisaalta mainittu menettely voi johtaa toisessa jäsenvaltiossa annetun ratkaisun vastaiseen ratkaisuun, esteenä unionin kansalaisuutta koskevan oikeuden (SEUT 20 artikla) ja/tai unionin kansalaisen vapaata liikkumista ja oleskelua koskevan oikeuden (SEUT 21 artikla ja perusoikeuskirjan 45 artikla) käyttämiselle ihmisarvoisissa olosuhteissa, joissa toteutuvat yhdenvertaisuus lain edessä ja syrjimättömyys (SEU 2 artikla, SEUT 18 artikla ja perusoikeuskirjan 1, 20 ja 21 artikla) ja joissa kunnioitetaan oikeutta yksityis- ja perhe-elämään (perusoikeuskirjan 7 artikla)?

2)      Vaikuttaako Yhdistyneen kuningaskunnan – – eroaminen unionista edellä esitettyyn kysymykseen annettavaan vastaukseen etenkin, kun i) väestörekisteritietojen muuttamista koskeva menettely on aloitettu ennen Brexitiä ja saatettu päätökseen siirtymäkauden aikana ja kun ii) Brexitin vaikutus merkitsee sitä, että henkilö voi käyttää Euroopan unionin kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia, myös oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti, vain sellaisten romanialaisten henkilöllisyys- tai matkustusasiakirjojen perusteella, joissa hänen sukupuolensa ja etunimensä ovat naispuolisia ja jotka ovat hänen jo oikeudellisesti vahvistetun sukupuoli-identiteettinsä vastaisia?”

31.      Valittaja ja Accept-yhdistys, Cluj-Napocan kunta, Romanian, Saksan, Kreikan, Unkarin, Alankomaiden ja Puolan hallitukset sekä komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Valittaja ja Accept-yhdistys, Saksan, Unkarin, Alankomaiden ja Puolan hallitukset sekä komissio vastasivat unionin tuomioistuimen esittämiin suullisesti vastattaviin kysymyksiin 23.1.2024 pidetyssä istunnossa.

IV     Asian tarkastelu

32.      Ennakkoratkaisupyyntö koskee hakemusta etunimen ja sukupuolen muutoksen kirjaamiseksi syntymätodistukseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröityjen asiakirjojen perusteella tilanteessa, jossa kyseisistä asiakirjoista toinen on rekisteröity ennen kyseisen valtion eroamista unionista ja toinen ennen erosopimuksessa määrätyn siirtymäkauden päättymistä. Valittaja, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan, jossa hän asuu, ja Romanian, jossa hän on syntynyt, kansalainen, väittää, että hänen sukupuoli-identiteettinsä mukaisen matkustusasiakirjan laatiminen antaisi hänelle mahdollisuuden käyttää oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti unionin alueella sen kansalaisena.

33.      Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin yhtäältä kysyy, oliko unionin oikeuden näkökulmasta perusteltua kieltäytyä tunnustamasta unionin kansalaisen syntymätodistuksen päivittämiseksi hänen henkilöllisyydessään tapahtuneita muutoksia, jotka tehtiin valtiossa, jossa tuolloin sovellettiin unionin oikeutta. Toisaalta se haluaa unionin tuomioistuin täsmentävän, mitä seurauksia Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen on katsottava aiheuttavan.

A       Tilanteen, jossa unionin kansalainen pyytää, että hänen sukupuoli-identiteettinsä kirjataan hänen syntymätodistukseensa, liityntä unionin oikeuteen

34.      Unionin nykyisessä oikeudessa ei ole mitään lainsäädäntöä tai oikeuskäytäntöä, jolla säänneltäisiin kysymyksiä, jotka liittyvät sukupuolta tai sukupuoli-identiteettiä koskevien väestörekisteriasiakirjojen tietojen päivittämiseen unionin kansalaisen syntymäjäsenvaltiossa toisessa jäsenvaltiossa laadittujen asiakirjojen tai tehtyjen päätösten perusteella.

35.      Ensinnäkin on syytä muistuttaa, etteivät mitkään yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävää yhteistyötä koskevat asetukset ole sovellettavissa. Henkilöiden asema on nimenomaisesti jätetty tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012(23) soveltamisalan ulkopuolelle, ja näin on ollut tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehdystä yleissopimuksesta(24) lähtien. Oikeudenkäynnin kohde ei myöskään kuulu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003(25) soveltamisalaan.

36.      Lisäksi, vaikka unionin lainsäätäjä on toimillaan pyrkinyt helpottamaan väestörekisteriasiakirjojen liikkuvuutta, se ei ole käsitellyt niiden vaikutuksia, kuten kansalaisten vapaan liikkuvuuden edistämisestä yksinkertaistamalla tiettyjen yleisten asiakirjojen esittämistä Euroopan unionissa koskevia vaatimuksia sekä asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 6.7.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1191(26) nimestä ilmenee. Kyseisessä asetuksessa, jonka oikeusperustana on muun muassa SEUT 21 artiklan 2 kohta, säädetään monikielisistä vakiolomakkeista ja yleisestä laillistamisesta vapauttamisesta unionissa. Kysymystä kansallisten väestörekisterien päivittämisestä ei käsitellä, vaikkakin sitä oli käsitelty komission vihreän kirjan ”Hallintoa helpommaksi kansalaisille: parannetaan virallisten asiakirjojen vapaata liikkuvuutta ja väestörekisteritietojen vaikutusten tunnustamista”(27) 4 kohdassa.

37.      Toiseksi unionin tuomioistuimen hyvin vakiintunut oikeuskäytäntö väestörekisteriasioissa koskee ainoastaan väestörekisteriasiakirjoihin merkittyjä sukunimiä ja etunimiä. Unionin tuomioistuin on katsonut, että vaikka säännöt, jotka koskevat asianomaisten henkilötietojen kirjoittamista asiakirjoihin, kuuluvatkin jäsenvaltioiden toimivaltaan, niiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta ja erityisesti niitä EUT-sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat jokaiselle unionin kansalaiselle tunnustettua oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella.(28)

38.      Kolmanneksi unionin tuomioistuin on huomauttanut seuraavaa: ”– – henkilöiden oikeudellinen asema, johon kuuluvat säännöt avioliitosta ja polveutumisesta, on jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva asia, eikä unionin oikeus vaikuta tähän toimivaltaan. Jäsenvaltiot voivat siis vapaasti mahdollistaa tai jättää mahdollistamatta kansallisessa oikeudessaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisen avioliiton ja heidän vanhemmuutensa. Tätä toimivaltaa käyttäessään kunkin jäsenvaltion on kuitenkin noudatettava unionin oikeutta ja erityisesti EUT-sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat jokaiselle unionin kansalaiselle tunnustettua vapautta liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, tunnustamalla tätä varten henkilöiden oikeudellisen aseman, joka on toisessa jäsenvaltiossa vahvistettu tämän toisen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti.”(29)

39.      Näin ollen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan liittymäkohta unionin oikeuteen on olemassa sellaisten henkilöiden osalta, jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja jotka oleskelevat laillisesti toisen jäsenvaltion alueella.(30) Näin ollen jokainen unionin kansalainen, joka on tällaisessa tilanteessa, voi vedota kyseiseen ominaisuuteen liittyviin oikeuksiin, erityisesti niihin, joista määrätään SEUT 21 artiklan 1 kohdassa, myös tarvittaessa alkuperäjäsenvaltioonsa nähden.(31)

40.      Nyt käsiteltävässä asiassa on selvää, että valittaja on unionin kansalaisena käyttänyt vapauttaan liikkua ja oleskella muussa jäsenvaltiossa kuin alkuperäjäsenvaltiossaan SEUT 21 artiklan mukaisesti ja että hän on saanut ensin mainitun jäsenvaltion kansalaisuuden.

41.      Lisäksi kyseinen valittaja vetoaa alkuperäjäsenvaltiossaan oikeuksiin, jotka hän on hankkinut sen jälkeen, kun hän oli käyttänyt liikkumisvapauttaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joka oli tuolloin unionin jäsenvaltio. Ja vielä, koska kyseisellä valtiolla ei enää ole asianomaista asemaa, valittaja katsoo voivansa liikkua vapaasti unionin alueella unionin kansalaisena ainoastaan Romanian kansalaisuutensa ansiosta romanialaisilla henkilöllisyys- ja matkustusasiakirjoilla.(32)

42.      Valittajan tilanne kuului näin ollen unionin oikeuden soveltamisalaan. Voidaanko tämä tarkastelu kuitenkin kyseenalaistaa sen vuoksi, että valittaja vetosi oikeuksiinsa Romaniassa Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen jälkeen?

B       Erosopimuksen vaikutus

43.      Ensinnäkin on muistettava, että

–        Yhdistynyt kuningaskunta erosi 31.1.2020 unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä ja että

–        erosopimuksen 2 artiklan e alakohdan, luettuna yhdessä erosopimuksen 126 artiklan kanssa, mukaisesti kyseisessä sopimuksessa määrätään siirtymäkaudesta, joka alkoi 1.2.2020 eli kyseisen sopimuksen voimaantulopäivänä ja päättyi 31.12.2020. Mainitun sopimuksen 127 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan kyseisenä aikana unionin oikeutta sovellettiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ellei kyseisessä sopimuksessa toisin määrätä.

44.      Toiseksi totean, että

–        missään erosopimuksen määräyksessä ei säädetä 127 artiklassa vahvistettua periaatetta koskevasta poikkeuksesta, joka liittyisi pääasiassa sovellettaviin unionin oikeuden säännöksiin, ja että

–        nyt käsiteltävässä tapauksessa toisessa jäsenvaltiossa vaadittavat vaikutukset ovat vaikutuksia, jotka ovat syntyneet sen seurauksena, että valittaja käytti vapauttaan liikkua Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jotka on saavutettu ennen kyseisen jäsenvaltion eroamista unionista ja ennen siirtymäkauden päättymistä. Yksipuolista ilmoitusta koskevan deed poll ‑menettelyn päätteeksi 21.2.2017 pääasian valittajan etunimi ja puhuttelumuoto muutettiin, ja siirtymäkauden aikana 29.6.2020 myönnettiin sukupuolen vahvistamistodistus eli asiakirja, jossa vahvistettiin miespuolinen sukupuoli-identiteetti.

45.      Mielestäni tästä on pääteltävä, että kyseistä siirtymäkauden aikana laadittua sukupuolen vahvistamistodistusta on hakemuksen tutkinta-ajankohtana sovelletun unionin oikeuden mukaisesti tarkasteltava asianomaisessa jäsenvaltiossa toisen jäsenvaltion virallisena asiakirjana.(33)

46.      Kyseinen luokittelu ei voi riippua siirtymäkauden päättymisestä eikä näin ollen siitä ajankohdasta, jona asianosainen vaatii asiakirjan vaikutusten toteuttamista.(34) Näin ollen liikkumisvapauden rajoittamista, jonka valittaja väittää aiheutuvan siitä, että hänen syntymätodistuksensa päivittämisestä on kieltäydytty,(35) voidaan lähtökohtaisesti tarkastella SEUT 21 artiklan määräysten valossa.

47.      Kahdella kysymyksellään, joita on mielestäni tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa näin ollen selvittää lähinnä sen, onko SEUT 21 artiklaa sekä perusoikeuskirjan 7 ja 45 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltion viranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta ja kirjaamasta kyseisen jäsenvaltion kansalaisen, joka on myös Ison-Britannian kansalainen, syntymätodistukseen etunimeä ja sukupuoli-identiteettiä, jotka on lain mukaisesti ilmoitettu ja hankittu Yhdistyneessä kuningaskunnassa, vaikka kyseinen valtio oli vielä unionin jäsen ensimmäisen ilmoituksen tekohetkellä ja unionin oikeutta sovellettiin yhä toisen ilmoituksen tekohetkellä, sillä perusteella, että kansallisen oikeuden säännöksen mukaan tällaisen kirjauksen saaminen edellyttää sitä, että ensimmäisen jäsenvaltion tuomioistuin on vahvistanut sukupuolenvaihdoksen.

48.      Näin ollen on määriteltävä, millaisia seurauksia väestörekisteriasioissa riidanalaisilla asiakirjoilla voidaan unionin oikeuden mukaan katsoa olevan.

C       Toisessa jäsenvaltiossa tehtyjen etunimen ja sukupuolen muutosten tunnustaminen jäsenvaltiossa väestörekisteriasioiden alalla

49.      Totean ensinnäkin, että kun otetaan huomioon toisessa jäsenvaltiossa laadittujen julkisten asiakirjojen vaikutusten tunnustamiselle jäsenvaltiossa asetetut edellytykset, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää selvänä, että pääasiassa kyseessä olevat asiakirjat, jotka eivät ole väestörekisteriasiakirjoja eivätkä oikeudellisia päätöksiä, ovat päteviä ja että ne voivat tuottaa väestörekisteriasioissa valittajan henkilöllisyyden kannalta samat vaikutukset(36) kuin ne, jotka on tunnustettu Ison-Britannian viranomaisissa, joissa etunimen ja puhuttelumuodon muuttamisilmoituksen (deed poll ‑ilmoitus) johdosta on myönnetty uusi passi ja ajokortti ilman, että sukupuolen vahvistamistodistuksesta olisi esitetty mitään täsmennyksiä.(37)

50.      Toiseksi unionin kansalaisen syntymätodistuksen päivittämistä koskevan hakemuksen osalta on viitattava unionin tuomioistuimen väestörekisteriasioissa antamiin päätöksiin, jotka koskevat yksinomaisesti sitä, että jäsenvaltion viranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta etu- tai sukunimeä, jonka kyseisen jäsenvaltion kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan liikkua vapaasti ja jolla on myös toisen jäsenvaltion kansalaisuus, on hankkinut pääasian olosuhteita vastaavissa olosuhteissa, ja joissa etu- tai sukunimi on määräytynyt viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa voimassa olleiden sääntöjen mukaan.(38)

51.      Unionin tuomioistuin on ensinnäkin todennut, että ”henkilön etu- ja sukunimi ovat osa hänen identiteettiään ja yksityiselämäänsä, jonka suoja vahvistetaan [perusoikeuskirjan] 7 artiklassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklassa”. Unionin tuomioistuin on niin ikään katsonut, että vaikka perusoikeuskirjan 7 artiklassa ei nimenomaisesti tätä mainita, henkilön etu- ja sukunimi liittyvät hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, koska niiden avulla hänet voidaan tunnistaa henkilönä ja koska ne osoittavat hänen siteitään tiettyyn perheeseen.(39)

52.      Lisäksi unionin tuomioistuin on todennut, että kieltäytyminen tunnustamasta unionin kansalaisen toisessa jäsenvaltiossa laillisesti saamaa nimeä saattaa rajoittaa SEUT 21 artiklassa vahvistettua oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, sillä siitä voi syntyä sekaannusta ja haittaa, että samasta henkilöstä käytetään kahta erilaista nimeä niin hänen henkilöllisyytensä kuin hänen perhesiteidensä luonteen todistamiseen.(40)

53.      Ja vielä lisäksi unionin tuomioistuin on todennut, että jos kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy muita oikeusperustoja, joiden perusteella nimen muuttaminen on mahdollista toteuttaa asianosaisen hakemuksesta, niiden on, jotta ne olisivat yhteensoveltuvia unionin oikeuden kanssa, oltava sellaisia, ettei niillä tehdä SEUT 21 artiklassa annettujen oikeuksien toteuttamista mahdottomaksi tai kohtuuttoman vaikeaksi. Lisäksi, koska unioni ei ole antanut sukunimen muuttamista koskevaa lainsäädäntöä, kansallisessa lainsäädännössä säädetyissä yksityiskohtaisissa säännöissä on noudatettava vastaavuusperiaatetta.(41)

54.      Kyseisissä päätöksissä, jotka perustuvat jokaisen unionin kansalaisen oikeuteen liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, unionin tuomioistuin on todennut, että väestörekisteriasiakirjat on jäsenvaltiossa saatettava vastaamaan toisessa jäsenvaltiossa joko nimen antamista koskevien sääntöjen mukaisesti(42) tai henkilön omaan tahtoon perustuvalla muutoksella(43) hankittua sukunimeä tai etunimeä.

55.      Tämän oikeuskäytännön taustalla on logiikka, jonka mukaan toisessa jäsenvaltiossa hankittu sukunimi tai etunimi – eikä siis hallinnollinen tai oikeudellinen asiakirja – tunnustetaan automaattisesti, koska jäsenvaltioiden välillä vallitsee keskinäinen luottamus ja koska asianosaiselle halutaan taata mahdollisuus liikkua vapaasti asianomaisissa valtioissa. Asianomainen logiikka eroaa siis logiikasta, jolla tunnustetaan ulkomaisen asiakirjan tai tuomion vaikutuksia noudattamalla menetelmiä, jotka kuuluvat kansainväliseen yksityisoikeuteen,(44) joka oikeuttaa erityissääntöjen laatimisen muilla perusteilla kuin SEUT 21 artiklan perusteella.(45)

56.      Näissä olosuhteissa on määritettävä, millä edellytyksillä tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa, ja on erotettava toisistaan pääasiassa kyseessä olevat asiakirjat, sillä unionin tuomioistuin on jo lausunut uuden etunimen automaattisesta tunnustamisesta.

1.     Etunimen muuttaminen

57.      Nyt käsiteltävässä asiassa valittajan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ennen sukupuoli-identiteettinsä vahvistamista hankkiman etunimen muutoksen osalta on selvää, ettei valittajan Ison-Britannian passissa ja ajokortissa oleva etunimi ole sama kuin se etunimi, joka on kirjattu Romanian väestörekisteriin ja hallinnollisiin asiakirjoihin. Kuten tuomioon Bogendorff(46) johtaneessa asiassa, ja varsinkin silloin, kun kyseessä on uuden etunimen valitseminen, joka liittyy myöhempään sukupuoli-identiteettiä koskevaan ilmoitukseen, ei ole mitään epäilystä siitä, että saman henkilön käyttämät eri etunimet ovat omiaan aiheuttamaan hänelle vakavaa haittaa hallinnossa, työelämässä ja yksityiselämässä.

58.      Näin ollen sillä, että jäsenvaltion viranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta etunimeä sellaisena kuin se on hankittu toisessa valtiossa, joka oli tuolloin unionin jäsen, rajoitetaan vapauksia, jotka SEUT 21 artiklassa tunnustetaan jokaiselle unionin kansalaiselle.

59.      Sen enempää ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuin Romanian hallituskaan eivät mainitse mitään erityistä perustetta, jolla voitaisiin oikeuttaa kieltäytyminen tunnustamasta ja kirjaamasta valittajan syntymätodistukseen tämän Yhdistyneessä kuningaskunnassa hankkimaa etunimeä, lukuun ottamatta perustetta, joka koskee sukupuoli-identiteetin tunnustamista, mitä Romanian toimivaltaiset viranomaiset vastustavat.(47) Kyseinen tuomioistuin ei myöskään ole viitannut yhteenkään etunimen muuttamista koskevaan erityismääräykseen, paitsi määräykseen, joka koskee sukupuolen vaihtamista. Asianomainen tuomioistuin ei myöskään ole antanut mitään tietoja menettelystä, jolla ulkomainen päätös tunnustetaan unionin oikeuden mukaisesti sukunimiä tai etunimiä koskevissa asioissa.(48)

60.      Tämän lisäksi pääasian olosuhteissa uuden etunimen tunnustamisen kytkeminen sukupuoli-identiteetin tunnustamiseen ei ole tehokkuusperiaatteen mukaista eikä turvaa valittajan unionin oikeuteen ja erityisesti SEUT 21 artiklaan perustuvia oikeuksia.(49) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei myöskään voi oikeuttaa etunimen muuttamisesta kieltäytymistä yleiseen järjestykseen tai yhdenvertaiseen kohteluun liittyvillä perusteluilla.(50)

61.      Näin ollen katson, ettei asianomaisissa olosuhteissa ole valittajan syntymätodistuksen päivittämisen osalta mitään vaikeuksia erottaa etunimen muutoksen tunnustamista sukupuolenvaihdoksen tunnustamisesta, vaikka etunimi näyttäisikin liittyvän eri sukupuoleen kuin siihen, johon syntymässä rekisteröity sukupuoli sosiologiselta kannalta liitetään.

62.      Tämän lisäksi olen sitä mieltä, että tässä tilanteessa on uuden etunimen automaattista tunnustamista koskevan päätöksen soveltamisalan arvioimiseksi tarkasteltava asiaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun tapauksen tosiseikkoja laajemmin ja huomioitava, että tämänkaltaisella tunnustamisella voisi olla vaikutuksia muihin väestörekisteriasiakirjoihin, kuten kyseisen henkilön perheenjäsenten asiakirjoihin, joissa esiintyy muutosta edeltänyt etunimi, eli muun muassa vihkitodistukseen tai rekisteröidyn parisuhteen solmimisesta annettavaan todistukseen tai lapsen syntymätodistukseen.

63.      Katson, että kun väestörekisteriasioita koskevassa lainsäädännössä niin määrätään, uuden etunimen tunnustamisen on tuotettava vaikutuksensa varauksetta, erityisesti koska se ei muuta asianomaisten kolmansien osapuolten henkilöllisyyttä toisin kuin puolison valitseman tai hankkiman taikka lapsille siirretyn sukunimen muutoksen tunnustaminen. Jos sitä vastoin asiakirjoja ei muutoksen jälkeen päivitettäisi, seurauksena olisi, että väestörekisteriasiakirjat olisivat keskenään ristiriidassa, mikä vaikeuttaisi SEUT 21 artiklaan perustuvien oikeuksien käyttämistä silloin, kun perheenjäsenet haluaisivat nauttia näistä oikeuksista perhesiteiden, jotka heidän pitäisi osoitettava, perusteella.

64.      Tämän vuoksi unionin tuomioistuimen vastauksen soveltamisalaa ei mielestäni pitäisi rajoittaa koskemaan asianomaisen henkilön syntymätodistusta. Näin ollen SEUT 21 artiklaa olisi yleisesti tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion viranomaiset kieltäytyvät kirjaamasta väestörekisteriin etunimeä, jonka kyseisen jäsenvaltion kansalainen on hankkinut toisessa jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän myös on, sellaisen kansallisen lainsäädännön säännöksen perusteella, jonka mukaan tällaisen kirjauksen saaminen edellyttää sitä, että ensimmäisen jäsenvaltion tuomioistuin on vahvistanut sukupuolenvaihdoksen.

2.     Sukupuolenvaihdos

65.      Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi saatettu uusi kysymys on se, voidaanko sen väestörekisteriasioita koskevaa oikeuskäytäntöä, joka koskee jäsenvaltiossa tapahtuneen nimen saamisen rajat ylittäviä vaikutuksia, soveltaa kaikilta osin.

a)     Analogia nimiä koskevan unionin oikeuskäytännön kanssa

66.      Aluksi on huomautettava, että vaikka unionin tuomioistuin on täsmentänyt 26.6.2018 antamassaan tuomiossa MB (Sukupuolenvaihdos ja vanhuuseläke)(51), että ”unionin oikeus ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan henkilöiden siviilisäädyn ja henkilön sukupuolenvaihdoksen oikeudellisen tunnustamisen alalla”(52), kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa ei ollut kyse toisessa jäsenvaltiossa hankitun sukupuoli-identiteetin oikeudellisesta tunnustamisesta jäsenvaltiossa.(53)

67.      Näin ollen on ratkaistava, onko ainoastaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka koskee unionin kansalaisen tietyn henkilötiedon eli hänen nimensä muuttamisen suoraan lain nojalla tapahtuvaa tunnustamista jäsenvaltiossa sen kirjaamiseksi toisen jäsenvaltion väestörekisteriin, tarkoitus soveltaa samoin edellytyksin silloin, kun on kyse syntymätodistukseen merkitystä sukupuolesta.

68.      Tarkastelun ensimmäisessä vaiheessa tuomiossa Freitag(54) esitettyjä näkökohtia noudatteleva myöntävä vastaus voisi olla perusteltu kolmesta syystä.

69.      Ensinnäkin useimmissa jäsenvaltioissa(55)sukupuolimerkintä on osa henkilön identiteettiä samoin kuin sukunimi ja etunimi.(56) Etunimi on useimmiten kytköksissä syntymätodistukseen kirjattuun sukupuoleen,(57) kuten toisinaan myös sukunimi.(58)

70.      Perusteissa, jotka koskevat uuden sukunimen tai etunimen tunnustamista sen rekisteröimiseksi väestörekisteriin, eli SEUT 21 artiklasta ja oikeudesta yksityiselämään, jonka suoja vahvistetaan perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa,(59) johtuvissa vaatimuksissa edellytetään, ettei unionin kansalaiselta saa riistää hänen asemaansa perustuvia olennaisia oikeuksia, ja tämä koskee kaikkia hänen identiteettinsä osa-alueita.

71.      Lisäksi tällainen ratkaisu on yhdenmukainen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan perustuvan ja sukupuoli-identiteetin kunnioittamista koskevan EIT:n nyttemmin vakiintuneen oikeuskäytännön kanssa.(60)

72.      Kyseinen tuomioistuin ei tosin ole antanut tuomiota nimen tai sukupuolen muuttamista koskevien päätösten tunnustamiseen liittyvistä tapauksista,(61) mutta se on vahvistanut useaan otteeseen, että yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen synnyttää valtiolle positiivisen velvollisuuden taata se toteuttamalla toimenpiteitä niin sukunimen tai etunimen muutoksen(62) kuin sukupuoli-identiteetin muutoksen(63) tunnustamiseksi ja sen seurausten toimeen panemiseksi väestörekisteriasioissa.

73.      On myös todettava, että 27 jäsenvaltiosta 25:ssä on säädetty väestörekisteritietojen muuttamista koskevista menettelyistä, jotta syntymässä määritettyä oikeudellista henkilöllisyyttä voidaan muuttaa sukupuolta koskevan yksilön tekemän valinnan vaikutuksesta,(64) mikä vahvistaa sen ratkaisun asianmukaisuuden, jota on ehdotettu nyt käsillä olevan ratkaisuehdotuksen 70 kohdassa esitettyjen periaatteiden perusteella nimiä koskevassa oikeuskäytännössä tehtyjä päätelmiä analogisesti soveltamalla.

74.      Totean lisäksi, ettei se, ettei jäsenvaltiossa ole lainsäädäntöä sukupuolenvaihdosta koskevan ilmoituksen vahvistamiseksi, ole mielestäni este SEUT 21 artiklan kannalta EIT:n oikeuskäytännöstä(65) ja tuomion Grunkin ja Paul kanssa muodostettavissa olevasta analogiasta johtuvan positiivisen velvollisuuden takia. Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin lausui isän ja äidin sukunimistä muodostetun lapsen sukunimen tunnustamisesta, vaikka Saksan lainsäädännössä ei säädetty tällaisesta yhdysnimestä.(66)

75.      Unionin tuomioistuimen tarkastelemien liikkumisvapauden rajoittamista koskevien perustelujen osalta on vielä todettava, että unionin tuomioistuin on eritoten lausunut tavoitteesta estää henkilön omaan tahtoon perustuvien nimenmuutosten yhteydessä henkilöiden asemaa koskevan kansallisen lainsäädännön kiertäminen siten, että liikkumisvapautta ja siitä johtuvia oikeuksia käytetään yksinomaan tähän tarkoitukseen. Tässä yhteydessä se on muistuttanut, että se on jo katsonut 9.3.1999 antamansa tuomion Centros(67) 24 kohdassa, että jäsenvaltiolla on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin estääkseen sen, että jotkut sen kansalaiset yrittävät käyttää väärin perussopimuksessa luotuja mahdollisuuksia ja näin välttyä kansallisen lainsäädännön soveltamiselta, ja että yksityiset eivät saa käyttää unionin oikeussääntöjä väärin tai vedota niihin vilpillisesti.(68)

76.      Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että jäsenvaltioiden sukupuoli-identiteetin vahvistamista koskeva lainsäädäntö ei ole tällä hetkellä niin hyvin vakiintunutta kuin nimien muuttamista koskeva lainsäädäntö oli silloin, kun unionin tuomioistuin lausui asiasta.(69) Tietyissä jäsenvaltioissa säädetään itsemäärittelyyn perustuvasta menettelystä,(70) kun taas toisissa jäsenvaltioissa todisteluvaatimuksia on EIT:n oikeuskäytännön seurauksena(71) muutettu tai niistä on peräti luovuttu.(72)

77.      Tällainen sukupuolenvaihdoksen yhteydessä sovellettavien aineellisten oikeuksien moninaisuus ei kuitenkaan voi johtaa toteamukseen, että sukupuolenvaihdoksen tunnustamatta jättämiselle olisi vakavia perusteita.(73) Kun kyse on kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien vaikutusten toteuttamisesta, tämä moninaisuus oikeuttaa yksinomaan sen, että valvotaan tarkasti olosuhteita, joissa kyseisiä oikeuksia käytetään, jotta vältytään väärinkäytöksiltä.

78.      Näin ollen minusta vaikuttaa asianmukaiselta, että, kuten istunnossa esitettiin, väärinkäytösten riskin välttämiseksi voitaisiin vedota asuinpaikkaa tai kansalaisuutta koskeviin edellytyksiin,(74) joiden avulla voidaan todentaa, että henkilöllä on läheiset yhteydet siihen jäsenvaltioon, jossa tällainen muutos on tapahtunut.(75)

79.      Edellä esitettyjen periaatteiden soveltamisesta pääasiaan huomautan, että ainoa ennakkoratkaisupyynnössä esitetty perustelu(76) kieltäytymiselle tunnustamasta ja kirjaamasta sukupuolen vaihdosta asianomaiseen syntymätodistukseen ilman erillistä menettelyä sukupuoli-identiteettiä koskevan ilmoituksen antamisen jälkeen on se, että Romaniassa on olemassa muita oikeusperustoja sukupuolenvaihdoksen vahvistamiseksi.

80.      Tuomiossa X. ja Y. v. Romania(77) on kuitenkin osoitettu, että, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi, kyseistä kansallista menettelyä ei voida pitää unionin oikeuden mukaisena, koska se tekee SEUT 21 artiklalla annettujen oikeuksien toteuttamisen mahdottomaksi tai kohtuuttoman vaikeaksi.(78)

81.      Näin ollen unionin tuomioistuin voisi pääasian olosuhteiden valossa katsoa, kuten se on katsonut unionin kansalaisen nimeä koskevissa aikaisemmissa tuomioissaan, että Romanian viranomaisten kieltäytymisessä tunnustamasta sukupuoli-identiteettiä, joka oli hankittu Yhdistyneessä kuningaskunnassa silloin, kun siellä edelleen sovellettiin unionin oikeutta, on kyse SEUT 21 artiklassa jokaiselle unionin kansalaiselle tunnustettujen vapauksien perusteettomasta rajoittamisesta.

82.      Tarkastelun toisessa vaiheessa tällaisen päätöksen, jonka perustat ovat samat kuin unionin tuomioistuimen nimiä koskevassa oikeuskäytännössä, yleisen soveltamisalan välttämätön arvioiminen synnyttää kuitenkin kysymyksen mahdollisista rajoituksista, joita syntymätodistukseen kirjattavan sukupuolimerkinnän henkilökohtaista asemaa koskevat erityiset vaikutukset voisivat edellyttää.

b)     Pitäisikö nimiä koskevan oikeuskäytännön soveltamiselle asettaa rajoituksia?

83.      Sukupuolen merkitsemisellä syntymätodistukseen on erityisiä vaikutuksia henkilökohtaiseen asemaan. Mitä seurauksia tällä olisi mahdollisesti katsottava olevan, kun huomioidaan unionin tuomioistuimen viimeisimmät tuomiot, jotka koskevat niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä yhdestä jäsenvaltiosta peräisin olevilla väestörekisteriasiakirjoilla on oltava vaikutuksia toisessa jäsenvaltiossa, eli tuomiot Coman ym. ja Pancharevo?

1)     Sukupuolen väestörekisteritietoihin merkitsemisen erityiset vaikutukset henkilökohtaiseen asemaan

84.      Henkilöiden asemaa koskevissa asioissa sukupuoli-identiteetin ilmoittamisella on vaikutuksia, joita nimellä ei ole. Sukunimen muuttaminen voi kylläkin johtaa myös niiden henkilöiden sukunimen muuttumiseen, joille se on siirretty tai jotka ovat valinneet sen.(79) Sen sijaan sukupuoli-identiteettiä koskevaa ilmoitusta ei kuitenkaan voida tarkastella tahdonilmaisuna, joka rajoittuu koskemaan asianomaisen henkilön identiteettiä.

85.      Kyseinen ilmoitus muuttaa sekä asianosaisen henkilökohtaista asemaa että hänen asemaansa perheessä. Siihen voidaan näin ollen vedota, kun käytetään oikeuksia, jotka ovat yhä sidoksissa sukupuolten väliseen eroon (esimerkiksi kun on kyse avioliitosta, vanhemmuudesta, eläkkeelle jäämisestä(80), terveydestä tai urheilukilpailuista).

86.      Näin ollen, kun väestörekisteriasiakirjojen päivittämistä perustellaan tavoitteella taata asianomaisen kansalaisen ja hänen perheenjäsentensä vapaaseen liikkuvuuteen liittyvät oikeudet,(81) on välttämätöntä pohtia, kuten etunimenkin muuttamisen yhteydessä,(82) millaisia vaikutuksia tällaisella jäsenvaltiossa vahvistetun sukupuoli-identiteettiä koskevan ilmoituksen rekisteröinnillä on muihin väestörekisteriasiakirjoihin, kuten vihkitodistuksiin tai lasten syntymätodistuksiin, jotka on laadittu ennen tällaisen ilmoituksen antamista(83) samassa jäsenvaltiossa tai muissa jäsenvaltioissa, kuten tuomioista Coman ym. ja Pancharevo ilmenee.

2)     Toisessa jäsenvaltiossa hankitun sukupuoli-identiteettiä koskevan ilmoituksen tunnustamisen ja väestörekisteriin kirjaamisen erityiset vaikutukset

87.      Päättelen tuomioista Coman ym. ja Pancharevo, että unionin tuomioistuin on valvonut sen periaatteen noudattamista, jonka mukaan unionin oikeus ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan sellaisten merkintöjen rekisteröinnissä väestörekisteriin, jotka johtaisivat samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisen avioliittoinstituution tai lapsen ja kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman välisen polveutumissuhteen tunnustamiseen. Viimeksi mainitussa esimerkkitapauksessa on selvästi muistutettu siitä, ettei jäsenvaltioilla ole väestörekisteritietoihin liittyviä velvollisuuksia.(84)

88.      Näin ollen olen sitä mieltä, että kysymys vaikutuksista, joita sillä on, että toisessa jäsenvaltiossa laaditut sukupuolen merkitsemistä koskevat asiakirjat tai päätökset tunnustetaan jäsenvaltiossa, on tarkasteltavissa eri näkökulmasta kuin siitä, josta unionin tuomioistuin on tarkastellut nimiä koskevia asioita.(85)

89.      Vaikka tuomiossa Coman ym. unionin tuomioistuin totesi, että jäsenvaltiolla on velvollisuus tunnustaa samaa sukupuolta olevien henkilöiden välinen avioliitto, joka on solmittu toisessa jäsenvaltiossa tämän valtion oikeuden mukaisesti, se täsmensi, että kyseinen avioliitto on tunnustettava silloin, kun kyse on vain siitä, että kolmannen valtion kansalaiselle myönnetään johdettu oleskeluoikeus, mutta että tämä tunnustamisvelvollisuus ei merkitse sitä, että kyseisen jäsenvaltion olisi mahdollistettava kansallisessa oikeudessaan avioliittoinstituutio samaa sukupuolta olevien henkilöiden välille.(86)

90.      Tuomiossa Pancharevo unionin tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltion viranomaisten on myönnettävä henkilökortti tai passi asianomaisen jäsenvaltion kansalaiselle toisessa jäsenvaltiossa laaditun syntymätodistuksen perusteella riippumatta siitä, laaditaanko kansalliseen rekisteriin uusi syntymätodistus, sillä ensimmäinen todistus on tunnustettava.(87)

91.      Kyseisissä kahdessa tuomiossa unionin tuomioistuin liitti päätöksensä annetun tai valitun nimen rajat ylittäviä vaikutuksia koskevan vakiintuneen oikeuskäytäntönsä jatkumoon. Se muistutti jäsenvaltioiden toimivallasta henkilöiden oikeudellista asemaa koskevissa asioissa(88) ja SEUT 21 artiklasta johtuvien oikeuksien takaamisvelvollisuudesta, joka edellyttää toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliiton(89) tai lapsen ja keskenään samaa sukupuolta olevien vanhempien välisen polveutumissuhteen tunnustamista.(90) Viimeksi mainitussa tapauksessa jäsenvaltiossa laaditussa väestörekisteriasiakirjassa vahvistettiin polveutumissuhteet yksinomaan sitä varten, että toisessa jäsenvaltiossa myönnettäisiin sen kansalaisille matkustusasiakirja(91), ilman, että tällä oli mitään vaikutusta kyseisen jäsenvaltion väestörekisterien pitoon.

92.      Näin ollen edellä mainittujen tuomioiden valossa toisessa jäsenvaltiossa hankitun sukupuoli-identiteettiä koskevan ilmoituksen seurauksena tapahtuneen sukupuolen vaihdoksen tunnustamista ja väestörekisteriin kirjaamista koskevassa ratkaisussa, joka perustuu kahtalaiseen vaatimukseen taata henkilökohtainen itsemääräämisoikeus(92) ja unionin kansalaisten liikkumisvapaus(93), on mielestäni syytä määrätä tietyistä rajoista.

93.      Kyseisessä ratkaisussa jäsenvaltioiden velvollisuus rekisteröidä yksilön henkilötietojen muutos valitun sukupuolen mukaisesti rajoitettaisiin koskemaan pelkästään hänen syntymätodistustaan silloin, kun sillä on todennäköisesti vaikutuksia muihin väestörekisteriasiakirjoihin. Yleisesti ilmaistuna vastauksessa, jonka unionin tuomioistuin antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, rajattaisiin SEUT 21 artiklasta johtuvien periaatteiden vaikutukset väestörekisteriasioissa asianomaisen henkilön tunnistetietoihin(94), jotka helpottavat ennen muuta hänen liikkumistaan unionin alueella, eli tietoihin, joita tarvitaan henkilökortin tai passin myöntämiseen.(95)

94.      Mainitun ratkaisun seurauksena asianomaisen henkilön perheenjäseniä koskevien väestörekisteriasiakirjojen päivittäminen ei olisi unionin oikeuden mukaan pakollista sikäli kuin tällainen päivittäminen tarkoittaisi sitä, että sen jälkeen väestörekistereissä olisi tunnustettava samaa sukupuolta olevien henkilöiden välinen avioliitto(96) tai samaa sukupuolta oleviin vanhempiin nähden vahvistetut polveutumissuhteet(97), mitä jäsenvaltioilta ei voida unionin oikeuden mukaan edellyttää.

95.      Tällaisesta näkökulmasta unionin tuomioistuimen jo esittämää SEUT 21 artiklaan perustuvaa pariskunnan tai saman perheen jäsenten väestörekisteriasiakirjojen välistä ristiriitaa lieventävää keinoa voitaisiin mukauttaa siten, että sukupuoli-identiteettiä koskeva ilmoitus vaikuttaisi jo olemassa olevien väestörekisteriasiakirjojen tietoihin vain silloin, kun on kyse henkilökortin, oleskeluluvan tai passi myöntämisestä, unionin tuomioistuimen tuomioissa Coman ym. ja Pancharevo omaksuman oikeuskäytännön mukaisesti.

96.      Tämä ratkaisu ei kylläkään ole tyydyttävä perhe-elämän kunnioittamista koskevan oikeuden eikä lapsen edun kannalta, sillä transsukupuolisen henkilön on voitava todistaa väestörekisteriasiakirjoissa vahvistetut perhesiteensä. Olen sitä mieltä, että vaikka hallinnollisen asiakirjan myöntäminen ja väestörekisterin pitäminen voidaankin erottaa toisistaan, jotta kansalainen voi poistua maasta, jonka kansalainen hän on, tällainen käytäntö ei täytä vaatimusta siitä, ettei kansalaiselle pitäisi aiheutua elämää hankaloittavia hallinnollisia ongelmia, mikäli hän palaa kyseiselle alueelle.(98)

97.      Sikäli kuin unionin kansalaisen toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneen henkilöllisyyteen liittyvän muutoksen tunnustaminen jäsenvaltiossa perustuu SEUT 21 artiklaan, vain jäsenvaltioilla on kuitenkin toimivalta määritellä, mitä seurauksia sillä, että kaikki väestörekisteriasiakirjat saatettaisiin keskenään yhdenmukaisiksi, olisi henkilöiden oikeudellista asemaa koskevissa asioissa.(99)

98.      EIT katsoo myös, että kyseisten väestörekisterin järjestämiseen(100) ja henkilöiden sukupuoli-identiteetin tunnustamiseen liittyvien yleisten etujen välillä on löydettävä tasapaino.(101) Tässä yhteydessä on otettava huomioon jäsenvaltioissa vallitsevat erilaiset vaatimukset.(102)

99.      Näin ollen katson, että SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta ja kirjaamasta ilman erillistä menettelyä kyseisen jäsenvaltion kansalaisen syntymätodistukseen hänen toisessa jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän myös on, hankkimaansa sukupuoli-identiteettiä. Se, että kansallisessa lainsäädännössä on sukupuolen muuttamista koskeva menettely, ei voi oikeuttaa tällaista kieltäytymistä.

100. Kun otetaan huomioon kaikki tiedot, jotka on esitetty toisessa jäsenvaltiossa saaduista etunimen ja sukupuolen muutoksista, ja kun otetaan huomioon pääasian olosuhteet, ehdotan, että unionin tuomioistuin antaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen väestörekisteriasioita koskeviin kysymyksiin vastauksen, joka rajoitetaan koskemaan vain asianomaisen unionin kansalaisen syntymätodistusta ja joka esitetään yleisin sanamuodoin täydennettynä täsmennyksellä, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisella unionista ole vaikutusta asiaan.

V       Ratkaisuehdotus

101. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Judecătoria Sectorului 6 Bucureștin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      SEUT 21 artiklaa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 45 artiklaa

on tulkittava siten, että

ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltion viranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta ja kirjaamasta kyseisen jäsenvaltion kansalaisen syntymätodistukseen etunimeä ja sukupuoli-identiteettiä, jotka hän on lain mukaisesti ilmoittanut ja hankkinut toisessa jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän myös on.

Sukupuolen muuttamista koskevien oikeudellisten tai hallinnollisten menettelyjen olemassaolo ei voi olla esteenä tällaiselle automaattiselle tunnustamiselle.

Unionin oikeus ei kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan säätää kansallisessa lainsäädännössään tämän tunnustamisen ja tämän kirjaamisen vaikutuksista muihin väestörekisteriasiakirjoihin ja henkilöiden oikeudellista asemaa koskeviin asioihin, joihin kuuluvat avioliittoa ja polveutumista koskevat säännöt.

2)      Sillä, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa hankitun etunimen ja sukupuolen muutoksen tunnustamista ja väestörekisteriin kirjaamista koskeva hakemus tehtiin unionin jäsenvaltiossa ajankohtana, jona unionin oikeutta ei enää sovellettu Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ei ole merkitystä.


1      Alkuperäinen kieli: ranska.


i      Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa oikeudenkäynnin minkään asianosaisen todellista nimeä.


2      Jäljempänä perusoikeuskirja.


3      Kyseiset viranomaiset ovat Direcția de Evidență a Persoanelor Cluj, Serviciul stare civilă (Clujin väestörekisteriviraston henkilörekisteripalvelu, Romania; jäljempänä Clujin henkilörekisteripalvelu), Direcția pentru Evidența Persoanelor și Administrarea Bazelor de Date din Ministerul Afacerilor Interne (sisäministeriön henkilörekisteristä ja tietokantojen hallinnasta vastaava osasto, Romania) ja Municipiul Cluj-Napoca (Cluj-Napocan kunta, Romania).


4      Korostan, että oikeudenkäynnin kohteena ei ole syntymätodistuksessa olevan sukupuolimerkinnän oikaiseminen vaan se, että syntymätodistukseen kirjattaisiin maininta sukupuoli-identiteettiä koskevan ilmoituksen tunnustamisesta eli sen vahvistamisesta, että henkilöllä on todistuksella osoitettu vakaumus kuulumisesta toiseen kuin syntymässä määritettyyn sukupuoleen. On siis kyse siitä, että väestörekisteriasioissa on tehtävä ero ”morfologisen referenssin ja psykososiaalisen käsityksen” välillä (ks. Gallus, N., ”L’enregistrement du nouveau sexe de la personne transgenre – L’évolution en droit belge: entre l’exigence du respect de la vie privée et la sécurité juridique de l’organisation de l’état civil”, Revue trimestrielle des droits de l’homme, nro 133, Nemesis, Bryssel, 2023, s. 247–264, erit. s. 252). Ks. myös Euroopan komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston raportti ”Legal gender recognition in the EU: the journeys of trans people towards full equality”, kesäkuu 2020, 1.6.3 kohta, s. 27 ja 28. Ks. myös Moron-Puech, B., ”Regards comparatistes sur la mention du sexe à l’état civil pour les personnes transgenres et intersexuées”, teoksessa J. Courduriès, C. Dourlens ja L. Hérault, État civil et transidentité – Anatomie d’une relation singulière: genre, identité, filiation, Presses universitaires de Provence, Aix-en-Provence, 2021, s. 211–249, erityisesti s. 214–217. International Lesbian, Gay, Bisexual, Trans and Intersex Association (ILGA) Europen raportin ”Report on ’transsexuality and international private law’” liitteessä II on kolmikielinen sanasto (kielinä englanti, ranska ja saksa), raportti on saatavissa seuraavasta internetosoitteesta: https://transexualia.org/wp-content/uploads/2015/03/Legal_ilgalaw.pdf. Ks. myös Euroopan neuvoston Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) ranskan- ja englanninkielinen sanasto.


5      Ehdotan, että unionin tuomioistuin käyttää tätä ilmaisua sikäli kuin sillä tarkoitetaan sitä, että henkilöstä tulee jonkin oikeuden tai uuden aseman haltija.


6      EUVL 2020, L 29, s. 7, jäljempänä erosopimus.


7      EUVL 2020, L 29, s. 1.


8      Monitorul Oficial al României, I osa, nro 282, 11.11.1996.


9      Monitorul Oficial al României, I osa, nro 68, 2.2.2003. Kuten lain nro 119/1196 411 §:ssä, joka on korvannut kyseisen pykälän 2.5.2022 alkaen, vahvistetaan, ilmaisu ”nimi” on ymmärrettävä niin, että sillä tarkoitetaan sukunimeä tai etunimeä.


10      Ks. väestörekisteriasiakirjojen mallit lain nro 119/1996 liitteissä. Väestörekisteriä, Romanian kansalaisten kotipaikkaa, asuinpaikkaa ja henkilöllisyystodistuksia koskevien säännösten yhdenmukaiseksi soveltamiseksi 4.10.2006 annettujen täytäntöönpanosääntöjen (norme metodologice de aplicare unitară a dispozițiilor legale privind evidența, domiciliul, reședința și actele de identitate ale cetățenilor români; Monitorul Oficial al României, I osa, nro 851, 17.10.2006), jotka on hyväksytty hallituksen päätöksellä nro 1375/2006 (Hotărârea Guvernului nr. 1375/2006) 14 §:n 3 momentissa selitetään, miten kyseinen tunnus muodostetaan. Ensimmäinen numero ilmaisee sukupuolen ja syntymävuosisadan. Numero 1 on annettu vuosina 1900–1999 syntyneille miespuolisille henkilöille, kun taas numero 2 on annettu vuosina 1900–1999 syntyneille naispuolisille henkilöille. Kaudella 2000–2099 vastaavat numerot ovat 5 ja 6.


11      Ks. henkilörekisteristä, Romanian kansalaisten kotipaikasta, asuinpaikasta ja henkilöllisyystodistuksista 14.7.2005 annettu hallituksen kiireellinen asetus nro 97/2005 (Ordonanța de urgență a Guvernului nr. 97/2005 privind evidența, domiciliul, reședința și actele de identitate ale cetățenilor români; Monitorul Oficial al României, I osa, nro 641, 20.7.2005) ja sähköisten passien käyttöönottoajankohdan sekä niiden muodon ja sisällön määrittämisestä 26.4.2006 annettu hallituksen päätös nro 557/2006 (Hotărârea Guvernului nr. 557/2006 privind stabilirea datei de la care se pun în circulaţie paşapoartele electronice, precum și a formei și conținutului acestora; Monitorul Oficial al României, I osa, nro 376, 2.5.2006).


12      Ks. tarkat tiedot tämänhetkisestä lainsäädännöstä internetosoitteesta https://uk.westlaw.com/Document/I5F92B790E42311DAA7CF8F68F6EE57AB/View/FullText.html?originationContext=document&transitionType=DocumentItem&vr=3.0&rs=PLUK1.0&contextData=(sc.Search)&firstPage=trueja tarkat tiedot käytännöstä internetosoitteesta https://www.gov.uk/apply-gender-recognition-certificate.


13      Gender Recognition Certificate (GRC), jäljempänä sukupuolen vahvistamistodistus.


14      Ks. pääasian asiakirja-aineistoon sisällytetyssä sukupuolen vahvistamistodistuksessa oleva merkintä [”Warning: A certificate is not evidence of identity” (Varoitus: todistus ei ole todiste henkilöllisyydestä) (vapaa käännös)] ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.1.2021, X. ja Y. v. Romania (CE:ECHR:2021:0119JUD000214516, jäljempänä tuomio X. ja Y. v. Romania, 32 kohta).


15      Ks. käytännön yksityiskohdat seuraavasta internetosoitteesta: https://www.gov.uk/change-name-deed-poll.


16      Ehdotan, että unionin tuomioistuin käyttää ilmaisua ”valittaja” siksi, että sukupuolenvaihdos on jäsenvaltiossa oikeudellisesti vahvistettu.


17      Jäljempänä EIT.


18      Valittaja on viitannut tuomioon X. ja Y. v. Romania.


19      C‑148/02, jäljempänä tuomio Garcia Avello, EU:C:2003:539.


20      C‑353/06, jäljempänä tuomio Grunkin ja Paul, EU:C:2008:559.


21      C‑541/15, jäljempänä tuomio Freitag, EU:C:2017:432.


22      C‑490/20, jäljempänä tuomio Pancharevo, EU:C:2021:1008.


23      EUVL 2012, L 351, s. 1. Ks. kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohta.


24      Brysselissä 27.9.1968 allekirjoitettu yleissopimus (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna peräkkäisillä yleissopimuksilla uusien jäsenvaltioiden liittyessä kyseiseen yleissopimukseen (EYVL 1998, C 27, s. 1).


25      EUVL 2003, L 338, s. 1. Sama koskee tuomioistuimen toimivallasta, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälisestä lapsikaappauksesta 25.6.2019 annettua neuvoston asetusta (EU) 2019/1111 (EUVL 2019, L 178, s. 1 ja oikaisu EUVL 2020, L 347, s. 52), jolla asetus N:o 2201/2003 on kumottu 1.8.2022 lukien.


26      EUVL 2016, L 200, s. 1.


27      KOM(2010) 747 lopullinen. Ks. Mirisch-Krueger, M., ”Filling the Legal Void in Interstate Legal Gender Recognition in the European Union: A U.S. Style Full Faith and Credit Clause and Coman-Based Approach”, Southwestern Journal of International Law, nide 28,nro 1, 2022, s. 210–229, erit. s. 213, sukupuolen oikeudellista vahvistamista koskevien sääntöjen yhdenmukaisuuden puutteesta. Ks. myös selostus unionin lainsäätäjän käytettävissä olevista erilaisista ratkaisuista, s. 216 ja sitä seuraavat sivut. Ks. erit. s. 217 ja sitä seuraavat sivut [II osaston B kohta, jonka otsikkona on ”Täyttä uskoa ja luottamusta koskevan lausekkeen (engl. full faith and credit clause) käyttöön ottaminen Euroopassa sukupuolen tunnustamiseksi valtioiden kesken” (vapaa käännös)], joilla kirjoittaja arvioi Yhdysvaltojen oikeuden (Yhdysvaltojen perustuslain IV artiklan 1 kohta) innoittamana, että unionissa olisi säädettävä keskinäisen luottamuksen perusperiaatteesta sukupuoli-identiteetin tunnustamiseksi automaattisesti jäsenvaltioiden kesken.


28      Ks. tuomio Freitag [33 kohta, jossa mainitaan tuomio Garcia Avello (25 kohta); tuomio Grunkin ja Paul (16 kohta); tuomio 22.12.2010, Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806, 38 ja 39 kohta); tuomio 12.5.2011, Runevič-Vardyn ja Wardyn (C‑391/09, EU:C:2011:291, 63 kohta) ja tuomio 2.6.2016, Bogendorff von Wolffersdorff (C‑438/14, jäljempänä tuomio Bogendorff, EU:C:2016:401, 32 kohta)].


29      Tuomio Pancharevo [52 kohta, jossa viitataan 5.6.2018 annettuun tuomioon Coman ym. (C‑673/16, jäljempänä tuomio Coman ym. , EU:C:2018:385, 36–38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)].


30      Ks. tuomio Garcia Avello (27 kohta) ja tuomio Freitag (34 kohta).


31      Ks. vastaavasti tuomio Coman ym. (31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio Pancharevo (42 kohta).


32      Ks. vastaavasti tuomio 9.6.2022, Préfet du Gers ja Institut national de la statistique et des études économiques (C‑673/20, EU:C:2022:449, 55–58 ja 79 kohta).


33      Tällaisesta luokittelusta ks. tuomio 14.3.2024, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (Arrêt de la Cour suprême) (C‑516/22, EU:C:2024:231, 53 kohta).


34      Ks. analogisesti sellaisten asiakirjojen vaikutuksista, jotka on laadittu ennen valtion liittymistä unioniin, tuomio 12.5.2011, Runevič-Vardyn ja Wardyn (C‑391/09, EU:C:2011:291, 55 kohta).


35      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 25 kohta.


36      Totean tältä osin, että ainoa unionin tuomioistuimen päätös, jossa esitetään täsmennyksiä esitetyn väestörekisteriasiakirjan tyypistä, sen laillistamisesta ja kääntämisestä, on tuomio Pancharevo (20 kohta). Tuomioon Freitag johtaneessa asiassa asianosainen oli esittänyt passinsa (20 kohta). Tuomiossa Bogendorff, jonka 15 kohdassa täsmennetään, että etunimen ja sukunimen muuttaminen perustui ilmoitukseen (deed poll), ei anneta erityisiä tietoja Saksan viranomaisille esitetyistä asiakirjoista. Tuomiossa Grunkin ja Paul oikeudenkäynnin kohteena oli saksalaisen lapsen nimi, joka oli kirjattu hänen Tanskassa laadittuun syntymätodistukseensa.


37      Ks. vertailun vuoksi ilmoituksen (deed poll) osalta tuomio Bogendorff (15 kohta) ja sukupuolen vahvistamistodistuksen täydellisyydestä tuomio 26.6.2018, MB (Sukupuolenvaihdos ja vanhuuseläke) (C‑451/16, EU:C:2018:492, 11 kohta). Istunnossa valittaja totesi, että hänen ilmoituksensa (deed poll) oli rekisteröity helmikuussa 2017 ja että hän oli saanut täydellisen sukupuolen vahvistamistodistuksen, koska hän ei ollut naimisissa. Ks. sukupuolen vahvistamisesta annetun vuoden 2004 lain 4 §:n 2 momentti.


38      Ks. tuomio Bogendorff ja tuomio Freitag. Unionin tuomioistuin on myöhemmin antanut kaksi henkilökohtaista asemaa koskevaa päätöstä, joissa oli kyse unionin kansalaisen toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidystä avioliitosta ja syntymästä. Näistä ei kuitenkaan voida johtaa mitään väitettä väestörekisterin pitämiseen liittyvistä velvollisuuksista. Nämä päätökset koskevat hallinnollisia seurauksia, joita jäsenvaltiossa on oltava toisessa jäsenvaltiossa laadituilla väestörekisteriasiakirjoilla. Ne eivät riipu ensimmäisessä jäsenvaltiossa väestörekisterin pitämisestä vastaavan palvelun tekemästä rekisteröinnistä, olipa sen muoto mikä tahansa [ks. tuomio Coman ym. (45 kohdan kaksi viimeistä virkettä) ja tuomio Pancharevo (57 kohta)]. Ks. myös tämän ratkaisuehdotuksen 89–91 kohta.


39      Ks. tuomio Bogendorff (35 kohta). Unionin tuomioistuin viittasi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan osalta 22.12.2010 annettuun tuomioon Sayn-Wittgenstein (C‑208/09, EU:C:2010:806, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja 12.5.2011 annettuun tuomioon Runevič-Vardyn ja Wardyn (C‑391/09, EU:C:2011:291, 66 kohta).


40      Ks. tuomio Freitag (36 ja 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös etunimen osalta tuomio Bogendorff (38 kohta).


41      Ks. tuomio Freitag (41 ja 42 kohta).


42      Ks. tuomio Garcia Avello ja tuomio Grunkin ja Paul.


43      Ks. tuomio Bogendorff ja tuomio Freitag.


44      Ks. tältä osin tämän ratkaisuehdotuksen 36 kohta. Ks. myös tunnustamismenetelmästä Jault-Seseke, F. ja Pataut, E., ”Le citoyen européen et son nom”, Europa als Rechts- und Lebensraum: Liber amicorum für Christian Kohler zum 75. Geburtstag, Gieseking Verlag, Bielefeld, 2018, s. 3 71–384, erit. s. 377 ja Gössl, S. ja Melcher, M., ”Recognition of a status acquired abroad in the EU. – A challenge for national laws from evolving traditional methods to new forms of acceptance andbypassing alternatives”, Cuadernos de derecho transnacional, nide 14, nro 1, Université Carlos III de Madrid, Madrid, 2022, s. 1 012–1043, erit. s. 1041.


45      Ks. esimerkkinä sukupuolen vaihtamista koskevien päätösten tunnustamisesta Lissabonin yleiskokouksessa 16.9.1999 tehty ja Wienissä 12.9.2000 allekirjoitettu kansainvälisen väestörekisteritoimikunnan (ICCS) yleissopimus nro 29. Tämä yleissopimus, jonka voivat allekirjoittaa kaikki ICCS:n tai unionin jäsenvaltiot, tuli voimaan 1.3.2011. Saksan liittotasavalta, Helleenien tasavalta ja Itävallan tasavalta ovat allekirjoittaneet sen, ja Espanjan kuningaskunta ja Alankomaiden kuningaskunta ovat ratifioineet sen. Sopimuksen tarkoituksena on mahdollistaa tehostettu valvonta, jolla pyritään määrittämään yksilön tahto viittaamalla tiettyihin kansainvälisen yksityisoikeuden tavanomaisiin sääntöihin. Ks. myös P. Guezin kommentaari ”Identité de genre et droit international privé” teoksessa N. Gallus, Droit des familles, genre et sexualité, Anthemis, Limal, 2012, s. 115–137, erit. s. 132–134.


46      Ks. kyseisen tuomion 38 kohta.


47      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 26 kohta.


48      Ks. vertailun vuoksi Gössl, S. ja Melcher, M., em. teos, erit. s. 1039, alaviite 216.


49      Ks. vastaavasti tuomio Freitag (42 kohta).


50      Ks. vastaavasti tuomio Bogendorff (83 kohta).


51      C‑451/16, EU:C:2018:492


52      Ks. kyseisen tuomion 29 kohta. Kyseisessä kohdassa unionin tuomioistuin muistutti vakiintuneesta oikeuskäytännöstään, jonka mukaan ”jäsenvaltioiden on – – tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta, erityisesti syrjintäkiellon periaatetta koskevia säännöksiä ja määräyksiä (ks. vastaavasti tuomio 27.4.2006, Richards, C‑423/04, EU:C:2006:256, 21–24 kohta; tuomio 1.4.2008, Maruko, C‑267/06, EU:C:2008:179, 59 kohta ja tuomio [Coman ym.], 37 ja 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)”.


53      Mainitun tuomion 27 kohdassa unionin tuomioistuin esittää seuraavan täsmennyksen: ”– – pääasia ja unionin tuomioistuimelle esitetyt kysymykset koskevat ainoastaan pääasiassa kyseessä olevan valtion vanhuuseläkkeen myöntämisedellytyksiä. Unionin tuomioistuimelle ei siis ole esitetty kysymystä siitä, voidaanko sukupuolenvaihdoksen oikeudellisen tunnustamisen edellytykseksi yleisesti asettaa ennen tätä sukupuolenvaihdosta solmitun avioliiton peruuttaminen.”


54      Ks. kyseisen tuomion 36–39 kohta.


55      Kysymyksestä, joka koskee sukupuolen merkitsemättä jättämistä silloin, kun tietyissä jäsenvaltioissa rekisteröidään väestörekisteriin sellaisen lapsen syntymä, jolle ei voida määrittää nais- eikä miessukupuolta, ks. Goessl, S., L., ”From question of fact to question of law to question of private international law: the question whether a person is male, female, or .?” , Journal of Private International Law, nide 12, nro 2, Hart Publishing, Oxford, 2016, s. 261–280, erit. s. 263, alaviite 8. Muistutukseksi oikeusvertailuun liittyvistä seikoista ks. EIT:n tuomio 31.1.2023, Y. v. Ranska (CE:ECHR:2023:0131JUD007688817, 37 kohta). Eurooppalaisen konsensuksen puuttumisesta tällä alalla ks. kyseisen tuomion 90 kohta.


56      Ks. vastaavasti Guez, P., em. teos, erit. s. 135. Ks. niin ikään sukupuolen itsemäärittelyä kansainvälisessä yksityisoikeudessa käsittelevä A. Schulzin tutkielma Geschlechtliche Selbstbestimmung im Internationalen Privatrecht, Mohr Siebeck, Tübingen, 2024, s. 222.


57      Ks. Župan, M. ja Drventić, M., ”Gender Issues in Private International Law”, Gender Perspectives in Private Law, Springer, Cham, 2023, s. 1–28, erit. s. 10.


58      Ks. esimerkiksi puolalaiset sukunimet, jotka muodostuvat adjektiiveista, joissa on erityisiä jälkiliitteitä (kuten ‑ski, ‑cki, ‑dzki) ja jotka puolan kielessä taipuvat feminiinimuotoon. Näin ollen naispuolisen henkilön sukunimi rekisteröidään a-kirjaimeen päättyvällä jälkiliitteellä i-päätteisen muodon sijaan. Ks. tältä osin sivusto https://rjp.pan.pl/dziaalno-rady-w-zwizku-z-ustaw-o-jzyku-polskim?view=article&id=114:nazwiska-kobiet&catid=48.


59      Ks. tuomio Bogendorff (35 kohta).


60      Jokaisen henkilön oikeudesta vahvistaa omaa henkilöllisyyttään koskevat tiedot hankkimalla sukupuolen korjausta koskevan oikeudellisen vahvistuksen ks. mm. EIT:n tuomio 11.7.2002, Christine Goodwin v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:2002:0711JUD002895795, 71–93 kohta) ja tuomio 23.5.2006, Grant v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:2006:0523JUD003257003, 39–44 kohta). EIT on muistuttanut 17.2.2022 antamassaan tuomiossa Y. v. Puola (CE:ECHR:2022:0217JUD007413114, 76 kohta) yhtäältä, että valtioilla on tiettyä harkintavaltaa, kun ne toteuttavat niille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan nojalla annettua positiivista velvollisuuttaan. Tämän harkintavallan laajuuden määrittämiseksi on otettava huomioon tiettyjä tekijöitä. Toisaalta asianomainen tuomioistuin on viitannut 11.7.2002 annettuun tuomioon Christine Goodwin v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:2002:0711JUD002895795, 90 kohta) ja 16.7.2014 annettuun tuomioon Hämäläinen v. Suomi (CE:ECHR:2014:0716JUD003735909, 67 kohta) ja katsonut, että ”yksityiselämän” osalta valtiolle jäävä harkintavalta on rajallinen silloin, kun on kyse henkilön olemassaolon tai identiteetin kannalta erityisen tärkeästä seikasta. Ks. EIT:n oikeuskäytännön yksityiskohtainen esittely 31.8.2023 julkaistussa oppaassa Guide sur la jurisprudence de la Convention européenne des droits de l’homme – Droits des personnes LGBTI (saatavissa seuraavasta internetosoitteesta: https://ks.echr.coe.int/documents/d/echr-ks/guide_lgbti_rights_fre), johon sisältyy II osan B luvun 1 alaluvun b kohta, jonka otsikkona on ”Reconnaissance du genre (c’est-à-dire modification de la mention du sexe sur les documents officiels)”, ja kronologinen selonteko EIT:n oikeuskäytännöstä tammikuussa 2023 julkaistussa asiakirjassa Fiche thématique de l’Unité de la Presse, ”Identité de genre” (saatavissa seuraavasta internetosoitteesta: https://www.echr.coe.int/documents/d/echr/FS_Gender_identity_FRA).


61      Ks. analyysi niistä edellytyksistä, jotka voidaan huomioida Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan perusteella ulkomailla oikeudellisesti vahvistetun aseman tunnustamiseksi, artikkelissa Pfeiff, S., ”Existe-t-il un droit fondamental à la permanence transfrontière des éléments du statut personnel et familial?”, R. Jafferali ym., Liber amicorum Nadine Watté, Bruylant, Bryssel, 2017, s. 461–485, erit. s. 471 ja sitä seuraavat sivut, 7 kohta ja sitä seuraavat kohdat.


62      Muistutukseksi oikeuskäytännöstä ks. opas Guide sur l’article 8 de la Convention européenne des droits de l’homme – Droit au respect de la vie privée et familiale, du domicile et de la correspondance, päivitetty 31.8.2022, saatavissa seuraavasta internetosoitteesta: https://www.echr.coe.int/documents/d/echr/Guide_Art_8_FRA (271 ja 272 kohta). Ks. etunimen muuttamisesta sukupuolen korjausprosessin yhteydessä EIT:n tuomio 11.10.2018, S.V. v. Italia (CE:ECHR:2018:1011JUD005521608, 70–75 kohta).


63      Ks. erityisesti tuomio X. ja Y. v. Romania (146–148 kohta). Ks. yksityiskohtainen esitys EIT:n oikeuskäytännöstä, joka koskee valtioiden negatiivisia ja positiivisia velvollisuuksia sekä niiden harkintavaltaa, tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 60 mainitussa 31.8.2023 julkaistussa oppaassa (II osan A luvun 2 ja 3 alaluku, 43–54 kohta). Intersukupuolisten henkilöiden sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta ks. EIT:n tuomio 31.1.2023, Y. v. Ranska (CE:ECHR:2023:0131JUD007688817).


64      Ks. Transgender Europe ‑kansalaisjärjestön julkaisema asiakirja otsikolla ”Trans Rights Map, Europe & Central Asia 2023” (saatavilla seuraavasta internetosoitteesta: https://transrightsmap.tgeu.org/home/), jossa päivitetään tuomioon X. ja Y. v. Romania (84 kohta ja sitä seuraavat kohdat) liittyviä tietoja. Kahdessa jäsenvaltiossa (Bulgaria ja Unkari) sukupuoli-identiteetin vahvistaminen on mahdotonta. Viimeksi mainitun valtion osalta ks. parhaillaan vireillä oleva asia Deldits (C‑247/23). Tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 4 mainitun komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston raportin sivulla 7 selostetaan, että jäsenvaltiot, jotka ovat perustaneet menettelynsä itsemäärittelyyn (ks. ajantasainen luettelo asianomaisista valtioista tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteestä 70), noudattavat Yogyakarta-periaatteita ja niiden lisäksi kymmentä muuta marraskuussa 2017 hyväksyttyä periaatetta (Yogyakarta-periaatteita täydentävät lisäperiaatteet ja valtioiden lisävelvollisuudet kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön soveltamiseksi asioissa, jotka koskevat seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua ja sukupuoliominaisuuksia) (ks. https://yogyakartaprinciples.org/introduction-pj10/). Näihin periaatteisiin, sellaisina kuin ne hyväksyttiin vuonna 2007, viitataan 25.1.2018 annetussa tuomiossa F (C‑473/16, EU:C:2018:36, 62 kohta), julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotuksessa F (C‑473/16, EU:C:2017:739, alaviite 21) ja julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotuksessa A ym. (C‑148/13–C‑150/13, EU:C:2014:2111, alaviite 47) ja ratkaisuehdotuksessa X ym. (C‑199/12–C‑201/12, EU:C:2013:474, alaviite 28).


65      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 72 kohta.


66      Ks. kyseisen tuomion 7 kohta.


67      C‑212/97, EU:C:1999:126.


68      Ks. tuomio Bogendorff (57 kohta).


69      Ks. erit. tuomio Garcia Avello (42 ja 44 kohta).


70      Tämä tilanne on tällä hetkellä seuraavissa jäsenvaltioissa: Belgia, Tanska, Irlanti, Espanja, Luxemburg, Malta, Portugali ja Suomi. Ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 64 mainittu kartta-asiakirja. Ks. Belgian vuoden 2017 lainsäädäntöuudistuksesta Gallus, N., em. teos, erit. s. 258. Ks. Myös Saksan lakiluonnos ”SBGG” [Gesetz über die Selbstbestimmung in Bezug auf den Geschlechtseintrag und zur Änderung weiterer Vorschriften (laki itsemäärittelystä sukupuolta koskevissa merkinnöissä ja muiden säännösten muuttamisesta)], jonka on määrä korvata 10.9.1980 annettu laki Gesetz über die Änderung von Vornamen und die Feststellung der Geschlechtszugehörigkeit in besonderen Fällen (Transsexuellengesetz – TSG) (laki etunimien muuttamisesta ja sukupuoleen kuulumisen vahvistamisesta erityistapauksissa – laki transsukupuolisista) ja joka on parhaillaan Bundestagin (liittokokous, Saksa) käsiteltävänä. Tämän tulevan lain on tarkoitus tulla voimaan marraskuussa 2024. Ks. https://www.bmj.de/SharedDocs/Gesetzgebungsverfahren/DE/2023_Selbstbestimmung.html?nn=17592.


71      EIT on katsonut, että se, että vastaajavaltio on hylännyt transsukupuolisten henkilöiden hakemukset, jotka koskivat heidän väestörekisteritietojensa muuttamista, sillä perusteella, etteivät he olleet osoittaneet ulkonäkönsä muuttamisen peruuttamatonta luonnetta eli osoittaneet, että he olivat käyneet läpi sterilisaatioleikkauksen tai lääketieteellisen hoidon, jonka seurauksena steriliteetti on erittäin todennäköinen, merkitsee sitä, että asianomainen valtio on laiminlyönyt positiivisen velvollisuutensa taata transsukupuolisille henkilöille oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen [ks. tuomio 6.4.2017, A.P., Garçon ja Nicot v. Ranska (CE:ECHR:2017:0406JUD007988512, 135 kohta)].


72      Ks. myös kansainvälisten elinten antamat suositukset, joissa valtioita kehotetaan ottamaan käyttöön menettelyjä, joiden avulla nimen ja sukupuolen muutokset virallisissa asiakirjoissa voidaan tehdä nopeasti, avoimesti ja helposti, ja joista muistutetaan tuomiossa X. ja Y. v. Romania (153 kohta). Ks. tarkemmat tiedot kansallisista lainsäädännöistä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 64 mainitusta kartasta.


73      Ks. tältä osin tämän ratkaisuehdotuksen 55 kohta.


74      Ks. vastaavasti tuomio Freitag (46 kohta).


75      Ks. tältä osin Jault-Seseke, F. ja Pataut, E., em. teos. Nämä kirjoittajat kommentoivat tuomiota Bogendorff ja tuomiota Freitag (s. 373–376) ja ehdottavat kahdentyyppistä valvontaa: valvonta koskisi yhtäältä läheisten yhteyksien olemassaoloa (s. 381) ja toisaalta yleistä järjestystä ja oikeuden väärinkäyttöä (s. 383). Ks. myös Wautelet, P., ”L’abus de droit comme limite à la circulation des personnes et de leur statut dans un monde globalisé”, La circulation des personnes et de leur statut dans un monde globalisé, LexisNexis, Pariisi, 2019, s. 293–305, erit. s. 296 sekä s. 303–305. Ks. lisäksi Hammje, P., ”Reconnaissance par un État membre du nom patronymique acquis par l’un de ses nationaux auprès d’un autre État membre dont il a aussi la nationalité”, Revue critique de droit international privé, nro 4, Dalloz, Paris, 2017, s. 549–559, erit. s. 558 ja 559, 20 kohta. Ks. myös Institut de Droit Internationalin päätöslauselman ”Droits de la personne humaine et droit international privé” / ”Human Rights and Private International Law” (saatavilla englannin kielellä seuraavassa internetosoitteessa: https://www.idi-iil.org/app/uploads/2021/09/2021_online_04_en.pdf; tämän päätöslauselman ranskankielinen versio on julkaistu myös julkaisussa Revue critique de droit international privé, nro 4, 2021, s. 939) 10 kohta, johon viitataan artikkelissa Kohler, C., ”Status und Mobilität in der Europäischen Union”, Praxis des Internationalen Privat- und Verfahrensrechts (IPRax), Gieseking, Bielefeld, nro 3, 2022, s. 226–231, erit. s. 230 ja sitä seuraavat sivut, kirjoittajaa lainataan teoksessa Schulz, A., em. teos.


76      Ks. vertailukohtana nimien osalta tuomio Bogendorff (48 kohta ja sitä seuraavat kohdat).


77      EIT katsoi, että ”Romanian sukupuolen oikeudellista vahvistamista koskevat oikeudelliset puitteet eivät olleet selkeitä eivätkä näin ollen ennakoitavia” (157 kohta).


78      Ks. vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteista, joista unionin tuomioistuin on muistuttanut nimien muuttamista koskevissa asioissa, tuomio Freitag (41 ja 42 kohta).


79      Ks. esimerkiksi tuomio Bogendorff (46 kohta).


80      Ks. erityisesti tuomio 26.6.2018, MB (Sukupuolenvaihdos ja vanhuuseläke) (C‑451/16, EU:C:2018:492).


81      Ks. vastaavasti tuomio Bogendorff (35 ja 46 kohta).


82      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 62 kohta.


83      Tässä yhteydessä ei käsitellä sukupuoli-identiteettiä koskevan ilmoituksen tulevia vaikutuksia henkilökohtaiseen asemaan, sillä ne kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, joskin niiden on kuitenkin pidettävä huolta unionin oikeuden noudattamisesta. EIT on lausunut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12 artiklan soveltamisesta transsukupuolisiin henkilöihin, jotka haluavat avioitua. Ks. tuomio 11.7.2002, Christine Goodwin v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:2002:0711JUD002895795, 103 kohta), jossa on kyse avioliitosta sellaisen henkilön kanssa, joka on hiljattain määritettyyn sukupuoleen nähden vastakkaista sukupuolta. EIT otti 24.6.2010 antamassaan tuomiossa Schalk ja Kopf v. Itävalta (CE:ECHR:2010:0624JUD003014104, 61 ja 63 kohta) huomioon perusoikeuskirjan 9 artiklan ja totesi, ettei se voinut enää katsoa, että oikeus solmia avioliitto olisi kaikissa olosuhteissa rajattava kahden vastakkaista sukupuolta olevan henkilön väliseen avioliittoon. Se katsoi kuitenkin, ettei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12 artikla velvoita sopimusvaltioita avaamaan avioliittoinstituutiota samaa sukupuolta oleville pareille. Lasta koskevasta väestörekisterimerkinnästä, jonka mukaan toinen vanhemmista on transsukupuolinen, ja valtioiden laajasta harkintavallasta näissä asioissa ks. tuomio 4.4.2023, O. H. ja G. H. v. Saksa (CE:ECHR:2023:0404JUD005356818, 114 ja 116 kohta).


84      Ks. tuomio Pancharevo (45 kohta).


85      Ks. vastaavasti Schulz, A., em. teos, s. 226.


86      Ks. kyseisen tuomion 45 kohta.


87      Ks. kyseisen tuomion 45 ja 50 kohta. Muistutettakoon, että mainittuun tuomioon johtaneessa asiassa oli kyse bulgarialaisen syntymätodistuksen myöntämisestä bulgarialaisen henkilötodistuksen myöntämiseksi ”Barcelonan (Espanja) väestörekisteristä annetun otteen, joka koskee [asianomaisen lapsen] syntymätodistusta” perusteella (ks. saman tuomion 20 kohta).


88      Ks. tuomio Coman ym. (37 kohta) ja Pancharevo (52 kohta).


89      Ks. tuomio Coman ym. (40 kohta).


90      Ks. tuomio Pancharevo (49 ja 52 kohta).


91      Ks. tuomio Pancharevo (48–50 kohta).


92      EIT on todennut muun muassa 12.6.2003 antamassaan tuomiossa Van Kück v. Saksa (CE:ECHR:2003:0612JUD003596897, 69 kohta), että ”vaikka missään aiemmassa asiassa ei ole vahvistettu, että [Euroopan ihmisoikeussopimuksen] 8 artiklaan sisältyisi itsemääräämisoikeus sellaisenaan, [se] katsoo, että henkilökohtaisen itsemääräämisoikeuden käsite heijastaa tärkeää periaatetta, joka on 8 artiklassa annettujen takeiden tulkinnan taustalla”. Kansainvälisen yksityisoikeuden perinteisten viittausmenetelmien kehityksestä ks. erit. viittaukset teoksessa Schulz, A., em. teos, s. 213, alaviite 13.


93      Henkilökohtaisen aseman tunnustamista koskevasta ehdotuksesta, jonka tavoitteena on suojella yksilön oikeutta asemansa pysyvyyteen ja taata hänen liikkumisvapautensa tehokas käyttö, ks. Pfeiff, S., La portabilité du statut personnel dans l’espace européen: de l’émergence d’un droit fondamental à l’élaboration d’une méthode européenne de la reconnaissance, Bruylant, Bruxelles, 2017, erit. 354 kohta (s. 351). Tästä primaarioikeuden aiheuttamien oikeustilojen tunnustamista koskevasta kysymyksestä ks. Hübner, L., ”Die Integration der primärrechtlichen Anerkennungsmethode in das IPR”, Rabels Zeitschrift für ausländisches und internationales Privatrecht (RabelsZ), nide 85, nro 1, Mohr Siebeck, Tübingen, 2021, s. 106–145, erit. s. 114, lainattu teoksessa Schulz, A., em. teos. Ks. myös kansainvälisestä keskustelusta, joka koskee lainvalintasääntöjä koskevan tarkastelun puutetta, Kohler, C., em. teos, erit. s. 230.


94      Yhdyn tältä osin julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotuksessa Grunkin ja Paul (C‑353/06, EU:C:2008:246, 93 kohta) esitettyyn näkemykseen.


95      Unionin tuomioistuin on todennut 22.2.2024 antamassaan tuomiossa Direcţia pentru Evidenţa Persoanelor şi Administrarea Bazelor de Date (C‑491/21, EU:C:2024:143) asiassa sovellettavasta Romanian lainsäädännöstä, että jäsenvaltioilla on velvollisuus myöntää kansalaisilleen henkilökortti, jota voidaan käyttää matkustusasiakirjana, vaikka heidän asuinpaikkansa olisi toisessa jäsenvaltiossa.


96      Kysymyksestä, joka koskee samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisestä avioliitosta yhdessä jäsenvaltiossa myönnetyn todistuksen merkitsemistä sellaisen toisen jäsenvaltion väestörekistereihin, jossa tällaista avioliittoa ei tunnusteta, ks. ennakkoratkaisupyyntö vireillä olevassa asiassa Wojewoda Mazowiecki (C‑713/23). Ks. lisäksi tuomio 16.7.2014, Hämäläinen v. Suomi (CE:ECHR:2014:0716JUD003735909, 64, 79 ja 87 kohta), jossa EIT katsoi, että velvollisuus vahvistaa oikeudellisesti transsukupuolinen identiteetti edellyttää, että sopimusvaltio ottaa käyttöön ”tehokkaan ja helposti käytettävissä olevan menettelyn, jonka avulla kantaja voi saada uuden sukupuolensa vahvistetuksi oikeudellisesti ja säilyttää samalla aviosuhteensa”, mutta se ei edellytä samaa sukupuolta olevien avioliiton vahvistamista koskevaa menettelyä.


97      Ks. tällaisista välillisistä seurauksista Eekelaar, J., ”The Law, Gender and Truth”, Human Rights Law Review, nide 20, nro 4, Nottingham University Press, Nottingham, 2020, s. 797–809, erit. s. 799.Ks. myös Kohler, C., em. teos, erit. s. 230 ja sitä seuraavat sivut.


98      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 4 mainittu komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston raportti, erit. 9.2 kohta, s. 179 ja 180. Ks. myös vastaavasti Thienpont, D. ja Willems, G., ”Le droit à la libre circulation des familles homoparentales consacré par la Cour de justice de l’Union européenne”, Revue trimestrielle des droits de l’homme, nro 132, Nemesis, Bryssel, 2022, s. 925–959, erit. s. 948–951. Ks. lisäksi Rass-Masson, L., ”La reconnaissance face aux incohérences du droit international privé européen de la famille (Coman et Hamilton)”, julkaisussa L. d’Avout ym., ”Droit international privé de l’Union européenne (2018)”, Journal du droit international (Clunet), LexisNexis, Paris, lokakuu 2019, nro 4, aikakirja nro 9, s. 1420–1424, erit. s. 1421.


99      Ks. vertaileva analyysi henkilökohtaisen aseman tunnustamisen seurauksista ja vastaavista unionin tuomioistuimen ja EIT:n asettamista velvoitteista kuudentoista jäsenvaltion positiivisessa oikeudessa teoksessa Gössl, S. ja Melcher, M., em. teos, erityisesti päätelmät ja ehdotukset, s. 1043.


100      Ks. EIT:n tuomio 4.4.2023, O. H. ja G. H. v. Saksa (CE:ECHR:2023:0404JUD005356818, 122 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


101      Ks. EIT:n tuomio 17.2.2022, Y. v. Puola (CE:ECHR:2022:0217JUD007413114, 82 kohta) ja Gallus, N., em. teos, erit. s. 250 ja 251.


102      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 64 kohta.